Vauva ja lemmikit

minua mietityttää että varastaako meidän koira vauvan lelut :D vaipat pitää ainakin kätkeä hyvin!
toinen koira on tosi ihmisarka, joten toivottavasti rupee tottumaan vieraisiin kun ihmiset käy kattomassa vauvaa. Vauvoja se ei pelkää.
Ite oon aika rennolla fiiliksellä vauvan ja koirien yhteiselosta. Eiköhän kaikki mee hyvin.
 
Mulla oli ekassa raskaudessa kissa, oli niin ihana ja suloinen leikattu tyttökissa... Olin laittanut kaiken valmiiksi vauvaa varten (siis pinnasänky ja sinne äitiyspakkauksen laatikko), sieltä se kissa oli oman paikkansa löytänyt kunnes vauva tuli kotiin, eikä kyllä reagoinut sen kummemmin tulokkaaseen, tiesi hyvin että se sänky oli vauvan, sinne ei enää sen koommin mennyt.
 
Meillä kaksi narttukoiraa, ja esikoien kanssa sujunut tosi hyvin. Vanhempi koira tiesi raskauden , nuorempi on vähän hömelö niin tuskin aavisti etukäteen. Mitään rättejä tai muuta ei tuotu, suoraa vaan vauva kotiin. Jos johtajuusasiat kunnossa ni ei pitäis olla ongelmaa :) vannhempi narttu kokeilee aina välillä saako tuota karvoja repivää pentuihmistä yhtään kouluttaa, mutta kun kieltää murisemasta niin lopettaa kyllä. Viisas koira on ja ilmoittaa aina ensin useaan kertaan äänellä ennen kuin näyttää hampaita, joten ite kerkeää aina lasta irrottelemaan turkista. Vauvan pehmoleluja eivät erota omista lainkaan, aina joku pehmo kuolattu. Kakkavaipat myös levitetään jos päästään käsiksi. 11kk poika on saanut koirista paljon, niiden tekemiset naurattaa makeimmin, niille on kiva tiputtaa pahat sormiruuat ja niiden kanssa on jo nyt oppinut nättiä paijausta.
 
QueensCastle sanoi:
Meillä 2 koiraa ja esikoisen ottivat hienosti vastaan vuosi sitten. Mies toi synnäriltä vauvan ja minun hajuisen rätin kotiin pari päivää ennemmin ja sit kotiutumispäivänä mies meni vauvan kanssa sisälle ja minä vastaanotin koirat. (Koirat siis oli minulla ennen miestä) sen jälkeen yhdessä koirien kanssa haisteltiin miehen sylissä olevaa vauvaa ja sitten otin vauvan omaan syliin ja käsky olla nätisti. Sen jälkeen koirat oli aina imettämässä ja vaipanvaihdossa ja ja ja :D nykyään lähinnä pakenevat tuon 11 kk:n pihtiotetta. . :D
Click to expand...

Tämä toimintamalli kuulostaa tosi hyvältä. :happy: Koira on meillä tullut yhteiseen kotiin, mutta on selkeästi minun koira kun olen enemmän kotona ja touhuan sen kanssa muutenkin. Kissallekin koiranpentu tuotiin ensin kotiin hajuna, miten en edes ajatellut tehdä samaa vauvan kanssa. :oops:
 
Meillä on kaks kissaa ja koira, toinen kisu piti jo laittaa uuteen kotiin ku ei pärjänny koiran kans, sähisi ja murisi jopa ihmisillekkin. Enkä siksi sitä ota enää takas että tuskimpa pärjää vauvankaan kans. Toinen kisu oli kyllä tänään niin ihana, en tiiä aavistaako noi vai mikä on mut nuoleskeli mun mahaa joka on jo vähän päässy kasvamaan :D se ei ennen yleensä ole nuoleskellu käsiäkään.. ja nyt se sit "vahtii" mua kokoajan, aina ku meen vessaanki ni hänen pitää päästä mukaan :D tää kisu nyt varmasti ottaa vauvan hyvillä mielin vastaan. :) koiraki on pienten lasten kanssa ollu paljon ja eiköhän se seki pärjää. :D
 
