Vauva-arki

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja herne
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä yritin aluksi pitää pupun vain sängyssä, mutta ei se pidemmän päälle onnistunut. Siitä on tullut sellainen turvalelu, mitä neiti raahaa joka paikkaan, nykyisin vedän rajan siihen, ettei pupu tule mukaan ruokapöytään eikä kylpyyn, ja sekin aiheuttaa ainakin kerran päivässä itkut. Toisaalta on hellyyttävää, miten se on sille niin tärkeä, ja nukuttamisen kannalta pupu on tosi hyvä, kun meillä ei sitä tuttiakaan ole käytössä. Toisaalta on sittten ainainen huoli siitä, että se katoaa, ja eilen tunsin itseni kyllä aika epäonnistuneeksi äitinä kun en huomannut lapseni tärkeimmän esineen häviämistä.
 
Mikähän se onkin miehissä ja pehmolelujen nimeämisissä? Meillä on kaksi erilaista lammaslelua, jotka molemmat ovat miehen kutsumina "hauvoja", ja yksi pieni pehmoheppa, joka on "lehmä".
 
Hahaa! Kyumin! Sinut on löydetty!! :D Uskomatonta, mutta sattumalta osui silmään facessa, kun puhuit kossista :D
 
Saatara! Kukahan sää oot, nyt pitää ruveta kyttään... :D Joo aikani kuluksi pyörin siellä aika paljon(kun kerkeän, ihanku ei olis muutaki tekemistä.. ;) ) :D En ilmeisesti ole sun kanssa tapellu ku et oo aikasemmin tunnistanu? :D Mää oonki aatellu että Sari on varmaan sun etunimi, mutta se ei paljon auta yuon kokoisessa ryhmässä :D

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
^ (Enemmän tai vähemmän) anonyymit foorumistalkkerit iskevät jälleen! :grin

Mä rohkaistuin nyt ostamaan junalipun ens viikon mökkireissulle, en tiedä, miten paikka- ja vaunujärjestelyt menevät, mutta junassa on ilmeisesti leikkivaunu, eiköhän me saada aika siellä kulumaan. Nyt jännittää vaan, miten saan kannettua kaiken matkatavaran junaan saakka...
 
Nyt sain kysyttya aidilta, etta miten ne mun pehmolelut olivat sailyneet niin hyvakuntoisina varastossa yli 20 vuotta. Siis mulla on muutama oma vanha lelu otettu pojalle leluksi. Niin mun aiti sanoi polttaneensa kesamokilla kaikki huonokuntoisimmat! o_O Hieman jarkyttynyt olo, miten joku on voinut polttaa oman lapsensa rakkaita unileluja...
Tai kylla ma jotain jo aavistelinkin penkoessani silloin aikoinaan, etta "tassa ei ole kaikki"... Nyt sitten selvisi loppujenkin kohtalo, mutta kaipa ma paasen tasta yli. :grin
 
Itseasiassa mun nimi ei suinkaan ole Sari, ollaankin lähinnä nimimerkkikaimoja, eikä kukaan varmasti osaa yhdistää nimimerkkiä omaan nimeeni :D Mutta myyrä löytää, loistava muuten tuo äitylit :D
 
ahaa :DD hitto soikoon, mulla on niin hatara pää etten varmasti tunnista ketään :D juu on, laatusosiaalipornoa kerrakseen! :D

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Me aiotaan tehdä jotain tosi uhkarohkeaa viikonloppuna. Ajetaan semmoinen 5-6 tunnin ajomatka perjantai-aamuna, ja sama takaisin sunnuntai-iltana. Niin, poika on siis mukana! :D En todellakaan tiedä mitä siitä tulee... Miehellä on kisat ja me lähdetään pojan kanssa mukaan "kannustamaan", ollaan hotellissa yötä, tulee vähän niinku kesälomareissu heitettyä siinä samalla. Voi olla että matkat on yhtä kitinää, vaikka kuinka yrittäisi ajoittaa päikkäreiden mukaan kulkemiset ja pysähtyisi monta kertaa. No, sitten sekin on kokeiltu. Reissusta palaa varmaan tosi rentoutunut ja hyväntuulinen perhe :D Pitäkää peukkuja!
 
