Vauvakuume vaikka ei yritystä

[Taateli88]

Uskaltaisinkohan vähän ujuttaa jalkaa sisälle tähän keskusteluun

Meillä siis uusperhe, miehellä kaksi isoa lasta edellisestä liitosta ja yhteinen vauva syntyi tämän vuoden alulla. Odotettiin yhteistä jo helmikuulle -25, mutta kuten tuossa allekirjoituksessani lukeekin, niin elämä päätti toisin. Selkeästi kuitenkin helmikuinen meidän perheeseen oli tarkoitettu tulevan

Alkujaan on koko ajan ollut puhe, että tämä yksi yhteinen on meille hyvä. Mies etenkin oli sitä mieltä, että hänen lapsilukunsa on sitten täynnä ja näin ajattelin synnytykseen asti itsekin. Mutta aikalailla välittömästi synnytyksen jälkeen iski ihan hirveä vauvakuume, edes näitä kahta raskautta ennen ei vastaavaa ollut. Ajattelin sen olevan hormoneista johtuvaa, enkä ääneen asiasta miehelle mitään sanonut. Vauva taisi olla alle kaksi kuukautta, kun mies alkoi puhua vauvalle yhtäkkiä, että tarvitsetkos pikkusisaruksen ja sen jälkeen asia on vähän vaihdellen hypähdellyt esiin. Eikä se omakaan vauvakuume ole vaimentunut kuukausien edetessä. Itselle tullut myös voimakas tarve tarjota lapsellemme mahdollisuus läheiseen sisarussuhteeseen, koska ikäero noihin isosisaruksiin on niin suuri, etten usko muodostuvan kunnollista suhdetta heidän kanssaan.

Muutenkin syli ja koti tuntuu jotenkin tyhjältä ajatuksen tasolla, jos lapsiluku jää tähän. Mutta itsellä alkaa ikää olla sen verran (mies on vähän nuorempi), ettei toinen lapsi välttämättä ole enää ihan läpihuutojuttu, vaikka nämä kaksi raskautta on aika helposti alkaneetkin. Elämämme on varmasti hyvää yhdenkin lapsen kanssa ja tarjoaa helpommin tietynlaisia mahdollisuuksia ja tietyllä tasolla senkin mahdollisuuden olen hyväksynyt, jos ei toista lasta ole meille tarkoitettu. Imetyskin on vielä kesken ja halusin turvata onnistuneen vähintään 6kk imetystaipaleen tälle lapselle, jos jääkin ainokaiseksi, kun imetys on sujunut alusta alkaen ongelmitta ja itsellekin tärkeitä hetkiä ne ovat.

Nyt kuitenkin tilanne vaikuttaisi viimeisen keskustelun jälkeen siltä, että syksyllä olisi tarkoitus antaa pikkusisarukselle mahdollisuus tulla jos on tullakseen Keskusteluita tällä puolella on tullut seurailtua jo yritysajoilta lähtien, mutta tunnukset tein vasta tämän jälkimmäisen raskauden alulla ja päädyin suoraan helmikuisten ryhmään kirjoittelemaan. Jotain satunnaisia kommentteja näihin muihin aihepiireihin on tullut kirjoiteltua matkan varrella.

Tulipahan pitkä sepustus heti näin alkuun

 

[litranmitta]

Tjot kesän päiväkirjaa, kierto 2 (tai 3, jos näitä kahta edeltävä vahinkokierto lasketaan mukaan).

Oletan oviksen olleen (oireet, kellon antama yönaikainen ihon keskilämpö-data) perjantaina 10.7. Loppuun asti vietyä äksöniä kuitenkin vasta sunnuntaiaamuna, joten toiveet nollassa. En varmaan jaksa kuumotella oireita yhtään. Kaikki ovistuntemukset oli niin selkeästi jo ohi tuolloin kun puuhattiin, että mun pitäis olla aivan sekasin kropan tuntemusten suhteen, jos sunnuntai olisikin ollut vielä hedelmällinen päivä. Menkkojen oletettu alku siten 24.7. kieppeillä.

No, toisaalta mehän nyt päädyttiin miehen muiden kuin lapsihaaveiden toteutumisen mahdollistamiseksi lykätä kolmoshaaveilut hamaan tulevaisuuteen. Että hyvä vaan kun ei tärppää mä oon purkanut turhautumistani pistämällä äitiys- ja vauvanvaatteita vintsuun, ja aika hyvin oon saanutkin liikkumaan tavaraa. Myönnän välillä kokevani aika kitkeriä tunteita, mutta koetan keskittää huomioni hyviin asioihin. Uusien ja vanhojen ystävien kanssa hengailuun, 2- ja 4-vee muksujen kanssa maailman ihmettelyyn, omaan harrastukseen, yms.

