Vauva perätilassa, synnytys vai sektio?

Mymmelim

Vauhtiin päässyt keskustelija
Oli nyt pakko perustaa ihan oma ketju tälle, kun asia niin kovasti mietityttää. Tässä on vähän niin kuin sellainen tilanne, että saisin itse päättää kokeilenko synnyttää alateitse vai haluanko suunnitellun sektion.

Mulla on nyt siis viikkoja 29+6 ja vauva ollut koko raskauden ajan perätilassa. Jo rakenneultrassa kätilö otti puheeksi mahdollisen sektion ja sen, kuinka hankalia perätilasynnytykset ovat. Kun puhuin tästä asiasta neuvolassa, siellä ihmeteltiin että miten mulle on jo tossa vaiheessa alettu puhumaan sektiosta kun vauva ehtii kääntymään vielä monet monet kerrat. Nyt sitten kahdella viime neuvolakäynnillä hoitaja on kokeillut vatsan päältä ja merkannut mun neuvolakorttiin, että vauva olisi kääntynyt raivotarjontaan.

Kävin viime viikolla pelkopolilla synnytyspelkoni vuoksi ja siellä ultratessa vauva oli perätilassa ja lääkäri oli sitä mieltä, että on todennäköisesti kokoajan ollutkin niin päin. Sain vielä uuden ajan ensi viikolle, jossa puhutaan synnytyksestä sekä sektiosta ja ultrataan samalla. Sen jälkeen seuraava aika on kesäkuun puolessa välissä ja jos vauva on edelleen perätilassa, mulle kuulemma varataan suoraan sektioaika.

Lääkäri ei suositellut mulle perätilasynnytystä pienen kokoni ja synnytyspelkoni vuoksi. Meillä poitsu on tällä hetkellä arviolta noin 1300g. Vauvan ulkopuolinenkääntö on asia, johon en meinaa suostua koska siinä olisi kuulemma niin paljon riskejä myöskin mun pituuteni takia. Mahdollisia riskejä ovat esimerkiksi se, että lonkkaluut saattavat mennä sijoiltaan, napanuora voi kiertyä kaulan ympäri, vauva voi jäädä sivuttain jumiin tai kääntyä vielä takaisin perätilaan ennen kuin ehtii syntymään.

Nyt mun pitäisi sitten seuraavalle kerralle miettiä kaikkia mahdollisia kysymyksiä synnytystä ja sektiota koskien. Ja mulle annettin tehtäväksi miettiä näitä vaihtoehtoja, kun en ole mitenkään erityisesti kallistunut kumpaankaan suuntaan.

Haluaisinkin kysellä täältä neuvoja ja vinkkejä, mitä kaikkea mun kannattaa ottaa huomioon? Mitä pitäisi muistaa kysellä? Onko teillä kokemuksia perätilasynnytyksestä? Entä suunnitellusta sektiosta? Mua myös pelottaa kovasti, että joudun sit kuitenkin lopulta hätäsektioon jos synnytyksessä ilmeneekin jotain. Alkaa jo vähän stressamaan tää koko asian pohtiminen, kun oon muutenkin pelännyt koko synnyttämistä ja nyt jos vauva ei käänny ja joudun valitsemaan sektion tai perätilasynnytyksen välillä niin ahdistus vaan kasvaa ja kasvaa...
 
Ei ole kokemusta sektiosta eikä perätilasynnytyksestä, mutta aihetta olen miettinyt, kun tää vaavi tuntuu viihtyvän perätilassa. Nyt onneksi on usein poikittain ja välillä varmaan myös raivotarjonnassa, asento tosiaan vaihtelee tosi usein, potkujen suunnasta arvelen. Aika usein potkut? tuntuu suoraan alas, eritavoin kuin aiemmissa raskauksissa. Onneksi vauvalla on vielä hyvin aikaa asettua niin kuin kuuluukin.

