Vauva-arki :)

Niinpä ^

Ei noille vauvoille ja niiden rytmeille täysin pysty vaikuttamaan ja ne tuntuu vaihtelevan senkin mukaan, mikä vaihe on milloinkin menossa. Meillä heräillään 2-3 kertaa yössä ja musta se on oikein mainiosti. Tottakai voisin ite nukkua vaikka 10 h putkeen :D, mutta asiat voisi olla paljon huonomminkin.

Mulla helpotti imetysahdistus noiden pullotankkauksien myötä. Imetys ei tunnu enää niin pakkopullalta. Tänäänkin oon syöttäny 7 kertaa ja lisäksi menny pullosta 3 dl korviketta...
 
Mielenkiinnosta kysyn, miten te pidätte itsestänne huolta? Tai pikemminkin mielenterveydestänne? Onko teillä jotain päivittäisiä juttuja mitä teette ihan vaan itseänne varten, ootteko sallinut itsellenne jotain "paheita", käyttekö te ulkona.. onko teijän vauvat ollu hoidossa?

Itelläni ei toistaseks oo mitään harrastusta voinu ottaa. Mutta nyt kun alkaa olla kunnolla toipunut synnytyksestä niin aion ruveta salilla käymään ja koittaa ehkä löytää itselleni heppaystävän.. aina saa haaveilla :D
Ulkona oon käyny. Ja tällä tarkotan kaupungilla, illalla, baarissa. Kahdesti jopa. Kummallaki kerralla autolla, yhen oon ottanu ja siihen on jääny, ei kehtaa vauvaa pitää hoidossa vielä pitkään (vaikka se pääasiassa vaan nukkua tursottaa) eikä niin tee mielikään jäädä riekkumaan. Kiva on käydä ja musta on tärkeää että osaa olla ilman vauvaakin ja puhua jostain ihan muusta välillä. Kattoo sitten kun vauva on vähän isompi ja pakkasessa on tarpeeks pumpattua tavaraa, sit lähtee äiti vähän pämpälle. Mut siihen mahtaa vielä mennä tovi..
 
Muokattu viimeksi:
Heheh, mua nauratti toi sun pahe EV! Mä myös kauheana paskamutsina olen kyllä useamminkin iltaisin ottanut lasin punkkua tai saunakaljan, samoin itse sen ajotan siten että imetykseen on riittävästi aikaa. Eikä toi vauva tunnu siihen kuolleen.

Mulla mies on mahtava ja hoitaa tyttöä siten, että pääsen lähes joka päivä joko pyörälenkille tai salille. Se on mulle ihan pakko oman mielenterveyden kannalra. Ja toki nää ajotetaan tytön nukkumiseen, jos mahdollista. Lisäksi meillä on ollut nyt kolme keikkaa bändin kanssa ja ensi viikolla taas, jolloin tyttöä on hoitanut appiukko ja mun äiti. Hoidot on olleet pisimmillään kolme tuntia, eli mistään megapitkistä pätkistä ei puhuta. Ja pääasiassa alkuillasta. Ne on sujuneet ihan hyvin ja on ollut tosi kiva keikkailla, mutta on mulla huoli samalla tytöstä. Lähinnä se on sellaista, että tiedän tytön olevan hyvässä hoidossa, mutta stressaan jos alkaakin megahuuto ja miten siitä ilman minua selviytyvät.
 
Niin varmaan onkin tottunut. Mietin alkuun sitä pumppailua, mutta olen niin väsynyt yöllä etten jaksa nousta. Toivon sen sijaan, että se olisi mun ominaisuus, että menkat on niin pitkään poissa. Ja nyt kun aikaa kuluu niin oppii varmaan luottamaan ettei harvasta yösyönnistä ole mitään haittaa. Kun ei sitä vauvaa saa syömään vaikka heräisikin esim. vaipan vaihtoon, niin se vaan syömättä jatkaa unia.