Muttttta, vähän rypeäkseni, mulla ois ollut niin mahtavat kummitkin mielessä seuraavalle vauvalle. Pitkä lista ihania nimiä. Pihassa uuteen lasten keinuun varattu optio kolmanteen keinuistuimeen. Ja niin edelleen. Huoh. Lähden kuvaamaan seuraavia äitiysvaatteita myyntiä varten ja lopetan tän haihattelun.

 

[käpylintu]

En nyt tiiä kyllä että kuulunko tänne, mutta kirjoittelenpa silti. Saattaa olla, että kuume iski tätä palstaa lukiessa ja päädyin siksi tänne.

Esikoinen on syntynyt noin vuosi sitten, ja jollain abstraktilla tasolla meillä molemmilla miehen kanssa on alusta lähtien ollut ajatus "noin kahdesta lapsesta" (heh :D).

Olemme nyt vuoden ajan ehtineet totutella tähän uuteen lapsiperhe-elämään yhden lapsen vanhempina, ja jatkosuunnitelmien osalta on tosi kahtiajakoinen fiilis. Etenkin minulla on ollut aina jotenkin haaveena suunnilleen sama ikäero lasten välille, joka minulla on siskoni kanssa (eli 2v). Nopean laskutoimituksen perusteella se alkaisi yllättävän nopeasti tässä lähikuukausien aikana tarkoittaa sitä, että toista pitäisi ryhtyä yrittämää (mitään takeitahan ei - tietenkään - ole, että ylipäänsä koko raskautuminen edes onnistuisi, ainakaan mitenkään helposti, vaikka ensimmäinen ilmoittikin tulostaan kolmannen yrityskierron kohdalla).

Tilanne vaan on se, että minä suunnilleen joka toinen päivä kuumeilen ja joka toinen puolestaan olen todellakin sitä mieltä, että ei missään nimessä. Joku oma henkinen aikataulu menee jotenkin niin, että haluan vielä hetken nauttia tästä "vapaudesta" ja antaa kaiken huomioni esikoiselle, ja ehkäisy voitaisiin ehkä jättää pois joskus loppu vuonna. Tosiaan tällä hetkellä vuoroin haaveilen uudesta raskaudesta ja vauvasta, ja vuoroin oon ihan kauhuissani ja ahdistunut kaikista tulevista menetetyistä yöunista, kontrollista kehoon jne.

Mies tuntuu olevan vielä minuakin enemmän "shokissa" tästä uudesta perhe-elämästä. Kyllä hänelläkin on ajatus kahdesta lapsesta, mutta kun tulee aikatauluista puhe, niin alkaa epämääräinen mutina siitä, että kun saisi edes hetken yhtenäisiä yöunia ensin. Ja ymmärrän tänkin tosi hyvin!

Aika iso osa minusta jotenkin toivoo, että kuume vahvistuisi (myös miehellä). Tai ei ihan vielä, mutta että juuri loppuvuodesta joskus naksahtaisi päässä molemmilla meistä, että nyt on oikea hetki ryhtyä yrittämään. Osa minusta kun toivoo sitäkin, että saisi sen toisenkin lapsen tehtyä, ja että sitten kahden jälkeen tulisi tunne "valmiista" perheestä. En tiedä tuleeko, mutta ainakin tällä hetkellä jotenkin tuntuu, että oma keho on ns lainassa/yleisessä käytössä, kunnes lapsiluku tuntuu valmiilta. Ja tosiaan on mulla kyllä niitäkin päiviä, että haaveilen raskauden eri vaiheista, jopa synnytyksestä, ja ajatuksesta että esikoinen saisi pikkusisaruksen.

okei en nyt tiedä mikä tän avautumisen pointti oli. Kuumeilua on ja ei, yritystä ei tällä hetkellä. Mutta jos mies taipuu järkiperusteisiini aikataulun osalta, niin tarviinko kohta kanavan 'yritystä vaikka ei vauvakuumetta' , kun tää oma olokin ailahtelee päivästä toiseen. Ehkä pointti oli se, että osaako kukaan samaistua tähän on-off -kuumeiluun?

 

[Taateli88]

En nyt tiiä kyllä että kuulunko tänne, mutta kirjoittelenpa silti. Saattaa olla, että kuume iski tätä palstaa lukiessa ja päädyin siksi tänne.

