"Vauvan harrastukset"

Meillä on syötävät kirjat erikseen.. Noita satuja luen, kun pötkötellään sängyllä ja odotan, et ipana nukahtaa. :) Nämä satukirjat on mulle arvokkaita eikä niitä syödä. Poika mutustaa pehmeää muumikirjaa vieressä ja kuuntelee, kun luen. :)
 
Puntti ja piiperot on hauska ja sympaattinen ohjelma...ja just sellainen mikä pitää pienimmänkin katsojan mielenkiinnon yllä :) Välillä ollaan sitä miehen kanssa naureskeltu kun se on sattunut tulemaan! Toinen mistä meidän esikoinen tykkäs kovin pienempänä, oli teletapit.
 
Kirottu tabletti, hirveesti kirjotusvirheitä. Nii voiski hommata syöntikirjat erikseen :)

Meil on täs padilla semmonen, ku kikattava kakkiainen peli. Sitä välillä annetaan vähän pelata. Musiikkihan siinä kiinnostaa. En kuitenkaan hirveesti haluu totuttaa näihin älykoneisiin. Enimmäkseen kuitenki voiton vie ku lattialla nuijitaan leluja :)

Me ei olla vielä telkkarista piirrettyjä kateltu. En tiiä miks, mut teletappeja mä vihaan. Paavo Pesusientä kans. Tosin sillon, ku olin ite pieni, ni oli TaoTao, Alfred J Kwak ja Peukaloisen retket pop. Luulisin, et toimii vieläkin.
 
Meillä poika tykkää hirveesti yhdestä soivasta kirjasta. Jaksaa aina keskittyä kirjan loppuun asti kun musiikki soi taustalla. Meinaa kyllä itelläänkin välillä ideat loppua vauvan kanssa ja tuntuu, että kaikki vanhat lelut alkaa tylsistyttää. Pitänee lähtee kirpparille pyörähtää ja ostaa uusia leluja.
 
Meillä jos tyttö on kiukkuinen väsyttää tai muuta, kun äiti alkaa lauleskelemaan muuttuu tuuli ihan hetkessä ja alkaa kikatus. Se on hauskaa :D Ihanaa etteivät nämä pikkuiset jaksa murehtia kauaa :)
 
Noniin! Pieni kyläluuta on kotona ja äiti flunssassa... Uinti meni oikein mainiosti, ainoastaan uinnin jälkeisellä suihkuttelulla itkettiin - taisi olla liian kuumaa. Sekin suru unohtui pian ja pukuhuoneessa jaksoi pieni ihmisihme kärsivällisesti huvittaa itseään omilla jaloillaan. Vauvakerhossa käytiin sit maanantaina ja se oli periaatteessa ok, mutta meidon pieni ihme oli taas joukon kuopus eikä sopivaa seuraa oikein löytynyt. Oli myös vähän vaikeaa päästä mukaan toisten äitien juttuihin, kun he olivat jo kaikki pidempään vauvakerhossa istuskelleet.

Torstaina päätin sitten lähteä vaunureissulle Tapiolaan museoon tutustumaan "vaunuluennolle". Ihan mielenkiintoista oli kuulla paikallishistoriasta, mutta jälleen kerran meidän pieni oli kuopus ja muut jo tuttuja keskenään. Museon äipät olivat vielä sisäänpäinlämpiävämpää sakkia kuin vauvakerhon. Lisäksi yksi sisäkumeista kosahti museossa eikä pumppailuista huolimatta ilma pysynyt sisällä. Toisilta äideltä ei tosiaan herunut sympatiaa tässä tilanteessa, lähinnä päätä käännettiin ja taisi muutama kovaan ääneen huokaistakin. Noh, oma oli vika, olisi pitänyt tunnollisemmin pumpata sitä eturengasta kotosalla. Sellossa nuo vaunut kuitenkin hoidettiin kuntoon maksua vastaan vaunuliikkeessä ja innostuneena ostin varakumejakin.

Lukuharrastus on meillä aika samanlaista kuin Kultashiinilla, kirjoja lähinnä rakastetaan suulla ja heitellään riemukkaasti käsin ilmaan. Välillä lentävät niin kauas, että pieni ihme itsekin hämmentyy voimistaan.
 
^ Kyllä, sosiaalisuuden huipentuma oli esimerkiksi erään äidin osalta kääntää päätään pois, kun katsoin häntä silmiin ja hymyilin.
 
Ton takia just meijän harrastukset jää siihen lenkkeilyy,mikäs sen mukavampaa kun hikihatussa kävellä ja poppi raikaa korvissa.tekee hyvää kunnolle(ai mille kunnolle??) ja mielelle.:)
 
Noo, minä aina yritän ajatella että tuollainen käytös kertoo lähinnä ihmisen omasta epävarmuudesta (joista usein sit on merkkinä ne uusimmat emmaljungatkin :) Kultashiini ehti ne eka mainitakin :D ). Ja onhan sitä itselläkin joskus huonoja päiviä, jolloin ei jaksa olla kovin sosiaalinen, mut kyllä musta yleensä juttukaverin saa... pitäisi yrittää muistaa miltä itsestä tuntui hengailla ulkopuolisena mukana, siis jos joskus niihin "piireihin" pääsee, tai edes haluaa :) Mä vaan oon enemmän viettäny aikaani poikaporukoissa tai ainakin poikamaisten tyttöjen joukossa ja oon aina vähän pihalla noista tosinaisten kuvioista :)
 