Onhan se vähä niin että kun lapsi syö usein, niin ärsyttää olla koko ajan tissi ojossa. Sitten kun syönti vähenee, niin pitää huolestua saakohan se nyt tarpeeksi ruokaa. Kun lapsi huutaa kurkku suorana koko illan on hätä siitä, että mikäs lapsella on vikana, ei kai vaan mitään vakavaa. Sitten kun se ei enää itkekään, niin huolestuu onko kaikki hyvin kun se ei jaksa enää itkeä. Sitten ottaa päähän kun päikkärit on niin lyhyitä pätkiä ettei itse ehdi tehdä mitään niiden aikana ja miettii nukkuukohan se nyt riittävästi, että aivot varmasti kehittyy normaalisti. Mutta auta armias kun joku kerta alkaa jo neljäs tunti juosta ja lapsi vaan nukkuu, niin täytyy käydä tökkimässä ja katselemassa kulkeeko henki vielä ja onko lapsi ihan veltto.
Mä olen ihan hirvee stressaaja. Vaikka kuinka järkeilen, että näin nämä asiat vaan menee, niin silti huolestun kaikista muutoksista. Pelkään jo ennalta, että miten mun käy kun neuvolan punnituksessa selviää, ettei vauva kasvakaan enää 300-400 grammaa viikossa. Itken varmaan viikon sitä kuinka vauva ei nyt sit saa tarpeeksi ruokaa. Vaikka nyt pelkään, että kohta neuvolassa laitetaan meidän pikku punkero laihdutuskuurille. Tämä meidän pallero turpoo ihan silmissä kun pituutta tulee niin hitaasti (joka tietty on sanomattakin selvää, että huolenaihe on sekin)
Onneksi olen oppinut jo vähän naureskelemaan itselleni ja näille stressailuille. En saa ottaa itseäni liian vakavasti :) Kai nää tästä pikkuhiljaa vähenee.
 
Samat fiilikset täälläkin että joka asiasta tulee vähä stressattua. Meilläkin kytätään pojan painoo, ei nouse siis tarpeeks. Nousee kuitenkin joka kerta ja pituutta tulee mutta jollain asteikolla sit liian vähän. Nyt sovittiin neuvolan kanssa että pidetään taukoo punnituksissa etten ressais ja seuraava on sit 2 kk neuvola 1,5 viikon päästä. Meillä poika syö edelleen tosi usein ja pitkiäkin aikoja mutta onko se vaan sit sellanen nautiskelija ettei sen takia syö tarpeeks. Imuttelee vaan huvin vuoksi eikä meinaa pysyä tissillä hereillä vaikka mitä konsteja yritän.
 
Oon kans huomannut että päivät on niin erilaisia. Ei käytännössä ole mitään vauvan rytmiä, ainoastaan äitin rytmi. Onneksi nukkumaanmeno ja yö ovat rytmittyneet. Saa olla onnellinen että poika nukkuu öisin :) (koputan silti puuta).

Meillä ei enää oikein nukuta päivisin :| ainoastaan kun mennään vaunulenkille tai kauppaan. Tosin tänäänkin vaan toljotteli kaupassa ympärilleen kaukalosta. Sitten autossa nukkui kun ajettiin kauppaan ja kotiin. Ärsyttää kyllä kun ei ole enää edes sitä hetkeä omaa aikaa :( Saan jotain pikaista kuitenki syötyä aina jossain vaiheessa kun poika viihtyy hetken omissa oloissa esim. sitterissä. Nytkin hyssytän jalalla vaunuja samalla kun kirjottelen tänne.

Söin eilen mausteista (lue taivaallista) äidin perunasoselaatikkoa ja nyt sitten poika kärsii siitä..höööh :/ itkeskellyt aika paljon tänään.

Miten muuten teette kun vauvelit ovat alkaneet peukkua ja nyrkkiä imeä? Vaihdatteko sen tuttiin vai miten? Meillä imeskelee tosi paljon niitä mutta kun teen vaihdon niin ei haluais ollenkaan sitä tuttia..ajattelin että voiko siihen nyrkkiin jäädä koukkuun :D?