Esikoinen on syntynyt noin vuosi sitten, ja jollain abstraktilla tasolla meillä molemmilla miehen kanssa on alusta lähtien ollut ajatus "noin kahdesta lapsesta" (heh :D).

Olemme nyt vuoden ajan ehtineet totutella tähän uuteen lapsiperhe-elämään yhden lapsen vanhempina, ja jatkosuunnitelmien osalta on tosi kahtiajakoinen fiilis. Etenkin minulla on ollut aina jotenkin haaveena suunnilleen sama ikäero lasten välille, joka minulla on siskoni kanssa (eli 2v). Nopean laskutoimituksen perusteella se alkaisi yllättävän nopeasti tässä lähikuukausien aikana tarkoittaa sitä, että toista pitäisi ryhtyä yrittämää (mitään takeitahan ei - tietenkään - ole, että ylipäänsä koko raskautuminen edes onnistuisi, ainakaan mitenkään helposti, vaikka ensimmäinen ilmoittikin tulostaan kolmannen yrityskierron kohdalla).

Tilanne vaan on se, että minä suunnilleen joka toinen päivä kuumeilen ja joka toinen puolestaan olen todellakin sitä mieltä, että ei missään nimessä. Joku oma henkinen aikataulu menee jotenkin niin, että haluan vielä hetken nauttia tästä "vapaudesta" ja antaa kaiken huomioni esikoiselle, ja ehkäisy voitaisiin ehkä jättää pois joskus loppu vuonna. Tosiaan tällä hetkellä vuoroin haaveilen uudesta raskaudesta ja vauvasta, ja vuoroin oon ihan kauhuissani ja ahdistunut kaikista tulevista menetetyistä yöunista, kontrollista kehoon jne.

Mies tuntuu olevan vielä minuakin enemmän "shokissa" tästä uudesta perhe-elämästä. Kyllä hänelläkin on ajatus kahdesta lapsesta, mutta kun tulee aikatauluista puhe, niin alkaa epämääräinen mutina siitä, että kun saisi edes hetken yhtenäisiä yöunia ensin. Ja ymmärrän tänkin tosi hyvin!

Aika iso osa minusta jotenkin toivoo, että kuume vahvistuisi (myös miehellä). Tai ei ihan vielä, mutta että juuri loppuvuodesta joskus naksahtaisi päässä molemmilla meistä, että nyt on oikea hetki ryhtyä yrittämään. Osa minusta kun toivoo sitäkin, että saisi sen toisenkin lapsen tehtyä, ja että sitten kahden jälkeen tulisi tunne "valmiista" perheestä. En tiedä tuleeko, mutta ainakin tällä hetkellä jotenkin tuntuu, että oma keho on ns lainassa/yleisessä käytössä, kunnes lapsiluku tuntuu valmiilta. Ja tosiaan on mulla kyllä niitäkin päiviä, että haaveilen raskauden eri vaiheista, jopa synnytyksestä, ja ajatuksesta että esikoinen saisi pikkusisaruksen.

okei en nyt tiedä mikä tän avautumisen pointti oli. Kuumeilua on ja ei, yritystä ei tällä hetkellä. Mutta jos mies taipuu järkiperusteisiini aikataulun osalta, niin tarviinko kohta kanavan 'yritystä vaikka ei vauvakuumetta' , kun tää oma olokin ailahtelee päivästä toiseen. Ehkä pointti oli se, että osaako kukaan samaistua tähän on-off -kuumeiluun?

Eiköhän ne ajatukset siitä selkeydy, kun antaa hieman ajan kulua. Voihan se ristiriitainen olo tulla siitä, että olet haaveillut siitä 2v ikäerosta ja alitajuisesti tulee se tunne, että nyt olisi pakko alkaa toteuttaa tätä haavetta vaikka toisaalta haluaisi vaan nauttia nykyisestä tilanteesta. Varmasti asiat sutviutuvat parhain päin, kun vaan antaa itselleen (molemmille teille) aikaa ja menee virran mukana. Eihän se haittaa jos ne haaveet ja suunnitelmat muuttuvat matkan varrella

 

[Lano]

En nyt tiiä kyllä että kuulunko tänne, mutta kirjoittelenpa silti. Saattaa olla, että kuume iski tätä palstaa lukiessa ja päädyin siksi tänne.

Esikoinen on syntynyt noin vuosi sitten, ja jollain abstraktilla tasolla meillä molemmilla miehen kanssa on alusta lähtien ollut ajatus "noin kahdesta lapsesta" (heh :D).

