Vauvakuume vaikka ei yritystä
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Tuun vaikka tänne pohdiskelemaan menkka-asioita 
meidän vauva on pian 11 kk, eikä mulla vielä ole menkkoja näkynyt. Tällä viikolla oli kuitenkin ovikseen viittaavia tuntemuksia (lyhytkestoinen voimakas kirpaisu alavatsalla ja ovulaatioon sopiva valkovuodon koostumus). Nyt jännityksellä jään sitten odottelemaan, näkyisikö parin viikon päästä vihdoin ne ekat menkat. Seksiä oli, mutta kumin kanssa, joten jos ei siellä ole ollut näkymättömän pientä reikää, ei ole riskiä raskaudelle ihan vielä ei kyllä tarvisi raskautuakaan, että silläänsä ottaisin vain mieluusti ne menkat takaisin ja ne voisi myös muuttua säännöllisemmiksi kuin ennen lapsia
meidän vauva on pian 11 kk, eikä mulla vielä ole menkkoja näkynyt. Tällä viikolla oli kuitenkin ovikseen viittaavia tuntemuksia (lyhytkestoinen voimakas kirpaisu alavatsalla ja ovulaatioon sopiva valkovuodon koostumus). Nyt jännityksellä jään sitten odottelemaan, näkyisikö parin viikon päästä vihdoin ne ekat menkat. Seksiä oli, mutta kumin kanssa, joten jos ei siellä ole ollut näkymättömän pientä reikää, ei ole riskiä raskaudelle ihan vielä ei kyllä tarvisi raskautuakaan, että silläänsä ottaisin vain mieluusti ne menkat takaisin ja ne voisi myös muuttua säännöllisemmiksi kuin ennen lapsia Täällä kuumeilen edelleen. Tyttö täyttää jo ens vuonna 3v ja miehen kommentti tässä viikolla oli vaan että jaksaisitko muka kahta pientä... Ihan kun en jaksaisi ja sitä paitsi raskaus kestää sen 41 viikkoa keskimäärin ja sitä ei tiedä koska sitä edes raskautuisi... omissa ajatuksissa jo itkeskelen ja käyn sitä pettymystä ettei musta tule toistamiseen enää äitiä
H
herkkis
Vieras
Täällä myös on ihan kamala vauvakuume, melkein kuin olisi paha hätä että jos en nyt heti tuu raskaaks, niin joku kieltää. Harmittaa hirveesti, että en edes pääse yrittämään tänä vuonna, koska imetys pitää menkat poissa (ja aion siis imettää 12/24 vauvaa yksivuotiaaksi asti). 
@pinguliini Minusta ei ole väärin tai lapsellista toivoa tietyn sukupuolista lasta. Kyllähän miehet ovat aina toivoneet poikia jatkamaan omaa isä-linjaansa, niin mikseivät naisetkin toivoisi tytärtä jatkamaan omaa äiti-linjaansa? Pidän tätä ihan geeneistä kumpuavana tarpeena, vaikka nykypäivää onkin ummistaa silmänsä tältä fyysiseltä todellisuudelta.
@pinguliini Minusta ei ole väärin tai lapsellista toivoa tietyn sukupuolista lasta. Kyllähän miehet ovat aina toivoneet poikia jatkamaan omaa isä-linjaansa, niin mikseivät naisetkin toivoisi tytärtä jatkamaan omaa äiti-linjaansa? Pidän tätä ihan geeneistä kumpuavana tarpeena, vaikka nykypäivää onkin ummistaa silmänsä tältä fyysiseltä todellisuudelta.
