Nyyh, poika meni nukkumaan ihan normaalisti, sitten heräsi kertaalleen syömään. Sen jälkeen tuli ihan hirveä kipuitku. Istuttiin miehen kanssa sohvalla, mies lähempänä pojan huonetta, ja katsoi mua että "pitäiskö mennä katsomaan", mihin melkein tiuskaisin (sanoin aika tiukasti), että "mene katsomaan!"
Luultiin kumpikin, että jalka olisi pinnojen välissä. Ei, ei ollut. Poika makasi keskellä sänkyä selällään, tutti suussa.
Itki isän olkapäätä vasten, itki äidin olkapäätä vasten, välillä rauhoittui lyhyeksi hetkeksi syömään tuttia. Maitoa ei halunnut.
Itkua kesti varmaan 10 minuuttia. Ilmoitin, että menen laittamaan kylvyn valmiiksi. Huusin sitten khh:sta, että poikaa pitäisi tulla riisumaan. Näköjään olen hyvin kärsimätön, kun mies tietää että poika menee kylpyyn, mutta pitää huutavaa poikaa olohuoneessa

Tuli sitten lopulta, ja alkoi riisumaan (kylpy oli jo valmis).
Laittoi pojan altaaseen, ja tämä meinaa keikahtaa, ja huutaa taas kovemmin.
Pidin pojasta sen verran kiinni tai tuin kroppaa, ja hiljalleen poika alkoi läiskiä vettä ja kasvoille alkoi tulla hymyä. Kylvetettiin pitkään. Lopulta saatiin puettua uudelleen, vietiin nukkumaan ja nukutettiin jonkin aikaa. Mies haki maitoa ja laitettiin musiikki soimaan. Sinne toi poika nukahti.
Ihan hirveää kuunnella kimeää huutoa, josta kuulee että poika on joko kauhuissaan tai kipeä. Kontakti ei auta, eli ei ollut painajainen.
