Vauvan isä

Mieheni tuossa pohti voisikohan lähteä syyskuussa poikien reissulle ulkomaille, tuumasi sitten ite että taitaa olla liian aikaista. Sanoinkin että katotaan nyt millanen tulokas meille tulee ennenku alat varailla reissuja :) sinänsä ei oo mitään sitä vastaan että lähtis, mutta jos vaikka onkin koliikkivauva, niin en kyllä sitten halua olla yksin..
 
Pahoinvoivina päivinä mies on valtavan avulias ja vastaa jokaiseen pyyntööni. Nyt jos on hyvä päivä enkä ole ihan zombie niin ihme kyllä hän huomaa ja välttelee... Saa heti tehdä paljon enemmän itse. Ovela olento... o_O
 
Meillä ei oo isäntä toiminut ennenkään kun komentamalla - sekin vaihtelevalla menestyksellä. Nyt on ruvennut tekemäänkin jotakin kun on tajunnut et mä en yksinkertaisesti vaan yksin jaksa kaikkea huolehtia..
 
Ens neuvola käynnille joka on kyllä vasta maaliskuussa sano neuvolantäti että pitäs miehen tulla mukaan niin vois nauvolantäti senkin kanssa sitten jutella... Pitäs täyttää sellainen kaavake missä molemmat vastaa samoihin kysymyksiin ja katsotaan ollaanko lähellekään samaa mieltä :D
 
Mies ollut mun mukana neuvolassa ja ultrassa ja jatkossakin kaikissa mukana :) meillä kahen viikon päästä toinen neuvola, minne pitää täytellä niitä lippulappusia..
 
Meillä ei noiden yrittäjä kiireiden takia oo päässy perusneuvola käynneille mukaan. Toiseksi eipähän tällä pienellä paikkakunnalla ihmiset tajua miks käyn neuvolassa kun käy vaan yksin kun gynet ja kaikki semmoset samassa paikassa. En halua et ihmiset tietää ennenku se näkyy ulospäin - mulla on niin paljon tuttuja jotka alkaa sit hössöttää. Ahdistaa jo kun töissä ihmiset saa tietää niin ne alkaa hössöttää ja jauhaa...
Mut mielelläni otan miehen mukaan neuvolaan kun se on mahdollista ja ultriin sen on pakko tulla. Vaikka sano kyllä et mitä se mies siellä neuvolassa tekee et ei hänen isäkään ole vienyt kun äidin synnyttämään ja hakenut pois... Kuulostaa karulta, odottaa vauvaa niin sanotusti ihan yksin... :sad001
 
Meillä mies oli esikoisen raskausajan neuvoloissa aina mukana, nyt toisella kertaa on kyllä ollut mukana, mutta usein ulkopuolella leikkimässä esikoisen kanssa. Ihan hyvä minusta, niin saa ainakin rauhassa jutella eikä esikoisella tule tylsää. Ultraan mies ei päässyt mukaan koska sinne ei saanut tulla lapsia ollenkaan. Ensin vähän harmitti mutta jälkikäteen tuntuu että se oli ihan hyvä juttu olla yksin siellä. Jos ois tullut huonoja uutisia, olisin ihan mielelläni ottanut ne ensin yksin vastaan ja sitten kertonut miehelle. Mun mies on vähän sellanen hössöttäjä enkä stressaavissa tilanteissa aina oikeen meinaa kestää sitä. Rakenneultraankin on mukava mennä yksin. :)
 
Meillä nyt kun mies vaihto tänään uuteen työhön niin jää nyt mulle yksin käytäväks nuo neuvolat :sad001 harmittaa kun joudum nyt sitten yksin kohtaamaan "ekan kerran" uuden terkkarin.. nl lääkärille mentäessä tavattii hänet ekan kerran ja kokemus ei ollu mikään kovin innostava... Oon tykänny meiän aikasemmasta joka hoitaa lastenneuvolaa ja tuuraa äitipuolella. Pelkkää huonoo ollaan kuultu tosta uudesta eikä tosissaa mikää hirveen hyvä maku jääny suuhun... Noh ens kuussa sit pääsen tutustuu paremmin tätiin...
 
Meillä on kaksi lasta ja mun mies on ollut molempien ultrissa, neuvolakäynneissä ja synnytyksissä mukana. Ihan kaikissa mitä on ollut. Synnyttämään en todellakaan olisi ilman lähtenyt. :D
Meillä mies myös hoitaa lääkäriasiat, koska itse olen niin huono soittelemaan ja selittämään tilannetta. :)
 
Joo kyllä minäkin haluan miehen synnytykseen mukaan ehdottomasti! Sillon täytyy olla esikoiselle hoitaja. Olisi aika ikävää yksin kestää se kaikki...
 