Poika saa hetkenä minä hyvänsä serkkutytön ja voi kamala että mua jännittää :D palautuu niin omat kokemukset mieleen!
 
Musta on viimeset 5pvää tuntunu ahistuneelta tai siis tulee sellasia aaltoja, iltaisin. Menee kyllä nopsaa ohi,ruvennu miettii johtuuko tää minipillereistä...koska en koe itseäni masentuneeksi. Vai rupeeko tää arki vauvan kanssa vaan puskee yli äyräiden. Tilannehan on se että ollaan pojun kanssa kahestaa su ilta-pe aamu ainaki kesäkuu (tätä on ollu nyt jo2vkoa) miehen työmatkojen takia.
pojuhan on tosi kiltti, seurallinen ja rauhallinen, en oo väsyny itkuun tai mitään sellasta. Tosin 2h max oon ollu erossa synnytyksen jälkeen ja päässy just yksin kauppaan tai viettää hetken aikaa ilman vauvaa kaverille. Kotona ei oo paljoa hetkiä että vois tehä omia juttuja, koska välillä on päiviä ilman kunnon päikkäreitä. Tietysti jos lähtee vaunuttelee/autoilee ni poju nukahtaa heti. Kotona poju hakee paljon seuraa, eikä viihdy yksin ihmetellen kovinkaan kauaa.
Välillä iltasin otan pienen lasillisen baileysiä jäillä imetyksen jälkeen ja koen sen omaksi pieneksi hetkeksi. Olis ihana päästä tanssimaan joku vkonloppu! Tai ees laittautua vähä enemmän ja pukee päälle jotain nättiä.
 
Niin ja kun poju tunkee nyrkkiä suuhun niin tarjoan tuttia, välillä käy ja välillä ei.:wink
 
Meillä syö kans välillä nyrkkiä ja yritän tarjota tuttia tilalle mut ei kelpaa. Yleensä on auttanut että vaihdan vauvan asentoo tai paikkaa, niin nyrkki saattaa unohtua.

Täällä on ollut tänään tosi kurja päivä, siis mun olotilan ja fiiliksen suhteen. Poika ei nyt mitenkään erityisen huonotuulinen oo ollut, mutta ei nyt hyväntuulinenkaan. Poika on mielestäni aika vaativa ja temperamenttinen. Heti tulee huutoo jos ei joku miellytä. Aloin miettiin että millon meillä on niitä hyviä hetkiä vauvan kanssa niin alkoi itseäni ahdistaan kun tuntui siltä että mennään vaan itkusta ja nukkumisyrityksestä toiseen. Yhtään omaa aikaa ei oo. Mies on kyllä pojan kanssa töistä tullessaan mutta ei mitään isoja aikoja vaan max tunti kerrallaa ja sit poika tarvii taas ruokaa jne. Ja tossa tunnissa ehdin just suihkuun ja syömään. Kesä tulee ja ihmiset pitää lomaa ja nauttii auringosta ja hyvästä ruuasta ja juomasta ym. ja mä oon vaan ton kitisevän vauvan kanssa ja yritän sitä viihdyttää ilman että itse pystyn nauttiin mistään. Melko huono päivä siis tänään. :sorry:
 
Kitty, ootko kokeillu kantoliinaa? Ite en oo käyttäny ku pari kertaa, mut oon kuullu että siitä on ollu tollasissa tapauksissa apua.. jos se vauva siinä viihtyy. Ite aion ainaki kesällä käyttää, mahdollistaa paljon esim ulkona liikkumisen suhteen mökillä yms ja vauvalla kivaa kun pääsee tutkailemaan kaikkea uutta ja ihmeellistä turvallisesti äidin sylistä :)
 
Juu hankin kantoliinan ja pari kertaa pikaseen ollaan kokeiltu mutta poika alkaa niin paljo huutaan että pakko ottaa se pois. Varmaankin kun jatkaa kokeilua niin alkaa tottumaan. Tänään oli tarkoitus sitä taas testata mutta en vaan pystynyt kun poika kiljui heti kun hetkeksi vaan laskin käsistäni niin en pystynyt sitomaan sitä liinaa.
 
