Vauva ja lemmikit

Aamutorkku

Aamutorkku

Piirimestaruustason postaaja
Joulumammat 2016
Onko teillä lemmikkejä? Ovatko ne reagoineet raskauteen? Miten luulette niiden suhtautuvan tulokkaasee? Aiotteko tehdä vauvan takia kotona järjestelyjä?

Meillä on kaksi koiraa, joista vanhempi varmasti suhtautuu hyvin. Nuorempi on vähän arvoitus. Se suhtautuu lapsiin hieman epäilevästi. Kotona pitänee ainakin viritellä portti, että saa koirat ja lapsen tarvittaessa eri tiloihin. Toivottavasti saadaan myös pihan aita valmiiksi, niin pikapissat voi hoitaa ilman lapsen pukemisrumbaa.
 
Meillä 2 koiraa ja esikoisen ottivat hienosti vastaan vuosi sitten. Mies toi synnäriltä vauvan ja minun hajuisen rätin kotiin pari päivää ennemmin ja sit kotiutumispäivänä mies meni vauvan kanssa sisälle ja minä vastaanotin koirat. (Koirat siis oli minulla ennen miestä) sen jälkeen yhdessä koirien kanssa haisteltiin miehen sylissä olevaa vauvaa ja sitten otin vauvan omaan syliin ja käsky olla nätisti. Sen jälkeen koirat oli aina imettämässä ja vaipanvaihdossa ja ja ja :D nykyään lähinnä pakenevat tuon 11 kk:n pihtiotetta. . :D
 
Meidän mummokoira tuskin piittaa ellei heitä henkeään ennen joulua. Mies lupasi jo valmiiksi kaivaa sille kuopan jos talvella tulee noutaja. Lapsien kanssa pärjää. Muut elukat asuvat häkeissä :)
 
Meillä on kaksi kissaa joista toinen (nuorempi) on vähän panikoivaa sorttia.. Epäilen että ei tuu reagoimaan hyvin sitten kun tuo vauvan kotiin. Noi mein kissat on reagoinut jo nyt mun raskauteen niin että vahtivat jatkuvasti mua. En saa olla yksin edes vessassa :D Tolle meidän vanhemmalle kissalle tulee olemaan kova pala kun ei pääse enää iltaisin syliin nukkumaan kunhan tuo maha alkaa kasvaa tuosta.

Just mietittiin että hyvä game plan tässä kohtaa olis ostaa noille toinen teline että pääsevät ylös ns tarkkailemaan tilannetta, kun tykkäävät kiipeillä ainakin hyllyn päällä. En kyllä keksi miten muuten vois valmistautua etukäteen tähän.
 
Meillä on koira, joka ei reagoinu ekaan raskauteen eikä myös tähänkään. Esikoisen ja koiran kanssa on aina mennyt hyvin, ketään ei ole vielä toistaiseksi tarvinnut eristellä minnekään. Me taidettiin ekaa odottaessa lukea joku koira ja lapsiperhe -aiheeseen liittyvän kirjan, mutta en muista sen nimeä. Koira oli mun vanhemmille hoidossa synnytyksen ja sairaalassaolon ajan sekä vielä muutaman päivän kotiutumisen jälkeen. Vietiin vauvantuoksuinen harso koiralle haisteltavaksi pari päivää ennen hänen kotiinpaluutaan ja kotiin palatessa saikin sitten tervehtiä mua ja miestä kunnolla, kun vauva nukkui ja sai haistella vauvaakin pinnasängyn pinnojen läpi. Sen jälkeen oikeastaan kaikki hellyydenosoitukset koiralle tapahtuivat vauvan läsnäollessa, sillä tavalla kai yritettiin vähän luoda sellaista tunnelmaa, että vauva on tosi jees :)
 
