Vauva-arki

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja herne
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä neiti on myös ihan älyttömän kiinnostunut telkkarista. Tykkää istua jalan päällä tai sylissä ja tuijottaa suorastaan keskittyneen näköisenä telkkaria. :) Ja minä kun olen aina ollut vähän sitä mieltä, ettei pienen tarvis kauheasti telkkarin ääressä aikaa viettää... Tosin ei me tytön kanssa kaksin ollessa telkkaria yleensä avata, vasta myöhemmin iltapäivällä/illalla.

Joku on täällä jo aiemmin kertonut pitävänsä vauvalle "kokkiohjelmaa", minä olen havainnut saman toimivaksi keinoksi saada tyttö viihtymään ja samalla pystyä itse tekemään keittiöhommia. Monesti leivotaan ja tiskataan ja milloin mitäkin, minä höpötän ummet ja lammet ja neiti istuu sitterissä tyytyväisenä kuin mikä, virnistelee ja juttelee takaisin. :) Veikkaan tytön tottuneen jo raskausaikana erinäisiin ääniin kun ei työ ole mitenkään hiljaisimmasta päästä, ja missään vaiheessa ei ole vatkaimen tai imurin äänet pelästyttäneet. (ihan viimeisillä raskausviikoilla tuli kyllä imuroitua suorastaan USEIN) Imurointikin sujuu mainiosti, neiti ihmettelee sitterissä kun imuroin. Sen verran siirrän sitteriä, etten ihan korvan juuressa imuroi.
 
Juu, täälläkin katse löytää kyllä aina läppärin tai telkkarin ruudun jos vaan mahdollista. Voin vain kuvitella miten vinhalta värikäs, kirkas ja välkkyvä ruutu näyttää vauvan silmin kun ympäröivä maailma on muutenkin vielä uusi ja ihmeellinen. En ole ottanut kauheasti ressiä siitä jos vauva joskus hetken katselee telkkaria tai tietokoneen ruutua, kun ei sitä kuitenkaan aktiivisesti harrasteta.

Meilläkin poika hengailee sitterissä kun imuroin, laitan ruokaa, ripustan pyykkejä jne. Monesti myös selostan siinä samalla mitä tapahtuu. Ja koviin ääniin kaveri on kyllä totisesti tottunut, ei taida olla tullut vastaan vielä mitään ääntä mikä olisi pelottanut / säikäyttänyt / häirinnyt jos ei jotain äkillistä yskäisyä tai aivastusta oteta lukuun kun toinen on vaipumassa sylissä uneen.
 
Mulla on huonompi omatunto siitä, kun miehen kanssa on katottu boksilta aikuisten sarjoja. Ilmeisesti ton ikäinen ei vielä edes näe kunnolla muuta kuin värejä ja välkettä, mutta joku aika sitten sanoin miehelle että enää ei katota mitään Game of Thronesia kun vauva on hereillä. Sitä siis katottiin samalla kun imetin, eikä vauva sitä kattonut, mutta nyt katsotaan enää komedioita...

Sama sensuuri on iskenyt musiikin kuunteluun. Ajattelin aina, että vauva voi kuunnella samaa kuin minäkin, mutta monet mun suosikkibändit ovat sellaisia mitä vauva säikkyy. Normaali vauva ilmeisesti tykkää kovista äänistä kuten imurista, meidän vauva pelkää melkein kaikkia sellaisia. Ja sitten sanat! Kaikki suomenkieliset levyt mitä meillä on ovat osoittautuneet sanoituksiltaan niin häiritseviksi, etten pysty kuuntelemaan niitä vauvan kanssa. Eihän se vauva niitä ymmärrä, mutta minä ymmärrän... Vauva sen sijaan tykkää klassisesta ja miehen kaverin kansanmusiikkiorkesterista. :D
 
Luin, että nelikuisella vauvalla on yhtä hyvä näkö kuin aikuisella. TV kiinnostaa vauvaa tosi paljon, joten täytyy ruveta tarkemmaksi sen kanssa. Harvoin se päällä onkaan päiväsaikaan, kuunnellaan radiota tai musiikkia. Milloinkohan lastenohjelmat alkaa oikeasti kiinnostaa lasta?
 
Meilläkin tuo onnistuu aina kääntämään itsensä niin että näkee telkkarin, läppärin tai puhelimen. Ja ei muuten varmaan nukahda vähään aikaan jos jossakin välkkyy joku valo. Huomasin just tänään että pojan ilme muuttui kun telkkarista tuli jotain vähän rajumpaa. Tiedä sitten jos oikeasti näki/ymmärsi mitä telkkarissa näytettiin, mutta voi olla ihan hyvä ottaa nyt jo tavaksi ettei poika näe ja kuule ihan kaikkea....
 
Me mietittiin ihan samaa, aika paljon katsotaan kuitenkin pätkiä, joissa on väkivaltaa ym. En usko, että poika vielä ymmärtää näkemäänsä kunnolla, mutta en kyllä halua sen varaan pelatakaan. Nyt poika tunnistaa lähinnä, jos telkkarissa näkyy lähikuvaa ihmiskasvoista.

