Me ollaan joka aamu perhepäivähoitajien ja lasten kanssa puistoilemassa, joten on siedättynyt muille ihmisille siellä vähitellen. Tutussa ympäristössä eli kotona, vieraat saa aikaan huudon. Kaupassa tms ei mitään ongelmaa. Parrakkaat miehet saa myös huudon aikaan, vaikka isimiehellä on parta. Parin viikon kuluttua meidän pieni mies menee hoitoon ja hirvittää jo valmiiksi. Kovempi paikka vissiin äidille.. :/
Vauva-arki
- Ketjun aloittaja Leina
- Aloituspäivämäärä
Voihan silmätulehdus. En voi muuta sanoa. Esikoisella ollu nyt 5pv ab kuurin kera ja mun puolesta tauti sais häippästä nytten. Ennen ku tarttuu meihin muihin. Itsellä ihan semmonen vainoharhanen olo et omissakin silmissä olis jotain vaikkei oikeasti ookkaan.
Ja kylläpähän tytöllekkin silmätulehdus tuli... lähdettiin lasten kans viikonloppu reissuun ja onnea on ihanat sukulaiset jotka antoivat yli jääneitä antibiootti silmätippa pipettejä meille mukaan! Poika ottaa tipat jo suht kiltisti, mut valittaa sydäntä särkevästi että äiti kirveltää! Ja kylläpähän se tyttökin alkaa parkumaan.. onneks on jo ohipäin menossa.
Uhh... kylläpähän likka on äitin perään..! En voi edes huoneesta poistua, muuten tulee armoton parku ja semmonen ilme että äiti sä jätit mut! Eikä siinä vielä kaikki! Yöllä herätessäänkin se itkee niin pitkään et joku menee sen viereen, eikä siitä saa yrittääkkään poistua ennenkuin neiti nukkuu (saattaa mennä vaik 30-45min) tai sitten et hänen täytyis päästä meijän väliin nukkumaan. Tätä ollu siis noin viikon-pari. Flunssaa ollu ja hampaita tehty.
Omppu15, meillä on ollu nyt ihan samanlaista viikon. Yhdistin sen kyllä siihen, kun ollaan reissussa Espanjassa... Toivottavasti ei jatku enää kotona! Tänään illalla lähdetään kotia päin, ja ei kyllä harmita, vaikka kiva reissu onkin muuten ollut. Se vaan, ettei ole ollut hetken rauhaa... Ei voi sanoa että olis rentoutunut lomalla :D Ja kun tuo kohta 3v esikoinen on myös ollut ihan yhtälailla äitin perään nyt reissussa...
Meillä on ollu ihan järjetön eroahdistus nyt noin 2 kuukautta. Kukaan muu ei kelpaa kuin äiti. Ja nukkumaan menotkin on tästä syystä yhtä tappelua. Alkaa olla äidin korvienväli vähän koetuksella, kun on koko ajan tyttö minussa kiinni ja esikoisellekin pitäisi sitä huomiota riittää. Eniten mua huolestuttaa, että ehtiikö tämä mennä ohitse ennen kuin hoitoonmeno on vuoden vaihteessa.
Mun täytyy tunnustaa että mä vasta eilen illalla oikeasti hoksasin sen että kuinka äidin perään tuo tyttö onkaan. Ja nyt mulla on ihan semmonen fiilis että kun lähden vuoden vaihteessa töihin että petän tytön luottamuksen. Tai että tyttö kokee että äiti jättää hänet ihan ventovieraitten käsiin.. Oikeesti jos mä meen kotonakin toiseen huoneeseen niin sen täytyy kohta tulla tarkistaa että missä mä oon ja illallakin kun tyttö käy nukkumaan täytyy käsi olla tytön vieressä/päällä. Yhtään jos meinaan sen liian ajoissa ottaa pois niin se nousee ja hakee mun tai miehen vuorolla isänsä käden päälleen. Ja kyllä, sänky on käytössä olevia unileluja puolillaan, mut täytyy olla kokoajan varma että joku on oikeasti lähellä.
Samat fiilikset täällä ja meillä hoitopaikkaan mennään jo torstaina. Pelottaa oikeasti kuinka käy. Varmasti pärjää kyllä mutta ei se kivaa ole jättää itkevää lasta, vaikkakin meidän hoitotäti on aivan ihana. Äääh. Miksi tämä aika tuli nyt jo? Ja just nyt, kun eroahdistus vasta alkaa.. Lisäksi teen 2-vuorotyötä ja tulen menettämään paljon yhteistä aikaa. 
Meillä tyttö jo ollut pari kuukautta hoidossa ja hyvin on mennyt alkumurheiden jälkeen. Nyt on selkeästi ahdistunut kun joutuu äidistä eroon mutta nooeasti on kuulemma äiti unohtunut, nyt alkaa aamutkin olla helpompia, itku tulee vasta hoitotädin pihalla ja siinäkin se on pari huutoa ja kun äiti laittaa oven kiinni niin hiljaisuus tulee. Alkuun otti tosi koville jättää itkevä lapsi hoitoon, mutta meidän pph on niin mukava että hienosti on mennyt. Tsemppiä kaikille hoitotaivalta aloitteleville, kyllä se siitä lähtee.
Käytiin tänään tutustumassa tytön kaa lasten tulevaan hoitopaikkaan:) se on yhden päiväkodin sivupiste jossa max. 18 lasta ja 5-6 työntekijää. Oli kyllä tosi kiva paikka ja tyttökin viihtyi! Maanantaina sitten molempien lasten kans sinne tutustuu:) ja apua, minnekään tää aika oikein rientääkään! ? Vuoden vaihteessa töihin
Tuffe
Jostain jotain jo tietävä
Meillä käy 1v 2kk vanha apina tänään "isojen tyttöjen sänkyyn" nukkumaan. Oli päikkäreiltä herättyään kiivennyt pinnasängystä hoitopöydälle. Miehen kanssa ei kuultu mitään kun itsekin nukuttiin. Kyllä sydän jätti pari lyöntiä välistä kun menin tytön huoneeseen ja toinen istua tapittaa siinä pöydällä.. Onneksi ei sattunut mitään mutta kyllä vauhdilla lähettiin sänkyostoksille. Jännitti kyllä mitä neiti tykkää uudessa sängyssä nukkua. Vähän aikaa hää mesos mutta on tainnut jo nukahtaa (tai sitten ihan hissukseen tekee pahojaan huoneessaan :-D ).
Joo hei täälläkin! Mä kyllästyin siihen pään hakkaamiseen niitä pinnoja vasten eikä matkasänky tuonut helpotusta, joten haettiin ikeasta korkealaitainen sänky. Nyt menee yöt paljon rauhallisemmin ja pääsee sieltä itse pois, jos haluaa viereen nukkumaan.
Meilläkin kiivetään pinniksestä pois! Tai oikeastaan pinnikseen. Päivisin siis tykkää leikkiä siellä. Meillä sellanen nojatuoli siinä vieressä, minkä käytön pidemmän aikaa hallinnut ja sen kautta nyt kapuaa sänkyynsä ja pois. Onneksi ei tätä taitoa hyödynnä iltaisin nukkuma-aikaan. 
Meillä siis tuo kiipeily mielestäni taitavaa, niin vielä pinniksen laidankin antanut olla paikoillaan (tuo mielestäni turvaa nukahtamiseen ja yöllisiin asennonvaihtoihin).
Meillä siis tuo kiipeily mielestäni taitavaa, niin vielä pinniksen laidankin antanut olla paikoillaan (tuo mielestäni turvaa nukahtamiseen ja yöllisiin asennonvaihtoihin).
