Vauvan perätila

täällä samat sävelet ku Suviilla :) lähete tehdään seuraavalla neuvolakäynnillä,eli 2vkon päästä...
ja toivona myös,että synnytystapa-arviossa annetaan vihreä valo alatiesynnytykselle...
sektion jälkeinen aika oli vaan niin hanurista,tai sattu vaa se toipuminen kestämään useamman kuukauden :/ ei oikei pystyny täysillä nauttimaan vauvasta niissä säryissä ja tuskissa...
 
Sarjassamme noviisi kysyy: milloin on synnytystapa-arvio ajankohtainen? Mulla viikot 34 eikä moisista oo mitään mainittu että olis tulossakaan.
 
Meillä on poitsu istunu perätilassa jo monta kuukautta. Juhannuksena yritti kääntyä, mahtui melkein poikittain mutta sitten kääntyi takaisin. Ja kävi tosi kipeää tuo kääntymisyritys :/
Mulla tuo RD on jo nyt kasvattanu poitsua pari viikkoa edelle, 12.6 painoarvio oli jo 2,3kg ja oli kasvanu 600g alle viikossa. Eli saa nähä miten iso on jo nyt!

Mulla tehdään 10.7 uus painoarvio, synnytystapa arviot yms. Ja yritetään käännyttää :/ vähä hirvittää että miten paljo se sattuu ku mun maha on tosi pinkee! Jo tuollon edellisellä kerralla lääkäri puhu jo käynnistämisestä pian jos mahtuu alateitse ja muuten sektio. Ite en kyllä liputa perätilalapsen synnyttämistä alateitse! Eli sektiota varmaan tulossa tänne. Ja saapa nähä onko seki jo heinäkuun puolella!
 
Känkkis: Ei sitä joka paikassa ole. Käsittääkseni Itä-Suomessa se on kaikilla ensisynnyttäjillä, mikä on muuhun Suomeen verrattuna poikkeavaa. Miustakin tuntui kyllä esikoista odottaessa, että suunnilleen kaikki muut silloiset maalisvauvaa odottavat olivat käyneet synnytystapa-arviossa, mutta ei minulla sellaista ollut. Eikä muutenkaan mitään hajua alakerran suhteen, missä mennään. Eli ainakaan Keski-Suomessa sitä ei tehdä automaattisesti.
 
Bonni mulla kävi tässä esikkoryhmästä kaveri jolla tuossa heinäkuun lopussa laskettuaika. Heidän kakkonen oli viimeviikolla käännetty synnärillä ja on nyt kuulemma pysynyt ainakin toistaiseksi pää alaspäin. Mä niin toivon että voin synnyttää alateitse, eihän se sitä takaa että toipuu paremmin kuin sektiosta tai toisinpäin.
 
Itsekin toivon todella, että voisin synnyttää alateitse, mutta haluaisin kyllä, että vauva on silloin oikeinpäin. Joten, joudun pohtimaan tuota käännösasiaa vielä tosissani! Tänään vain melkein kaikki lukemani kokemukset käännösyrityksistä ovat olleet "huonoja".. Käännös ei ole onnistunut+sattuu ihan pirusti, vauva on saatu käännettyä, mutta on pullahtanut pian taas takaisin istualleen, synnytys on käynnistynyt... Arr.. Mutta käsittääkseni vkolla 36 jos vauva vielä istuskelee, arvioidaan tilannetta. Eli rakkaalla pienellä on vielä kaksi viikkoa aikaa punnertaa itsensä oikeinpäin:)
 
Juu kuulemma sattuu ja käyrillähän siinä käännössä kokoajan ollaan. En itsekään suostuisi perätilassa synnyttämään. Käännöstä ainakin haluaisin yrittää mikäli tarvetta on/olisi... Meidän pienokaisen asennosta ei oikein ole tietoa parhaillaan.
 
Känkkis: Miulle tehdään synnytystapa-arvio,koska viime synnytys päättyi sektioon, ja se tehdään kk ennen laskettua..
käytännössä en tiiä mitä siihe arvioon kuuluu, oletan että käydään edellistä synnytystä hieman läpi ja että mikä asia johti sitten sektioon..ja viimenen ultra tehdään sillo,oletan :)
 
Mun käsittääkseni ultra ja sisätutkimus tehdään tuossa sektion jälkeisessä synnytystapa-arviossa, en ihan varma kyllä ole... Sinne tullee myös lähete, ellei jo nyt torstaina niin ainakin seuraavalla kerralla sitten.
 
