Vauvan isä

Keskustelun 'Laskettu aika heinäkuussa 2017' aloitti Salmiakka, 21 joulu 2016.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Salmiakka Jostain jotain jo tietävä

    Uskalsinpas aloittaa näin uutena käyttäjänä uuden ketjun :smiley-ashamed008
    Miten teidän lapsen isä on ottanut isäksi tulemisen? Puoliso, poikaystävä, satunnainen kumppani, vahinko?
    Itseäni hieman mietityttää, kun oma avomieheni ei tunnu olevan kovin innostunut/kiinnostunut koko aiheesta tällä hetkellä :crybaby2Yhdessä päätettiin pilereistä luopuminen, mutta tulinkin heti raskaaksi seuraavasta kierrosta jo. Mietin, että miestäni ehkä pelottaa kaikki vapauden menetys, vastuu ym. ja ajattelin, että annan nyt aikaa tälle asialle. Onneksi raskaus kestää 9kk, niin on aikaa sopeutua tilanteeseen. Oon vaan itse niin onneni kukkuloilla, että haluisin koko ajan vaan jauhaa tätä onnea :Heartpink
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  2. Pilvilinna Kunnioitettu kommentaattori

    Mulla sama homma esikoisen kanssa. Yhdessä tiedettiin mitä tehtiin. Mutta sitten paukahti ekasta kerrasta kaksi viivaa niin kommentti oli "voi vittu".. No pitkään meni sulatella miehellä, mutta sit kuitenkin kaikki hyvin. Miehet... Miehet.. Ja miehet.
    • Tykkään Tykkään x 1
  3. Tasse83 Näppärä viestien naputtelija

    Meillä mies aina halunnut lapsia, mutta ei ole täysin ymmärtänyt lastensaannin seurauksia. Äidin elämähän muuttuu suuresti jo raskausaikana. Esikoista odottaessani mies oli kyllä iloinen ja huolissaan yms. mutta ei osannut varautua tuleviin muutoksiin. Vauvavuosi oli meillä aikamoista riitelyä, kun mulle äidiksi tuleminen ja oman ajan menettäminen oli kauhea järkytys, ja olisin odottanut mieheltä samanlaista panostusta ja valmiutta luopua omista menoistaan. Vähitellen tuo tuossa kasvaa isäksi ja alkaa ehkä nyt ymmärtää, miten paljon mun elämäkin on muuttunut. Mutta kaikki tavallaan, ja miehet osaa usein ottaa rennommin ilman syyllisyydentunnetta kaikesta tekemättömästä. Jaksamista niille, joilla on mies koulutettavana.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  4. Pilvilinna Kunnioitettu kommentaattori

    Joo ei miehillä riitä ymmärrys täysin näihin asioihin ja mitä se vanhemmuus todellisuudessa on, että uhrauksia joutuu tekemään. Mutta kuitenkin äidin elämä siinä enemmän tuntuu mullistuvan. Meillä mies ei tahdo välillä ymmärtää vieläkään tätä miun osalta, kun kotiäitinä ollut jo kolme vuotta. Mies reissaa ja lähtee, mutta ei ymmärrä, että itsekin haluaisin pois välillä, enkö jäädä yksin kotiin lapsen kanssa. Mutta minä oon silloin se täysi piru jos vaihtoehtona, että lähdetään yhdessä jonnekin lomalle vai mies kavereiden kaa ryyppää. Minähän se jään rannalle uikuttamaan.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  5. Jennamarina Hyväntuulinen höpöttäjä

