vauva-arkea ?

Turkoosi - totta turisee neuvolantäti, ei kannata ihoa rasvailla. Se hilseily yleensä loppuu jonkin ajan kuluttua, se ei kuitenkaan liity ihon kuivumiseen. Kylpyveteen kyllä pikkasen öljyä lurauttaisin(mä laitan sitä aina niin, että näkyy ja poika on ihan liukas öljystä[:D]), koska se jättää ihon mukavan kosteaksi. [:)]
 
Täällä on myös ihon hilseilyä ollut ja neuvolan täti sanoi että se vauva-iho lähtee pois. Nyt hilseilyä ei enää juurikaan ole, välillä olen vähän öljyä laittanut. Jokos te muut ootte nukuttaneet vauvaa ulkona? Me ollaan käyty vaan kävelyllä..Kun en nyt tiedä milloin saa ihan jättää ulos nukkumaan..?[8|]
 
Hei mammat! Olis kiva kuulla vähän kokemuksia sieltä osastolta, että kuinka tiiviisti siellä ollaan vauvan kanssa, mitä siellä touhutaan ym???Entäpä jos äiti on synnytyksen jälkeen väsynyt, niin onko vauvaa mahdollista antaa hetkeksi hoitajille, jos haluaa muutaman tunnin kerätä synnytyksen jälkeen voimia?Onko vauva siinä vieressä koko ajan?Entäpä miehen rooli siellä synnytyksen jälkeen?
Millaisena muuten koitte sairaalassa olon?Oliko huonekamuja?Hirmu vähän ollu näistä juttua, ja mua kiinnostaa kauhiasti[:D][:D]
 
anelse: Jyväskylässä ensinnäkin suosittiin vierihoitoa heti synnytyksen jälkeen eli vauva oli siinä sun kanssa koko ajan. Sitten jos oli tosi "hankala" vauva eli valvotti äitiä paljon, niin hoitajat sit otti vauvan vähäks aikaa, että äiti sai nukkua. Toivat yleensä takas sitte ku oli seuraava syöttö. Hirveesti ei ainakaan Jyväskylässä äitejä häiritty, kätilöt kiersi aina vuoronvaihdon jälkeen kaikki huoneet läpi, mutta muuten jättivät rauhaan. Soittokelloa kehottivat soittamaan, jos jotain ongelmia tuli.

Isät sai olla osastolla aamu kahdeksasta ilta seitsemäänkö se oli. Joka tapauksessa saivat olla koko päivän osastolla äidin ja vauvan kanssa. Isät ja sisarukset saivat myös tulla potilashuoneisiin, kun muilta vierailta sinne oli pääsy kielletty. Osastolle ei isien ja sisarusten lisäksi saanut muita vieraita tulla kuin isovanhemmat. Muilta oli pääsy kielletty. Isä sai tietty osallistua vauvan hoitoon oman innostuksen mukaan. Ensimmäisen kylvetyksen isä sai tehdä. Meillä isukki osallistui ihan hyvin ja harjoitteli vaipan vaihtoa ja pukemista jo osastolla [:)] Täällä kotona se on sitte hiukan jääny [&:]

Potilashuone missä mä olin, oli kahden hengen huone ja se toimi ihan hyvin. Sai vaihtaa kokemuksia petikaverin kanssa ja mulla kävi niin hyvä tuuri, että petikaverikin oli ensisynnyttäjä, ni siinä sitte molemmat pohdittiin toistemme ongelmia ja jaettiin ilot ja surut. Osastolta löyty kyllä jopa neljän hengen huoneita...en tiiä miten sellasessa tää juttu sitte toimis.

Mä koin sairaalassaolon mukavaksi, vaikka oisinki halunnu vähän aikasemmin sieltä jo pois. Mut siihen pitää asennoitua vaan niin, että siellä sairaalassa saa levätä ennen kotiinpaluuta, jolloin ei enää oo mitään ammattiauttajaa vieressä neuvomassa [;)]
 
Kättärillä oli kanssa vierihoito kunniassa, eli vauva oli koko ajan siinä viekussa. Ei edes puhuttu mahdollisuudesta että pienen jonnekkin hoitoon saisi. Ohjeena oli että esim. suihkussa käydessä voi jättää omaan huoneeseen, mut jos poistuu ite osastolta käymään jossain ni pitää hoitajille ilmottaa. Itse otin Noan mukaan suihkuhuoneeseenkin. Oli siinä sairaalan kopassa siellä huoneen reunassa kun mamma suihkutteli.
Hyvin tiivistä 24/7 yhdessäoloa se oli ja ihanaa[:)]