Olemme nyt vuoden ajan ehtineet totutella tähän uuteen lapsiperhe-elämään yhden lapsen vanhempina, ja jatkosuunnitelmien osalta on tosi kahtiajakoinen fiilis. Etenkin minulla on ollut aina jotenkin haaveena suunnilleen sama ikäero lasten välille, joka minulla on siskoni kanssa (eli 2v). Nopean laskutoimituksen perusteella se alkaisi yllättävän nopeasti tässä lähikuukausien aikana tarkoittaa sitä, että toista pitäisi ryhtyä yrittämää (mitään takeitahan ei - tietenkään - ole, että ylipäänsä koko raskautuminen edes onnistuisi, ainakaan mitenkään helposti, vaikka ensimmäinen ilmoittikin tulostaan kolmannen yrityskierron kohdalla).

Tilanne vaan on se, että minä suunnilleen joka toinen päivä kuumeilen ja joka toinen puolestaan olen todellakin sitä mieltä, että ei missään nimessä. Joku oma henkinen aikataulu menee jotenkin niin, että haluan vielä hetken nauttia tästä "vapaudesta" ja antaa kaiken huomioni esikoiselle, ja ehkäisy voitaisiin ehkä jättää pois joskus loppu vuonna. Tosiaan tällä hetkellä vuoroin haaveilen uudesta raskaudesta ja vauvasta, ja vuoroin oon ihan kauhuissani ja ahdistunut kaikista tulevista menetetyistä yöunista, kontrollista kehoon jne.

Mies tuntuu olevan vielä minuakin enemmän "shokissa" tästä uudesta perhe-elämästä. Kyllä hänelläkin on ajatus kahdesta lapsesta, mutta kun tulee aikatauluista puhe, niin alkaa epämääräinen mutina siitä, että kun saisi edes hetken yhtenäisiä yöunia ensin. Ja ymmärrän tänkin tosi hyvin!

Aika iso osa minusta jotenkin toivoo, että kuume vahvistuisi (myös miehellä). Tai ei ihan vielä, mutta että juuri loppuvuodesta joskus naksahtaisi päässä molemmilla meistä, että nyt on oikea hetki ryhtyä yrittämään. Osa minusta kun toivoo sitäkin, että saisi sen toisenkin lapsen tehtyä, ja että sitten kahden jälkeen tulisi tunne "valmiista" perheestä. En tiedä tuleeko, mutta ainakin tällä hetkellä jotenkin tuntuu, että oma keho on ns lainassa/yleisessä käytössä, kunnes lapsiluku tuntuu valmiilta. Ja tosiaan on mulla kyllä niitäkin päiviä, että haaveilen raskauden eri vaiheista, jopa synnytyksestä, ja ajatuksesta että esikoinen saisi pikkusisaruksen.

okei en nyt tiedä mikä tän avautumisen pointti oli. Kuumeilua on ja ei, yritystä ei tällä hetkellä. Mutta jos mies taipuu järkiperusteisiini aikataulun osalta, niin tarviinko kohta kanavan 'yritystä vaikka ei vauvakuumetta' , kun tää oma olokin ailahtelee päivästä toiseen. Ehkä pointti oli se, että osaako kukaan samaistua tähän on-off -kuumeiluun?

Kuulostaa vähän samalta, mitä mulla oli alkuun kolmosen yrityksen pohdinnassa. Siitä se päänsisäinen eipäs-juupas-väittely sitten muuttui korkeaksi vauvakuumeeksi.

Ymmärrän tosi hyvin ton yöuni-asian. Meillä taisi tokan yritys alkaa melkein heti, kun esikoinen alkoi nukkua täysiä öitä. Mut tokihan se on täysin lapsikohtaista milloin alkaa nukkua täysiä öitä, joten tietenkin kannattaa mennä kokonaisuuden mukaan, miltä kummastakin tuntuu. Mutta jotenkin mulla on sellainen mutu-tuntuma, että jos on edes melko myöntyväinen uuteen vauvaan, niin todennäköisyys on, että se vielä selkeäksi myönteiseksi kannaksi muuttuu. Tietenkin on myös poikkeuksia ja kelkka kääntyy täysin, mutta jos teillä nyt molemmat on sitä mieltä, että katsellaan ja nautitaan tästä vielä hetki, niin ehkä niin kannattaa tehdä ja kypsytellä ajatusta. Hyvä merkki kuitenkin, että molemmat selkeästi ajattelee että vielä yksi. Lopulta se ajatus tietystä ikäerosta kuitenkin on vain omassa päässä ja eiköhän kaikenlaisissa ikäeroissa ole omat hyvät ja huonot puolensa. Ja voihan yrityksen sitten aloittaa nopeallakin aikataululla esim silloin loppuvuonna, jos siltä tuntuu, jos ei ole syitä, joiden vuoksi pitäisi esim jotain lääkityksiä tai muita miettiä jo aikaisemmin.