Meillä on kaksi koiraa. Vanha herra oli nuori uros kun nykyinen kuopus tuli taloon liki 11v sitten.
Alkuun piti vähän etäisyyttä ja sen jälkeen ollut hyvin läheinen vauvan kanssa. Toki meillä oli lapsia ennestään eli oli tottunut lapsiin jo valmiiksi.
Nuorempi täyttää nyt vuoden eli nuori uros hänkin kun vauva syntyy. Lapsirakas tollohan tuo on, erittäin perhekeskeinen tapaus.
Uskoisin tälläkin kertaan kaiken sujuvan ongelmitta
 
Niin ja mekin vietiin kotiin vauvantuoksuinen harso haisteltavaksi ennenkuin kotiuduttiin vauvan kanssa.
 
Sitterit ja vaunut ym on myös hyvä tuoda kotiin ajois niin tottuuvat myös tavaroihin, että tulee huimiaki muutoksia, kuten sellasia härpäkkeitä. Meillä koira antoi tilaa pitkään mulle ja vauvalle, että ei tullut likellekään, mutta se on vaan suurta kunnioitusta koiralta "synnyttänyttä narttua" kohtaan. :) Raskauteen ei oo reagoinut pahemmi..
 
Mulla on kaksi kissaa. Vanhempi poikakissa ei oo reagoinut mun raskauteen mitenkään, mutta se rakastaa lapsia, koska ne tiputtelee lattialle kaikkea syötävää. :cat: Nuorempi kissa, joka on arka ja pelokas on alkanut nuohoomaan mussa kiinni ja keräämään kyljessä kiinni, ennen se tuli nukkumaan mun mahan päälle, mutta nyt se on viime viikot vältellyt tepastelua mun mahan päällä.
 
Niin joo lemmikeistä vielä se että aina kun käyn oksentamassa niin nuorempi kissa odottaa vessan ovella tyyliin "onko kaikki hyvin?" :D ja sit alkaa taas seuraamaan mua ympäri kämppää
 
Meillä on pieni koira, tosi ihmisläheinen. Nukkuu mahan päällä :D En ajatellut tehdä mitään järjestelyjä.. Parempi opetella ja totutella heti uuteen tulokkaaseen sen kummempia miettimättä...
 
Ei niitä totuteta. Kyllä se vaan niin on, että ne tottuu itse sit ajan kanssa. Jotku nopeemmi ja jotku hitaammin. Meidän koiran sisko oli heti pojan kimpussa mielellään, mutta pian meni että alkoi hampaiden näyttö ja murina mitä on jatkunut tähän asti.. Ei voi poika yhtää mennä lähelle ilman, että hampaita näyttää. Oon sitä mieltä, että hitaasti hyvä tulee. Kun kuten kerroin aiemmin niin oma koira taas antoi tilaa ja varmaa 4kk pääst syntymästä tuli oma aloitteisesti pikkuhiljaa nuuhkimaan ja nyt ovat best friends 4ever.
 
Itse olen kyllä sitä mieltä että tietoisella kouluttamisella voi paljonkin vaikuttaa eläimen suhtautumiseen, esim juuri niin että eläimen kannalta kaikki kivat asiat tapahtuu vauvan läsnäollessa.
 
Eihän tietenkään eläintä sivuuteta tahallaan. En ihan sitä tarkoittanut vaan, että eläimen omaan tahtiin se tapahtuu ajan myötä, ei tuputtamalla. Ja kouluttaminen on musta eri asia kuin pakko totutus. Perus hommat kun on koulutettu niin aika pitäs riittää. Ja se aika riippuu eläimestä kui paljo tarvii. Jotku arempia kuin toiset. Eläimen luonteestakin paljon kiinni miten sujuu.
 
Meillä kaksi keskikokoista paimenkoiraa. Esikoisen ottivat hyvin vastaan ja ovat rauhallisia. Esikoistakaan ei koirat oikeastaan kiinnosta ja opetettu ettei saa jahdata/härnätä. Meillä koirat väistää aina ja koirilla on oma paikkansa mihin poika ei mene. Molemmat koirat narttuja, koirista johtajanarttu seurasi minua joskus paljon kun poika oli muutaman viikon ikäinen ja itki vatsavaivoja.

