Vauvan isä

Mulla on mies ihan innoissaan ja täysillä mukana raskaudessa. Seuraa itsekin vaun odotussovelluksesta missä mennään ja on hirveen huolehtivainen ja ymmärtäväinen. Aikaa ennen plussaa joskus kiusasin miestä että olis pulla uunissa ja voi sitä pettymyksen määrää ku oliki vaan kusetusta, tuli oikee itelle paha mieli. Sit kun se plussa tuli oikeesti ni oli kai se onnesta ihan soikeena. Kun alettiin tapailemaan ni vähän karsastin meen ikäeroa (lähes 9v) mutta ihan pelkkiä positiivisia vaikutuksia sillä on ollu, en vois kuvitellakaa et isä olis vaikka semmonen ku eksä. Uskon että myös iän puolesta osaa niin isällisesti tähän suhtautua :) oon ehkä onnekkain :)
 
Meillä kans ikäerona 8v :D en vois kuvitella olevani ikäisteni "miesten" kanssa. Oon siis 21v ja mies 29v. Aiemmat kans ollu mua vanhempi 1-2v ja niiiiiiin lapsia. Toikin tuntuu välillä liian lapselta, mutta mulla on vielä toivoa että 10v sisään tuo aikuistuu enkä mä oo viel sillonkaa vanha :D
 
Meillä on 5v ikäeroa ja se on musta hyvä. Mä oon 27v ja mies 32v. Tosin miehet on miehiä ja ainahan niissä joku ärsyttää. :D
 
Meillä 10v ikäeroa, mä 28 ja mies 38 ja se on ihan sopivasti, vaikka niinkun Balacenia sanoi, aina niissä joku ärsyttää :D vaikka ihania onkin :)
 
Me täytetään miehen kanssa kumpikin alkuvuodesta 27, minä peräti reilu kuukauden vanhempi. Onnekas olen myös kun mies lapsia toivoo ja suhtautuu asiaan kuin aikuinen mies, ja on muutenkin kypsä mies, tuleva isä ♡
 
Mulla on vuoden nuorempi mies. Ei siihen ikäeroon kiinnitä enää huomioon kun on oltu 13 vuotta yhdessä. Enkä oo kyl koskaan pitäny sitä lapsellisena vaikka onkin nuorempi.
 
Meillä vajaa 3-vuotta ikäeroa. Sillo 18wee tuntu hirmusen iäkkäält toi, kun oli täyttämässä 22wee :D
 
Ei se ikä aina mitään kerro :) mulla ja mun miehellä on 5 vuotta ikäeroa. Aiemmin seurustelin 8 vuotta vanhemman miehen kanssa ja musta tuntu aina, että mä olin se suhteen aikuinen ja hän oli jumittunut teini-ikään :D
 
Mä olin 18 ja mies 23 ku tavattiin. Kyl se ikäero alkuun tuntu isolta. :)
 
Me ollaan molemmat 24v. Meillä mies on onneks innoissaan mukana, tällä kakkoskierroksella melkein innokkaampi kuin viimeksi :) On jo ehdotellut nimiä vauvalle :') Neuvolassa on harvoin mukana, mutta ultriin tulee. Vähän haastava päästä neuvolaan mukaan kun on toisella paikkakunnalla töissä ja joskus ajaa pitkin poikin työpäivän aikana. Nyt jo kovasti suunnittelee olevansa koko kesän kotona, kun esikoisestakin vielä isyysvapaita pitämättä :)
 
