Meidän suurimmat huvit ovat tällä hetkellä tavaroiden vieminen mitä ihmeellisimpiin paikkoihin kuten patjan alle, vessanpönttöön, keittiön vetolaatikoihin jne. Vessan ovea kannattaa myös pitää kiinni koska poika on siellä alta aikayksikön levittämässä vessapaperit ympärinsä, heittelemällä kaiken käden ulottuvuudella olevat esineet kylpyammeeseen ja sitä rataa. Ihanaa ja ihmeellistä arkea :)
Vauva-arki
- Ketjun aloittaja herne
- Aloituspäivämäärä
^ Meillä suosikkijemmat tavaroille ovat oma potta tai pesukone, muuten poika ei vielä ihan tajua tavaroiden asettelun päälle, lähinnä vaan kaivaa kaikki tavarat pois paikoistaan pitkin lattioita 
Ja wc-pytty ja vaipparoskis ovat maailman mielenkiintoisimpia paikkoja. Jep, kylppärin ovi on kiinni.
Ja wc-pytty ja vaipparoskis ovat maailman mielenkiintoisimpia paikkoja. Jep, kylppärin ovi on kiinni.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Mä olen nyt pari kertaa onnistunut menestyksekkäästi kieltämään jotain, nimittäin meidän shampoopullojen tutkimisen (meillä ei ole niille hyllyä, vaan ovat sellaisella jakkaralla, pysyvä väliaikaisjärjestely 
). Ekalla kerralla se vähän säikähti, mutta totteli, ja nyt pari kertaa on ollut selvästi loukkaantunut, mutta pulloihin ei ole koskenut. Ehkä mun "valitse taistelusi" -taktiikkani toimii? 
Tai sitten "kehu foorumilla, huomaa että asia muuttuu huomenna päinvastaiseksi". 
Tänään kävi niin, että alkoi kauhea itku, eikä neitiä näkynyt missään. Mies oli ihan että missä se on, kun aina kun me vaihdetaan vaatteita niin tuo tulee levittämään meidän kaappien sisällön lattialle, sitä se oli puuhaamassa, ja tällä kertaa oli yhtäkkiä kadonnut. Vähän hassu tunne, kun tiesi että täällä se on, kun itku kuuluu, ja silti sellainen "olen hukannut vauvani" -hätä. No, paljastui, että neiti oli kontannut meidän sängyn alle ja jäänyt jumiin. Ja tietysti sinne ihan keskelle, minne kumpikaan meistä ei yletä. Meidän makkari on myös pienehkö, eikä sinne sängyn ja pinnasängyn jälkeen jää hirvesti tilaa, joten sänkyä ei voinut siirtääkään. Sitten piti tehdä niin, että minä nostin sänkyä ja mies konttasi hakemaan vauvan... Vähän ois naurattanutkin, mutta kun toinen raukka oli ihan hädissään.
Okei, myönnän, kyllä nauroin. Oli se niin hassu, ei voi mitään. Lisää traumoja meidän muksulle.
). Ekalla kerralla se vähän säikähti, mutta totteli, ja nyt pari kertaa on ollut selvästi loukkaantunut, mutta pulloihin ei ole koskenut. Ehkä mun "valitse taistelusi" -taktiikkani toimii? Tai sitten "kehu foorumilla, huomaa että asia muuttuu huomenna päinvastaiseksi". Tänään kävi niin, että alkoi kauhea itku, eikä neitiä näkynyt missään. Mies oli ihan että missä se on, kun aina kun me vaihdetaan vaatteita niin tuo tulee levittämään meidän kaappien sisällön lattialle, sitä se oli puuhaamassa, ja tällä kertaa oli yhtäkkiä kadonnut. Vähän hassu tunne, kun tiesi että täällä se on, kun itku kuuluu, ja silti sellainen "olen hukannut vauvani" -hätä. No, paljastui, että neiti oli kontannut meidän sängyn alle ja jäänyt jumiin. Ja tietysti sinne ihan keskelle, minne kumpikaan meistä ei yletä. Meidän makkari on myös pienehkö, eikä sinne sängyn ja pinnasängyn jälkeen jää hirvesti tilaa, joten sänkyä ei voinut siirtääkään. Sitten piti tehdä niin, että minä nostin sänkyä ja mies konttasi hakemaan vauvan... Vähän ois naurattanutkin, mutta kun toinen raukka oli ihan hädissään.
Okei, myönnän, kyllä nauroin. Oli se niin hassu, ei voi mitään. Lisää traumoja meidän muksulle.
