Vauva-arki

Mie jään kotiin kotihoidontuella. Saa nähdä olenko ihan sinne asti ku poika täyttää 3v. Mies menee huomenna töihin, joten ollaan sit kahdestaan päivät.
 
Elokuussa ensivuonna töihin. Tosin katotaan milloin sisarusta sitten laittaa alulle...
 
Tammikuussa töihin, ehkä. Saattaappi olla että vielä jatkan hoitovapaalla pidempäänkin, riippuu hieman miehen työ kuvioista :)
 
Mä oon suunnitellut olevani ainakin ensi vuoden vielä kotona. Katsotaan miten käy :)
 
Oon ajatellut olevani tytön kanssa kotona ainakin siihen asti, että tyttö täyttää kaksi. Katsoo nyt. :-) Ensi vuonna vois olla ihan kiva tehdä vaikka välillä viikonloppuja. Ihan jo siksikin ettei tuet kovin päätä huimaa.
 
Pakko talouden takia mennä loppuvuodesta tai vuoden alusta töihin. Pitäis vain löytää se työpaikka, vanha jäi 600km päähän.
 
Tammikuun lopussa täälläkin kutsuu työt ellen nyt taas muuta mieltäni ja jää pidemmäksi aikaa kotiin :)
 
Kylläpä nyt hiukan harmittaa. Hain jo aikaa sitten et lähtisin tekee lokakuusta töihin viikonloppu vuoroja ja vuodenvaihteesta sitten enempi töihin ni tänään kun kävin pitkästä aikaa työpaikalla, ni pomo sanokin et he ei oo huomioinu mitenkään mun toivetta päästä viikonloppu töihin. Että tuut sit (viimestään) vuodenvaihteessa tekemään kunnolla vuoroja! Tää kotihoidon tukikin kun on niin suuren suuri että... no. Eipä voi oikein mitään. Oon siis jo jonkun aikaa oottanu töihin pääsyä. Ja sekin kyllä tuli selväks pomolle. Niin. Ja esikoinen ei päässy 3v kerhoihin. Joskus suoraan sanottuna ahdistaa olla kotona. Mut onneks nyt on tiedossa reissua porukoille, sit välillä kotiin ja sitten siskon luo ja sitten käydään metsästää tytsylle turvaistuinta vain tytsyn ja isännän kans ja sitten kavereitten tapaamisia ja jajaja silleensä:)
 
Jes! Poika saikin kerhoon peruutus paikan! Nyt on parina päivänä siellä käynyt ja on kyllä ollu ihana nähdä kuinka poika siellä oikeasti viihtyy! Suunnilleen ikäistensä seurassa, mukavien ja tuttujen kerho ohjaajien seurassa! Kylläpä tuntuu että elämä helpottui:) sai vähän jaettua kasvatus vastuuta muillekin kuin pelkästään itselleen. Näin se elämä taas rullaa.
 
Hyvä omppu :) Asioilla on tapana aina jotenkin järjestyä. Kerho kuulostaa kivalta.
 
Meillä on alettu lyömään äitiä naamaan, raapimaan ja nipistelemään :sad001 tätä on jatkunut ehkä 2 kuukautta. Isiä ei pahemmin, ainoastaan väsyneenä. Minua tahtoo kynsiä naamaan jopa ollessaan isin sylissä! Tosi paha mieli tästä. Mieskin alkanut tytölle huomauttelemaan, että mitäs sää nyt äitiä! Eikä voi kyllä olla mitään eroahdistusta tms koska olen kotihoidontuella kotona hänen kans.
 
Meillä on alettu lyömään äitiä naamaan, raapimaan ja nipistelemään :sad001 tätä on jatkunut ehkä 2 kuukautta. Isiä ei pahemmin, ainoastaan väsyneenä. Minua tahtoo kynsiä naamaan jopa ollessaan isin sylissä! Tosi paha mieli tästä. Mieskin alkanut tytölle huomauttelemaan, että mitäs sää nyt äitiä! Eikä voi kyllä olla mitään eroahdistusta tms koska olen kotihoidontuella kotona hänen kans.
Sama täällä. Jos ei isiltä saa huomiota, niin se puretaan äitiin. Varsinkin väsyneenä nipistelee ja puree.
 