Meillä oli kahden hengen huoneet ja sillon kun sairaalaa jouduin ja päivystysosastolla masun kanssa muutaman päivän vietin ni mul oli huonekaverina tosi mukava tyttö. Jutusteltiin aina välillä ja katseltiin töllöä. Koin ihan kivana silloin että kaveri oli siinä, sai jakaa niitä ajatuksiaan ja muutenkin oli seuraa.
 Mut sit synnytyksen jälkeen sain olla kahden hengen huoneessa yksin melkein koko ajan ja se oli ihan loistavaa! Ei tarvinnu pitää verhoja siinä sängyn ympärillä tai varoa millasis vetimis liikku ja nukku, alus oli helpointa koisii tissit paljaana ja ihokosketuksessa pienen kanssa :)
 Mul on jollain tapaa sitä sairaalassaoloaikaa ihan ikävä. Päivät oli niin selkeitä, sitä vaan oli sen oman vauvan kanssa ja keskitty täysillä vaan siihen..Kaikesta muusta huolehdittiin.Ruuan sai aina valmiina ja oli tosi helppoa kun sairaalavaatteet sai hakee aina puhtaana pinosta ja heittää likaset koppaan yms.
Ja mä tykkäsin niistä verkkoalkkareista![:D][:D] Vitsi miten mukavat ja sinne mahtu hyvin ne isot siteet. otin niitä muutaman kotiinkin mukaan, omat alkkarit ois osunu ja hangannu just kipeeseen ja vuotavaan haavaan.
Arki sairaalassa oli siis pääasiassa kaksin oloa vauvan kanssa. Hoitajat toki kävi huoneessa ympäri vuorokauden ja aina sai pyytää apua jos jotain tarvi.
Vauvalta mitattiin veresokereita ja imettämistä seurattiin ja siinä neuvottiin. Jos ei ollu kokemusta vauvan hoidosta niin hoitajat neuvo ihan vaipanvaihdosta lähtien. Kerrottiin miten vauva tulisi puhdistaa päivittäin yms. Lääkärintarkastuksiin tultiin hakemaan huoneista ja hoitaja kävi tekemässä kuulokokeen ym. Mä en tainnu olla vauvasta muutamia minuutteja pidempään erossa eli vessassakäyntien ajan ja joitain kertoja hoitsu oli tulos mittamaa vauvan sokereita just ku olin syömässä, niin silloin hän otti vauvan mukaansa ja kävi pikaseen mun huoneessa tekemässä sen ja palautti vauvan sit :)
Me Noan kanssa enimmäkseen vaan lepäiltiin, käytiin syömässä ja jatkettiin yhdessä köllöttelyä[:)] Sitä oli jotenkin tosi väsy ja kipeä tietty myös. Oli ihanaa vaan olla rauhassa ja katsella sitä suloista lastaan:)
Siel oli turvallinen ja rauhallinen olo, mulla ainakin.
Osastolla oli isohko yhteinen tila missä oli ruokailut ja muina aikoina hedelmää kipossa. Siellä oli myös osaston ainoa televisio. Päivystysosastolla niitä oli huoneissa mut tuolla ei.
Tosta isän roolista mä en osaa paljoa sanoa, exä kävi yhtä päivää lukuunottamatta joka päivä, mut oli siellä vierailuajalla eli 17.00-19.00.
Päivystysosastolla huonekaverin ukko sai olla kymmenee asti illalla ja palata taas aamulla. Sillä käynnisteltiin synnytystä siellä ja miehen piti lähtee yöks aina kotii nukkumaa.
Mitähän vielä..Saa kysyä jos tulee vielä jotain mielee =)
 
Kiitos Marika ja Nyytti kokemusten jakamisesta. Eipä tuo osastolla olo nyt hassummalta kuulosta. Ite haluaiskin sen just olevan sitä lepäämistä, rauhoittumista ja voimien keräämistä. Kuitenkin loppuraskaus ittessään vie paljon voimia ja sit vielä synnytys siihen, niin voi olla aika poikki. Ja saa ainakin hetkeksi irtaantua noista arkisista askareista ja keskittyä vaan itteensä ja vauvaan[:)]

Oliko siellä huoneessa sit kaikki, mitä vauvanhoidossa tarvitaan niinku vesipiste, hoitopöydä, vaipat ym.?
 
ILLIL: Mun mies on sellanen möläyttelijä...heittää läppää väärällä hetkellä ja sit se onkovin herkkä painaa sitä hälytysnappia..:D sit mä saan kuitenki hoitaa puhumisen enkä aina tiennyt mitä sanoo...:D mut kyl se sit kiikutti mulle vettä ja kyseli miten jaksan..

ei kuitenkaan tsempannu mua mitenkää tai tuu hieroo selkää tai mtn mitä oon telkkarissa nähny et ne miehet tekee..mulle olikin tärkeintä et on mukana...sen huomasin tässä mun vikassa synnytyksessä et olisin kaivannu miestä mun tueks ponnistukseen (kun siis yhteisestä sopimuksesta ei ole osallistunut ponnistusvaiheisiin), se oli niin pitkä ja tuskanen ja mua alkoi pelottaa ihan sikana...sillo tuli tunne et oispa mun mies nyt siinä.
 