Ikinä ei ole meillä näytetty hampaita tai muristu. Kaverini on ongelmakoirakouluttaja ja sanoikin joskus että jos koira on terve ja tietää paikkansa laumassa niin se sopeutuu elämän tuomiin muutoksiin. Eikä koiran tulisi joutua tilanteeseen jossa se joutuu murisemaan lapselle koska totuus on se että koiran tulee aina siirtyä rauhallisempaan paikkaan jos tilanne vaatii. Siksi on tärkeää että koiralla on se oma rauhoitettu paikka mihin mennä :)

Mummolassa taas koira joka ei voi sietää meidän poikaa eikä minua, miestäni tai meidän koiria. Aina kun olemme siellä niin koira on toisissa tiloissa. Koira käy heti kierroksilla kun menemme sinne ja on heti hyökkäämässä lapsen tai koiriemme kimppuun. Ollaan vinkattu ongelmakoirakouluttajaa mutta ovat hokeneet että tottuu kyllä. Jos jo alkutilanne on näin raju niin tottumista ei tapahdu. Tämä koira myös sellainen että jos on sohvalla niin siihen ei saa oma isäntäväkikään mennä. Kerran tämä koira pääsi hyökkäämään meidän kimppuun. Pojan sain napattua syliin ja kävi toisen koiran kimppuun. Oma koiramme alistui tälle koiralle mutta tämä koira ei lakannut puremasta. Mieheni sai hyökkäyksen keskeytettyä ja tämän jälkeen yritti toisen koiramme kimppuun. Ärähdin niin lujaa kun keuhkoista lähti ja koira pysähtyi kuin seinään ja luukku tiehensä, ensin irvisteltyään minulle. Harmittaa kun isovanhemmat haluaisivat pojan hoitoon mutta poika ei jää sinne yksin jos koira on paikalla ilman meitä vanhempia. Koira siis ollut tuolla vuoden ja olemme käyneet kylässä noin viisi kertaa (vieraillaan siis aina monta päivää kun asuvat kaukana) ja kerran on päässyt kimppuun ja kaksi läheltä piti tilannetta sattunut. Isovanhemmat hokevat aina meidän kylässä ollessa että kyllä koira rauhoittuu pian vaikka käy ihan kierroksilla meidän siellä ollessa (raapii huoneen seiniä, vinkuu yms). Koira säälittää eniten koska se ei tiedä paikkaansa ja johtajuus on epäselvää.
 
Tuo Kotimaman mummulan koira kuulostaa kyllä tosi hurjalta! Ja varmasti ei voi lapsi sinne jäädä hoitoon ilman teitä. Tylsä tilanne kyllä kaikkineen.
Meillä on perheessä pupu, joka oli jo lähes kahdeksan vuotias, kun esikoisemme syntyi. Pupu on erakkoluonne, ei viihdy sylissä yms., eikä anna vieraiden ihmisten rapsutella, minun ja miehen kyllä. On aina asunut meillä olohuoneessa häkki auki niin, että pääsee sieltä matolle juoksemaan tai vaan pötköttelemään. Kun vauva tuli taloon, meni kaikki aluksi tosi hyvin, kun lapsi oli niin pieni, että ei itse liikkunut mihinkään. Ongelmat alkoivat, kun lapsi oppi liikkumaan. Pupu tietenkin kiinnosti kovasti ja sinne häkkiin olisi pitänyt päästä punkemaan. Päivät menivätkin sitten minun istuessa pupuhäkin vieressä ja pidin poikaa käden ulottumattomissa, ettei pääse läpsimään pupua.
Olimme lokakuussa viikon lomalla ja pupu sen ajan hoidossa miehen äidillä maalla, missä ollut ennenkin meidän poissaollessa. Kun palasimme lomalta, päätimme kysyä miehen äidiltä, voisiko pupu jäädä sinne vähän pidemmäksi aikaa. Ja se onneksi sopi heille. Pupu täytti juuri 9 ja on ikäisekseen virkeä ja hyväkuntoinen. Mummu hoitaa sitä rakkaudella. Mulla on usein tosi huono omatunto, kun jouduin antamaan pupun pois, mutta järki sanoo, että näin on paras. Pupu saa viettää rauhallisia eläkepäiviä ja me päästään sitä katsomaan koska vaan. Juuri eilen siellä käytiin ja poika taas innokkana häkin vierellä "puppu, puppu!". Kyllä se vaikeaa olisi tällä kotona koko ajan vahtia. Ja mummu sanoikin, että ei hän pupua enää takaisin antaisikaan, vaikka pyydettäsiin. :joyful:
 