Meilläki kätisi aluksi. Tungin tutin suuhun vaimentimeks ja lähin liikkeelle, hämmenty vissii ja hiljeni ja maltto sitte nukahtaakki. Musta se sitominen oli vaikeeta, tai pikemminki se mitotus. Ja vauvan laittaminen siihen oikein. Mut kai sen oppii ku vaan tekee.. ja eihän se kaikille sekään sovi.
 
Kitty, tsemppiä ja jaksamisia! Vähän samat fiilikset ollut tänään kun ollaan oltu koko päivä kahdestaan. Mies kävi kotona mutta jatkoi sitten matkaansa miesten iltaa viettämään. Jepjep..

muakin tuo kesä vähän jopa stressaa, kun kelit lämpenee mutta eihän vauvaa voi kauheesti ulkona pitää kuumassa, niin meneeköhän tämä kesä sitten varjopaikkoja ja sisätiloja suosien :| ja täytyy sanoa että pari sidukkaa ja tupakkaa maistuisi!

Tämä päivä on mennyt perseelleen kyllä kun on vissiin ollut mahakipua tai jotain muuta pojalla. Ja itkua on tullut itkun perään :( Mieheltä odotin kyllä vähän enemmän mutta ei hän aivan kauheasti pojan kanssa vietä aikaa. Heti jos poika alkaa itkemään niin sanoo että sillä on varmaan nälkä. Vaikka olisi ihan juuri syönyt pitkän aikaa... Edelleenkään en ole missään käynyt yksin, paitsi siellä kampaajalla pari tuntia.
 
Kitty, ottaako teidän poika suhun kontaktia eli hymyileekö tai jokelteleeko? Meillä on kanssa tottakai noita huonojakin päiviä, jolloin tuntuu että oon vaan orjana, mutta just tänään saunassa mietin kuinka mahtava on se tunne, kun vauva vastaa omaan hymyyn. Se on sitä äidinrakkautta .

Onhan se esikoisen saaneelle iso muutos, mitä vauva tuo tullessaan. Me oltiin ehkä keskimääräistä paremmin valmistautuneita, kun miehellä on lapsia, mutta silti. Vauva on tossa aina, joka hetki, koko ajan. Vaikka on jotenkin haikeaa, että tyttö kasvaa koko ajan, niin ei mulla niitä ekoja viikkoja oo kyllä yhtään ikävä!
 
Meilläkin huudettiin ja kitistiin kun kokeiltii liinoja ja reppuja. Nyt se on maailman paras paikka likalle. Nukkuu päikkärit ym ja mulla kädet vapaana.
Mut muo harmittaa kun maalla asutaan ni joudun käyttää autoo usein ni joutuu repii tyttöö pois liinasta ja taas takaisin. Kauppareissut menee iha hyvin vielä.mut aika säätöä. Saa olla hyvät hermot et jaksaa. Kyllä saa katseita kun korkkarit jalas köpöttelen kauppaan ja tyttö liinassa tai repus.
Mä mietin tos yks päivä et tätäkö mun elämä on kotiäitinä oloa. Päivät menee ja lapset kasvaa silmissä. Mut tätä aikaa en vaihtais pois. Minkälaista olis jos ei lapsia oliskaan. Olisinko silloin yhtään onnellisempi.
Huomenna kevät juhla. Ootetaan innolla mitä esityksiä on keksitty.
Ja miten tyttö jaksaa olla. Oli muuten itellä kiva vaate bropleema. Ei meinannu yhtää juhlavaatetta löytää jossa näyttäisin hyvältä.

