Vauvakuume vaikka ei yritystä

[Vargynja]

@Pallukka mulla on myös takana traumaattinen sektio. Ymmärrän siis tunteesi! Kiireellisellä sektiolla syntynyt esikoinen on jo 11v. ja edelleen sanon hänen syntyneen enkä synnyttäneeni hänet. Koin vahvasti epäonnistuneeni vaikka lähtökohdat alatiesynnytykselle oli huonot (perätila). (En silti ajattele kenenkään muun sektiolla synnyttäneen epäonnistuneen, ihan itseäni ruoskin vääristyneillä ajatuksilla.) Asia vaati paljon käsittelyä. Psykoterapiassakin sitä puin muiden asioiden ohella. Mutta lopulta sain kuopuksesta korjaavan kokemuksen. Tietenkään ei voi taata kaikkien saavan hyvää kokemusta huonon jälkeen. Mutta niinkin voi käydä. Kannustan siis harkitsemaan toista lasta, jos se on toiveissa pelosta huolimatta. Huonot yöunet ja sellainen tietenkin myös raskasta.

 

[AnnMarii]

@Pallukka olen pahoillani kokemuksestasi. Itse voin samaistua juuri tuohon vauvavuoden raskauteen. Esikoisen jälkeen minulla ei ole enää ollut vauvakuumetta. Kuvailisin sitä ennemmin lapsi/perhekuumeeksi eli haaveeksi tietyn kokoisesta perheestä. Esikoinen oli vauvana todella itkuinen ja imetys vaikeaa ja varsinkin alkuajan koin hyvin raskaana ja muistan miettineeni että kuka hullu haluaa tätä ja olinko vain harhaisena luullut nauttivani tästä. Halu useampaan lapseen on kuitenkin ollut iso ja meilläkin asiat lähtivät helpottamaan esikoisen kasvaessa. Kakkonen olikin ihan eri maata vauvana ja paljon tyytyväisempi malli ja imetyskin sujui eli sain tavallaan korjaavan kokemuksen vauvavuodesta. Hän tosin nukkui huonommin. Hänkään ei toki ole enää vauva vaan jo vauhdikas taapero. Mutta asiat voivat mennä niin monella tavalla ja vauvavuosikin on lopulta nopeasti ohi. Eli ehkä antaisin haaveelle tilaa ja tutkailisin sitä.

 

[Pallukka]

@Pallukka mulla on myös takana traumaattinen sektio. Ymmärrän siis tunteesi! Kiireellisellä sektiolla syntynyt esikoinen on jo 11v. ja edelleen sanon hänen syntyneen enkä synnyttäneeni hänet. Koin vahvasti epäonnistuneeni vaikka lähtökohdat alatiesynnytykselle oli huonot (perätila). (En silti ajattele kenenkään muun sektiolla synnyttäneen epäonnistuneen, ihan itseäni ruoskin vääristyneillä ajatuksilla.) Asia vaati paljon käsittelyä. Psykoterapiassakin sitä puin muiden asioiden ohella. Mutta lopulta sain kuopuksesta korjaavan kokemuksen. Tietenkään ei voi taata kaikkien saavan hyvää kokemusta huonon jälkeen. Mutta niinkin voi käydä. Kannustan siis harkitsemaan toista lasta, jos se on toiveissa pelosta huolimatta. Huonot yöunet ja sellainen tietenkin myös raskasta.

Ihanaa että sait korjaavan kokemuksen Saako kysyä että olitko saanut asian käsiteltyä ennen seuraavan yrittämistä ja onnistuitko olemaan kuopuksen raskausaikana optimistinen synnytyksestä?

