Jottei meidänkään arki kuulostaisi täysin ruusuiselta, on todettava, että nämä 8 viikkoa (kesäloma ja isyysloma) kolmestaan todella tiiviisti vietettynä ovat lähes säännöllisesti saaneet meidän vanhempien välit kiristymään. Monessa paikassa varoitellaan ja kerrotaan, kuinka parit riitelevät normaalia useammin juuri lomalla ja tammikuussa ja elokuussa pariterapiat täyttyvät riitoja selvittelevistä pariskunnista. Ehdeimme toukokuussa todeta, että meillä on homma soljunut kuin itsestään ilman sen suurempia riitoja tai kinoja, eikä voi enempää sanoa lapsen vuorokausirytmien, eli lähinnä täysien öiden nukkumisen vaikuttaneen meidän vanhempien väliseen onnellisuuteen.
Ehkä voidaan syyttää myös niitä pirun minipillereitä, viimeisinä käyttöviikkoinani huomasin muuttuneeni täysin tunteettomaksi. Mieheen päin katsominenkin tuntui lähinnä inhottavalta ja kosketus oli suoraan sieltä. Todellisuuteen herätti ehkä se, kun mies palasi viikonlopun kestäneeltä työmatkaltaan ja normaalin sietämättöm'n kellonkyttäys-ikävän sijasta totesin vain, että ai, nyt se tuli ja olo oli lähinnä, että olisit voinut jatkaa työkavereidesi kanssa vaikka viihteelle, niin ei olisi tullut ikävä. No, sattumaa tai ei, seuraavana päivänä juuri jossain ero-ohjelmassa mainittiin, että ero tulee usein todelliseksi, kun toista ihmistä kohtaan ei enää tunne rakkautta ja oma-aika menee niin edelle, että mielummin viettäisi kaiken aikansa muiden kanssa/yksin. Ne lauseet saivat havahtumaan, että jotain on nyt pielessä, miksi tunnen näin ja miksi en tunne niin? Meillä on onneksi mieheni kanssa aina ollut helppo puhua asioista ja nytkin otin puheeksi asiani ja toin ilmi nuo tunteet tai lähinnä tunteettomuudet. Mies ymmärsi hirveän hyvin, puhuttiin pillerimerkin vaihdosta noin konkreettisena apuna ja pidettiin noin muutenkin vähän "etäisyyttä" ihan näin arjessa ja saman katon alla.
Kului lähes viisi viikkoa ja vasta tällä kuluneella viikolla olen saanut tunteitani edes hieman takaisin, mies on ollut ihanampi kuin aikoihin ja välittävä tukiverkostomme on antanut kaikkensa, jotta olemme päässeet vähän myös viettämään sitä kuuluisaa laatuaikaa. Loppuviikosta lähdimme kaksistamme erään artistin keikalle ja siinä biisien soidessa kun mies tarttui kädestä, silitti ja katsoi silmiini, tunsin taas niitä rakastamisen tunteita. Kotimatkalla puhuimme, että aloitamme parin viikon mittaisen parisuhdekurssin aka honeymoonin ja ilmeisesti se on tuottanut tulosta, kun tänään kaupungilla ohi kävellyt nainen vain tokaisi, että "voi tuota alkurakkauden huumaa"
En tiedä, onko teidän muiden suhteet olleet kovilla loma-aikaan, mutta ainakin meillä ero oli huomattava. Arjessa kun ylensä tottuu niihin tiettyihin rooleihin ja sitten ne joutuvat koetukselle, kun se toinenkin jakaa sitä arkea/lomaa kanssasi, sen olen huomannut..
Lehtilaatikko näkee välillä myös pöllynsä, mutta haittaakos tuo...
Ja sitten toki normi kaupassa käynnit ja muut asian hoidot kuuluu päivään. Poika seurailee myös kotihommia kuten pyykinripustelua ja moppausta. Ulkoilua 2-3 kertaa päivässä, paitsi sadesäällä.
No, onneksi, ONNEKSI mies tulee huomenna kotiin, täällä on ikävöity kovasti!
Ehkä mä en vaan ole niin rento mutsi, kuin toivoin ja kuvittelin olevani. 
Niin pieni asia, mutta niiin arsyttavaa... 