 

[Syksynlapsi]

Täälläkin yksi on-off kuumeilija. Meillä tosiaan mies näyttää nyt sitten kuitenkin punaista valoa, mut itse en vieläkään suostu uskomaan että lapsiluku olis tässä. Toisaalta nyt kun lapset ollut kesälomalla kohta jo 1,5 kuukautta, niin oon miettinyt että onhan tässä kahdenkin kans hommaa. Lisäksi ollut kiva touhuta lasten kans sekä ilman lapsia kaikkia mukavaa kesäpuuhaa, jos olis vauva niin tilanne olis hyvin eri. En myöskään tiedä olisinko valmis luopumaan kaikesta omasta ajasta mitä tämä nykyinen elämäntilanne mahdollistaa. Tiedostan myös et lapset kasvaa nopeasti.

Jotenki tosi vaikea tehdä itsensä kans päätöstä että tämä oli tässä, vaikka paljon positiivista näenkin tässä nykyisessä lapsiluvussa ja elämäntilanteessa. Silti joku pieni kaipuu on vielä kokea raskaus, synnytys ja vauva-aika vielä kerran

 

[Taateli88]

Tarttuipa eilen kaupasta paketti ovulaatiotestejä mukaan. Flon mukaan ovulaatio ajankohta olisi jo mennyt, mutta oireet on samat kuin ennen raskautta ovulaation aikaan, joten pakko oli ihan kokeiluna tikku uittaa ja tänään vielä uudelleen Ihan kun vähän olisi tummunutkin eilisestä. Saa nähdä josko vielä huomenna kokeilen ja sitten seuraavan kierron tikutelun aloitan ajoissa, pääsisi vähän kärylle tuleeko lh huippua ja todennäköistä ovulaatiota, jos sitten syksymmällä sitä yritystä aloitellaan.

 

[käpylintu]

@Taateli88 joo ihan varmana se on juuri tämä ristiriita. Siis haluaisin toisen lapsen suht pienellä ikäerolla, mutta yhden lapsen kanssa alkaa vasta tuntua vähitellen, että elämä alkaa helpottaa unien ym osalta ja tähän alkaa tottua.
Tuo on muuten hyvä pointti et tässä vaiheessa vois tutustua omaan kehoon kun yritys ei oo vielä päällä. Minä mm seurasin yrittäessä fanaattisesti kaikkia mahdollisia kehon oireita. Nyt voisi saada neutraaleja havaintoja kierron vaiheista ilman sitä 'onko tää raskausoire??' -kiihkoilua.

Tuo @Lano kuvaama skenaario toivottavasti pätee meilläkin, eli että kyllä se kuume sitten alkaa vahvistua kun unohtaa sen kauhean yöheräilyn ja univajeen. Mut samalla aattelen vähän että oisko se seuraavakin vaan voinut mennä ns samoilla vauhdeilla! Ettei ehtisi edes tottua välissä luksusuniin..

@Syksynlapsi joo tosi saman kuuloista punnitsemista kuin mullakin. Asioilla on puolensa ja puolensa, ja uusi vauva ehdottomasti sekä antaa että "vie" hetkellisesti asioita. Jospa teilläkin asiat kypsyy mielessä koko ajan johonkin suuntaan, ja sillä välin voitte nauttia elämästä ja kesästä nykyisen kokoisella perheellä.

 

[Taateli88]

@Taateli88 joo ihan varmana se on juuri tämä ristiriita. Siis haluaisin toisen lapsen suht pienellä ikäerolla, mutta yhden lapsen kanssa alkaa vasta tuntua vähitellen, että elämä alkaa helpottaa unien ym osalta ja tähän alkaa tottua.
Tuo on muuten hyvä pointti et tässä vaiheessa vois tutustua omaan kehoon kun yritys ei oo vielä päällä. Minä mm seurasin yrittäessä fanaattisesti kaikkia mahdollisia kehon oireita. Nyt voisi saada neutraaleja havaintoja kierron vaiheista ilman sitä 'onko tää raskausoire??' -kiihkoilua.