Meillä on löytöeläinkodista otetut kissat. Vanhempi on aina nukkunut meidän sängyssä, mut vauvan tullessa taloon otti lähti ja meni aika kauan että tuli takas. Pinnasängyssä oli kissaverkko, koska kissat tykkää mennä vähän piiloon nukkumaan, verkko poistettiin vasta kun poika oli 1,5v. Raskauteen eivät reagoi mitenkään. Poikaan ovat hilljalleen tottuneet, mutta taapero on niin kovaääninen innostuessaan kissoista, että kissat lähtee vauhdikkaasti muualle lapsen läheisyydestä.

En usko ongelmia tulevan nytkään.
 
ALotta sanoi:
Pinnasängyssä oli kissaverkko, koska kissat tykkää mennä vähän piiloon nukkumaan, verkko poistettiin vasta kun poika oli 1,5v.
Click to expand...

Hei, mistä oot mahtanu löytää pinnasänkyyn sopivan "kissaverkon"? Tää on nimittäin ainoa ongelma minkä oon kissojen ja vauvan kanssa osannut keksiä. Mun kissat varmasti tykkäis pomppia vauvan sänkyyn, ja vaikka muuten tottelee hyvin, eihän niitä koko aikaa pysty mitenkään vahtimaan tai vain luottamaan siihen etteivät mene. En oo tullut ees ajatelleeksi että ois olemassa noin yksinkertainen ratkaisu!!
 
Meillä kolme kissaa. En oo varma huomasko ne raskautta, ei enää änkeny mahan päälle nukkumaan niinku ennen mutta en osaa sanoa et johtuko siitä että mä aina kielsin tulemasta siihen vai oliko ne ite huomannu. Lopuks ku maha oli nii iso niin eihän ne olis siinä ees pysyny :cat:
Yks näistä kissoista on aina sähissy jos meillä on käyny koira tai lapsia. Ei ikinä tehny mitään mutta selvästikkin vihanen.. Sitä vähän pelkäsin et miten käy ku tuuaan vauva kotiin, mut tosi hyvin menny. Ei kertaakaan sähissy vauvalle ja muutenki kaikki kolme osaa tosi nätisti olla :)
Pinnasängyn päällä meillä on sellanen kalteri joka on saranoilla ruuvattu kiinni.

https://www.google.fi/search?q=hepe...UIBygB&biw=1024&bih=653#imgrc=3o5_E4j7IyMLRM:
 
vinksinvonksin sanoi:
Hei, mistä oot mahtanu löytää pinnasänkyyn sopivan "kissaverkon"? Tää on nimittäin ainoa ongelma minkä oon kissojen ja vauvan kanssa osannut keksiä. Mun kissat varmasti tykkäis pomppia vauvan sänkyyn, ja vaikka muuten tottelee hyvin, eihän niitä koko aikaa pysty mitenkään vahtimaan tai vain luottamaan siihen etteivät mene. En oo tullut ees ajatelleeksi että ois olemassa noin yksinkertainen ratkaisu!!
Click to expand...


Noita kissaverkkoja löytyy kyllä joka paikasta, kirjotat Googleen vaan "kissaverkko pinnasänkyyn"
Mun mielestä tuo kalteri on käytännöllisempi ja varmempi, mut niitä ei oo helppo löytää.. Itekki löysin käytettynä jostain tori.fistä muistaakseni :bored:
 
vinksinvonksin sanoi:
Hei, mistä oot mahtanu löytää pinnasänkyyn sopivan "kissaverkon"? Tää on nimittäin ainoa ongelma minkä oon kissojen ja vauvan kanssa osannut keksiä. Mun kissat varmasti tykkäis pomppia vauvan sänkyyn, ja vaikka muuten tottelee hyvin, eihän niitä koko aikaa pysty mitenkään vahtimaan tai vain luottamaan siihen etteivät mene. En oo tullut ees ajatelleeksi että ois olemassa noin yksinkertainen ratkaisu!!
Click to expand...