Meillä ei tehoa vielä kieltäminen kuin hyvin harvoin, toivottavasti joskus tulevaisuudessa paremmin 
Huvittavaa on tosin, että pojan kontatessa koirien vesikupille - joka on siis häneltä kielletty - hän jää usein kupin eteen huutelemaan ja osoittamaan kuppia, ja säntää läträämään vasta, kun olen varmasti katsomassa 
Huvittavaa on tosin, että pojan kontatessa koirien vesikupille - joka on siis häneltä kielletty - hän jää usein kupin eteen huutelemaan ja osoittamaan kuppia, ja säntää läträämään vasta, kun olen varmasti katsomassa Meilläkin joskus kun ollaan menossa tekemään jotain kiellettyä, kuten repimään sitä ainoaa hengissä pysynyttä viherkasvia ikkunalaudalta, poika saattaa pysähtyä katsomaan minua ja virnuilla kun kiellän ja sen jälkeen vasta kurkottelee kasvia. Ihan kuin tekisi tahallaan kiusaa.
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Pitääpä muistaa jatkossa, että jättää kaupassa ostoskärryt keskelle käytävää (anteeksi kanssa ostoksilla olijat). Pikku puuhapete vetää tavarat hyllystä, jos vaan ylttyy niihin!
Täällä ollaan myös opeteltu mitä tarkoittaa ei. Neiti paukuttaa välillä vitriinikaapin lasiovea ja se on ehdottomasti kielletty. Jokusia kertoja olen kieltänyt, ja toistaiseksi on heti lopettanut. Meidän huushollia ei ole vielä(kään) järjestetty mitenkään lasta ajatellen, tosin eipä tuo ole vielä mihinkään päässytkään tihuloimaan. No, pistorasiaan piti laittaa suojatulpat, kun neiti oli niihin tökkimässä sormiaan, mutta muuten ei olla mitään nosteltu tai siirrelty.
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Heh, apua, mä sanon aina miehelle, että ei taatusti vietetä lomaa samaan aikaan saman katon alla
Eikä sitten vietetäkään kuin aina muutama päivä kerrallaan aikaa yhdessä. Kai se on sitten lopun alkua meillä Mut joo, mä tunnistan itsestäni ton, että tulee kivahdeltua ja naljailtua toiselle enemmän, jos liikaa "joutuu" näkemään toista. Toinen alkaa jostain syystä ärsyttää, ehkä se johtuu siitä osittain, että tykkäisin olla välillä kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa itsekseni omien ajatusteni kanssa. Nyt se on tosi vaikeaa, kun poika on aina kuvioissa mukana vapaa-ajalla ja sitten siihen vielä päälle mies, joka puhua pälpättää kaiken aikaa jotain jonnin joutavaa tarinaa ja haluaa huomiota... Äh! Kylläpä on kamalaa tekstiä, mut näin se vaan on. Syytetään mun introverttiä persoonallisuutta
Tuosta kieltamisesta. Meilla poika oikein nauraa rakaisesti, kun sille sanoo tiukasti EI!
Esim. yhden sohvanvieruspoydan alle itsensa tunkeminen on kiellettya, silla se on niin matala, etta paa kolisee heti ja sitten tulee itkuparku. Ma sanon siis EI ja revin pojan aina sen poydan alta pois. Ainakin viisi kertaa putkeen ja poika vaan nauraa, kun hanta raahataan huoneen toiseen nurkkaan. Sitten menee hermot ja annan sen ihan vapaasti ryomia sinne alle, sitten poika satuttaa taas itsensa ja huutaa aikansa kuitenkin unohtaen kivun aika nopeasti. Jonkin ajan kuluttua on taas tunkemassa itseansa sinne, vaikka luulisi jotain oppineen...?
Koskakohan noille tulee sita jarkea edes hitusen? Hieman vasyttaa semmonen ainainen vahtiminen ja taisteleminen...
Esim. yhden sohvanvieruspoydan alle itsensa tunkeminen on kiellettya, silla se on niin matala, etta paa kolisee heti ja sitten tulee itkuparku. Ma sanon siis EI ja revin pojan aina sen poydan alta pois. Ainakin viisi kertaa putkeen ja poika vaan nauraa, kun hanta raahataan huoneen toiseen nurkkaan.
Sitten menee hermot ja annan sen ihan vapaasti ryomia sinne alle, sitten poika satuttaa taas itsensa ja huutaa aikansa kuitenkin unohtaen kivun aika nopeasti. Jonkin ajan kuluttua on taas tunkemassa itseansa sinne, vaikka luulisi jotain oppineen...? Koskakohan noille tulee sita jarkea edes hitusen? Hieman vasyttaa semmonen ainainen vahtiminen ja taisteleminen...