Kyllähän sitä varmasti jokainen niitä oireita seuraa, kun halu raskautua on kova. Itselläkin oli muutamassa kierrossa ennen tätä jälkimmäistä raskautta pahoinvointia ja yökkäilyä, ihan kuten pidemmälle edetessä raskaana ollessa. Voihan se toki olla, että olinkin raskaana ja esim varhainen keskenmeno tullut tai jotain kiinnittymisyrityksiä ja hormoniheilahteluja. Olen ottanut linjan, että raskaustestin teen vasta kun menkat on myöhässä muutaman päivän ja noissa oirekierroissa en testannut. Tosin tuossa raskaudessa joka meidän helmikuisen toi, oli myös oireita jo ennen plussaa ja olin varma, että olen raskaana kun kahvin tuoksu aiheutti yökkäilyä Mutta joo, aloitin itse kirjaamaan tästä kierrosta ylös oireita ja tuntemuksia Flo:hun, jos sieltä sopiva valinta löytyy.

 

[Taateli88]

Laittelin tuossa äsken meidän tytön 62 ja 68 koon vaatteita pois käytöstä, olivat jääneet lojumaan laatikkoon kun pidempään jo 74 pääsääntöisesti käytetty. Olisipa kyllä niin ihana saada vaatteille vielä toinen käyttäjä

 

[Arie]

Heipä hei, täällä uusi kuumeilija. Uusin tulokas on alle kuukauden ja meillä on aivan ihana vauvakupla, mutta myös kuume on nostanut päätään. Realistinen ajatus on, että aikaisintaan vuoden kuluttua synnytyksestä voisi alkaa yrittää. En tiedä, onko puoliso samaa mieltä, joten aion toistaiseksi kuumeilla itsekseni. Josko menisi vaikka ohikin vielä. Ihana on kyllä keskittyäkin nykytilanteeseen kun pitkän odotuksen palkinto on sylissä.

Luin omia viestejäni kuopuksen yrityksen alusta ja sepäs lisäsi kuumetta, olisipa ihanaa kantaa pientä salaisuutta ja kokea se odotuskin vielä kertaalleen. Toisaalta raskausoireet ja vauva-arki ei ole kiinnostava yhdistelmä.

 

[litranmitta]

Viimeinen kierto, josta raskautuessa ikäero jäisi alle kolmeen vuoteen. Vaikka päätös pidemmästä tauosta / lapsiluvun jättämisestä kahteen on tehty ja vauvatavaraa karsittu kiertoon pois laatikoista urakalla, ei mieli voi olla miettimättä "mitä jos" tästä kuusta vieläpä aletaan plussata kesäkuisia, ja siksi tää syyskuun ovisaika tällein kahden kesäkuisen äitinä herättää taianomaista kutitusta. Ehkä tää oma surkuttelu ja kaipaus helpottaa tän kuukauden jälkeen, kun voin viimeisen jossittelun jättää pois - tän jälkeen ei enää oo vaihtoehtoa kuin työllistyä tai työllistää itse itsensä riittäväksi aikaa ennen uutta yrityskertaa.

Keskeytetty yhdyntä on ollut valitettavan tehokas ehkäisykeino meidän suhteessa

 

[litranmitta]

Hmmh, totta kai tähän "viimeiseen sopivaan kiertoon" kiusaa näköjään (itselle) aikaisella oviksella. Taisi olla siis tyylipuhdas kp14 ovis, kun yleensä mulla vasta kp 20 tienoilla. Valkovuoto muuttui eilisen megaliukkaista tänään kuivaksi, ja kello ilmoitti lämmön olevan +0,2 kun aiemmat aamut kierrossa on ollut nollassa tai miinuksella. Ja lauantai-maanantai (kp12-14) oli erityisen alakuloinen olo, mikä on viimeaikoina ollut ovisoireena. Haluttaa ja harmittaa Loppuun asti vietyä oli kp 10 ja keskeytettyä kp 13... häviävän pieni mahdollisuus että mitään olisi käynyt.. Kaksi viikkoa menkkoihin, sitten pääsee hyvästelemään tämän elämänvaiheen.

 

[syllogismi]

Mä sujuttaudun nyt tähän ketjuun kun vauva-asiat pyörii päässä päivittäin

”Ei yritystä” tarkoittaa mulle tietty itsellisenä vähän eri asiaa, alkioita olisi pakkasessa kaksi eli ei kun puhelua klinikalle vaan. Mutta vaikka en haluaisi kovin isoa ikäeroa tuplien ja pikkusisaruksen välille, saisi se ehkä kuitenkin olla yli 2v. (Reteesti myös puhun pikkusisaruksesta yksikkönä mut mistäs sitä tietää kun tuo ekakin pakastealkio päättikin muuttua kahdeksi ) Vanhempainvapaan/hoitovapaan jälkeiset kuviot vielä toistaiseksi aivan auki, eli katsotaan nyt mihin kohtaan sitä lähtisi uutta siirtoa miettimään. Toisaalta tuntuu siltä että jos ei noista kahdesta tärppää ni voisin olla valmis vielä yhteen ivf-rundiin, mutta sen kanssa ei iän puolesta auta kauheasti viivytellä.