Täytyy siis alkaa kuntoilee vähä enemmän. 5kiloa saisi lähteä vielä.
 
Meilläkin tuntuu olevan miehen osallistuminen kateissa, itkua ei tunnu kestävän ku pari minuuttia ja just yleensä tulee sanoo että pojalla on varmasti nälkä...ja sit ku koitan antaa sille neuvoja niin sehän ei käy. Tuntuu välillä että tekis mieli huutaa ja raivota sille ku ei se tajua mitä arkea mä elän joka päivä! Koska ei tosiaankaan oo niin helppoo olla vaan kotona vauvan kanssa. Siinä koittaa sitte samalla ehostaa itseään ja viettää helliä hetkiä....juu ei tasan tuu ekana mieleen lähtee peittoa heiluttaa ku saa pojun nukkumaan.
Eilen lähti muutamalle juhlimaan synttäreitä ja vieläkään ei oo näkyny, jos mä lähtisin noi juhlimaan ni kyllä olis perään soiteltu jo kauan sitte! Oikeesti rupee välillä niin tuntuu että oon yh. Parina paskana päivänä oon miettiny että pakkaan laukut ja lähen pojun kanssa ku ei toinen vaan tajua, eikä aina jaksa sanoakkaan samoista asioista... välillä taas meillä on niin ihanaa pikku perheenä ja mulla on maailman paras mies. Tekis mieli nyt soittaa ja sanoa pari valittua sanaa, mutta toisaalta en jaksa...mulla on koko päivä aikaa mököttää ja olla raivostuttava akka:devil14
 
Kantoliinaa testattiin taas tänään ja ehkä 10 min siinä viihtyi ja sit hirvee huuto ja pitää äkkiä päästä sieltä pois. No, muistan että mm.sitterin kanssa oli sama homma alkuun ja nykyään malttaa olla sitterissä aamulla puoli tuntia että ehdin tekeen aamupalan ja joskus jopa syömäänkin.

Poika ei juurikaan vielä jokeltele. Hymyilee sillon tällön, yleensä aamulla kun näkee ekan kerran. Päivällä sitten taas yleensä pälyilee ihan muualle kun yritän ottaa katsekontaktia niin toinen vaan kääntää katsetta aina vastakkaiseen suuntaan. Ja siis se siinä just onkin että kun olis sellasia mukavia kikatushetkiä enemmän niin jaksais ne huudotkin mutta kun useimmiten niitä hymyjäkin pantataan vaan muille.

Lisäks pojalla on tällä hetkellä se että nukkuu vaan vaunuissa mitkä on liikkeellä. Tänäänkin sitten kävelty yli 15 km + paikallaan vaunujen hytkyttelyt. Onhan tää tietenkin parempi kuin se ettei nukkuis ollenkaan mutta alkaa oleen aika rankkaa kun monta kertaa päivässä saa juosta ympäri kylää. Ja kun vaunut pysähtyy niin alkaa se huuto. :hungover:
 