@herkkis ootko aiempien lapsien kanssa lopetellut imetyksen myös 1-vee kohdilla? Mä siis ite ihmettelen omaa kiertoani, kun ei oo vielä tullut takaisin ja toinen lapsi pian täyttää vuoden esikoisesta vuodot alkoi joskus 4-5 kk välissä, mutta silloin mulla oli minipillerit että ne vuodot on voineet olla jotain lääkkeen aiheuttamaa sekoiluakin eikä omista hormooneista johtuvia. Raskaaksi tulin kuitenkin imetyksen aikana noin 1v 3 kk kohdalla. Minipillerit jätin jatkuvien vuotosekoilujen takia reilu 1 kk aiemmin pois. Yöimetykset oli silloin lopetettu 1 v synttäreiden tienoilla, joten nytkin oon miettinyt että palaisikohan ekat menkat kun jaksais yövieroituksen tehdä täytyy alkaa kysellä, olisko isillä jaksamista viettää muutama yö tytsyn puolella sänkyä kippailemassa sitä makuulleen öisin kun nousee seisomaan 
itellä on niin automaatio nostaa kainaloon ja kaivaa tissi esiin, että ei tuu mitään jos koitan ite yövierottaa, unisena nostan sen kuitenkin viereen kun kokeiltu on
Meidän muksuille pitäis ihan lähiaikoina tulla uusi serkku. Täytyy sen sylittelemisellä vähän helliä omaa vauvakuumetta (ja nostattaa miehen vauvakuumetta korkeammalle että sekin alkais toivoa tosissaan kolmosta
) 
Mut hei, tän kuun lopussa mulla on kulunut vuosi hätäsektiosta, joten sen aiheuttama raskautumiskielto päättyy
joten pikku vahinkokaan ei enää olisi riski mun terveydelle 
esikoisesta vuodot alkoi joskus 4-5 kk välissä, mutta silloin mulla oli minipillerit että ne vuodot on voineet olla jotain lääkkeen aiheuttamaa sekoiluakin eikä omista hormooneista johtuvia. Raskaaksi tulin kuitenkin imetyksen aikana noin 1v 3 kk kohdalla. Minipillerit jätin jatkuvien vuotosekoilujen takia reilu 1 kk aiemmin pois. Yöimetykset oli silloin lopetettu 1 v synttäreiden tienoilla, joten nytkin oon miettinyt että palaisikohan ekat menkat kun jaksais yövieroituksen tehdä täytyy alkaa kysellä, olisko isillä jaksamista viettää muutama yö tytsyn puolella sänkyä kippailemassa sitä makuulleen öisin kun nousee seisomaan itellä on niin automaatio nostaa kainaloon ja kaivaa tissi esiin, että ei tuu mitään jos koitan ite yövierottaa, unisena nostan sen kuitenkin viereen kun kokeiltu on Meidän muksuille pitäis ihan lähiaikoina tulla uusi serkku. Täytyy sen sylittelemisellä vähän helliä omaa vauvakuumetta (ja nostattaa miehen vauvakuumetta korkeammalle että sekin alkais toivoa tosissaan kolmosta
) Mut hei, tän kuun lopussa mulla on kulunut vuosi hätäsektiosta, joten sen aiheuttama raskautumiskielto päättyy
joten pikku vahinkokaan ei enää olisi riski mun terveydelle
H
herkkis
Vieras
Esikoinen oli 11kk kun menkat palasi. Yöimetys oli ainakin sillon jäänyt pois. Raskautuminen onnistui kuitenkin vasta sen jälkeen kun kokonaan lopetin imetyksen 17 kk. Toisen kanssa lopetin sitten kun hän täytti vuoden ja menkat alkoi viikon sisään siitä. Tiedä sitten oisko ne muutenkin alkanut silloin. Mutta joo, mulla imetys pitää menkat poissa pitkään.@herkkis ootko aiempien lapsien kanssa lopetellut imetyksen myös 1-vee kohdilla? Mä siis ite ihmettelen omaa kiertoani, kun ei oo vielä tullut takaisin ja toinen lapsi pian täyttää vuoden
Pikkutytöt
Vauhtiin päässyt keskustelija
Reilu kuukaus sitte kirjottelin tänne ja voi että ku vieläki ois reilu 2 kiertoa odoteltava ennen aloitusta! Mun kohdalla se meinaa noin kahta kuukautta ja yhtä viikkoa h-hetkeen eli aloituskierron ovulaatioon. Jotenkin jännästi olen tästä hyvin tietoinen. 
