Agape, mulle tuli eilen ihan totaalinen burn out tuon lapsen nukahtamisen kanssa. Koko päivän kaveri oli täysin tyytyväinen, ei itkenyt kuin nälkäänsä. Illallakin vielä jutusteli ja hymyili aivan tyytyväisenä. Kunnes väsähti....... söi, söi, nukahti, heräsi, söi, nukahti...... Laitoin omaan sänkyynsä ja tadaa! Olikin täysin pirteänä silmät selällään ja raivo alkoi. Mulla oli leffa kesken (kerrankin ehdin edes aloittaa jonkin katsomisen), joten mies yritti nukutusta. Raivo vaan yltyi. Ja jotenkin siitä itkusta kuuli, ettei poika edes hakenut unta. Otin sitten tissille olkkariin (yleensä en ota enää makkarista pois kun sinne vien, mutta se leffa). Siinä vielä tunnin ajan tissiteltiin ja uusi yritys sänkyyn. Sitten protesti olikin jo väsynyttä ja unta hakevaa, mutta kesti silti vielä puolisen tuntia ennen kuin simahti. Ja niinpä oli kulunut nukutusrumbaan 3h. Yöllä söi vain kerran, mutta aamuyö oli kyllä sellaista ähellystä, että ohhoh. Olis pitänyt siirtyä sohvalle, jotta olis saanut itse nukkua.