Noniin. Nyt on sitten käyty lääkärissä ja kätilön kanssa keskustelemassa tästä perätila-asiasta ja vaihtoehdoista synnytyksen suhteen. Kätilö sanoi mulle heti alkuun, että ei missään nimessä voisi suositella mulle perätilasynnytystä pienen kokoni vuoksi. Hän kertoi kaikki riskit, juteltiin sektiosta ja sain kysellä kysymyksiä joita olin kirjoittanut ylös käyntiä varten. Tultiin siihen tulokseen, että mulle varataan sektioaika mikäli vauva on perätilassa loppuun saakka.
Keskusteluaika oli puolitoista tuntia, joten siinä ehti kyllä hyvin käydä läpi näitä asioita ja omia fiiliksiä asian suhteen. Silti jäi vielä hirveästi kysyttävääkin!
Ja arvatkaa vaan, kun pääsinkin sitten lopuksi yllärinä ultraan kun se huone vapautuikin juuri sopivasti kun olin lähdössä. Ja meiän pikkuinen oli kuin olikin kääntynyt raivotarjontaan! En meinannut ensin edes uskoa sitä! Juuri kun oltiin tultu yhteisymmärrykseen siitä mahdollisesta sektiosta :D Voi jessus! Kun mulla on muutenkin kamala synnytyspelko niin tavallaan olin aika helpottunut, että jos vauva ei käänny niin sektio olisi paljon helpompi valita. Ja nyt kun hän on sitten päättänyt kääntyä, niin jäin taas pohtimaan alatiesynnytyksen ja suunnitellun sektion välillä. Jotenkin nyt olen niin onnessani tästä kääntymisestä, että synnytys alkaa tuntua omassa mielessä jopa ihan mahdolliselta vaihtoehdolta. Tai ainakin siltä, että suostun siitä puhumaan.
Ensi kerralla toivottavasti taas ultrataan parin viikon päästä ja käydään nyt sitten enemmän tota alatiesynnytystä ja siihen liittyviä toiveita ja pelkoja läpi. Olipa kyllä kaiken kaikkiaan helpottava käynti kun sai jutella kaikista mieltä askarruttavista asioista :)