    Meillä on asiasta myös keskusteltu ja riidelty kun niin kovasti yllättyi kun plussa tulikin äkkiä. Joutuu mielestään luopua paljosta, johon mulla ei tässä tilassa kauheesti löydy myötätuntoa.. Ihankun mun elämäni ei olisi muutunut yhtään.. Ei myöskään ymmärrä väsymystä, joka vaivannut nyt pari viikkoa.. Hänellä siis omia lapsia ennestään, eli tiesi kyllä mitä tuleman pitää. Yhdessä sovittiin, että lopetan pillerit ja hän olisi halitessaan saanut jatkaa ehkäisyä mikäli ei vielä olisi lisää lapsia halunnut. Nyt alkaa pikkuhiljaa suhtauyua muutokseen positiivisesti... että nimenomaan, onneksi se raskaus kestää niin kauan :)
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  6. Pilvilinna Kunnioitettu kommentaattori

    Meilläkään ei mies iha kokoaikaa ymmärrä miks en jaksa. Väsyttää ihan pirusti ja oksettaa. Mut ei.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  7. Salmiakka Jostain jotain jo tietävä

    Joo just muuten toi meillä myös, ettei mies ymmärrä mun väsymystä. Tuntuu että luulee, et oon ihan laiska vaan. Ja sit pahoinvointiinkin kommentti et tee nyt tolle jotain. Niinkun mitä?

    Ootteko saaneet miehen neuvolaan mukaan? Onko olleet edellisissä synnytyksissä mukana tai tulossa tähän synnytykseen? Onko muuten tärkeetä teille, että mies olis synnytyksessä?

    Mä kävin itse ekan neuvolan, ajattelin jos saisin sen edes rakenneultraan mukaan. Synnytykseen toki haluisin miehen, mutta en uskalla kyllä vielä edes ottaa puheeksi sitä.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  8. Penni Päivystävä dosentti Tammiäidit 2020 Helmiäidit 2020 Heinämammat 2017

    Mä olen vauvakuumeillut ja haaveillut perheenlisäyksestä vuosia, mutta mies ei ole ollut valmis. Keväällä käytiin iso keskustelu suhteen jatkosta, jos haaveet ei kohtaa niin onko järkeä jatkaa yhdessä. Kyllästyin odottamiseen (yhdessä oltu 9vuotta), ei mitään uhkailuja vaan järkevää keskustelu. No annoin ja annettiin asian olla kunnes kesällä mies rupes "leikkimään tulella" eli jätti välillä ehkäisyn pois. Näistä satunnaisista kerroista yksi osui ovulaatioaikaan ja lopputulos löytyy masusta. Hän siis lämpeni asialle ykskaks ja otti varovaiset askeleet asian eteen. Meillä ei ollut varsinaista yritystä päällä ja kun kerrasta tärppäs, niin kyllä mua huoletti mitä sanoo plussaan. Onneksi mies hymyili ihanasti ja rutisti lujaa. Ja oli tänään niin onnellinen ultrassa että hyvä tästä tulee :) vaikka onkin ollut aika vaitonainen enkä ole oikein saanut juutajaata vastaukses kun kysellyt fiiliksiä. Ollut myös vaikeaa ymmärtää mun oloja mutta niitäki koko ajan paremmin :D
    • Tykkään Tykkään x 1
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  9. Miuku88 Asioista perillä oleva Heinämammat 2017

    Varmasti ultrien myötä se asia konkretisoituu miehelle ja alkaa enemmän elää raskautta sun kanssa. :) Ootte kyl onnekkaita kun heti onnistui! Monesti miehet tajuaa tän kaiken niiiiin hitaasti! Meil mies erilailla mukana kun tätä vauvaa on odotettu kolmisen vuotta, ihanampaa miestä en vois toivoakaan. Nää on isoja kasvun paikkoja, kun asioiden järjestys muuttuu täysin. :Heartred
    • Tykkään Tykkään x 2
  10. Punski Piirimestaruustason postaaja Heinämammat 2017