Mulla on synnytystapa-arvio rv 36. siitä sanottiin jo rakenneultrassa että sinne on itse aika varattava.
 
Huolissani minäki olen, mulla lääkäriaika vasta ens vk 37+3 ja siinä sitten sovitaan kääntöyritys aika.Vatsa on kova pinkeä pallo ja poika ei mahdu kun pikkusen tönimään ja koputtaa kun liikkuu,pelkääkin että ei toivoakaan että mahtuis heittää ympäri.Ekä ymmärrä mistä sitä voi tuupata kun vatsa on niin kova..eihän siitä saa mitään otetta/painettta..?
Noh ehkä lääkärit osaa kikkoja.
Alatiesynnytystä minäkin toivon, mutta en aio perätilassa synnyttää ainakaan mielellään.Veikkaan isoa poikaa niinkuin lääkäritkin..
Oon kokeillu kaikkia kotikonsteja ja yrittää liikkua mutta pääkoppa siirtyy korkeintaan 10cm alemmas ja sitten jämähtää takas :D
 
Vaikka itselläni on kolmas lapsi tulossa, niin en kyllä yhtään osaa sanoa kummin päin mahassa ollaan.
Eilen luulin saavani vastauksen, mutta neuvolassa olikin sijainen. Ensin tunnusteli ja sanoi "Täällä alhaalla pää on hienosti". Sitten kuunneltiin sydänäänet, jotka kuulemma kuuluivat kummallisesta paikasta ja uuden tunnustelun jälkeen täti ei tiennyt enää mitään ja sain ajan terkkarin labraan ensi keskiviikolle.
Huoh.. Ei aiemmissa raskauksissa ole tälläistä epätietoutta ollut ja olen aika varma, että oikea täti olisi tiennyt asian, kun on alusta asti pidellyt ja katsellut mahaani. Taidan varmuuden vuoksi alkaa olemaan välillä pää alaspäin, kun ei vedä puoleensa tuo sairaalassa kääntäminen saati pahimmassa tapauksessa sektio :/
 
Mun mahasta oiken näkyy pojan kallo tossa ylhäällä ja kun kokeilee niin siinähän se on, siltikin neuvola täti teki diagnoosin pääalaspäin kyllä tuo on pepun kankku :) ehdin jo innostua. Mut kyllähän sekin kertoo että kaikki liikkeet ja potkut on ollut alhaalla koko ajan ylhäällä työntää vaan päätä ylös.
Seuraavan päivän uä selvisi että edelleen istuu niinkuin koko raskauden :))
 
Meilläkin ollaan perätilassa, pää näkyy mahasta ulkona navan molemmin puolin, miten nyt sattuu kääntyilemään, yleensä punkee sitä oikein kipeästi ulos. Potkut tulevat enimmäkseen alas, mutta välillä on kyllä poikittainkin vielä - siksi huolettaakin, että on kuitenkin liian pieni.

Mulla on käsittääkseni jo huomenna rv 31 + 5 synnytystapa-arvio, koska joudun äitipolille ylimääräiseen ultraan, jossa tehdään kokoarvio mahdollisen pienuuden vuoksi. Mun kohdalla tosin synnytystapa-arvio tarkoittaa vain vanhan kättärin snnytyskertomuksen lukemista, eli todetaan lantion röntgenmitat ja sektion väistämättömyys :sad001

Vertailun vuoksi: esikoinen oli neuvolakortin mukaan jo viikolla 26 ja aina siitä eteenpäin raivotarjonnassa. Itselläni ei ollut silloin mitään käsitystä asiasta; nyt tiedän aina, miten päin Tyyppi on :)
 
Juup, viikkoja 35+5 ja kaveri napotti perätilassa. Ensi tiistaina KYSiin kääntöyritykseen ja sitten vissiin vähän suunnitelmia, kuinka tämä synnytyspuoli hoidetaan... :/ Hieman on jännät fiilikset. Huomenna neuvolaan, onneks, pääsee juttelemaan tutun neuvolatätin kanssa :)
 