Oon täs laskeskellu kaikenlaista niinku että meille kaikista helpointa että viidessä yrityskierrossa onnistuttais kun sillon mies ois vielä kolmannen lapsen syntyessä vähän aikaa kotona vanhempainvapaalla ja sit vois ottaa sen 3 viikkoa yhteistä vapaata mun kanssa. Nimittäin viime raskaudessa olin 6 viimestä viikkoa aika liikuntakyvyttömänä ja nyt ku ois 2 pikkulasta täällä pyörimässä kolmannen raskauden ajan ni en kyllä tiedä miten selviäisin yksin kaikista kerhoon viemisistä sun muista loppuraskaudessa. Jos menee pidempään onnistumisessa niin sit vaan täytyy koittaa saada isovanhempia apuun arkeen ja toivottavasti saadaan kunnalta lapsiperheiden kotipalvelulta kans apua.
Oman iän takia oon asettanut sellasen takarajan, että kolmannen lapsen pitää syntyä siihen mennessä kun täytän 43v eli 2,5 vuoden päästä. Jos ei onnistu niin sit näillä nykyisillä mennään. Toisaalta uskoisin, että ihan hyvin saatan nyt kolmannen kerrankin tulla raskaaksi varsinkin jos/kun nyt osaan paremmin hyödyntää ovulaation ajoituksen yritykseen, kun edelliset tulleet ilman tarkkoja ajoituksia. Oon vaan nyt niiiiiin paljon viimesen vuoden kuluessa lukenu miten 40-vuotiaana kaikki raskausmahdollisuudet laskee rajusti ja raskaaksitulo on epätodennäköistä yli 40v niin meinaa välillä huolettaa. Sit taas välillä mietin että eipä mulla edellisistä raskauksista vielä kovin kauaa ole, joten miksei nytkin onnistuisi, että miksi mulla olisi yhtäkkiä hedelmällisyys romahtanut.
Oon täs laskeskellu kaikenlaista niinku että meille kaikista helpointa että viidessä yrityskierrossa onnistuttais kun sillon mies ois vielä kolmannen lapsen syntyessä vähän aikaa kotona vanhempainvapaalla ja sit vois ottaa sen 3 viikkoa yhteistä vapaata mun kanssa. Nimittäin viime raskaudessa olin 6 viimestä viikkoa aika liikuntakyvyttömänä ja nyt ku ois 2 pikkulasta täällä pyörimässä kolmannen raskauden ajan ni en kyllä tiedä miten selviäisin yksin kaikista kerhoon viemisistä sun muista loppuraskaudessa. Jos menee pidempään onnistumisessa niin sit vaan täytyy koittaa saada isovanhempia apuun arkeen ja toivottavasti saadaan kunnalta lapsiperheiden kotipalvelulta kans apua.
Oman iän takia oon asettanut sellasen takarajan, että kolmannen lapsen pitää syntyä siihen mennessä kun täytän 43v eli 2,5 vuoden päästä. Jos ei onnistu niin sit näillä nykyisillä mennään. Toisaalta uskoisin, että ihan hyvin saatan nyt kolmannen kerrankin tulla raskaaksi varsinkin jos/kun nyt osaan paremmin hyödyntää ovulaation ajoituksen yritykseen, kun edelliset tulleet ilman tarkkoja ajoituksia. Oon vaan nyt niiiiiin paljon viimesen vuoden kuluessa lukenu miten 40-vuotiaana kaikki raskausmahdollisuudet laskee rajusti ja raskaaksitulo on epätodennäköistä yli 40v niin meinaa välillä huolettaa. Sit taas välillä mietin että eipä mulla edellisistä raskauksista vielä kovin kauaa ole, joten miksei nytkin onnistuisi, että miksi mulla olisi yhtäkkiä hedelmällisyys romahtanut.
