Tän olis voinu laittaa myös elämää vauvan kanssa -osioon, mutta tää tulee nyt tänne.
Tapahtui viime yönä...
Tiiättekö, kun ensin saa sen lapsen nukkumaan, ja sinne se sänkyyn jää muka silmät kiinni. Kunnes hetken päästä se kähinä alkaa, ja se tuttishow. Tutti putoo, ja sitä saa tunkea suuhun jatkuvalla syötöllä. Lopulta tämäkin eilen loppui, siinä ennen yhtätoista.
Sitten se kätinä ja ähinä alkaa taas, ja tuntuu, että justhan mää silmäni suljin, ei voi olla vielä! Mutta kyllä, kyllä se on. Klo 04:50.
Ensin siinä kaskottelee hetken itsekseen itseään hereille ja tarkastaa tilannetta muka salakavalasti, että onko täällä nyt syöntihommat vai tuttihommat. Tunget tuttia pimeähkössä huoneessa hiippaillen vauvalle, istut sängyn reunalle hyyvin hiljaa ja käyt äänettömästi makuulle. Suljet silmät ja ajattelet jatkaa unia.
Mutta ei. Se kätinä jatkuu, ja toteat, että syöttöhommiksi meni. Sitten miehesi sitten pariin viime yöhön nousee ylös ja tarjoutuu lämmittämään maidon. Tällä välin käyt itse asioimassa toiletissa.
Syötät kikattavan lapsen, joka sammuu pullosuussa. Nostat kämyten sen kapaloisen vauvan olalle röyhtäsemään. Paitsi, että se lapsi ei röyhtäise, koska se nukkuu olkaasi vasten. Sitten alkaa taas tää agenttihomma, eli lapsi hiiren hiljaa ja pehmeästi sänkyyn, jonka jälkeen taas istut itse äänettömästi sängyn reunalle ja odotat, josko tarvii tutitella.
No mutta tottakai pitää ainaki ihan vähän.
Istut siinä sen vartin yrittämällä olla olematta, jonka aikana rakas miehesi kääntää selkäsi takana maailman läskeimmän Saimaan norpan tavoin kylkeä ja alkaa kuorsaamaan, joka kuulostaa vähintää 10 richetrin maanjäristykseltä.
Tökit tällä välin miestäsi hiljaisen raivon vallassa pitämään turpansa kiinni ja jäsenet jäykkänä. Mielessä käy rikkoa lakia ja tehdä jotakin ennenkuulumatonta sille rauhoitetulle norpalle..
Ja no tottakai saat taas tunkea tuttia suuhun vauvalle, joka luultavasti heräsi taas omaan raivonkihinääsi.
Lopulta vauva nukahtaa ja päätät itse käydä maaten - onneasi koetellen - jolloin sängyn jouset narisee, muistuttaen varmasti siitä, ettei itse ole yhtään sitä läskiä norppaa kummempi. Olet hetken aivan hiljaa paskajäykkänä, koska tyyny ja peitto kahisee ku 80-luvun toppahaalarit.
Mutta - lopulta kaikki nukahtaa.
Paitsi, että sitten taas kahden tunnin kuluttua alkaa se iloinen jokellus ja ähinä ja tuhina, ilmoittaen nälästä. Ja sitten ollaanki tissinä. Ja sitten nukutaan ehkä tunti-pari, ja vaihdetaan kylkeä ja ollaan taas tissinä.
Lopulta luovutat, vaikka silmäluomet painaakin sata kiloa, ja alat seurustelemaan vauvasi kanssa.
Sitten toteat, että unihiekoista viis, on taas uusi aamu ja on taas maailman onnellisin mamma, kun oma bebe kertoo sulle kaikki unensa ja kaikki yön tapahtumat. :)
Näin meillä. Mites teillä? :D
Tapahtui viime yönä...