Meillä on Hepe kissaverkko. Uutena joku yli 80e, mutta ainakin näyttäisi Torissa olevan nytkin myynnissä. Pysyy paikallaan, on tietysti panavampi, mut tuohon minä luotan enemmän kuin pelkkään harsosta tehtyyn verkkoon. Mies vielä lisäs ruuvit, et pysyy pinniksen reunassa kiinni ja voi nostaa seinää vasten pois edestä. Niinkuin kansi laatikossa.
 
Meidän koira ei saa tulla keittiöön. Salaa siellä käy kuitenkin nuolemassa lattiat ja varastamassa ruokaa. Olen nyt pitänyt aitaa oviaukossa pari viikkoa ja kieltänyt koiralta kaiken ruuan saamisen keittiöstä. No, koira makaa ainoastaan eteisessä eikä jaloissa kuin normaalisti ja karkaa ulos heti kun ovi jää raolleen tai jos päästetään irti. Ihmeellistä protestointia vaikka koira hyvin tietää keittiökiellon eikä mene sinne kun ihmiset näkee. Vai onkohan tuo vaan vanhuuden höperö...

Tänään hain sisälle juoksunarusta. Otin kaulapannan irti ja koira heitti selälleen maahan ja kun koskin, niin ulisi kuin olisin pahoinpidellyt. Tiedän ettei ole kipua, enemmän pelkoa? Ja vain minua kohtaan? No laitoin kaulapannan uudestaan kaulaan ja talutin ovelle asti jossa päästin irti. Koira teki u käännöksen ja lähti juoksemaan täysiä pihasta pois isolle tielle. Minä autolla perään.

Jos noin alkaa käyttäytymään on kyllä aika arvaamaton vauvan kanssa...

Koira on rescue tapaus ja alusta ollut nöyrä. Kuntoutin vuoden ja sitten alkoi arki. Nyt vain käyttäytyy omituisesti, jopa mun katse häneen saa sen kääntämään päänsä. On sellainen alfa naaras fiilis. Koira ei ole kohdannut meillä väkivaltaa eikä äänen korotusta. En ymmärrä...

Kokemusta aiemmin on taistelukoiraroduista ja tämä koira suomenajokoira-sakemanni mix joten mietin että koulutus tyylini tähän yksilöön saattaa olla turhan ehdoton, mitä jouduin käyttää molosseihin.

Oisko täällä koirakuiskaajia? :)
 
Muokattu viimeksi:
Meidän paimen n. kuukaus sitten käyttäyty aivan idioottimaisesti n. parin viikon ajan, on siis enemmän "mamin koira". Ensimmäistä kertaa elämässään jopa näytti hampaitansa mulle. Siinä vaiheessa selätin sen ja tein selväks että olen edelleen johtaja jota totellaan (ihan vaan siis odotin että toinen makas siinä ja rentoutu jonka jälkeen kutsuin luo ja kehuin) ja sen jälkeen ei ole ollut mitään kukkoiluita. Pysyy pihassakin vapaana jopa paremmin ku aiemmin, tottikset sujuu paremmassa kontaktissa jne.

Mietin vaan itse että olisko tuo kokeillut ns. johtajan paikkaa, olin siinä vaiheessa aika hakoteillä ja ahdistunut kun ultra oli vasta edessä. Luulen että koira vaistosi tämän ja tuumas että hänen on parempi ottaa johtajan paikka kun tuo alfa-narttu on niin epävakaa :D

En tiedä voisko olla jostain tuommoisesta kyse Caarina, karkailuineen kaikkineen?
 