En muista oonko tänne ketjuun maininnut tätä.. Meillähän tosiaan mies ollut tosi pitkään sitä mieltä että yksi riittää, ja muutenkin ollut tosi vaikeaa suhteessa viimeiset puoli vuotta. Olin jo eroa tosissani pohtimassa kaiken tän kanssa, mutta nyt on sit käyty vaikeita keskusteluja (vajaa 2kk sitten), aloitettu kunnon pariterapia ja mieskin lopulta sai sanottua että kyllä hän sen sittenkin haluaisi, mutta aiemmin sanonut että ei, koska pelkäsi meidän suhteen puolesta kun vauvavuosi oli suhteelle hankala ja hän on vasta nyt ymmärtänyt jutellessaan useiden eri ihmisten kanssa, miten paljon ja pitkään raskauden ja vauvavuoden hormonivaikutukset kestää.
No, ei ole vielä mikään yritys alkanut, koska sanoin että pitää nyt katsoa miten meidän suhde lähtee nyt rullaamaan taas ja haluaisin saada painoa alemmas kymmenisen kiloa. ”Sovittiin” että sitten kun -10kg (nyt enää joku 6-7kg), niin käyn ottamassa kapselin pois. Tämä antaa hyvää siimaa myös katsoa missä jamassa suhde on.
Toivoa siis on
No, ei ole vielä mikään yritys alkanut, koska sanoin että pitää nyt katsoa miten meidän suhde lähtee nyt rullaamaan taas ja haluaisin saada painoa alemmas kymmenisen kiloa. ”Sovittiin” että sitten kun -10kg (nyt enää joku 6-7kg), niin käyn ottamassa kapselin pois. Tämä antaa hyvää siimaa myös katsoa missä jamassa suhde on.
Toivoa siis on
Mä en tiiä kuuluuko tää ihan tänne, mut antaa mennä 
haen ehkä vertaistuellista pohdinta-apua, vaikka epäilen suuresti, että täällä olis kukaan samassa tilanteessa - koskaan ei kuitenkaan voi tietää. Meillä on siis se tilanne, että puol vuotta pitäis vähintään odottaa vielä sektion jälkeen, että saisin raskautua uudelleen. Mulla on edessä leikkaus tai leikkauksia, jotka voi vaikuttaa hedelmällisyyteen, joten kirurgi suositteli mahdollista perheenlisäystä ennen leikkausta. Tää päätös pitäis kuitenkin tehdä syyskuuhun mennessä.. Jotenkin aattelin, että esikoinen sais rauhassa kasvaa ja sit voitais kattoa, että mikä tilanne ja halutaanko toinen vai ei. Nyt sille tuli takaraja syyskuussa kertoa päätös ja jotenkin ristiriitaiset tunnelmat tässä vauva-arjen väsymyksen keskellä miettiä mikä olisi oikee ratkasu 
tavallaan sitä on tyytyväinen tähän yhteen ja tässä väsymyksessä miettii, että miten ihmeessä sitä jaksais toista. Kuitenkin toisen lapsen saamisessa olis myös paljon positiivisia puolia ja näitä on siis keskusteltu myös miehen kanssa ja heitelty ajatuksia puolesta ja vastaan. Sitten sitä miettii, että kaduttaako, jos ei edes yritetty, jos tosiaan en pystyisi tulemaan edes raskaaksi uudestaan sen leikkauksen jälkeen?! Miksei vois olla tyytyväinen vain tähän yhteen. Onko tää vauvavuosi edes oikea aika tehdä päätöstä 
mistä sitä tietää onko valmis toiseen lapseen?