Iltaisin pojan nukkumaanmenon jälkeen meille jää aina tunti-pari aikuisten aikaa, rajummat ohjelmat taitavat jäädä sille ajalle. Päivällä meilläkään ei teevee ole päällä, läppärin ruutua tuijotellaan enemmän.
 
Heh, ihan toisesta aiheesta vielä, eilen keksittiin pojan kanssa hauska "leikki". Minä puhallan hänen kasvoihinsa/hiuksiin ja hän "ottaa kopin", eli henkäisee sisäänpäin vastauksena. Toisella haltioitunut ilme omista henkäisyistään ja innostunut hihkuminen toimituksen päälle :)

Alun perinhän puhalsin jotain koirankarvaa tms. pois pojan naamalta, mutta en voinut olla jatkamatta, kun oli niin kivaa :)
 
Ulos päikkäreille- ottelu: äiti 1 - poika 0.

Yhdeksän kertaa piti aina uudestaan ja uudestaan palata terassille heijaamaan vaunuja, mutta viimein kahden tunnin taistelun jälkeen vaunuista kuului tyytyväistä tuhinaa. Aika voittajaolo! ;)
 
Meille on kans ihan vahingossa syntynyt uusi leikki eli taputetaan vauvan kasia yhteen tai jalkoja yhteen. Vauva ei tarvitse paljoa viihtyakseen, silla nuo kaksi ovat pojan mielesta niin hauskoja, etta nauru on hervotonta.

Meilla poika inhoaa olla vatsallaan leikkimatolla lattialla. Hetken se jaksaa, sitten tulee raivarit. Kun taas sylissa, sohvalla ja sangylla se jaksaa olla mahallaan pitempia aikoja. Nyt sitten huijasin sita nostamalla pojan vihaaman leikkimaton sangyn paalle, poika siihen mahalleen ja se jopa kujerteli siina paa pystyssa ihan kaikessa rauhassa. :)

Oikeastaan kaikki vauvalle varta vasten ostetut lelut eivat kiinnosta kovin paljon. Pukluratti on mielenkiintoisempi kuin helistin. Kattolamppua tai poytavaloa se tuijottaa ahkerasti, mutta ei ole lainkaan kiinnostunut pehmoleluista.
Onneksi sentaan mobiilia se jaksaa tuijottaa ja kuunnella siita tulevaa musiikkia.
 
Meidän top 3 viihdykkeet:

-Ilmastoinnin säätöpaneli (tylsä valkoinen rasia seinässä jossa pari hassua harmaata nappia, eikä edes mitään valoja). Jos sen näkeminen ei saa poikaa hyvälle tuulelle niin sitten on asiat tosi huonosti.
-Sohvan värikkäät tyynyt. Niitä voidaan maistella ja kosketella jopa puolisen tuntia.
-Ikkunasta ulos katsominen ja "naapureiden kyttääminen". Takuuvarma tapa saada poika viihtymään.

Pakko vielä lisätä bonuksena omat kädet ja sormet, jotka voittaa mennen tullen kaikki tuti, purulelut, lelut. Kaiken.

Meillä tuo viihtyy aamuisin leikkimatolla jopa tunnin kuhan mamma pysyy näköetäisyydellä :)
 
Ikkunasta ulos katsominen on yllättävää rauhoittumiskeino :O Aina kun on paha mieli niin poika olkapäälle ja naama kohti ikkunaa. Jaksaa katsella pihalle pitkiäkin aikoja, en kyllä yhtään tiedä mitä katseltavaa tyhjällä pihamaalla on.
 
Huoh, meillä on nyt odotettu kakkaa viikon päivät... Tiedän, että kerran seitsemässä päivässäkin on normaalia, mutta alkaa jo tuntua tuskaiselta pojan puolesta, kun en ymmärrä, miten tuonne masuun voi enää mahtua mitään. Tai ehkä ei mahdukaan, tuntuu että poika olisi pulautellut eilen ja tänään normaalia enemmän (ainakin, jos äitin paitaa katsoo).

Vaikka eipä tuo valita tai vaikuta huonovointiselta. Äitin oli vaan pakko päästä antamaan viikon kakkaraportti :grin
 
Jaahas, kyllä meillä sittenkin vierastetaan.. Tosin vasta yliväsyneenä :p tänään oli kummipojan 3v synttärit ja sitä ennen käytiin miehen siskoa moikkaamassa, pikkumies ei nukkunut kunnon päikkäreitä ollenkaan ja alkoi synttäreillä oleen jo niin väsy että kun joku tuli jutteleen/otti syliin niin pääs itku :/ kai tää on vaan sitten niin sosiaalinen tapaus.. Onneksi peri sen ominaisuuden minulta ;)

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Meidan poika ei oikeastaan vierasta viela lainkaan. Vieraan sylissa se jaksaa olla, mutta sitten jos joku puhuu/nauraa oikein lujaa, niin sitten tulee itkut. Ei onneksi siis vierasta meidan lastenhoitajaakaan, mika on aivan loistava juttu. Vauvan hoitoon jattaminen on sujunut tosi kivuttomasti. Hieman se siella vieraassa paikassa tillisteli ymparilleen, mutta ei ole sen kummemin itkenyt esim. koti-ikavaa. Normaalit nalka- ja vasymysitkut ainoastaan. Hoitajan mielestakin helppohoitoinen vauva, joka ei tarvitse muuta kuin unta, ruokaa, sylin ja kuivan vaipan. Ja helppo myos sen suhteen, ettei poika paase viela liikkeelle, joten sita ei tarvitse koko ajan vahtia ja viihdyttaa.