Mä en usko että kyse olisi pomottelusta, koska koira tuntuu olevan alistuneessa tilassa jatkuvasti minun ollessa paikalla. Se siis tyyliin kellahtaa selälleen kun lähestyn ja painaa päänsä alas ja korvat taakse kun ohi kävelen. Tuntuu et se pelkää minua ja karkailuillakin pyrkii pakoon. Kun lapsia ojennan, luikkii koira häntä koipien välissä paikalleen. Sen kun keksisi mistä tuo suunnaton pelko kumpuaa :o
 
Aika outoa kyllä.. alfaahan ns. alemmat koirat kunnioittaa mutta ei ne kyllä pelkää.. Onko muuten uros vai narttu ja onko leikattu?
 
Koirien osalta tiukkahierarkisten lauman olemassaolo, saati että laumakayttäytyminen suhteessa eri eläinlajiin (kuten ihmiseen) olisi verrannollista, on kumottu jo aikaa sitten. Mutta ei siitä sen enempää. Johdonmukaisuudella ja mustavalkoisuudella ja sillä että koiralle ylipäätään opetetaan miten sen halutaan käyttäytyvän eri tilanteissa, pääsee jo aika pitkälle.
 
Muokattu viimeksi:
viisaita sanoja aamutorkku!

Kyllä mä caarina lähtisin silti siitä kuitenkin liikkeelle että koirallasi jotain kiputiloja voisi ollakin. Jos käytös muuttunut noinkin pian. Varsinaisen kivun koira peittää todella taidokkaasti ja ensimmäiset merkit on useinkin moisilta psyykkisiltä oireilta kuulostavilta. Koiralla jo ikääkin noin paljon tuon kokoiseksi koiraksi.

Lacriman kokemus muistuttaa omaani. mä olin viime vuoden lopussa herkillä kun poika valvotti paljon. Välittömästi kun olin heikompi niin kahdesta koirastamme ylempi narttu stressaantui. Alempi koira aivan normaali. Ylempi oli levoton läsnäollessani joka ilmeni niin että tuijotti minua ja pyöri jaloissa niin että ei esim väistänyt käytävällä vaan jouduin kävellä päin. Kun aloin olla taas pirteä ja yksinkertaisesti johdonmukainen niin koira palautui normaaliksi. Nyt ei ole ongelmia.
 
Samaa mieltä Kotimaman kanssa siitä, että jos koiran käytös muuttuu äkillisesti, eikä siihen ole muuta selvää syytä, kannattaa se tutkituttaa kipujen varalta. Usein juuri kipu, eli varsinainen syy jää huomaamatta, kun aletaan inhimillistämään koiraa ja kuvitellaan että käytöksen muuttuminen johtuu esim. koiran halusta v*ttuilla tms.
 
Mä en usko tohon kipuun. Miehen kanssa olessaan käytös normaalia tosin mies ei pidä yhteisistä säännöistä kiinni ja päästää koiraa keittiöön, syöttää pöydästä ja antaa olla sängyllä ja sohvilla ja minä kiellän nämä kaikki. Minun läsnäollessa koira muuttuu araksi ja pelokkaaksi.

Koira ei myöskään hakeudu seuraani eikä vaadi huomiota minulta. Vain mieheltä. Ei myöskään pyydä minua viemään ulos, antamaan ruokaa vettä vaan ainoastaan mieheltäni.
 
Vaikka käytös olisi muuttunut yhtäkkiä vain sinua kohtaan, niin silti tutkisin koiran kivun varalta. Muutoin koiran erilainen käyttäytyminen sinua ja miestäsi kohtaan johtuu varmasti siitä, että kohtelette koiraa eritavalla. Erilaiset säännöt ja epävarmuus siitä mitkä ovat säännöt missäkin tilanteessa, ovat omiaan aiheuttamaan koiralle epävarmuutta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top