Meilläkin tuo kieltäminen on ratkiriemukasta, mitä kiukkuisempi äiti niin sitä hauskempaa pojalla on... Ja mä en todellakaan ole optimistinen sen suhteen että tuolle tulisi ihan lähitulevaisuudessa järkeä päähän.
Tänään poika "pelasi futista" naapurin isojen poikien kanssa. Voi mun pientä ressukkaa joka on tuollainen pieni vaalea paksu tappi noiden 4-5 vuotiaiden pitkien tummien poikien seassa. Siellä se yritti kävellä pallon perässä kun pojat potki sitä vain pois. Hauskaahan pojalla oli niin ettei pois tahtonut tulla, mutta oli se vaan niin reppana siellä liian isoissa shortseissaan avonjaloin ja hiestä märkänä kompuroimassa pallon perässä
Tänään poika "pelasi futista" naapurin isojen poikien kanssa. Voi mun pientä ressukkaa joka on tuollainen pieni vaalea paksu tappi noiden 4-5 vuotiaiden pitkien tummien poikien seassa. Siellä se yritti kävellä pallon perässä kun pojat potki sitä vain pois. Hauskaahan pojalla oli niin ettei pois tahtonut tulla, mutta oli se vaan niin reppana siellä liian isoissa shortseissaan avonjaloin ja hiestä märkänä kompuroimassa pallon perässä
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
tosta repimisestä, meillä meni perille aika hyvin kun yks päivä nukuin pojan kanssa päikkäreitä ja tämä heräsi keskenkaiken kiukkuisena. otin viereen, itsekkin kiukkuinen ja väsynyt ja herrapa nykäisi multa tupon tukkaa IRTI. Voitte varmaan kuvitella miten reppana säikähti kun ärähdin aika isolla äänellä että perkele et revi minun tukkaa.. Hävettää jälkeenpäin, mutta meni perille nyt uskoo kun sanon vaan että elä revi äitin tukkaa. Sama puremisen kans, muutaman kerran oon isommin karjassu "ai!" tms, nyt uskoo kun sanoo vaan ettei saa purra.
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
nyt uskoo kun sanon vaan että elä revi äitin tukkaa. Sama puremisen kans, muutaman kerran oon isommin karjassu "ai!" tms, nyt uskoo kun sanoo vaan ettei saa purra. Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Ainoa, mikä mua tosissaan tällä hetkellä hermostuttaa on tuo pureminen. Se on ihan ehdoton ei. Ja näyttää liittyvän meillä nyt lähinnä väsymykseen, nälkään ja tylsistymiseen. Muuten oon laiska vapaakasvattaja en jaksa olla vielä kieltämässä juttuja, ellei ne oo oikeesti haitallisia tai vaarallisia, esim kivien syönti
(eikä sekään kai ole niin haitallista, söinhän minäkin pikkuriikkisiä kivenmurusia kilpaa kaverin kanssa. Ja huom olin sillloin jo ainakin 5-vuotias...)
Muutoin kaikki mitä poika ei saa räplätä on edelleen hänen ulottumattomissaan. Katotaan sitten taas uudestaan, kun alkaa kulkea pystyssä....
en jaksa olla vielä kieltämässä juttuja, ellei ne oo oikeesti haitallisia tai vaarallisia, esim kivien syönti (eikä sekään kai ole niin haitallista, söinhän minäkin pikkuriikkisiä kivenmurusia kilpaa kaverin kanssa. Ja huom olin sillloin jo ainakin 5-vuotias...
) Muutoin kaikki mitä poika ei saa räplätä on edelleen hänen ulottumattomissaan. Katotaan sitten taas uudestaan, kun alkaa kulkea pystyssä....
