Vauvan isä

Yksinäisyyttä en oo vielä tuntenut, en oo edes osannut :) Ihanaa, että sulla on joku jonka kanssa juoruta :D
 
Meillä ikäeroa on 12v, minä 27 ja mies 39. Ollaan yli 6 vuotta yhdessä kuljettu..
Aina oon tarvinnut sen vanhemman miehen, sieltä 16 vuotiaasta saakka en edes katsellut alle 20 v jätkiä :D
Mies on ollut ihan pähkinöinä alusta asti, sen kiinnostus mua kohtaan on vaan lisääntynyt ja haluaa olla koko ajan lähellä. Mä en taas aina tosiaan halua jos koskee tai oksettaa tai jotakin muuta... :D
Ei se kyllä todellakaan suurimman osan ajasta ymmärrä, että oon tosi väsynyt ja en jaksa kaikkea tehdä. On se nyt yrittänyt tehdä omaa osaansa kotihommista, mutta kypsyttää kun ei voi tehdä siivoustakaan kunnolla niin se ei paljon helpota jos sit stressaa et tyylii siivos vaan vähän sieltä täältä eikä koko kämppää :D
Isäntä myös puhui paljon muille vauvasta ja "lellii" sitä tarjoamalla mulle herkkuja yms :D Yleensä siinä kyllä käy niin ettei teekään sitten mieli sitä mitä tarjoaa.. En oo oksentanut kun pari kertaa, mutta sitä etovaa oloa on ollu kohta 2kk ja ei se tunnu menevän ohi..
Mun isä taitaa höösätä pahemmin kun mun äiti, porukat on eronnut ja käyn molempien luona viikoittain jopa useastikin. Iskä on tosissaan aivan innoissaan, oon kuitenkin sen esikoinen ja se hakis mulle vaikka kuun taivaalta jos pyytäisin :Heartred
 
Vauvan isä... Nukkuu kyl silloin kuin väsyttää jopa päivällä. Arvatkaapa monta kertaa mie oon saanu nukkuu päikkärit vaik oon ollu ni väsy, että on ollut pakko vaa itkee.. 0.:finger:
 
Joo, on :)

Se ultra kuulemma voi auttaa miehiäkin ymmärtämään paremmin. :)

Tuntuu, että nyt tosiaan ymmärtää paremmin Miksi oon näin väsynyt. Jotenki tuntuu kaikki paremmalta vaikka hyvinhän tässä on muutenkin asiat ollut. Mutta kuten todettu miehillä kestää :)
 
Salmiakka sanoi:
Uskalsinpas aloittaa näin uutena käyttäjänä uuden ketjun :smiley-ashamed008
Miten teidän lapsen isä on ottanut isäksi tulemisen? Puoliso, poikaystävä, satunnainen kumppani, vahinko?
Itseäni hieman mietityttää, kun oma avomieheni ei tunnu olevan kovin innostunut/kiinnostunut koko aiheesta tällä hetkellä :crybaby2Yhdessä päätettiin pilereistä luopuminen, mutta tulinkin heti raskaaksi seuraavasta kierrosta jo. Mietin, että miestäni ehkä pelottaa kaikki vapauden menetys, vastuu ym. ja ajattelin, että annan nyt aikaa tälle asialle. Onneksi raskaus kestää 9kk, niin on aikaa sopeutua tilanteeseen. Oon vaan itse niin onneni kukkuloilla, että haluisin koko ajan vaan jauhaa tätä onnea :Heartpink
Click to expand...

Toi on tosi normaalia ekassa raskaudessa, joten no worries =) Miehille raskaus konkretisoituu yleensä vasta, kun pääsevät näkemään eli ultrassa. Ehkäpä vasta jopa rakenneultrassa. Jonka jälkeen heitä alkaakin (ei kaikkia, osaa) helposti pelottaa ja jännittää asia paljon. Tulee mieleen, että miten osaa olla vauvan kanssa, uskaltaako koskea, osaako olla tukena sinulle, pelkää jäävänsä kakkoseksi/totaalisesti syrjään. Joten varsinkin raskauden loppuvaiheella kandee helliä miestä ja sanoa rakastavansa, vaikkei joka päivä sitä muista sanoakaan.

Vauvan synnyttyä miehet (jotkut) on hassuja... Niistä tulee tissikateellisia, heh =) Tai siis kun vauva saa olla kokoajan sun lähellä ja mies saa sitten ne rippeet, vaikka todellisuushan ei tuo ole =)

Joskus ajattelinkin ekan kohdalla, että jotkut miehet ovat kuin isoja vauvoja...