haen ehkä vertaistuellista pohdinta-apua, vaikka epäilen suuresti, että täällä olis kukaan samassa tilanteessa - koskaan ei kuitenkaan voi tietää. Meillä on siis se tilanne, että puol vuotta pitäis vähintään odottaa vielä sektion jälkeen, että saisin raskautua uudelleen. Mulla on edessä leikkaus tai leikkauksia, jotka voi vaikuttaa hedelmällisyyteen, joten kirurgi suositteli mahdollista perheenlisäystä ennen leikkausta. Tää päätös pitäis kuitenkin tehdä syyskuuhun mennessä.. Jotenkin aattelin, että esikoinen sais rauhassa kasvaa ja sit voitais kattoa, että mikä tilanne ja halutaanko toinen vai ei. Nyt sille tuli takaraja syyskuussa kertoa päätös ja jotenkin ristiriitaiset tunnelmat tässä vauva-arjen väsymyksen keskellä miettiä mikä olisi oikee ratkasu tavallaan sitä on tyytyväinen tähän yhteen ja tässä väsymyksessä miettii, että miten ihmeessä sitä jaksais toista. Kuitenkin toisen lapsen saamisessa olis myös paljon positiivisia puolia ja näitä on siis keskusteltu myös miehen kanssa ja heitelty ajatuksia puolesta ja vastaan. Sitten sitä miettii, että kaduttaako, jos ei edes yritetty, jos tosiaan en pystyisi tulemaan edes raskaaksi uudestaan sen leikkauksen jälkeen?! Miksei vois olla tyytyväinen vain tähän yhteen. Onko tää vauvavuosi edes oikea aika tehdä päätöstä mistä sitä tietää onko valmis toiseen lapseen?
Hyppään tänne, en toki tiedä kuinka kauaksi, mutta en jaksa pyöritellä tätä asiaa itsekseni enää. Haaveissa ja toiveissa on toinen lapsi, syliin mahtuisi vielä toinenkin. Ei olla aloitettu vielä yritystä ja kierukkakin on vielä paikoillaan. Keskusteltu on toki miehen kanssa asiasta, mutta ei ole vielä mitään lyöty lukkoon. Hän on kyllä sanonut että toinen olisi minusta kiinni. Mä oon jo toinen jalka gynellä menossa poistattamaan kierukkaa 
Olisi varmasti tullut jo aiemmin, mutta entinen työpaikka veti mut ihan piippuun että hätinä jaksoin selviytyä. Nyt kun olen ollut useamman kuukauden kotona niin ajatus toisesta on vain vahvistunut. Voin kun olisin vain ymmärtänyt aiemmin hypätä siitä toksisesta kelkasta pois. No, nyt tulee lapsille ainakin 5-vuoden ikäero, mutta otetaan se ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana.
Olisi varmasti tullut jo aiemmin, mutta entinen työpaikka veti mut ihan piippuun että hätinä jaksoin selviytyä. Nyt kun olen ollut useamman kuukauden kotona niin ajatus toisesta on vain vahvistunut. Voin kun olisin vain ymmärtänyt aiemmin hypätä siitä toksisesta kelkasta pois. No, nyt tulee lapsille ainakin 5-vuoden ikäero, mutta otetaan se ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana.
Meidän kohdalla jos kaikki menee hyvin, niin näyttäisi siltä että luonto ratkaisi tämän dilemman meidän puolesta. Helmikuusta odotellaan. Valtava helpotus on päällimmäinen tunne, kun ei tarvinnut yrittämällä yrittää ja ikäänkuin iloinen yllätys.
Luulin että olisin ihan paniikissa, mutta onni onkin se päällimmäinen tunne.
Luulin että olisin ihan paniikissa, mutta onni onkin se päällimmäinen tunne.
Salamaire
Jostain jotain jo tietävä
Osaisikohan joku täällä antaa vähän näkökulmaa seuraavaan aiheeseen, kun kävin verikokeessa mittaamassa hcg:n erään lääkkeen aloittamista varten, eli poissulkemassa raskauden.