Kaksi normaalia synnytystä on takana ja vauvat oli aina kiltisti raivotarjonnassa. Jos niin pitkälle joutuisi, että pitäis vaihtoehtoja miettiä niin haluaisin EHKÄ kokeilla synnytystä mieluummin kuin leikkausta mikäli mahdollista. Tämä on tässä vaiheessa tosin turhaa spekulointia. Käynnistystä en myöskään haluaisi. Vauvat on mulla olleet pienehköjä ja leikkauspelottaa enemmän. Mun iho on sellainen, että kaikki haavat tulehtunut aina, joten haavan paraneminen huolettaa. Mutta tilanteen mukaan on mentävä ja turvallisuus edellä, asiantuntijoiden mielipidettä kuunnellen. :)
 
Mymmelim, kuinka äitisi ja naispuoleisten sukulaistesi synnytykset ovat menneet? Minun äiti ja sisko synnyttivät molemmat esikoisensa perä edellä (ja siskolle luvattiin isoa lasta, kun mies on pitkä!). Olihan se toki hitaampaa kun kätilö ei saa takapuolesta otetta, ja pysty auttamaan äitiä siten, mutta jos vauvan koko on hyvä suhteessa äidin kokoon, lantion aukossa tarpeeksi tilaa jne. niin onhan sekin yksi tapa synnyttää. Tässä tosiaan kääntyisin sukulaisten puoleen, sillä se antaa ehkä parhaan kokemuksen miten juuri sinun geeneilläsi homma voisi sujua.

Minun suvussa on hyviä synnyttäjiä, kun kudokset venyy kuin purkka. Se antaa kovasti itseluottamusta siihen että selviän, tuli mitä tuli. Minulla beibi taitaa köllötellä sivuttain tällä hetkellä masussa, joten arpomiseksi jää vielä miten päin tuo ajatteli ulos tulla.
 
Minä oon kans tätä aihetta jo miettinyt, kun viimeksi ultassa vauva oli perätilassa. Minulle laitettiin uusi aika 35-36vkolle ja sitten ultrataan uudelleen, että minkä kokoinen on ja miten päin. Mutta mulle kans sanottiin, että todennäköisesti kääntyy vielä pää alaspäin. Mua mietityttää tuo kääntäminen, miten se niinkuin edes tapahtuu, kun monet sitä pelkää jne.?? Mun anoppi on synnyttänyt yhden lapsistaan perätilassa ja kaikki meni hyvin. Lisäksi tiedän yhden ystävän myös synnyttäneen perätilassa olevan vauvan ja hänellä myös kaikki meni hyvin. Itse en kyllä tiedä vielä miten toimisin, ehkäpä yrittäisin synnyttää kumminkin alakautta.
 
Minulla oli esikoinen aika pitkään perätilassa, mutta kääntyi itse kuitenkin oikeinpäin melko myöhäisillä viikoilla. Sen kääntymsen kyllä tosiaan tunsi.
En olisi esikoista synnytänyt perätilassa synnytyspelkoni vuoksi, enkä kyllä synnyttäisi tätä kakkostakaan (joka makailee perätilassa nyt viikolla 28+2).
En kyllä tiedä suostuisivatko sektioon edessä olevan(vatsan puolella) istukan vuoksi. Eka synnytys oli niin rankka, et en tiedä riittäisikö rahkeet synnyttämään toista kertaa alateitse perätilassa olevaa. Jos kääntyy oikeinpäin, niin silloin tähtään alatie synnytykseen.

Edit. Piti ihan tarkistaa viikot, milloin esikoinen suostui kääntymään. Vasta viikolla 35+2, eli en alkais vielä näillä viikoilla panikoimaan perätilasynnytystä :).
 
Muokattu viimeksi:
Mä olen päättänyt jo kauan sitten, että jos on perätilassa (viimeksi ultratessa oli kääntynyt pää alaspäin, mutta lääkäri sanoi, että voi vielä kääntyillä mielin määrin halutessaan, viikkoja oli silloin 27 ja jotain) niin haluan sektioon. En aio synnyttää perätilassa olevaa lasta. "Kammoni" johtunee varmaan äidistäni, joka synnytti perätilassa olleen isoveljeni eikä siinä käynyt hyvin :sad001 Ja siis tämän synnytystarinan kuultuani päätin jo nuorena etten ikinä synnytä perätilassa olevaa lasta. Vaikka onhan kaikki kehittynyt -60 luvun lopusta tähän päivään, mutta vaikea on mieltä muuttaa. Enkä halua pelotella, mutta kun mielipidettä kysyttiin, niin täällä yksi jolla se on selvänä ollut jo pitkään :)
 
Minulla oli esikoinen aika pitkään perätilassa, mutta kääntyi itse kuitenkin oikeinpäin melko myöhäisillä viikoilla. Sen kääntymsen kyllä tosiaan tunsi.
En olisi esikoista synnytänyt perätilassa synnytyspelkoni vuoksi, enkä kyllä synnyttäisi tätä kakkostakaan (joka makailee perätilassa nyt viikolla 28+2).
En kyllä tiedä suostuisivatko sektioon edessä olevan(vatsan puolella) istukan vuoksi. Eka synnytys oli niin rankka, et en tiedä riittäisikö rahkeet synnyttämään toista kertaa alateitse perätilassa olevaa. Jos kääntyy oikeinpäin, niin silloin tähtään alatie synnytykseen.
Sektio voidaan tehdä istukan paikasta riippumatta.
 