Pidetaan peukkuja! Mutta hyvin se varmaan menee. Meilla poika on ollut mukana about saman pituisella reissulla ja ihan hyvin on mennyt yhdella pysahdyksella. Masu tayteen ruokaa vaan ennen reissua ja ilmastointi paalle. Lisaksi meilla poika on sellainen, etta hyvin herkasti nukahtaa autossa. :)
 
Kyllä se teidän reissu menee Henu varmaan ihan hyvin :) Varaatte vaan aikaa matkaan, että voitte rauhassa pysähtyä syömään ja jaloittelemaan. Parhaassa tapauksessahan reissunne menee "yhden pysähdyksen taktiikalla" :wink Turvallista matkaa!
 
Itseasiassa meilla mies teki tollasen pitemman autoreissun kaksistaan pojan kanssa pysahtymatta kertaakaan, ja oli valinnut jopa maksullisen moottoritien, jotta paasee nopeemmin perille ja jotta poika ei ehdi herata huutamaan. Vauvan myota kukkaron nyorit aukeaa muutes ihan ihmeellisimmissa asioissa. :grin
 
Tuossa aamulla pyrahdettiin alennusmyynneilla ihan vajaat kaksi tuntia, mutta eipa sielta mitaan loytynyt. Joskus on aika piinallista shoppailla pojan kanssa, kun se innostuu hypistelemaan vaaterekeissa olevia vaatteita ja koittaa laittaa niita suuhunsa! Ei helv..
Hieman noloa huomata, etta nyt silla on joku mekon helma suussa ja sen kun sain irrotettua pojan otteesta, niin siihen mekkoon jai marka ja tahmanen plantti! Oikeasti kiitan luojaani, ettei kukaan huomannut. Olisin varmaan joutunut korvausvelvolliseksi? :oops:

Sitten tuo uusi ja ihana konttaustaito. Poika seuraa mua kontaten joka paikkaan. Jopa vessaan yrittaa tulla, mutta ei paase. Siis ei meidan vessa mikaan torkylaja ole, mutta en kuitenkaan tykkaa, etta poika tulee sinne nuolemaan lattiaa tms. Vessa on kuitenkin vessa. Sittenpa istun siina pytylla ovi kiinni. Poika on kaytavalla ja hakkaa paataansa vessan oveen koko ajan. Kauhea kolina vaan kuuluu. :grin Tuntuu, ettei paase mihinkaan sita pakoon. Tai siis missaan ei saa olla rauhassa! Ei edes vessassa! :mad: Help me please... :)
 
Joo taas naurattaa, meidänkin neiti hakkaa päätänsä vähän kaikkialle. Ja mulla on kanssa ongelma ton vessan kanssa, vauva haluaisi kovasti tutkia omaa pottaansa, mutta mä en halua että se lääppii ja nuolee sitä, kun siihen kuitenkin kakataan ja pissataan.
 
No joo, meillä on jo kakkapökäleellä leikitty kun "Number two" tuli kesken ilmakylvyn, kun hetkeksi selkäni käänsin. Eräänlaista vauva-arkea tämäkin... :confused:
 
Muuten, jotkut vauvathan keksivät joskus vaipan sisällön tutkimisen... Kädet vaan vaippaan ja... mitäs aarteita sieltä löytyykään? :wink Olkaapa tarkkoina :grin
 
Mulla on nyt kolmas päivä, että on vuoroin kuumetta ja vuoroin alilämpöä. Aikamoista on vauvan kanssa. Apua on saatu anopilta ja hyvältä ystävältäni, ja olen todella onnellinen, että asutaan nyt täällä missä on jonkinlainen turvaverkosto.

Katselin eilen "vanhoja" kuvia, ja synnärikuvista tuli vähän liian elävästi muistoja mieleen, minähän siis synnytin kuumeessa, ja ensimmäisen viikon ajan oli kamala flunssa, ja sitten piti yskiä sitä limaa ja se oli kauheaa niiden tikkien kanssa. Pääsääntöisesti en tuota seikkaa enää ole muistanut, mutta nyt kun olin taas kuumeessa ja näin ne kuvat, niin tuli ensimmäisenä mieleen. Onneksi nyt ei sentään ole tikkejä!

Toinen asia, mihin heräsin, oli että noita kuvia on ihan mielettömästi. Vaikka minä olen mielestäni ottanut niitä maltillisesti, niin mulla on pari sataa kuvaa, miehellä moninkertaisesti. Olen haaveillut että tekisin sellaisen kuvakirjan vauvavuodesta, mutta saa nähdä, kun en ole vielä saanut häistäkään sitä tehtyä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top