Tosin minä saattaisin myös käyttäytyä tuossa tilanteessa noin. En sen takia, että oisin "epäkohtelias". Vaan sen takia, että saattaisin ajatella "toi hymyili mulle, miks? onks mun naamassa jotain vikaa?" :grin Mä olen itse hieman huono tutustuu ihmisiin, tai ainakaan tekemään aloitetta. Olen huono juttelemeen randomin kans small talkkia :grin
 
Mua eilen moikkas lenkillä joku random mamma. Tervehdin takasin ja sit se tuumas, et ethän sie ollukaan tuttu :D Mitäs siihen muuta, ku et ei haittaa. Kyllä sitä voi heipat sanoa, vaikkei tuntiskaan :)
 
Aika isoja eroja on Suomen sisällä siinä miten lähimmäistä huomioidaan. Isoissa kaupungeissa moikkailu oudoille saattaa saada hymistelyjä ja tuollaista pään kääntämistä pois aikaan tai vaikka oudosti katsomista, pienillä paikkakunnilla voi
syntyä juttua helposti uppo-oudonkin kanssa erityisesti pohjoisessa. Lapsellisien ihmisten kanssa on helppo keksiä jutun juurta kun on yhdistävä tekijä. Omat kokemukset kerhoista on ollut hyviä ja yhteisiä juttuja on löytynyt kivasti. Inhottavia tuollaiset negatiiviset kokemukset. Meitä on niin moneen junaan.
 
Mun mielestä tollasella käytöksellä opetetaan just lapsillekin, että miten käyttäydytään. Itse ainakin haluaisin rohkaista lastani tutustumaan ihmisiin ja olemaan sosiaalinen, mutta onpa se sitten hienoa yrittää sosialisoitua kun vastaanotto on tuollainen kerhoissa.

Minä yritän yleensä neuvolassa kun odotellaan vuoroamme niin jutuskella edes vähän muiden mammojen kanssa. Mutta ihmisiä on tosiaan joka lähtöön. Tyhmä olohan siinä tulee kun itse yrittää hymyillä ja odottaa vastahymyä, mutta toinen vaan mulkaisee ja kääntää pään. Lasten kautta yleensä alan juttelemaan esim. viimeksi kun tyttövauva niin kovin hymyili meille niin totesin sille vauvalle, että "kylläpäs siellä on niin nätti hymy että". Harvoin sitten lapsen äiti voi olla kehumatta lastaan ja usein sitten aletaan juttelemaan lapsista.
Mutta en minäkään väkisin ala juttelemaan, sen verran tilanne tajua on minullakin :grin
 
Mä asun aika isossa "kylässä", eikä täällä vastaantulijoita moikata. Sais olla koko ajan moikkaamassa. :) Naapureiden kanssa kyllä jutellaan. Mutta muutenkin oon kyllä saanut juttuseuraa neuvolassa jne ihan tuntemattommista äideistä. Mun mielestä suomalaiset on luonteeltaan vähän sellaisia, että ei jutella muuten vaan, ellei mitään asiaa ole. Vauvat on tavallaan helppo puheenaihe.
 
Okei, mä olen nyt tosi huono tunnistamaan niitä vaunuja, mutta uudemmat vaunut niillä museon äipillä oli kuin mulla. Ja aika monessa oli taittoaisa, joten olisikohan olleet emmaljungia? Kellään ei siis ollut päällä kirpparivaatteita, hiukset oli aika moni kerinnyt raudalla suoristaa ja käyttä raidoituksessa - näytin varmaan tosi kummalliselta epämuodikkaissa kirppisvaatteissani. En tosin tiedä kuinka paljon aikaa menee pitkien tai puolipitkien hiusten käsittelyyn suoristusraudalla - itse en ole asiaan perehtynyt. Ne kerhon äidit oli edes melko mukavia, mutta museoäidit oli aika luotaantyöntäviä.

Mutta joo, jos itse näen toisen äidin ongelmatilanteessa, en todellakaan käännä päätäni. Pikemminkin, jos jonkun ädiin muksu kiukutellessaan lähtee juoksentelemaan ja juoksee muhun, olen aina sanonut "juoksepa äidin luo ja tee niin kuin äiti sanoo". Täällä meidän nurkilla osa äideistä tervehtii vaunulenkillä ja naapuriin törmätessäni olen parin sanankin vaihtanut. Osa naapureista myös morjenstaa, kun näkee mut työntelemässä vaunuja partsilla (ei ole partsilaseja...). Kerhossa ei kyllä yksikään äiti ihan meidän lähiöstä tainnut ollakaan, vaan naapurilähiöistä. Ei ole täällä kerhoja tuhkatiheään.
 
Meillä olis puol 10 aika fyskaa,menee koko aamu ihan pipariks ku pitää jo 8 aikaa lähtee kävelemää.ja yleensä tyttö käy nukkumaa ennen kaheksaa ja yheksältä ois puuro,nyt sekii jää välistä ja se on hirveen kiukkunen siinä vaiheessa ku puen sitä päälle ku se on niin väsyny.
 
Rohkaistuin sinne vauvamuskariin. Onneksi se on ihan vieressä toi srk, nimittäin vetäjä olikkin flunssaisena ottamassa vastaan uusia tulijoita, kuten me. Eli ei vielä tänään ja ensi viikolla on talvilomat, joten parin viikon päästä uudestaan. Oli niin suloinen kerhotila, kun käytiin pojan kans ihmettelemässä ja mukava vetäjä, etten malta oottaa seuraavaa kertaa. :)
 
Takaisin
Top