Mulle tehtiin kiireellinen sektio ja mulla ainakin siitä toipuminen oli nopeaa ja helppoa :-) tosin ei oo normaalista synnytyksestä kokemusta niin en voi verrata.

Yrität keskustella että kumpaa he suosittelevat ja kummassa pienemmät riskit. Sinä kuitenkin päätät itse kehostasi ja vauvastasi. Ja aina voi alatiesynnytystä kokeilla ja tarpeen tullessa tehdään sitte sektio.
 
Täällä tuleekin automaattisesti sektio, jos A-vauva on perätilassa. Liikkeistä päätellen tässä vaiheessa onkin, nyt rv 26+6. Sitä en sitten tiedä, että kuinka kauan kaksoset mahtuvat pyörimään..
 
Mua ärsyttää kun neuvolassa th aina merkkaa ja sanoo, että vauva raivotarjonnassa, vaikka tunnen potkut selvästi alhaalla ja vauvan pään ylhäällä. Kaikissa ylimääräsissä ultrissa ollut perätarjonnassa. Olen tästä thlle sanonut, mutta se vaan sanoo, että vauva pyörii vielä kovasti ympäri. Mä kyllä tunnen, että vauva yrittää päästä kääntymään, mutta ei pääse. Eikai tossa muuten mitään ongelmaa ole, mutta en ole innostunut perätila-vauvaa synnyttämään kun muutenkin jännittää. Toivottavasti neuvolalääkäri uskoo mua ja tarvittaessa arvioidaan sitten synnytystapaa..
 
Mun esikoinen oli perätilassa rakenneultrassa ja pysyi niin aina kun asiaa tarkistettiin. Mulle ei vielä näillä viikoilla puhuttu synnytyksestä, mutta itse lueskelin. Ulkokäännökseen en olisi suostunut, sitähän ne tarjoaa ensin. Koittaisivat saada vauvan kääntymään raivotarjontaan. Itse ajattelin että sektio on mulle se vaihtoehto, koska pt synnytystä en olisi uskaltanut kokeilla. Mutta esikoinen otti ja kääntyi rv35+ itse raivotarjontaan. Sen vuoksihan synnytystapa-arvio ja esim. kääntöyritykset tehdään rv36,37,38, koska sitten vauva harvoin muuttaa asentoaan enää.

Mun alatiesynnytys ei kuitenkaan onnistunut ja jouduin kiireelliseensektioon. Ei pahaa sanottavaa sektiosta. Toki haava on kipeä ja nostorajoitukset ja liikkumisen rajoitukset hidastaa elämää. Mä paranin hyvin sektiosta ja lähdin jalkeille 12 tunnin sisään kuten kehotettiin. Haava parani helteistä huolimatta hyvin kun hoiti haavaa huolella.

Nyt mun vauva pyörii vielä ihan ympyrää ja on rv31+0. Mutta jos tilanne on lopussa perätila valitsen sektion, koska siinä minun mielestä on pienimmät riskit yllätyksille.
 
Mulla on vauva ollut jo 25+ viikoilta raivotarjonnassa. Nyt mennään 31+2, ja vauva on laskeutunut jo alas mutta ei vielä kiinnittynyt. Vieläköhän voi kääntyä väärin?
 
Kääntymistä voi yrittää edistää itse eri asennoilla. Ainakin itse kokeilisin onko vaikutusta, jos olisin tietoinen, miten päin maha-asukki on. Meillä ei ole neuvolassa mitään ar ailtu.
 
Niin miten tämä ulkoinen kääntö siis tapahtuu? Mahan päältäkö siis koittavat jotenkin velloa vai??
 
Mymmelim, kuinka äitisi ja naispuoleisten sukulaistesi synnytykset ovat menneet? Minun äiti ja sisko synnyttivät molemmat esikoisensa perä edellä (ja siskolle luvattiin isoa lasta, kun mies on pitkä!). Olihan se toki hitaampaa kun kätilö ei saa takapuolesta otetta, ja pysty auttamaan äitiä siten, mutta jos vauvan koko on hyvä suhteessa äidin kokoon, lantion aukossa tarpeeksi tilaa jne. niin onhan sekin yksi tapa synnyttää. Tässä tosiaan kääntyisin sukulaisten puoleen, sillä se antaa ehkä parhaan kokemuksen miten juuri sinun geeneilläsi homma voisi sujua.