Olen karjunut ja ulvonut kivusta, mutta turhaan. Ei auta kuin kantaa poikaa sylissa niin, ettei sen naama ole rintaa/olkapaata vasten.Kieltämisestä vielä, oltiin kaverini luona kahvittelemassa yksi päivä ja poika meinasi mennä roikkumaan huonekasvista. Kaverini kielsi (tai siis kehotti ihan kauniisti) poikaa roikkumasta kasvissa ja kas, poika meni vähän totiseksi, katsoi kaveriani, ja vaihtoi sitten suuntaa muihin leikkeihin. Vähän harmitti, kun nyt tuntui ymmärtävän kieltoa paljon paremmin kuin kotona
Me käytiin tänään ekaa kertaa paikallisen asukaspuiston avoimessa leikkituokiossa. Poika oli pienimmästä päästä, mutta ei sentään ihan pienin eikä jäänyt jalkoihin oikeastaan ollenkaan :) Lelut kiinnostivat myös niin paljon, ettei äitiä juuri kaivattu, kunhan kävi pari kertaa halaamassa ja vähän kiipeilemässä. Toisaalta, lelut kiinnostivat myös niin paljon, etteivät muut lapset vetäneet niille vertoja, kunhan vähän jaksoi ihmetellä ja olisi sitten ryövännyt kiinnostavat lelut toisilta käsistä
Ja siis mielenkiintoista huomata, miten poika käyttäytyy muiden kanssa, kun kotona ei esimerkiksi tarvitse neuvotella lelujen omistajuudesta (ja tyly mutsi vaan vie käsistä sellaiset tavarat, jotka eivät pojalle tutkittavaksi kuulu). Nyt ei vielä oikein mene jakeluun, ettei voi ottaa jotain tavaraa vaikka kädestä, jos toinen leikkii sillä. Mutta siinähän oppii, eikä mitään tappeluja saatu aikaiseksi :)
Ja siis mielenkiintoista huomata, miten poika käyttäytyy muiden kanssa, kun kotona ei esimerkiksi tarvitse neuvotella lelujen omistajuudesta (ja tyly mutsi vaan vie käsistä sellaiset tavarat, jotka eivät pojalle tutkittavaksi kuulu). Nyt ei vielä oikein mene jakeluun, ettei voi ottaa jotain tavaraa vaikka kädestä, jos toinen leikkii sillä. Mutta siinähän oppii, eikä mitään tappeluja saatu aikaiseksi :)
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Meidän tämän hetken suosikkilelu on vanhan, romutetun auton avain, jossa on avaimenperä kiinni. Neiti kuljettaa sitä mukanaan joka paikkaan, ja välillä pysähtyy ihailemaan aarrettaan. Ja minä kun mietin, miksi ihmeessä olen senkin säästänyt.
Toinen tähän ketjuun kuuluva juttu on se, että neiti on ilmeisesti taas ruvennut vierastamaan. Tai en tiedä onko se oikea sana, kun tämä kohdistuu vain setään, joka kuitenkin on ihan tuttu. Nyt useamman kerran jos hän on käynyt vaikka tossa ovella, niin neiti konttaa innoissaan katsomaan kuka tuli, ja alkaa sitten itkeä kun näkee hänet. Aika ikävä juttu, kun ollaan paljon tekemisissä, ja myös yksi mahdollinen lapsenvahti poissa pelistä, jos tämä jatkuu.
Toinen tähän ketjuun kuuluva juttu on se, että neiti on ilmeisesti taas ruvennut vierastamaan. Tai en tiedä onko se oikea sana, kun tämä kohdistuu vain setään, joka kuitenkin on ihan tuttu. Nyt useamman kerran jos hän on käynyt vaikka tossa ovella, niin neiti konttaa innoissaan katsomaan kuka tuli, ja alkaa sitten itkeä kun näkee hänet. Aika ikävä juttu, kun ollaan paljon tekemisissä, ja myös yksi mahdollinen lapsenvahti poissa pelistä, jos tämä jatkuu.
Jännittää, meille tuli miehen kanssa lyhyellä varoitusajalla menoa melkein koko päiväksi tänään, ja mies järjesti ANOPIN lapsenvahdiksi Ja siis tosi kiva kun järjesti ja kiva kun anoppi pääsee, mutta mua kyllä jännittää...
En sinänsä epäile anopin lapsenhoitokykyä, enemmän stressaa pojan mahdollinen vierastaminen ja se, kun meno tuli niin lyhyellä varoitusajalla, että meillä on kämppä ylösalaisin ja vauva on purkkiruuan varassa (eilen illalla käytiin vasta kaupassa, en enää ehtinyt tekemään mitään kotiruokaa valmiiksi) - ja mä en halua kuulla yhtään poikkipuolista kommenttia niistä asioista. Niin ja, mies oli vielä pyytänyt anopin eri aikaan kuin mitä oli tarkoitus, ja sanonut, että mä kirjoitan jotkut ohjeet sille valmiiksi. Ööö... tai sitten en?
Miehet...
Ja siis tosi kiva kun järjesti ja kiva kun anoppi pääsee, mutta mua kyllä jännittää... En sinänsä epäile anopin lapsenhoitokykyä, enemmän stressaa pojan mahdollinen vierastaminen ja se, kun meno tuli niin lyhyellä varoitusajalla, että meillä on kämppä ylösalaisin ja vauva on purkkiruuan varassa (eilen illalla käytiin vasta kaupassa, en enää ehtinyt tekemään mitään kotiruokaa valmiiksi) - ja mä en halua kuulla yhtään poikkipuolista kommenttia niistä asioista. Niin ja, mies oli vielä pyytänyt anopin eri aikaan kuin mitä oli tarkoitus, ja sanonut, että mä kirjoitan jotkut ohjeet sille valmiiksi. Ööö... tai sitten en?
Miehet...