Huh, mihin tämä aika on oikein mennyt?! Pikkuiselle tuli eilen 3vko ikää täyteen, enkä oo tässä ajassa yhtään mitään ehtinyt/jaksanut tännekään kirjoittaa.....
Vauva-arki on lähtenyt meillä ihan mukavasti rullaamaan. Alussa oli itsellä kyllä melkoinen stressi ja sen vuoksi ensimmäiset illat kotona meni lähinnä itkiessä milloin mitäkin (mää olin jo melkein diagnosoimassa itselleni synnytyksen jälkeistä masennusta, kun tuntui että koko ajan vaan itkee, mutta pistin syyn lopulta stressin, hormonien ja väsymyksen piikkiin

). Pikkuinen kun joutui sairaalassa pariksi päiväksi vastasyntyneiden osastolle tarkkailuun kun paino laski niin rajusti, hän hengitti koko ajan todella tiheästi ja puuskuttavasti ja verikokeissa todettiin elimistön olevan happamassa tilassa. Sitä siinä sitten pari päivää selviteltiin, mistään sairaudesta ei ollut viitteitä joten lääkärit tuumi että poju oli ensimmäiset päivät vain syönyt niin huonosti että oli päässyt elimistö kuivahtamaan. Kun syömiset saatiin kuntoon niin johan pojun kuntokin parani. Mutta kyllä sitä kotona stressasin aika kauan, että riittääkö maitoni varmasti pikkuiselle ettei nyt taas menisi sitten takapakkia. Nyt on jo pystynyt asian suhteen rentoutumaan, kun paino on niin hyvin nousussa, poika vaikuttaa todella tyytyväiseltä ja kaikki kontrolli-verikokeet olivat täysin normaalit. :)
Meillä on suurimmilta huudoilta vältytty ainakin toistaiseksi. PIentä kitinää välillä on jos on mahaan muodostunut liikaa ilmaa. Nekin yleensä helpottaa kun jonkun aikaa heijaa pikkuista ja hän saa ähkittyä ilmat pihalle. Yöt menee vähän vaihtelevasti, välillä poika nukkuu 4 tuntia putkeen ja välillä taas herää jo tunnin päästä edellisestä syötöstä. Mutta keskimäärin 3-4 kertaa yössä herätään. Melkein poikkeuksetta kerran yössä poika herää niin virkeänä että sitten hänen kanssa saakin valvoa pari tuntia ennen kuin nukahtaa uudelleen. Viime yö taisi olla ensimmäinen että poika nukahti aina heti syömisen jälkeen. Nyt on poika tottunut nukkumaan pinnasängyssä, alkuun ei meinannut siihen ollenkaan rauhoittua. Toistaiseksi mää oon aina herännyt poikaa syöttämään, mutta oon kans pumpannut maitoa pakkaseen säästöön, niin saa mieskin sitten jossain vaiheessa hoitaa syötöt. Mies on vielä töissä, mutta ootan niin innoissani kesää, kun mies pitää silloin juhannuksesta alkaen sekä vuosi- että isyyslomaa niin että hän on sitten 7vko putkeen kotona.
Jonkun verran meilläkin on ollut pulauttelua, mutta tuntuu että se vaihtelee ihan päivittäin. Toisina päivinä ei pulauttele yhtään, joskus taas (niin kuin tänä aamuna) tuntuu että sieltä tulee melkein kaikki ulos mitä on syönytkin...

Nyt on alkanut nännit jonkin verran kipeytymään, oon niitä kovasti yrittänyt rasvailla.
Onko teille muuten sanottu mitään vauvan mahallaan nukkumisesta? Mulle kun ei sairaalassa eikä neuvolassa ole puhuttu yhtään mitään nukkuma-asennosta (enkä kyllä oo tajunnut kysyäkään), mutta nyt oon kiinnittänyt huomiota, että meidän poika tuntuu tykkäävän nukkua eniten mahallaan niin että jalat on koukussa mahan alla ja peppu pystyssä... Tai siihen asentoon hän helpointen rauhoittuu, jos yrittää kyljelleen tai selälleen laittaa niin tosi herkästi alkaa ähkimään ja kitisemään.

Oon sitten antanut hänen suosiolla mahallaan nukkua. Välillä koitan esim. kyljelleen laittaa hänet nukkumaan, mutta melko nopeasti luovutan jos kitinä alkaa.
Vaikka välillä väsyttää kovasti, niin on tuo poika kyllä niiiiiiiin ihana hurmuri!!

Että mielellään kestää sen väsymyksenkin (vaikka välillä kärsivällisyys on koetuksella varsinkin keskellä yötä kun itse haluaisi vaan nukkua ja tietenkin juuri silloin poika tapittaa täysin virkeänä) kun sai tuon oman pikku nyytin!