Oon ehkä onnekkain kyllä miehen suhteen. Se jaksaa mun kiukkupäiviäkin ja koitan aina muistaa pyytää anteeks ja muistuttaa ettei johdu siitä. Se on auttanu ihan hirveesti kaikissa kodin jutuissa ja ottaa hyvin mun olot huomioon ja muistuttaa aina olla varovainen. Välillä itteeki vituttaa oma käytös mut se on vaan jotenkin ihan hallitsemattomissa, toivottavasti se jossain kohdassa helpottaa, mieluiten mahdollisimman nopeesti. Oon ihan hurjan kiitollinen et oon saanu jälkikasvulleni parhaan mahdollisen iskävaihtoehdon.
 
Toi ultra onneksi teki tämän asian todeksi miehelleni. Luojan kiitos, nyt on niin paljon helpompi hengittää :)
Siinä se vasta tajus et mun sisällä kasvaa oikeesti pikku ihminen, jonka olemassa oloon hän on itse osittain osallinen. Kyllä se nyt on katsellut ultrakuvia ja koskenut mun mahaankin muutaman kerran. Oon niin ilonen, et saan vihdoin tukea sieltäkin :)
 
Mun mies on kyllä ollut koko ajan aivan huikee! Itellä meni varmaan kauemmin sisäistää koko homma kuin hänellä.. Ei varmasti ollut hänelläkään helppoa kun ekat pari viikkoa vaan itkin että miten tästä selvitään. Onneks tässä on se 9 kk aikaa valmistautua yhdessä ja nyt tuntuukin jo kaikin puolin helpommalta. :) Mies on ollut myös mukana kaikissa neuvoloissa sun muissa so far ja uskon, että haluaa jatkossakin tulla. Oikeastaan tosi hyvä, että on ollu, koska itestä tuntuu etten muista näistä tilanteista jälkikäteen mitään! Oon siellä aina vaan et joojoo ja sitte kotona lyö ihan tyhjää et mitä piti tehä ja mikä numero nyt oli mihinki :D Ja kun mulla on huono olo niin mies tekee kyllä paljon mun olon helpottamiseks ja ymmärtää, että välillä vaan väsyttää ja kiukuttaa syyttä koko ajan. Täytyykin hei muistaa sanoa myös sille itselleen että ehdottomasti arvostan tätä kaikkea, se kun tuppaa näissä hormonihuuruissa päästä välillä unohtumaan! :smiley-ashamed008
 
Mun mies ei muuten nyt neuvoloissa ole mukana ollut enkä koe tarpeelliseksikaan kun neljäs lapsi. Ultrassa kerran mukana ollut ja ehkä seuraava vasta synnytys :D esikoisen aikana oli joka paikassa mukana. Neuvoloissa haluankin olla mieluummin yksin.
 
Meillä on menny lauantaista asti pirun hyvin. Isäntä tempas sellaisen kännin että ei edes muista kaikkea ja käyttäytyi tosi huonosti kun oltiin mun sukulaisten luona. Nyt se on kolme yötä nukkunut sohvalla ja ei pyydä anteeksi multa käytöstään. Eikä se halua puhua mulle , miten tää voi olla taas näin helvetin vaikeaa?? Pitäs vähän ruveta herrankin ottamaan tekemisistään vastuuta ja muuttamaan elämää jo ennen vauvan syntymää. Myöhäistä sitten kun pieni ihminen on jo täällä.
 
:angry4 Kihisen täällä sun puolesta! Siis kyllä miehet osaavat olla lapsellisiä! Ja kun tulee aika viimein puhua niin kai hän vielä syyttää sua siitä että hän käyttäytyi tietyin tavoin. Argh! Tsemppiä ja jaksamista, toivottavasti saatte puhuttua asian auki ja saat anteeksipyynnön korkojen kera
 
Joo syytti minua siitä että käyttäytyi huonosti mun sukulaisia kohtaan ja varsinkin mun isää. Muistaa kuulemma asioita mut eri tavalla kuin mitä minä kerroin... Edelleenkään ei ole minulta pyytänyt anteeksi kun hän ei kuulemma ole mitään väärää tehnyt. Iskä kyllä muistaa sille saarnan pitää kun seuraavan kerran mennään sen luokse.. :D
 
Voi kun kuulostaa tutulta toi, ettei millään riitä ylpeys pyytää anteeksi. Sitten kun yrittää itse ottaa asioita rauhallisesti puheeksi niin pelkkää kiukuttelua ja mistään ei tuu mitään. Argh. Tsemppiä sinne, toivotaan että tulee pian vastaan! Ehkä mies-miehelle saarna on myös ihan hyväksi :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top