 

[Pallukka]

@Pallukka olen pahoillani kokemuksestasi. Itse voin samaistua juuri tuohon vauvavuoden raskauteen. Esikoisen jälkeen minulla ei ole enää ollut vauvakuumetta. Kuvailisin sitä ennemmin lapsi/perhekuumeeksi eli haaveeksi tietyn kokoisesta perheestä. Esikoinen oli vauvana todella itkuinen ja imetys vaikeaa ja varsinkin alkuajan koin hyvin raskaana ja muistan miettineeni että kuka hullu haluaa tätä ja olinko vain harhaisena luullut nauttivani tästä. Halu useampaan lapseen on kuitenkin ollut iso ja meilläkin asiat lähtivät helpottamaan esikoisen kasvaessa. Kakkonen olikin ihan eri maata vauvana ja paljon tyytyväisempi malli ja imetyskin sujui eli sain tavallaan korjaavan kokemuksen vauvavuodesta. Hän tosin nukkui huonommin. Hänkään ei toki ole enää vauva vaan jo vauhdikas taapero. Mutta asiat voivat mennä niin monella tavalla ja vauvavuosikin on lopulta nopeasti ohi. Eli ehkä antaisin haaveelle tilaa ja tutkailisin sitä.

Ei tietenkään ole ihanaa että joku muukin on kokenut vauvavuoden aikana tuollaisia ajatuksia että kuka hullu oikein tällaista haluaa, mutta kuitenkin kiva kuulla etten ole ollut ainut. Koitko että seuraavan vauvan kohdalla osasit suhtautua vaikeisiinkin asioihin eri tavalla ja sen takia se vauvavuosi olisi ollut korjaava kokemus? Ihanaa kuulla tapauksesta, jossa kaikki on mennyt ihan hyvin kun on vain uskaltanut mennä haavetta kohti huonosta kokemuksesta huolimatta

 

[AnnMarii]

Ei tietenkään ole ihanaa että joku muukin on kokenut vauvavuoden aikana tuollaisia ajatuksia että kuka hullu oikein tällaista haluaa, mutta kuitenkin kiva kuulla etten ole ollut ainut. Koitko että seuraavan vauvan kohdalla osasit suhtautua vaikeisiinkin asioihin eri tavalla ja sen takia se vauvavuosi olisi ollut korjaava kokemus? Ihanaa kuulla tapauksesta, jossa kaikki on mennyt ihan hyvin kun on vain uskaltanut mennä haavetta kohti huonosta kokemuksesta huolimatta

Kiva kuulla että mun kokemuksesta voi olla jotain apua. Toinen vauvavuosi tuntui helpommalta varmasti juuri tuosta syystä. Kokemusta oli jo yhdestä eli asiat eivät olleet enää uusia ja osasin henkisesti varautua etukäteen. Ja olen myös osannut suhtautua armollisemmin asioihin, koska tiedän että voin lopulta vaikuttaa asioihin vain tietyn verran ja loput riippuu lapsesta. Osasin myös jo eri tavalla muistaa sen että kaikki menee lopulta ohi ja vaiheita tulee ja menee. Ja nyt jo kolmatta kertaa raskaana.

 

[Lanaka]

@hiiru eli loppukiertoon voi jopa saada sitten jännitettävää Alkaa tosiaan miehen puoleltakin vahvasti kuumeelta kuulostaa. Vuodenvaihteen jälkeen sitten viimeistään kissa pöydälle, jos hän ei sitä ennen innostu yritystä aloittaa

@Pallukka kuulostaa ikävältä sektion ja vauvavuoden traumat. Toivottavasti olet niitä päässyt käsittelemään tai viimeistään uuden yrityksen mahdollisen raskauden aikana pääsisit. Unenpuute on kyllä todellinen paholainen ja vaikuttaa niin paljon kaikkeen. Ja vauvan unenlahjoista ja voinnista on niin mahdotonta ennustaa etukäteen.

@Eve87 voi ei, raskauspahoinvointi kuulostaa kyllä kamalalle ja helppo ymmärtää, että se pelottaa. Varsinkin kun on jo lapsia. Varmasti siinä joutuu laskemaan omia odotuksia äitiydenkin suhteen, kun oma vointi ja jaksaminen on kortilla. Mutta raskausaika siinä mielessä lyhyt aika, että lapset siitä varmasti selviävät, vaikka heille ehkä hetkellisesti riittää vähemmän energiaa, kun selkeästi rakkautta kuitenkin riittää.