Harmillista tiuku&kirpsu :sad001 esikoisesta en enää moista muista, mutta meillä tyttö ei onneks oo ainekaan tietoisesti meitä raapinut tai lyönyt kasvoille. Mutta luulen että jos se on toistuvaa, niin se on varmaan vauvoista kivaa, tai sitten yrittävät osoittaa läheisyyttään jotenkin, mutta eivät vielä tiedä miten sitä pitäisi oikeasti osoittaa? Tai siis vauvat ei vielä oikein ymmärrä että esim. Kasvoille taputtaminen ei välttämättä tunnu kovin kivalle. En tiedä. Mietin vain.

Vastapainoksi meillä tyttö on alkanu hellittelemään varsinkin mua:p se saattaa pyrkiä mulle ihan yht' äkkiä syliin ja painaa pään ihan mun olkapäätä vasten. Ja kädet laittaa ympärille, tai toisella kädellä sivelee poskea, kyllä äidin sydän siinä sulaa! Isoveikallekkin käy antamassa tilaisuuden tullen paijausta. Ja nyt on alkanu typy myös ymmärtää milloin isi tulee kotiin, sitä täytyy kontata vastaan ja nostaa kädet ylös että ota syliin! :Heartred (ja sitten heti katseella varmistaa että onhan se äitikin paikalla :D) ja sitten jossain vaiheessa jos typy sattuu olee mulla sylissä ja isäntä tulee tytön mielestä liian lähelle, niin typy ottaa ilmeen että minun äiti, ja työntää isän pois:D
 
Juu meillä tuo ainakin on huomionhakua ja jotain hellyyden osoitusta. Saattaa just halata ja painaa posken olkaa vasten ihan rauhassa. Hetkeä myöhemmin nipistelee ja yrittää purra.
 
Täällä kanssa äitiä purraan ja nipistellään. Mulla on siihen nyt niin mitta täynnä että nollatoleranssi sen suhteen. Sattuu niin paljon että en vaan suostu.
 
Se kannattaa muistaa, että ensisijainen hoitaja saa usein pahimmat raivarit, tottelemattomuudet, kiukut ja kokeilut vastaansa. Lapsi uskaltaa kokeilla rajojaan sitä läheisintä aikuista kohtaan ja niin ärsyttävää kuin se onkin, niin on myös merkki onnistuneesta kiintymyssuhteesta. Mun itseni on myös ollut vaikea sulattaa esikoisen kiukuttelua, joka kohdistuu enemmän muhun. Pitkällä kesäloma/puolison hoitovapaa aikana kiukuttelu kuitenkin tasaantui lähes täysin molemmille ja syksyllä taas mä sain osakseni paljon enemmän. Paljon on myös 2v10kk vanhalla eroahdistusta työssäkäyvästä vanhemmasta..ja jo pitkään on alkuviikko ollut rankkaa viikonlopun yhdessäolon jälkeen. Siinä sitten on pakko mun vaan hoitaa sitä kiukkua (esikoinen osaa jo sanoittaa haluavansa toisen vanhemman myös kotiin).
 
Ainiin! :D ja juu! Meillä sylissä ollessaan tyttö saattaa yrittää rueta antaa pusua ja sitten samalla saattaa vähän muutenvaan koittaa puraista. Ihan vaan ohimennen. Kokeilee samalla mitä saa tehdä ja mitä ei. :wink
 
Meillä on alettu rajoja oikein tosissaan kokeilemaan. Lisäksi nukutuksesta on tullu yhtä helvettiä! Yksi päivä huusi tunnin ennen päikkäreille nukahtamista. On ihan selvästi väsynyt ja silmä luppasee. Mutta nousee jatkuvasti istumaan tai seisomaan. Olen tulkinnut tämän, että ei ehkä malta nukkua? Ei auta hyssyttelyt, sylittelyt, kävelyt, tutit. Iltaisin nukahtaa piirun verran helpommin, kun päivällä. Silloin toimii ns tassu-unikoulu.
 
Takaisin
Top