LIputan siinä mielessä lapsentahtisuuden puolesta, että vanhempi osaisi tulkita oman lapsensa tarpeita ja toimia sen mukaan. Kaikki lapset ovat kuitenkin yksilöitä ja erilaisia. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että joitain asioita pitää lapselle myös opettaa. Olen itse opettanut esikoiselleni säännölliset ruoka-ajat ja pidimme hänelle unikoulua puolen vuoden iässä, jolloin yösyöminen jäi. Ei ole mitään järkeä heräillä yöllä syöttämään lasta, joka ei sitä fysiologisesti tarvitse (emmehän me aikuisetkaan syö öisin), sillä siitä tulee vain tapa. Äitihän siinä vain väsyy. Unikoulua ei silti saa toteuttaa kuin vasta puolen vuoden iässä ellei lapsi itse lopeta yösyömistä ennen sitä. Perusasioiden on oltava kunnossa. Kun lapsi syö ja nukkuu hyvin, tuloksena on tyytyväinen lapsi ja äiti.