Vauvan kasvu ja kehitys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tekah
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
onko muitten vauvoilla tullu eroahdistusta, tai mikskä sitä nyt sanois..? toi meiän poika on jotenki hirveen riippuvainen musta. leluihin ei jaksa keskittyä kun pitää roikkua jalassa kiinni. ja kokoajan seuraa perässä. itku tulee jos äiti häviää näkyvistä, varsinki jos ollaan jossain kylässä. se vaan roikkuu mun jalassa ja kitisee, ihan ku haluis syliin, mut sit ku ottaa ni ei sekään oo hyvä. kumma tyyppi :D
 
Meillä on ollut aika lievää tuo eroahdistus tähän mennessä,välillä roikkuu lahkeessa ja pyytää syliin mutta viihtyy kyllä edelleen itsekseenkin.Vieraiden keskellä joskus havahtuu jos ei äiti olekaan näköpiirissä ja saattaa vähän itkeä.
 
On sitä meilläkin ollut. Jos mä katoan hetkeksi näkyvistä vaikka keittiöön niin neiti alkaa karjua perään ja ryömii perässä. On se ehkä vähän jo helpottanutkin. Seuraa jo niin intensiivisesti isoveljen puuhia ettei mua aina muista. :)
 
Meillä oli ensimmäinen kausi silloin 3-4 kk iässä. Odottelen nyt, että tuleeko uusintakerros, kun tässä iässä kai usein tulee. Vielä ei ole näkynyt.
 
Ai niin, pitää täälläkin nyt raportoida, että meilläkin on nyt lopulta lähdetty ryömimään ja heti alkajaisiksi tyttö tippui meidän "päikkärisängyltä", nyt sitten nukutaan päiväunet omassa pinniksessä ja jospa saisin hänet taas uudestaan nukkumaan myös vaunuissa. se ei ole oikein sitten joulun juuri onnistunut.
 
Meilläki tyttö on kovasti seisoskelemassa portaissa, mutta ei vielä (onneks) oo älynny miten kiivetään askelma. Välillä kiipeilee pahvilaatikoiden päälle (matalien) ihan onnessaan.
Tänään tuli mittariin 9 kk. Kovasti neiti on nyt ruvennut karhukävelemään. Saa nähdä millo ponnistaa siitä ylös. Kärrin ja pahvilaatikoiden kanssa kävelee hienosti. :)
 
No nyt tuo meidän hyvin rauhaksiin liikkeellelähtevä tyttönen nousi ekaa kertaa seisomaan pinniksessä laitoja vasten ja myöhemmin uudestaan mun jalkaa vasten. Kontata ei vielä osata eikä itse istumaan mennä, mutta pystyyn pitäis vissiin päästä ;) Voi sitä leveää hymyä, kun pääsi seisomaan, mutta päikkäreille nukahtaminen olikin sitten kovan takana, kun ois pitänyt vaan seistä, muttei jaksanut enää nousta väsymykseltään.
 
Täälläkin on tukia vasten kiipeilty jo jonkin aikaa,mutta konttaaminen on jäänyt välistä.Heijailee kyllä konttausasennossa välillä,mutta ryömimällä pääsee nopeammin eteenpäin.
 
Meillä on kontattu reilun viikon verran ja nyt roikutaan polviseisonnassa joka ainoassa laatikon rivassa mitä tielle osuu.. ja isosisko tahtoo sitten näyttää että hänelläkin on uusia taitoja ja kipuaa keittiössä niin korkealle kuin pääsee :nailbiting: aina ei tiedä missä päin yrittäisi tilannetta pelastaa :confused: jos joku tietää hyvän keinon millä saa kaksivuotiaan lopettamaan pienempänsä kumoon tönimisen tai muksimisen niin oon kiitollinen! Muuten menisi kivasti mutta aika tempperamenttinen on meidän esikoinen ja huomionkipeyttä löytyy ja vaikka koko ajan puuhattaisiin kaikkea yhdessä niin pikkusiskoparkaan kohdistaa sitten patoutumat..
 
Meillä noustiin seisomaan suunnilleen reilu viikko sitten ja koko ajan noustaan pystyyn kaikkea mahdollista vasten. Juhannuksena tyttö myös vihdoin keksi konttaamisen ja sitäkin nyt treenaillaan samaan aikaan. Istuukin jo hienosti ja pääsee itse istuma-asennosta poiskin. :Heartred
 
Meilläkin tyttö on nyt parisen viikkoa harjoitellut seisomista ilman tukea. Nyt kestää jo aika pitkäänkin pystyssä, varsinkin jos on jotain kädessä tai käsissä. (aivan kuten teillä Autumn daydream!) ja seisoo siis aivan suorana ei enää jalat koukussa. Askelia ei vielä uskalla ottaa, mutta ei se varmaan kaukanakaan ole. Kärrin kanssa kävellään hirmusta vauhtia ja suututtaa kun kynnys tulee vastaan ja matka loppuu.

Meidän elohiiri on myös oppinut kiipeämään portaita myöte. Muutaman kerran yhyttänyt eteisestä yläkerran rappusten ensimmäiseltä askelmalta. :woot: kovasti haluaisi myös sohvalle kammeta, mutta onneks on vielä niin pieni ettei vaan yllä!
 
Meillä nyt viikonloppuna opittiin nousemaan istumaan ja istumasta pääsee ryömimään. Mutta tyttö on kyllä edelleen supervarovainen ja slkeästi kokeilee uusia taitojaan rohekammin pehmeällä (sängyssä), mutta lattialla loppuu välissä uskallus kesken, eirtyisesti tuossa istumasta ryömimään lähtemisessä ja tukea vasten seisomaan nousemisessa. Mutta aika huimaa on nyt kehitys

niin ja eka korvatulehduskin koettiin sekä viides hammas puhkesi. Kohtahan hän ei ole vauva enää ollenkaan ;)
 
Takaisin
Top