    Musta tuntuu kans, ettei mies oo yhtään innostunut. Ekasta kierrosta tärppäsi ja tuntuu, että miestä jäi vähän harmittamaan, ettei saatu pidempään "nauttia" lapsen tekemisestä. Mieshän ei aluksi edes uskonut mun haamuplussan olevan luotettava kertomaan raskaudesta ja ihan häntä varten piti mun apteekista hakea kallis digitesti, että uskoi :D ultrissa on ollut mukana, neuvolaan ei tullut. Tuntuu, että kun puhun raskaudesta ja tulevasta vauvasta niin mies vaan vaihtaa aihetta. Ainoa mistä on innoissaan on mun suurentuneet tissit :p

    Mietin johtuisko tää jonkinlainen jäätyminen hänen siskon lapsistaan. Mun miehen siskolla on kaksi uhmaikäistä aika rasavilliä poikaa ja välillä kun ollaan oltu viikonlopunkin yli heidän lapsenvahteinaan niin ollaan sen jälkeen ihan loppu. Mies on esimerkiksi monta kertaa sanonut toivovansa tyttöä. Ehkä ajattelee, että siten tulisi rauhallisempi. Oon kyllä yrittäny sanoa, että voi se poikakin olla rauhallinen ja tyttökin villi :)

    Ehkä se mies kesään mennessä tottuu... Naimisiin mentiin viime kesänä ja aina on puhuttu, että papin aamenen jälkeen ehkäsy jätetään pois :)
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  11. Tasse83 Näppärä viestien naputtelija

    Meillä mies oli esikoisen odotusaikana mukana neuvolassa ja ultrissa. Nyt en edes haluaisi sitä mukaan. Tulisi varmaan kyllä ja aikookin tulla ainakin nt- ja rakenneultraan. Se vaan on sellainen aika hiljainen eikä oikein jaksa sellaista naisten neuvolalässytystä. Mies on kova huolehtimaan, vaikka ei sitä nytäkään samoin kuin minä. Turhautuu, kun ei osaa auttaa pahoinvoivaa vaimoa ja pelkää keskenmenoa tai komplikaatioita. Kertonut, että esikoisen syntymän jälkeen oli oikein pelännyt, kun olin niin huonossa kunnossa sektion jälkeen. Huolehtiva, kiltti mies mulla, mutta ei aina osaa ilmaista itseään niin kuin mä toivoisin. Tulee kyllä synnytykseen mukaan, miten se sitten hoituukin... viimeksi varmaan helpottunut sektiosta.
    • Tykkään Tykkään x 1
  12. Pilvilinna Kunnioitettu kommentaattori

    Mulla mies on ollut joka ultrassa ja neuvolakäynnillä. Oli synnytyksessä mukana onneksi!
    • Tykkään Tykkään x 1
  13. jupa- Asioista perillä oleva

    Mun miehen kaa jätettii pillerit 1kk seurustelun jälkeen kun mentiin kihloihin ja oltiin puhuttu jonkin aikaa lapsenteosta. Tärppäs ssitten ekalla kierrolla ja eka vuosi sitten meni enemmän ja vähemmän riidellessä vaikka mentiinkin 5kk kihlojen jälkee naimisiin. Joka käynnille "pakotin" miehen tulemaan kun hänenkin vastuu tässä on. Synnytykseenkin tuli ja sanoi sitten odottavan siskon miehelle että todellakin kokemuksen arvoista osallistua synnytykseen. Mun mies on kyllä ihan tunnevammanen. Psykoosidiagnoosinki joskus saanu. Mutta nyt on kesästä asti ollut huomattavasti parempi. Riitelyt jääny aika vähälle. Taannoin anoppikin ihmetteli meidän hyvää kautta. Ei vieläkää mitää ruusuilla tanssimista mutta edistystä. Tälläki kertaa aion raahata joka käynnille mukaan miehen halus tai ei. Vitsaileekin välillä että tarviiko mutta kysymättäki tulee mukaan :)
    • Tykkään Tykkään x 1
  14. Balacenia Seurustelun sensei Helmikuunmammat 2016 Heinämammat 2017