Mun mies on mua vuoden nuorempi, 33-vuotias. Eli alkaa oleen aikalailla otollinen aika tehdä niitä lapsia. Selvitin miehelleni kaikki faktat esim down-vauvan riskin kasvuista ym.. Tänään se just mietti, et entä jos lapsi onkin jotenkin vammanen. Se miettii kaikki pahimmat skenaariot mielessään ja tuo niitä sitten esille. Tiedän riskit ja en usko että pystyn millään varautumaan siihen tietoon jos lapsi ei olisi normaali. En vaan usko, että mun kannattaa sillä itseäni alkaa stressaamaan, kun ei se auta yhtään mitään. Ihme negatiivista ajattelua :oops: Toivoisin vaan, että mieskin voisi olla onnellinen yhteisestä lapsesta ja tukena mulle, koska koen että sitä tarvitsen :3some Sori nyt taas tää tilitys :smiley-ashamed008
 
Me ei oo mitenkään puitu noita seikkoja, ei puitu esikoisestakaan. Musta turha tommosia etukäteen miettiä. Miettii sit, kun on tarvis.
 
Meillä mies on kyllä ottanut upeasti raskausuutiset molemmista, esikoisesta sekä uudesta tulokkaasta. :) Neuvoloissa ei ole ollut mukana kun esikoisen aikana yhdessä johon miestä th pyysi tulemaan mukaan - en koe että sielä neuvolassa on mitään annettavaa kauheasti miehille. Ultrissa tietty mukana!

Meillä myös ottanu isyyden ja vastuunsa hienosti vaikkakin aluksi jännitti ja hermoili tosi paljon ja pelkäsi ettei osaa hoitaa vauvaa oikein. Mitä vanhemmaksi esikoinen on kasvanut (nyt 1v 4kk) niin sitä enemmän on ottanut vastuuta ja haluaakin touhuta tytön kanssa kaksin. Tietty välillä riidellään omasta ajasta ym muusta mutta yleisesti menee kyllä hyvin. :)

Meillä ikäeroa 2v, minä 28 ja mies 30.
 
Mun mies täytti just 39, odotetaan nyt hänen ensimmäistä lastaan ja on just niin täpinöissään kuin vaan voi kuvitella ihmisen olevan.. Suloinen! Mulle tämä lapsi on neljäs ja suhtaudun selkeästi arkisemmin odottamiseen.. Ja ehkä olen tietoisempi riskeistä, kun mullakin ikää jo 35. Mutta yksin ei tässä tarvi odotella, yhdessä kuljettiin jo hedelmöityshoidotkin, niin on sitten jatkettu samaa linjaa neuvolan ja äitipolin suhteen. Miehellä on joku raskaus-äppi puhelimessa ja kovasti tuntuu sitä seuraavan, muistaa viikkojen paukkumisenkin paremmin kuin mä :shy:
 
Vauvan isä sulattelee vielä uutista, eikä ole tehnyt päätöstä mihinkään suuntaan... Ollaan molemmat 1. Vuoden amk opiskelijoita, hän on vuoden nuirempi kuin minä... Tavattiin syyskuussa, ja tulin raskaaksi heti kun oltiin vällyjen välissä lokakuun alussa, oltiin "tapailtu" kuukausi, ylläri siis... :/ Vauva tulee olemaan erittäin rakastettu vaikka hän ei mukana olisikaan. Haluaa kyllä tietää neuvola ja ultra kuulumisista, mutta kuvaa ei halunnut. :/Annan hänelle aikaa, loppupeleissä hän on suhtautunut erittäin kypsästi :)
 
Talvenlapsi säästyt monelta hermoromahdukselta kun odotat "yksin". Tullut tässä viimeviikkoina vähän liian usein mietittyä, että stressiä olisi vähemmän mikäli odottaisin ilman miestä... Ja uskon että tämä tunne tulee toistumaan vielä useasti. Mies parka jonka elämästä riistetään kaikki kiva kun vaimo on raskaana... jep jep..
 
Ja yksinäisyyden tunteita koen vaikka kaksin odotammekin, kai sekin kuuluu raskauteen :) oli aika suunnaton ilo kun sain kuulla kaverin raskaudesta, jolla kuukautta aiemmin la. Ihanaa, että joku on lähes samoilla viikoilla menossa ja asuu ihan lähellä! En oo enää yksin :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top