Tiiättekö, kun ensin saa sen lapsen nukkumaan, ja sinne se sänkyyn jää muka silmät kiinni. Kunnes hetken päästä se kähinä alkaa, ja se tuttishow. Tutti putoo, ja sitä saa tunkea suuhun jatkuvalla syötöllä. Lopulta tämäkin eilen loppui, siinä ennen yhtätoista.
Sitten se kätinä ja ähinä alkaa taas, ja tuntuu, että justhan mää silmäni suljin, ei voi olla vielä! Mutta kyllä, kyllä se on. Klo 04:50.
Ensin siinä kaskottelee hetken itsekseen itseään hereille ja tarkastaa tilannetta muka salakavalasti, että onko täällä nyt syöntihommat vai tuttihommat. Tunget tuttia pimeähkössä huoneessa hiippaillen vauvalle, istut sängyn reunalle hyyvin hiljaa ja käyt äänettömästi makuulle. Suljet silmät ja ajattelet jatkaa unia.
Mutta ei. Se kätinä jatkuu, ja toteat, että syöttöhommiksi meni. Sitten miehesi sitten pariin viime yöhön nousee ylös ja tarjoutuu lämmittämään maidon. Tällä välin käyt itse asioimassa toiletissa.
Syötät kikattavan lapsen, joka sammuu pullosuussa. Nostat kämyten sen kapaloisen vauvan olalle röyhtäsemään. Paitsi, että se lapsi ei röyhtäise, koska se nukkuu olkaasi vasten. Sitten alkaa taas tää agenttihomma, eli lapsi hiiren hiljaa ja pehmeästi sänkyyn, jonka jälkeen taas istut itse äänettömästi sängyn reunalle ja odotat, josko tarvii tutitella.
No mutta tottakai pitää ainaki ihan vähän.
Istut siinä sen vartin yrittämällä olla olematta, jonka aikana rakas miehesi kääntää selkäsi takana maailman läskeimmän Saimaan norpan tavoin kylkeä ja alkaa kuorsaamaan, joka kuulostaa vähintää 10 richetrin maanjäristykseltä.
Tökit tällä välin miestäsi hiljaisen raivon vallassa pitämään turpansa kiinni ja jäsenet jäykkänä. Mielessä käy rikkoa lakia ja tehdä jotakin ennenkuulumatonta sille rauhoitetulle norpalle..
Ja no tottakai saat taas tunkea tuttia suuhun vauvalle, joka luultavasti heräsi taas omaan raivonkihinääsi.
Lopulta vauva nukahtaa ja päätät itse käydä maaten - onneasi koetellen - jolloin sängyn jouset narisee, muistuttaen varmasti siitä, ettei itse ole yhtään sitä läskiä norppaa kummempi. Olet hetken aivan hiljaa paskajäykkänä, koska tyyny ja peitto kahisee ku 80-luvun toppahaalarit.
Mutta - lopulta kaikki nukahtaa.
Paitsi, että sitten taas kahden tunnin kuluttua alkaa se iloinen jokellus ja ähinä ja tuhina, ilmoittaen nälästä. Ja sitten ollaanki tissinä. Ja sitten nukutaan ehkä tunti-pari, ja vaihdetaan kylkeä ja ollaan taas tissinä.
Lopulta luovutat, vaikka silmäluomet painaakin sata kiloa, ja alat seurustelemaan vauvasi kanssa.
Sitten toteat, että unihiekoista viis, on taas uusi aamu ja on taas maailman onnellisin mamma, kun oma bebe kertoo sulle kaikki unensa ja kaikki yön tapahtumat. :)
Näin meillä. Mites teillä? :D
Vauva osaa kyllä nukahtaa itekseenkin ja monesti aamuyöstä nukahtaa ilman tissiä ihan vaan silittelemällä/käsi kyljen päällä. Mutta toi oma sänky on ku joku kidutuskammio jossa kitinä alkaa heti. Me miehen kanssa ollaan ihan kateellisia kun vauvalla on uus jämäkkä patja ja meiän sänky on pehmee lössö, me kyllä voitas nukkua siellä jos se vaan kestäis ja mahduttais :D 