Uskon, etta reippaan 3-kuisen vauvan hoitoon vieminen on jopa helpompaa kuin 1-vuotiaan, joka roikkuu vanhempansa lahkeessa jossain tarhan ovella ja huutaa naama rusinalla. Meidan pojalle paivahoidossa olo on ihan iisi juttu. Luulen, ettei se edes tajua kunnolla mista on kyse.

Kotiin tullessa vauva on ollut pirtee kuin peipponen, mutta mami hieman vasynyt. Tyo ei ole sen raskaampaa kuin ennenkaan, mutta jotenkin sita mammalomalla tottui ottamaan niin rennosti, etta arkeen palaaminen on ollut hieman raskasta. Vaan eikohan tuo ajan kanssa taas hoidu. Tama nyt on ollut sellaista uusien rutiinien hakua koko viikko.

Vauvan kanssa olen jotenkin kaynyt ylikierroksilla. Tuntuu, etta kaikki on nyt jotenkin aikataulutettua. Jopa leikkiminen! Suunnitelen kaiken etukateen (niin hyvin kun pikkuvauvan kanssa suunnitella voi), esim. puoli tuntia leikkimatolla, puoli tuntia sylileikkeja, sitten tunnin kylpy-projekti, sitten ruokitaan jne. jne. Vauvan nukahtaessa younille on itsella adrenaalit melko korkeella. Luojan kiitos poika nukkuu edelleen yonsa kunnolla.

Kaikesta tohinasta huolimatta fiilis on kuitenkin positiivinen. Tasta se lahtee! :)
 
Kuinka paljon teidän pikkuiset muuten viihtyvät jo yksin, esim. leikkimatolla omia leluja ihmettelemässä?

Meillä poika viihtyy suht pitkään leikkimatolla, sitterissä tms. jos olen näköpiirissä ja voidaan samalla seurustella, mutta jos poistun huoneesta, ei mene kuin hetki niin äidin perään jo huhuillaan. Lähellä ollessani poika saattaa toisaalta unohtaa koko äidin pitkäksi aikaa ja jutustella vaikka lelujensa kanssa. Eikä hän siis ole erityisen äidinkipeä, sama homma isin kanssa (paitsi että isin kanssa sylitellään enemmän, äidin kanssa ollessa tehdään kotitöitä ja hengataan sen vuoksi enemmän esim. sitterissä :rolleyes:).
 
Vireystasosta riippuen viihtyy välillä vähän pidempään, välillä ei juuri yhtään itsekseen. Jostain syystä aina ensimmäisenä sitteriin tai lattialle laittaessa pääsee parkaisu, mutta tuntuu olevan lähinnä vain vastalause kun "joutuu" pois sylistä. Vessassa ja postilaatikolla voi käydä ilman suurempaa huutokonserttia. Jos teen keittiöhommia otan tytön sitterissä seuraksi, jos imuroin tyttö kuuntelee ihan tyytyväisenä vaikka en olisi näkyvissä. Käyn tietysti joka kerta nurkan takaa seuraamassa tilannetta. :)
 
Meidän poika on hylännyt tuttinsa. Nyt jos yrittää laittaa suuhun niin poika saa kunnon raivarit. En tiedä mikä tuli, mutta tyyliin yhdessä yössä mieli muuttui tutin suhteen. Hampaat? Nukkumaanmeno on nyt hieman haastavampaa kun jotain pitäisi imeä ja koska en enää imetä niin vaihtoehdoksi jää tuttipullo ja maito. Niin en tiedä juoko poika nälkäänsä vai imemistarvettaan, mutta huikeita maitomääriä tuo vetelee ennen nukahtamista. Valitettavasti ja ymmärrettävästi maito tulee myös vauhdilla ylös jos ei heti nukahda. Siinä sitten vaihdetaan pyjamaa ja lakanoita. Argh.
 
Meilläkin tuo tutti aiheuttaa välillä ihan hillittömät raget, mutta välillä sitten taas mikään muu ei kelpaakkaan.. :O
 
Eilen iski kauhea morkkis, että saakohan poika tarpeeksi läheisyyttää kun en enää imetä ja tuttipullon saa vaunuissa istuessa kun mun selkä ei kestä. Ja poika myös nukkuu omassa sängyssä :sad001
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top