Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Minä luin odotusaikana lastenpsykiatri Jari Sinkkosen yhden kirjan, ja tykkäsin paljon. Sinkkonenhan kirjoittaa aika popularisoiden ja toistaa itseään, mutta toisaalta asiaa hyvin perusteluin. Itselleni on ollut lohduttava se ajatus, että vanhempana ei tarvitse olla täydellinen, vaan "riittävän hyvä", koska esim. puhumaan oppiminen lähtee siitä, ettei lapsi tule täysin ymmärretyksi. Jos taas vanhemmat osaisivat tulkita lastaan täydellisesti, ei lapsella olisi mitään tarvetta opetella puhumaan. Tätä olen toistellut itselleni, kun rotavirusrokotetteen takia tyttö on kakkinut todella usein, ja aina sitten sellaista pientä kitinää... ja tosi usein ollaan yritetty hyssytellä, tarjota tissiä jne. kunnes on tajuttu vaihtaa vaippa. Ja sitten on ollut pakko todeta vauvalle, että tätähän sinä yritit kertoa, mutta äiti ja isi eivät taaskaan ymmärtäneet...

Jannittavaa seurata minka nakoinen pikkuisesta oikeasti tuleekaan... :)
Mutta pikkuhiljaa hänelle on ilmestynyt ihan vaaleat kulmat ja pitkät vaaleat ripset. Tuo pitkä pehko jonka kanssa poika syntyi on pikkuhiljaa alkanut irtoamaan ja alla kasvaa ihan vaaleaa hentoa hiusta. Silmät ovat yhä siniset kuten mulla, mutta silmistä on tullut jotenkin pyöreämmät mikä on isältä peritty. Vaikea sanoa miten kasvot ovat muuttuneet, mutta onhan tuo nyt jo ihan pojan näköinen