Argh,mie niin tällä hetkellä vihaan tota ukkoa.Lähti tänään ensin Lahteen (jonne meiltä ajaa parisen tuntia suuntaansa) 10 aikoissa aamulla.Sieltä takas tullessaan soitti,että kohta kotona ja mun serkku tulee meille sen kanssa heittää tikkaa ja ottaa kaljaa..olin itse juuri silloin tytön kanssa tallilla auttamassa laitumien teossa. Alko ruuvi kiristymää kuupassa ja tovin kuluttua ilmoittamatta ajoin kotiin.No isäntä sit totesi,että tulinpa aikaseen kotiin johon minä sit sanoin et käymään ja lähen takas.Kysy et otanko tytön mukaa,vastasin että en ja siitäkös se riemu sit repes...olis pitkän vähä aikasemmin saada tietää et joutuu likkaa kattomaa..Voitte vaan arvata et otinko sanat hyvillä mielin vastaan.Aikamme sanatappelua käyden pääsin lähtemä.tallille ilman tyttö ja tuulettumaan aivoja maastoo. Eipä mitä kun kontio pääsin niin multa kysyttiin lupaa lähteä terassillle,kun on niin hieno ilma.Siinä vaiheessa kaivoin mielikuvituksellisen haulikon esiin ja ammuin mielessäni tuota ukkoo...saatanpa että nous taas kymmenen metriksi pitkä K otsaa..Joo lähtekääpä vaan sinne terassille,kyllä mie lapseno hoidan..
Tätäkö tää kesä on,että ukko käy terdellä.ja mie hoidan lapsen..stana.Ei muuten mitää,mutta otti jo eilen päivällä pienet päkkyrät.Kävi mielessä sama kuin Noddella,pakkaan kamat,lapsen,koiran ja kissan ja suuntaan tieni johonki.
Ei noi ukot tajua,että Mtl hoidetaan lasta n.20h päivässä ja niille siunaantui ehkä se muutama tunti maks.Sit kun vähän sanoo,että vois oma-aloitteisesti käydä vaihtaas vaippaa tai olla vaan muksun kanssa niin sekin tuntuu välillä.olevan hirmu vaikeaa..huoh.
 
Joo ärsyttää kun pitää erikseen sanoa että vaihdatko vaipan tai otatko lapsen syliin jne.. Taas sanon että I feel you. Toki ymmärrän että töissä käyminenkin on rankkaa ja ihan perseestä useimmiten, mutta silti lapsen kanssa oleminen 24/7 vie varmasti voiton rankkuuden puolesta. Vaikka se ihanaa onkin, mutta silti niin rankkaa. Huoh, mun on kohta pakko päästä käymään jossain tai pää hajoaa. Laitoin kyllä suutuksissani miehelle tänään viestiä kun rassas päivän autoa, et kun tulee kotiin niin mä lähden yksin johonkin. Sit se tuli kotiin ja ehdotti jäätelöllä käyntiä, niin mä sitten unohdin koko "oman ajan".
 
Joo tiedän teidän tunteen... pikkusen mullakin tuntuu samalta ja se ei auta kun tuntuu toi 30 kriisi pukkaavan päälle. Et huh huh... mun mies ollu kans vähä niinku rilluttelemas äijä porukal nyt jo useamman kerran. Et tekis mieli itekki lähtee. Mut mä en haluis kuitenkaa jättää mun tyttöö. Oon niin lovena vielki.
Mä kyl passitan miehen usein poiski kotoonta kun arki tuntuu luistavan paremmin mun säännöillä. Mut auta armias kun iskä on kotona Hemmottelemas ni kukaan ei tottele.
Noh. Meillä iskä ei vaihda vaippoja,pitää sylis ehkä 10min. Sanoinki sille et ku jasmin alko vierastaa selvästi isää nähdessä et kun sä et oo likan kans yhtää. Ni nyt se usein käy juttelemas,eikä vierasta enää. Iskä saa siis suloisii hymyjä.
Aamusin jasmin on ihana hymyilevä tytsy. Ja jokeltelee usein päivän mittaa kun juttelee sille.asiaa tuntuu olevan paljon. Et muistan kyl et pojat ei näin paljoo kyl jokellellu vaik seurallisii olikin.

Tänään oltiin vanhimman pojan jalkkis peleissä klo13 lähettii ja 19 olitii kotona. Siellä satoi vettä ja paistoi aurinko. Jasmin nukku melkei kokoajan vaunuissa. Ihme kumma. 6 ja 3 vuotiailla meni hermot.ne kinasteli vähän välii. Onneks pelit meni ok. Vaikka sain mennä komentelee joukkueen poikia,kun niiden omat vanhemmat ei sanonnu mitään. Että nolotti niidenki puolesta. Onneks mä oon ottanu ohjat käsiin. Nehän onkuin omaa perhettä. Ja käyttäytyä kyllä pitäisi myös matseissa. ☺
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top