Meidän toinen lapsi nukkui huonosti vauvana ja olin lopulta aivan rikki. Edelleen heräilee pääasiassa vähintään kerran yössä ja se tietenkin verottaa. Silti toive vauvalle on kova. Ehkä uskon myös oppineeni jotain edellisistä vauvavuosista ja osaisin (toivottavasti) herkemmin pyytää ja ottaa apua vastaan ennen kuin oma jaksaminen laskee liikaa.

 

[pinguliini]

Meidän toinen lapsi nukkui huonosti vauvana ja olin lopulta aivan rikki. Edelleen heräilee pääasiassa vähintään kerran yössä ja se tietenkin verottaa. Silti toive vauvalle on kova. Ehkä uskon myös oppineeni jotain edellisistä vauvavuosista ja osaisin (toivottavasti) herkemmin pyytää ja ottaa apua vastaan ennen kuin oma jaksaminen laskee liikaa

Osuvasti kirjoitettu. Avun pyytämistä pitäisi minunkin harjoitella


Täällä yksi epämääräinen vauvakuumeilija. Taisin joku aika kirjoitellakin tilanteestamme tässä jonnekin.. Toisaalta haluaisin kolmannen, toisaalta en jaksaisi enää sitä rumbaa. Miehelle riittää kaksi lasta, mutta jos minä todella tahtoisin kolmannen niin hän lähtisi yrittämään.

Meillä molemmilla on pahat traumat kuopuksen vauvavuodesta. Vauva nukkui todella huonosti emmekä saaneet mistään mitään apua. Enkä osannut varmaan vaatia apua mistään. Uuvuin aivan täysin. Se kait tässä pahimpana pelkona. Siitä painajaisesta on jo 7 vuotta. Ikänikin on jo nyt sen verran korkea (37), että pelkään myös jos lapsi ei olisikaan terve.. riskit kasvaa. Miten ihmeessä ilman tukiverkostoja siitä selviäisi?

Ei olla siis rohjettu yrittämään, mutta nyt menkat myöhässä 5 päivää. On kyllä ollut stressiä viime aikoina joten voi johtua siitäkin.. Toisaalta muutaman päivän jälkeen oletetusta ovulaatiosta emme käyttäneet ehkäisyä, joten mahdollisuuksia raskaudelle on enemmän kuin nolla. Vähän jännittää miten tässä käy. Olisin iloinen raskaudesta, mutta huojentunut jos menkat alkaa Odotellaan

 

[Vargynja]

Ihanaa että sait korjaavan kokemuksen Saako kysyä että olitko saanut asian käsiteltyä ennen seuraavan yrittämistä ja onnistuitko olemaan kuopuksen raskausaikana optimistinen synnytyksestä?

Olin käsitellyt sektiota jonkin verran ennen kuopuksen yritystä lähinnä jauhamalla täällä foorumilla aina tilaisuuden tullen. Mutta psykoterapiassa se nousi aiheeksi vasta kuopusta odottaessa. Uusi raskaus varmaan nosti sen uudelleen pintaan. Mutta kaikesta käsittelystä huolimatta pelkäsin koko raskauden ajan uutta sektiota. Pelkoa lievitti jonkin verran loppuraskauden ylimääräiset ultrat. Sai varmistuksen siitä, ettei vauva ole taas perätilassa.

 

[Selah]

Vauvavuodesta pahimpana jäi että lapsi ei ollut hyvä nukkumaan ja esim. vanhempainvapaan loppuessa töihin palatessa tajusin etten ollut 10 kuukauteen nukkunut kertaakaan yli 3 tunnin pätkää. Näiden asioiden takia olen ollut sitä mieltä että olisi parempi tyytyä yhteen lapseen, vaikka ennen lapsia en osannut kuvitella olevani yhden lapsen äiti vaan aina kuvittelin useamman lapsen.