(Olin muuten vielä joskus alkuvuodesta aivan varma että jos ei kolmatta noista kahdesta alkiosta siunaannu ni en todellakaan lähde enää maksamaan itseäni kipeäksi hoidoista vaan meidän perhe on tässä. Juuh. )

 

[Lano]

Hihih, pistin tilaukseen ovulaatio- ja raskaustestejä. Aika hyvin bongaan kyllä oviksen, mutta eikö se niin mene, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty!? Ei olla siis myöskään keskusteltu siitä tarkemmin, milloin aletaan yrittää, mutta mä olisin vähän sitä mieltä, että ehkäpä seuraavasta kierrosta voisi jo. Tämä kierto alkoi just eli siltikin vielä noin kuukausi olisi odottelua.

Kaikki tämän takia tsekatut labrat on nyt kunnossa ja vitamiineja+foolia syöty parisen kuukautta, joten mitäs tässä odottelemaan. No juu, siis odotellaan että saisin opinnot valmiiksi, mutta kun ei ne odottamalla valmistu. Mutta nyt ne on siinä vaiheessa, että mulla on melko hyvä luottamus siihen, että saisin ne tehtyä, vaikka raskautuisin heti. Kun taas ennemminkin mietityttää, miten nyt vielä raskautuu, että jos se venyykin.

Ja kevennyksenä vielä: miten onkin niin että työpaikalla on tiedossa vielä loppu vuoden aikana peräti 3 pippalot ja ne kaikki osuu ovulaation ja menkkojen väliseen aikaan (jos kierrot pysyy normaalina), eri kierroissa tietty. En juo paljoa, mutta mielelläni pari-kolme lasia juhlailtaan, mutta mielummin tekisin sen mihin tahansa muuhun aikaan kuukaudesta kuin tuossa välissä, koska jos tärppi onkin tullut, mutta siitä ei vielä tiedä niin mielummin pidän nollatoleranssin. Ja jos ei ole tullut, niin sit se vasta ärsyttääkin, kun on jättänyt nauttimatta. Aivan toinen kysymys onkin, että miten tämän selittää muille ilman, että kertoo oikeaa syytä (valitettavasti työyhteisö on vähän sellainen joka katsoo kieroon, jos ei ota yhtään).

 

[syllogismi]

@Lano toki kukin tekee kuten parhaaksi itselleen kokee, mut hedelmöityshoidoissa kestovinkki alkionsiirron onnistumiseen (aivan varmasti jossain tieteellisesti todistettu! Kukaan ei vain tiedä missä) on sormenleveyden verran punaviiniä jokainen ilta siirron ja raskaustestin välillä. Eli varmasti yksi lasillinen juhlissa voisi ajaa saman asian

 

[Lano]

@Lano toki kukin tekee kuten parhaaksi itselleen kokee, mut hedelmöityshoidoissa kestovinkki alkionsiirron onnistumiseen (aivan varmasti jossain tieteellisesti todistettu! Kukaan ei vain tiedä missä) on sormenleveyden verran punaviiniä jokainen ilta siirron ja raskaustestin välillä. Eli varmasti yksi lasillinen juhlissa voisi ajaa saman asian

Mä vaan en kykene juomaan punaviiniä, joten mun pitäisi testata valkkarin tai skumpan alkiota liimaavaa voimaa. Ja siis joo, ei varmaan lasillinen tuossa kohtaa mitään haittaa tekisi, mutta saattaisi se silti pahalta tuntua, jos itse tietää, että on mahis olla raskaana.

 

[Taateli88]

Laitanpa tämän tännekin. Aloin siis tosiaan tikutella ovista jo ennen varsinaista yritystä, ihan vaan nähdäkseni miten hormonitoiminta pelaa. Ensimmäiset pari kiertoa meni ihan harakoille, ensimmäisessä olin varmaan myöhässä ja toisessa luultavasti jäi menojen vuoksi itse ovulaatiopäivä testaamatta.