Tulos oli 2.3 ja se on hieman ristiriitainen. Eli naisen kehossa ei ole istukkahormonia lainkaan, jos ei ole raskautta (?), mutta viitearvo on kuitenkin alle 5? En tosiaan ole nyt varma mistään ovulaatioajankohdista tms. joten en edes tiedä, milloin minun kannattaisi tehdä vielä rtesti. Tämän vuoksi en tiedä kuukautisten oletettua alkamisajankohtaakaan, mutta vielä ei ainakaan ole näkynyt.
Miten tuo nyt on, onko arvo 2.3 = ei raskaana?
Kaikkea sitä saa murehtia ja stressata, kun pääsykoetuloksiakin odottelen malttamattomana.
Tulos oli 2.3 ja se on hieman ristiriitainen. Eli naisen kehossa ei ole istukkahormonia lainkaan, jos ei ole raskautta (?), mutta viitearvo on kuitenkin alle 5? En tosiaan ole nyt varma mistään ovulaatioajankohdista tms. joten en edes tiedä, milloin minun kannattaisi tehdä vielä rtesti. Tämän vuoksi en tiedä kuukautisten oletettua alkamisajankohtaakaan, mutta vielä ei ainakaan ole näkynyt.
Miten tuo nyt on, onko arvo 2.3 = ei raskaana?
Kaikkea sitä saa murehtia ja stressata, kun pääsykoetuloksiakin odottelen malttamattomana.
Istukkahormonin taso, kun ei ole raskaana on alle 5. Eli et ole raskaana. Normaali arvo.
Tuli tossa torstaina tikutettua ovis plussa ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ja sit vielä edellisenä iltana oltiin miehen kanssa touhuiltu, eli alko tämä piinailu todella paljon aikaisemmin, kun osasin odottaakaan olin asennoitunut siihen, että menkat odotuttaa vielä pitkään itseään
olin asennoitunut siihen, että menkat odotuttaa vielä pitkään itseäänTuli tossa torstaina tikutettua ovis plussa ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ja sit vielä edellisenä iltana oltiin miehen kanssa touhuiltu, eli alko tämä piinailu todella paljon aikaisemmin, kun osasin odottaakaan
Sormet ristissä ja peukut pystyssä täällä
Pikkutytöt
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä enää reilu 5 viikkoa ehkäisyn pois jättämiseen. Miten tää voi tuntua niin pitkältä ajalta! 
Mites muilla yritystä odottavilla menee?
Mites muilla yritystä odottavilla menee?
Niin ettei enää odotella
Huomenna annan itselle luvan ekan yrityskierron ekaan raskaustestiin 
Sama täällä, päätettiin kaikkien pohdintojen jälkeen aloittaa yritys toukokuussa, eli nyt on menossa yrityskierto 2. Päätettiin myös että yritetään nyt joka kierrosta niin kauan kunnes tärppää tai iskee epätoivo. Eli vaikka vauvan laskettu aika olisikin niihin aikoihin kun mies joutuu ”asumaan” töissä, niin yritetään pärjätä. Aluksi siis ajateltiin ettei yritetä ollenkaan niinä kuukausina kun laskettu aika osuisi kiirejaksoihin. Tärkeämpää kuitenkin että saataisiin se toinen lapsi ylipäätään.
Tsemppiä odotukseen @Pikkutytöt, pidä itsesi kiireisenä niin ei ehdi koko ajan odotella ja laskea viikkoja (pätee myös itseeni kun odottelen taas milloin saa testailla)
Aluksi siis ajateltiin ettei yritetä ollenkaan niinä kuukausina kun laskettu aika osuisi kiirejaksoihin. Tärkeämpää kuitenkin että saataisiin se toinen lapsi ylipäätään.Tsemppiä odotukseen @Pikkutytöt, pidä itsesi kiireisenä niin ei ehdi koko ajan odotella ja laskea viikkoja (pätee myös itseeni kun odottelen taas milloin saa testailla)