Meillä alettiin viime viikolla seisoa ja ottaa askelia coolisti yhdellä kädellä tukea ottaen, ja tänään kylässä tajusin yhtäkkiä, että pääasiallinen liikkumistapa ei enää ollutkaan tehokas ryömintä, jossa vauhtia otettiin kyynärpäillä, vaan ihan konttaus. Karhukävelyäkin poika tuli puolihuolimattomasti kokeilleeksi, kun kyläpaikan isäntä näytti mallia :D Ja tasolta toiselle kiivetään sisulla jos ei taidolla. Vähän on pikkuvauvaa ikävä, mutta onhan tuon viestintä niin paljon selkeämpää kuin jokunen kuukausi sitten, että itsellä tuntuu olevan paljon enemmän energiaa. Ja poika nukkuu kahdet noin tunnin päikkärit joka päivä, niin että todennäköisesti saan viikon loppuun mennessä luettua loppuun ekan kokonaisen romaanin synnytyksen jälkeen. Alan pikkuhiljaa muistella, että mullahan taisi olla elämä myös ennen vauvaa...