Tiistaina neuvolassa todettiin, että perätilassa pikkuinen on. Ja tiesin sen jo etukäteen, kun esikoinen istui viistoperätilassa viikosta 23 alkaen. Toinen noudattaa samaa kaavaa...
Välillä yrittää kääntyä (varsinkin yöaikaan) ja on poikittain mahassa. Esikoinen meni suoraan sektioon, koska viistotila on vielä pahempi kuin pelkkä perätila. Ja epäilen suuresti, että näin käy nytkin.
Kahden viikon kuluttua koko arvio ja synnytystapa-arvio, saas nähdä joko saadaan sektio aika suoraan. Itse en jännitä sektiota yhtään. Heti kun mahdollista vain ylös kivusta huolimatta!
Kävelin edellisellä kerralla lyhyitä matkoja jo heti leikkauksen jälkeisenä päivänä ja kolmantena päivänä en enää edes pyörätuolia tarvinnut liikkumiseen. Viikon söin kipulääkkeitä ja siihen se jäikin, ei mitään kipuja enää sen jälkeen.
Olo alkaa olla aika tukala, kun päätä puskee rinnan alle, joten ei yhtään haittaa vaikka saisin nyytin nopeasti kainaloon :)
 
Cami78: pyörätuoli?! :O Minä en missään pyörätuolissa koskaan ollutkaan, vaan juoksin seuraavana päivänä Kättärin portaita:wink Olen vain alkanut taas pelätä sektiota järjettömästi, kun on kuitenkin niin iso leikkaus komplikaatioriskeineen. Viimeksikin mulla oli istukkakomplikaatio, menetin verta pari litraa ja tehtiin siirto, olin silti heti kunnossa ilman mitään kipuja (kipukynnykseni on tosin vähän poikkeava, tunnen usein kovankin kivun vain väsymyksenä tms.). Mutta olin silloin kymmenen vuotta nuorempi... Suhtaudun siis aika pelolla sekä leikkaukseen että toipumiseen.

Perätilasta: Olen ihan varma, että olen tuntenut Tyypin liikkeet oikein eli pään navan yläpuolella ja potkut alas, mutta äsken lääkäriultrassa Tyyppi olikin viistotarjonnassa pää alaspäin. Tosin matkalla sairaalaan tunsin Tyypin poikittain, joten kaipa siellä vielä (31 + 5) mahtuu kääntyilemään. Ja ylhäällä oltiin, koska ei mahdu laskeutumaan, kohdun alaosa tyhjä kuten viimeksikin vielä leikkauspöydällä, sektioon siis ahtaan lantion vuoksi.
 
Kyllä muakin mies kärräsi lastenosastolle pyörätuolilla pari ekaa päivää. Olin kyllä tooosi kipeä, niin henkisesti kuin fyysisesti.
 
IhaNainen: Kaikki tutut ja palstalaiset ovat vakuuttaneet sitä, miten kipeä sektion jälkeen on, joten minäkin olen alkanut huvittavaa kyllä uskoa siihen, vaikka itsellä on päinvastainen oma kokemus... No, ehkä se jotakuta sektiolaista - joskaan ei itseäni - lohduttaa, että olin sektiosta ja verenhukasta huolimatta heti elämäni kunnossa ja aloitin vauvajumpankin vastoin ohjeita kolmiviikkoisen kanssa eli ennen jälkitarkastusta.

Olen joskus epäillyt, että Kättärillä annosteltiin morfiinia liikaa kokooni nähden - niin mulle käy usein lääkkeiden kohdalla - enkä siksi tuntenut mitään. Vieroitusoireet olivat aivan järkyttävät, se olikin kaikkein kurjinta koko sektiossa, ja vannoin silloin synnyttäväni seuraavan ilman morfiinia.

Ja anteeksi, nyt meni ihan OT, tsemppiä kaikille käännösyritykseen! Luin juuri äippäpolilla Vauva-lehdestä 12/2012 perätilalapsen synnyttäjästä, joka ponnisti sen vaivatta ja kivuitta ulos kolmessa minuutissa lääkäreiden ehtimättä juuri hätiin. Artikkelin mukaan perätilavauvojen alatiesynnytykset ovat yleistyneet - se oli ainakin varsin rohkaiseva juttu!
 
Noinhan se menee, kipu on monella tapaa niin koettu asia ja monesta asiasta kiinni. Toisethan on alatiesynnytyksen jälkeen ihan "kuin kerran olis pieraissut" entisen työkaverini sanoin, ja toiset taas kuoleman kielissä ties miten pitkään. Se mikä on normaalia on toooodella laaja skaala näissä.
Meillä pikkukaveri on mitä ilmeisemmin jollain lailla poikittain toistaiseksi. Esikoinen oli jo rvk 28 alkaen raivotarjonnassa. No muutaman viikon päästä sitten tiedetään miten on.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top