    Meillä mies oli viimeks alusta asti innoissaan vauvasta, oltiinhan me yritetty jo n. 9kk. Ultrat sit enemmän konkretisoi raskautta miehelle.
    Nyt oli aluksi vähän varuillaan ja kovasti kyseli millä mielellä mä olen. Meidän esikoinen oli kuitenkin vaan 9kk ku tein positiivisen testin. Ja sit ku tuli vielä tää kaksospommi, niin aika hämillään on ollut.
    • Tykkään Tykkään x 1
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  15. Pilvilinna Kunnioitettu kommentaattori

    Nojoo, ehkä miehet on paremmin varustatuneet, kun on pidempi yritys taustalla. Kerrasta voi olla shokki miehelle. Paras lääke miehiin on aika.


    Tän kakkosen kohdilla ei oo ollu miehen kanssa mitään probleemaa. :)
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  16. Liinukainen Puuhakas puhuja

    Heinäkuussa nähtiin ekan kerran, marraskuussa tein positiivisen testin. Pillerit petti. Pelotti ihan sikana kertoa miehelle, kun niin tuore pariskunta ollaan et mitä hän tuumaa.. No, asioista puhuttiin ja yhdessä päätettiin jatkaa matkaa, mies tuumasi ettei oo mua yksin jättämässä tämän asian kanssa :) haluaa itsekin osallistua neuvolakäynteihin ja ultriin.
    • Tykkään Tykkään x 4
  17. Pallo. Hyväntuulinen höpöttäjä

    Meillä yhdessä sovittiin että aletaan yrittämään kesällä. Meillä tärppäsi 6 kk yrittämisen jälkeen ja mies taisi hämmästyä että tärppäsikin niin nopeasti, oli varmaan ajatellut että saattaa mennä pitkäkin aika kun olin varoitellut ettei välttämättä ihan heti tärppää :D Plussan jälkeen oltiin kumpikin vähän varpaillamme ja hämmentyneitä kun emme vielä uskaltaneet iloita asiasta mutta mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän asia konkretisoituu ja mies on enempi innoissaan asiasta ja odottaa kovasti isäksi tuloa :) Ihanasti kyllä tukee ja kyselee vointia, ollut mukana neuvolassa ja ultrissa jne. Ja ehdottomasti haluan hänet mukaan synnytykseen :D
  18. Emir Keskustelun kolmiottelija Kesämammat 2018

    Meillä mies on ollu innoissan.
    Ihan aluksi (10/2011) kun päätettiin jättää pillerit pois, niin oli vähän varautuvainen (pelkäs kai nopea plussaa). No eka plussa saatiin 12/2013 niin molemmat oli ihan innoissaan. Tää vauva meiltä vietiin, mutta molemmilla oli suuri halu yrittää heti uudestaan. Kolmen kk "karenssi" yrittämisessä oli tuskaa.
    Kun toinen plussa tuli 3/2015, niin oli mies myös onnessaan, ei kauheesti näytä tunteitaan mut näki et se oli tosi ilonen.
    Tää plussa kun tuli, niin mies ei aluks uskonu kun oli niin hailee haamu. Kun digin tein ja lähetin siitä kuvan sille töihin niin vastaus oli vaan "wau".:)
    Mies oli myös nyt mukana ar-ultrassa ja ihmetteli et miten se sydän jo nyt näkyy ja on niin iso. Muutamilla neuvollakäynneillä on ollu kans mukana ja synnytyksissä tietty.
  19. Balacenia Seurustelun sensei Helmikuunmammat 2016 Heinämammat 2017

    meil mies on ollu joillain neuvolakäynneillä ja ultrissa mahdollisuuksien mukaan. Synnytyksessä oli ja tulee kyllä seuraavaankin jos vaan mitenkään mahdollista!
  20. Lauritita Oman äänensä löytänyt

    Mun mies ei haluu puhua vauvoista vaikka hän halusi vauvan. Katotaan huomenna ultran jälkeen mitä se sanoo. Se on vaan niin ärsyttävää!
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2