Täällä on myös pienehkö koira. En ole yhtään osannut ajatella mitään lapseen totuttamista, kun jotenkin se tuntuu vielä niin etäiseltä. Ainakin sisarusten lapsiin se on suhtautunut hyvin, joten olen ihan luottavainen. Se ei ole reagoinut raskauteen mitenkään, mutta osaa kyllä osua kipeästi terävillä tassuillaan aristavaan alavatsaan aina välillä sohvalla pomppiessaan :D
 
Meillä kaik nukkuu makkaris, ja uskoisin järjestelyn pysyvän saman lapsen synnyttyy. Kissa nukkuu kopassaan oven lähel, ni pääsee halutessaan pois. Sänkyyn se ei pääse, ja se onki kiva tapa ärsyttää viikonloppusin, ku sänkyy ei pedata ihan heti :D
Pinnasänky pitää varmaa ottaa ajois esille, et saa sit opetettu kisulle, ettei sinne mennä. Vaik kyl se aikast hyvin noudattaa käskyi.
 
Meillä kolme koiraa (keskikokoisia) ja neljä kissaa. Kaikki nukkuu meidän kanssa sängyssä :grin
Toisaalta olen ajatellut/järkeillyt sen niin, että elukat nukkukoon sängyssä - lapsi nukkuu omassaan.

Muuten en ole jaksanut (vielä) vouhkata asiasta - koirat on pääosin hyvinkäyttäytyviä, kaksi on tottuneita lapsiin ja kolmas totutetaan. Eniten ehkä huolettaa se, että mulla on tosi vähän sääntöjä koirille (vaikka ovat siis koulutettuja ja niiden kanssa ihan kisattu), me rötvätään yhdessä sohvalla ja koirat on tottunu hyppimään ja pomppimaan koska se on meidän tapa olla ja elää. Jännittää, että miten mahdollinen toukka sotkee sitten sen osan - pitääkö ruveta pitämään kuria talossakin kun yleensä se tiukka kuri on vaan koulutuskentällä :cool:
 
Meillä kaks isoa ja yks keskikokoinen koira sekä kaksi kissaa. Kaks nuorempaa urosta on tottuneet lapsiin ja uskon että tottuvat hyvin uuteen perheenjäseneen. Isomman uroksen (paimenkoira) luulen tottuvan nopeammin, se on muutenkin paljon rennompi kuin pienempi uros ja luulen että tämä isompi saattaa alkaa jopa vahtimaan melko hanakasti lasta (näin teki ainakin siskopuolen vauvan kanssa).
Kolmas koira on 8-vuotias kodinvaihtaja-narttu joka tuli meille hiukan ennen plussausta ja ainakin entisten omistajien mukaan ei ole ollut lasten kanssa ongelmia, ainakaan meidän 11v tytön kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.
Kissat on suurimman osan ajasta ulkona tai kodinhoitohuoneessa lapsiportin takana omassa rauhassa joten niistäkään en usko tulevan ongelmia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top