Sivusta huutelen että tekoäly oli mulla ihan pelastus vauvan pidempiin ja itsenäisiin uniin. Siltä sain just meidän tilanteeseen sopivia käytännön vinkkejä nopeasti, millä sain työstettyä unta. Vauvana huonouninen pätkänukkuja muuttui tosi hyväksi nukkujaksi ja se pelasti mun mielikuvat vauvavuotta kohtaan. Unet oli mun isoin pelko lapsensaannissa. Nyt kun selvisin tämän kanssa näin hyvin niin tuntuu että olen valmis mihin vaan.

 

[Pallukka]

@Lanaka joo kävin vauvavuoden aikana neuvolapsykologin kanssa keskustelemassa noista aiheista, mutta uskon kuitenkin että tulee tarpeeseen keskustella vielä lisääkin, jos joskus olen uudelleen raskaana.
Kirjoitit myös että teidän toinen lapsi oli huono nukkumaan. Saako kysyä, oliko ensimmäinen sitten hyvä nukkumaan? Eikö sitä yleensä puhuta ettei useammasta lapsesta kaikki ole huonoja nukkumaan..

@pinguliini teillä onkin jännät päivät siellä menossa että mihin suuntaan ratkeaa!

@Selah kiitos vinkistä! En ollut vauvavuoden aikana vielä tottunut hyödyntämään tekoälyä niin ei silloin kyllä lainkaan tullut mieleen siltä kysellä. Tosin en vieläkään oikein luota sen vastauksiin aiheista joista en tiedä ennestään mutta ehkä nyt yhden lapsen kokemuksella osaa sitten jo tunnistaa jos se jotain hallusinoi. Eikä se kai toisaalta kauheasti siitä eroa että googlasin kaikkea mahdollista mitä pystyi kokeilemaan missäkin tilanteessa.

 

[Lanaka]

@pinguliini mihin teillä jännät paikat kääntyi?

@Pallukka hyvä, että pääsit keskustelemaan ja toivottavasti tarvittaessa pääset jatkamaankin ja joo, meidän esikoinen nukkui kyllä tosi hyvin. Tosi pienenä alkoi jo nukkua 8 h pätkiä ja nukahtaa itsenäisesti. Toki hänenkin kanssa oli vaiheita, että heräiltiin enemmän. Ja päiväunet oli usein lyhyissä pätkissä. Mutta ihan eri maata, kun toinen lapsi tosiaan

Täällä yritän jotenkin selvitä pettymyksestä, että tässä kierrossa ei päästy edes yrittämään. Jotenkin kuvittelin, että puoliso olisi lämmennyt nopeammin. Kun vaikka sanoo ei kolmannelle, kaikki teot ovat kuitenkin siihen ristiriidassa. Toki en tiedä, onko edes mitään kiertoa vielä kierukan jäljiltä mitään varsinaisia ovisoireita ei ollut, valkovuotoa muutamana päivänä vaan.

 

[Pallukka]

@pinguliini mihin teillä jännät paikat kääntyi?

@Pallukka hyvä, että pääsit keskustelemaan ja toivottavasti tarvittaessa pääset jatkamaankin ja joo, meidän esikoinen nukkui kyllä tosi hyvin. Tosi pienenä alkoi jo nukkua 8 h pätkiä ja nukahtaa itsenäisesti. Toki hänenkin kanssa oli vaiheita, että heräiltiin enemmän. Ja päiväunet oli usein lyhyissä pätkissä. Mutta ihan eri maata, kun toinen lapsi tosiaan

Täällä yritän jotenkin selvitä pettymyksestä, että tässä kierrossa ei päästy edes yrittämään. Jotenkin kuvittelin, että puoliso olisi lämmennyt nopeammin. Kun vaikka sanoo ei kolmannelle, kaikki teot ovat kuitenkin siihen ristiriidassa. Toki en tiedä, onko edes mitään kiertoa vielä kierukan jäljiltä mitään varsinaisia ovisoireita ei ollut, valkovuotoa muutamana päivänä vaan.