Ostin nyt näitä one stepin testejä ensimmäisen kerran, kun raskauskeijulta halvalla sai ison määrän ja ajattelin että voi huoletta testailla vaikka useamman kerran päivässä ja toisaalta kun ei edes tiennyt miten nämä itsellä toimivat. Aiemmin käyttänyt rfsu ja pc testejä pelkästään. Mutta näemmä toimivat oikein hyvin. Viikon ajan testaillut kerran päivässä, ensimmäisessä ei viivaa näkynyt kuin olematon häivähdys, sitten ihan aavistuksen selkeämpi päivän vai kaksi jonka jälkeen useamman päivän lähes tuollainen kuin eilinen. Ylempi testi siis eiliseltä ja alempi tältä päivältä.

Täytyy vielä myöhemmin tänään testata uudelleen mielenkiinnosta miltä näyttää ja sitten vielä ainakin huomenna. Vaikuttaisi siltä, että hormonitoiminta pelittää niin kuin kuuluukin. Aloitin testaamisen varmuuden vuoksi ajoissa, vaikka ovis on ennen raskautta ollut kp 20 tuntumassa. Eli ihan vielä en tuota postiivista tulosta odottanut. Ollaan lähdössä reissuun muutaman viikon päästä ja sen jälkeen oli ajatus antaa pikkusisarukselle lupa tulla, jos niin on tarkoitettu. Mutta tämän aiemmin ilmestyneen plussan seurauksena täytyykin luultavasti tehdä raskaustesti ennen reissua, kun tuli vähän puoli huolimattomasti viikolla touhuttua vaikkei yritystä ollut aikeissa aloittaa ennen reissua

 

[Pallukka]

Nyt on aikaisemmin yrittämisen esteenä ollut asia suoritettu loppuun ja keho taas huutaa heti aloittamaan yrittäminen. Uutena hankaluutena vain on epävarma työtilanne, mikä saattaisi tarkoittaa että vanhenpainpäivärahat laskettaisiin työttömyysrahan perusteella, jos työttömyys jatkuisi niin pitkään kunnes vauva olisi syntymässä. Tiedän että tuo on moneltakin kantilta worst-case skenaario eikä välttämättä mitään tuohon huomioiduista jossitteluista tapahdu, niin silti se saa miettimään että olisiko kuitenkin parempi edelleen odottaa yrittämisen aloittamisen kanssa kunnes työtilanne selkiintyy. Kuinka vaikeaa olisikaan löytää töitä raskaana ollessa, vaikkei se saisi vaikuttaa valituksi tulemiseen... Ikävä tilanne sekin sit taas olisi että jos heti uudessa paikassa aloittamisen jälkeen olisi raskaana... Jos senkin jälkeen vielä pitkittää niin sitten tulee jo tosi iso ikäero ensimmäiseen lapseen... Olisikohan vain parempi tyytyä yhteen, vaikka haluaisinkin hänelle sisaruksen...

 

[Lano]

Nyt on aikaisemmin yrittämisen esteenä ollut asia suoritettu loppuun ja keho taas huutaa heti aloittamaan yrittäminen. Uutena hankaluutena vain on epävarma työtilanne, mikä saattaisi tarkoittaa että vanhenpainpäivärahat laskettaisiin työttömyysrahan perusteella, jos työttömyys jatkuisi niin pitkään kunnes vauva olisi syntymässä. Tiedän että tuo on moneltakin kantilta worst-case skenaario eikä välttämättä mitään tuohon huomioiduista jossitteluista tapahdu, niin silti se saa miettimään että olisiko kuitenkin parempi edelleen odottaa yrittämisen aloittamisen kanssa kunnes työtilanne selkiintyy. Kuinka vaikeaa olisikaan löytää töitä raskaana ollessa, vaikkei se saisi vaikuttaa valituksi tulemiseen... Ikävä tilanne sekin sit taas olisi että jos heti uudessa paikassa aloittamisen jälkeen olisi raskaana... Jos senkin jälkeen vielä pitkittää niin sitten tulee jo tosi iso ikäero ensimmäiseen lapseen... Olisikohan vain parempi tyytyä yhteen, vaikka haluaisinkin hänelle sisaruksen...

Ymmärrän, että voi tuntua taloudellisesti turvattomalta yrittää lasta hankalassa työtilanteessa, mutta sen nyt ainakin haluan sanoa, että (tietämättä ikääsi, milloin se tulee "vastaan") uudessa työssä aloittamisen en ainakaan antaisi olla esteenä raskautumiselle. Jos tulet uudessa työssä heti raskaaksi, niin sittenhän tulet. Ihan sama. Aina tulee työelämässä kaikenlaista, miksi "ei ole hyvä aika raskautua". Jossain vaiheessa voi käydä niin, että aika loppuu kesken ja se jos mikä aivan varmasti harmittaa, jos lapsiluku jää toivetta pienemmäksi töiden takia (työttömyys tottakai vähän eri asia).