Minun suvussa on hyviä synnyttäjiä, kun kudokset venyy kuin purkka. Se antaa kovasti itseluottamusta siihen että selviän, tuli mitä tuli. Minulla beibi taitaa köllötellä sivuttain tällä hetkellä masussa, joten arpomiseksi jää vielä miten päin tuo ajatteli ulos tulla.

Hyvin ovat sujuneet synnytykset, äitini on synnyttänyt minut ja veljeni alakautta ja siskoni hätäsektiolla. Myös mummini synnyttänyt kaikki viisi lastaan alakautta. Kuitenkin olen itse paljon lyhyempi kuin he ovat, joten se vaikuttaa heti synnytykseen ja varsinkin siihen vauvan kääntymiseen. Heillä myös kaikki vauvat olleet koko raskauden ajan raivotarjonnassa.
 
Niin miten tämä ulkoinen kääntö siis tapahtuu? Mahan päältäkö siis koittavat jotenkin velloa vai??

Kääntö tapahtuu niin, että siinä on ainakin yksi ultraava lääkäri ja toinen joka koittaa ulkopuolista kääntöä vatsan päältä samalla kun vauvaa ultrataan ja seurataan. Jotenkin se kuulostaa mun mielestä tosi inhottavalta koko ajatus.. :sad001
 
Mun oma ajatus on, että vauvalla on jokin syy olla niin päin kuin on. Että hänellä on hyvä olla nyt esimerkiksi sitten perätilassa, niin kuin mulla. Kyllä vauva siellä vatsassa etsii asennon jossa viihtyy ja myöskään sen vuoksi en koe hyvänä, että sitä asentoa lähdettäisiin väkisin vaihtamaan ulkopuolelta. Varsinkin kun voi vaikka heti kääntyä uudelleen takaisin ja silloin yritys on ollut ihan turha. Oikeastaan kaikki joiden kanssa olen nyt tästä asiasta jutellut, on ollut sitä mieltä että ei itse lähtisi synnyttämään perätilassa olevaa vauvaa ja olen kyllä omalla kohdallani ihan samaa mieltä. Enemmänkin nyt mietityttää sitten se, että jos vauva ehtiikiin kääntymään raivotarjontaan niin uskallanko sit lähteä yrittämään alakautta kun synnytyspelko on niin kova ja pelkään, että joudun sektioon sieltä synnytyssalista.

Suunniteltu sektiokaan ei kuitenkaan tunnu turvalliselta, vaikka välillä ajatuksissani käännyn sen puoleen. Kuitenkin mietin sitäkin, että siitä puuttuisi kokonaan se itse synnytyskokemus ja se yllätysmomentti kun synnytys alkaisi. Onneksi mulla on tuo aika niin pääsen keskustelemaan kaikista näistä asioista sitten siellä :)
 
Kääntymistä voi yrittää edistää itse eri asennoilla. Ainakin itse kokeilisin onko vaikutusta, jos olisin tietoinen, miten päin maha-asukki on. Meillä ei ole neuvolassa mitään ar ailtu.

Mä muuten tein niitä asentoharjoituksia esikon aikana. Olin ihan unohtanut! Ainakin semmosta "mekkaan kumarrusta" ...googlella varmaan löytää ohjeita. En tiedä oliko apua vai kääntyikö muuten.

Nämä synnytysasiat on sellaisia että niihin perehtyessään päätyy lopputulokseen ettei synnytä ollenkaan :) sillä jokaisessa tavassa on riskinsä ja nykyään on niin helposti saatavilla tietoa ja kokemuksia.
 
Viimeiset viikot ovat sen verran tukalia, että eiköhän se halu synnyttää --tai ainakin saada muksu pihalle!-- ala löytymään. Ja voi meitä raukkoja kun laskettu osuu vieläpä yhdelle kesän lämpimimmistä kuukausista. :D

Synnyttäjänä on tietysti ilo elää tätä aikakautta, kun on olemassa useita tapoja lievittää kipuja ja alhainen lasten ja äitien synnytyskuolleisuus. Esiäideillämme ei ole ollut tällaisia mahdollisuuksia.
 
Takaisin
Top