Antaa aina toivoa, kun kuulee lisää tapauksia että useammasta lapsesta kaikki eivät ole huonosti nukkuvia vaikka voin kuvitella että jokaisen lapsen kohdalla on omat juttunsa.

Voihan, tsemppiä pettymyksen käsittelyyn! On varmasti turhauttavaa jos sanat ja teot antavat ristiriitaisen käsityksen että mitä toinen mahtaa haluta. Mulle just kierukkaa poistettaessa sanottiin että kierukka ei kiertoon vaikuta, vai ymmärsinköhän väärin mutta toki silti varmaan sekoittaa hormoneja jollain tavalla

 

[Lanaka]

@Pallukka Kiitos ja ei varmasti kaikilla vaikutakaan kiertoon, mutta hormonien kanssa voi olla myös vähän yksilöllistä. Ja mulla ei oo siis itsellä ollut mitään kiettoon viittaavaa "oirehdintaa" kierukan aikana enpä siihen toki oo kiinnittänyt huomiotakaan. Mut nyt alkoi menkat, niin ehkä se kierto on sit taustalla pyörinyt vähän lyhyempi kierto, kun ennen kierukkaa, mutta ei nyt ihan poikkeuksellinen. Nyt sit ois taas puolisolla parisen viikkoa aikaa tokeentua ennen uutta mahdollisuutta yritykseen mutta ehkä mä nyt lasken vähän omia odotuksia

 

[Meliora]

Mietin jo, että tuleekohan lie uutta vauvakuumetta enää, nyt kun tietää mitä odottaa (eli kuinka raskasta on pikkuvauvan kanssa, synnytys ja raskaana olo). Mutta kyllä se vaan on alkanut tulla, sitä myötä kun vaan hormonitoimintakin on viimein lähtenyt uudelleen käyntiin Jotenkin tuntuu että melkein jopa pahempi kuume kuin ennen ekaa, nyt kun on kaikki äidinvaistot heränneet ja näin Meillä olisi ajatuksena varmaankin joskus ensi vuoden puolella aloitella yritystä, tuleepa sitten edes se 2 v ikäero vähintäänkin.

 

[Selah]

Mietin jo, että tuleekohan lie uutta vauvakuumetta enää, nyt kun tietää mitä odottaa (eli kuinka raskasta on pikkuvauvan kanssa, synnytys ja raskaana olo). Mutta kyllä se vaan on alkanut tulla, sitä myötä kun vaan hormonitoimintakin on viimein lähtenyt uudelleen käyntiin Jotenkin tuntuu että melkein jopa pahempi kuume kuin ennen ekaa, nyt kun on kaikki äidinvaistot heränneet ja näin Meillä olisi ajatuksena varmaankin joskus ensi vuoden puolella aloitella yritystä, tuleepa sitten edes se 2 v ikäero vähintäänkin.

Mulla on ollut tosi samanlaisia fiiliksiä, näköjään mulla vähän vanhempi lapsonen. Yllätyin myös vauvakuumeen vahvistumisesta lapsen myötä ja ajattelin kans tähdätä siihen "ainakin 2v ikäeroon". Mietinkin 1,5v:n kanssa etten kestäisi vastasyntynyttä tähän. Toisen kanssa tärpissä kestääkin kauemmin kun ensimmäisen kanssa (ei pitäisi olla mitään hidastavia tekijöitä, toki ikää tulee, mutta ei hälyyttävästi) ja alkaa olla vähän malttamaton olo. Samalla tuntuu että tämän 1v10kk kanssa menisikin jo hyvinkin vastasyntynyt, ja nyt alkaa mietityttää että ikäero alkaa venyä. Olisin toivonut että oltaisiin rennompi yritys aloitettu hieman aiemmin, niin aikaisin kun vain uskaltaa. Tälläisen vinkin annan, kun itse nyt toivon että olisin sellaisen saanut