Eli avainsana miesten kohdalla on ehottomasti: HUOMIO =)
 
Niin joo... Mun mies arvosti tosi paljon sitä, että me otettiin silloin perhehuone =) Suosittelen sitä täydestä sydämestä.

Siellä mieheni pääsi hoitamaan vauvaa heti ensi metreiltä. Teki ensimmäinen pesun, vaihtoi ekat vaipat jne, kun minä olin vielä synnytyksestä paikat arkana/kipeänä.
 
Mun mieheni oottaa, että pääsee tilaamaan lempilätkäjoukkueensa bodyn pienelle :`D vähän kyllä sääliksi käy miestä, kun en ole jaksanut olla vaimo. Olot olleet niin huonot jo kaksi kuukautta, että töiden jälkeen vaan maannut zombina sohvalla. Ei tee mieli halia ja helliä, en pysty pussata.. enkä jaksa oikee jutellakaan. Mutta ehkäpä tuo ymmärtää, syyttää mua välillä kiukuttelusta ja sitten muistutan että kuule kun oksettaa vaan niin paljon, en kiukkua vaan olen huonovointinen.. lisäksi mies haisee nenään pahalle, viime yönä en pystyny nukkua naama siihen päin kun tuli huono olo :D eli oleppa vaimo miehelle kenen läsnäolo oksettaa haha :D
 
Täällä kanssa mies ja lapsi haisee mun nenään.... selitäpä sitä.

Tein esikoista odottaessa miehelle isyyspakkauksen. Ostin repun ja täytin sen kaikenlaisella vauvatavaralla. Tuttipulloja, joihin lappu "kun tissi ei ole saatavilla", korvatulppia, lakupiippu sairaalaan, vauvan ensimmäisen vuoden huolto -kirja, yms. pientä. Mies tykkäsi kovasti, kun muuten kaikki keskittyi äitiin, äitiuspakkaus, äitiysneuvola jne.

Tämä siis yksi tapa huomioida isäksi tuleva...
 
Uu... Tosiaan... Voiskin taas tehdä isyyspakkauksen =)

Kiitti Tasse [emoji177]
 
Ite tein esikoisesta sen... Nii.. Taidan nyt jättää tekemättä. Ei iha vissii mies tajunnu hienoa elettä :D
 
Helou. Täällä odotetaan esikoista, jota nyt kaksi vuotta yritetty. Kaksi yritystä aiemmin menneet kesken, joten erittäin varovaisin mielin eletään päivä kerrallaan. Mutta ilman miestäni, en ikinä pärjäisi. Olen hänelle niin kiitollinen kaikesta tuesta ja rakkaudesta.. Välillä uskon hänen toivovan lasta minuakin kovemmin. Osallistuu kaikkeen ja on kiinnostunut. Huolehtii minun hyvinvoinnistani ja nykyään erityisesti syömisistä :) kävimme varhaisultrassa viikko sitten ja kun mieheni näki Ruudulta sydämen lyönnit ja pienen alkion, hänen silmänsä kostuivat. Sellainen näky sulattaa kyllä jäätikötkin.

Oes. Rv 8+2
 
Pilvilinna sanoi:
Ite tein esikoisesta sen... Nii.. Taidan nyt jättää tekemättä. Ei iha vissii mies tajunnu hienoa elettä :D
Click to expand...

Meillä saatto tajuta, kun mukana oli myös pullo hänen lempikonjakkiaan, jossa lappu rentoutumishetkiin :Heartred
 
Meillä oli kanssa isille sisua ja suklaata + batterya latautumiseen. En edes muistanut. Tällä kierroksella en kyllä jaksa väsätä mitään.
 
Ollaan mieheni kanssa yllättävän samanlaisissa fiiliksissä... Onnellisia, yllättyitä, peloissamme, jännittyneitä, kiitollisia. Mies osaa tukea mua ihan hyvin, mut ei meinaa kestää kun kiukuttelen sille välillä... Kyllähän se ärsyttävää varmaan onkin. Mutta siis kaikille mahollisille käynneille tuppautuu varmaan ite mukaan vaikka väkisin :D
 
Niin ja sitä se ei oo tajunnu, ettei mun lähelle voi todellakaa yrittää tulla hikisenä tms!! Aina ärsyyntyy, vaikka kuinka yritän perustella että ku pitkäsylki tulee vähemmästäki...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top