 
ANELSE: on niis huoneissa kaikki tarvittava ja yleensä jossain sielä osastolla on joku paikka mistä voi hakee lisää jos omasta huoneesta ne on loppunut. mut mammoille ja vauvoille oli ihan kaikki ainaki kättärillä, uskon et muuallakin.
 
Kertokaa lisää teidän vauvautuneiden arjesta, miten se on lähtenyt sujumaan? ?

Meillä päivät ovat vielä aika "rutiinittomia". Vauva on herälillyt yleensä klo.7-9 välillä, olen imettänyt ja sitten vauva kätisee ja vääntelehtii, puklaa ja sitten onkin pakko nousta, vaikka minua vielä väsyttäisi hirveästi. Syön puuroa, keitän kahvia ja vaihdan vaipan (tai vaihtelevasti vaihdan vaipan heti noustuamme)...Kohta sitten taas imetän ja yritän vähän siivota keittiötä, jos ehdin. Kahden maissa saatetaan viiemeinkin lähteä ulos kävelylle. Vaikea arvioida minkä verran vauvalle pukee vaatetta. Olen laittanut suunnilleen saman varustuksen kuin Turkoosi eli: body, sukkahousut, nallehaalari, kypärälakki, tumput ja sitten vielä makuupussi... Ollaan käyty n.30min lenkki, enkä vielä ole viitsinyt vauvaa ulos jättää nukkkumaan..Nyt kuitenkin mietin et jos vaikka tunniksi laittais.[8|] Vaavi ei ainakaan sisällä ole kauhean levollisesti tai pitkään nukkunut, joten ruuanlaittaminenkin on ollut haasteellista.
 
MIPSU: tässä meijän päivän ohjelma lähes joka päivä..
 
Vauva herättää minut viim. klo 5 ja syö ja äheltää, saan takas nukkuu ja otan ite torkut, herätys kuitenki viim. klo 7 kun isommat herää, niille aamupala.
Vauvan syöttöä n. klo 7.30 aikaan, isompi poika eskariin klo 8.30 ja tokan pojan/vauvan kanssa ulkoilua klo 8.30-10.
 
Syömme lounaan klo 11, vauva nukkuu. Nukkuu sisällä koska ei suostu jäämään vaunuihin. Vauvan syöttö klo 11.30. Eskarilaisen haku klo 12. Kakkonen päikkäreille klo 12.30. Eskarilainen päivälevolle tai minun ja vauvan kanssa touhuun.
 
Tässä välissä vauva syö tunnin-kahen välein.
 
Kakkonen herää 14-15 välillä. Välipala kaikille.
 
Ulkoilua tai muuta leikkimistä.
 
Päivällinen klo 16 jälkeen. Mies kotona. vauvan tahtiin syöttöä. minä itsnäisesti touhuun jtn omia tai lepään..mies lasten kanssa.
 
klo 17 lapset kylpypäivänä kylpyyn.
 
klo 18.30 iltapala. Vauva syö klo 19.
 
Kakkonen ja vauva nukkumaan omiin sänkyihinsä klo 20. Isompi klo 20.30.
 
Äiti ja isi nukahtaa klo 21 ihan rätteinä. ja sitten yöllä isi nukuttaa kerran kakkosen ja äiti imettää vauvaa n. 4x....
 
Voi embu sinä oot kyllä Sissi isolla ässällä[;)]Sulta tuntuu tuo suurperheenkin pyöritys sujuvan niin luontevasti, ja minua kun pelottaa se yksikin sinappikone[:D]Varmasti on kyllä varsinkin kolmen lapsen kanssa hirmu tärkeää tuo päivärytmi, että selviää päivästä kaaoksetta[:D]Kuinka siellä on muuten isommat lapset suhtautunut vauvaan ja vieläpä tyttö sellaiseen?
 
joo..mä sekoaisin jos ei olis rytmiä..:D Isompi tykkä kovasti vauvasta ja ylpeenä kertoo kaikille et hän on nyt kahen isoveli ja hänellä on sekä veli että sisko..:)
 
kakkonen on sen sijaan jo ehtinyt nappaa vauvan hiuksista kiinni ja olis joka kerta kun imetän tekemässä tuhoja tai heittelemässä meitä leluilla...mut muuten ei ole moksiskaan..varmaanki siksi että vauva vaan nukkuu..:D
 
Niillä niin vähän ikäeroa että tulevaisuudessa kuitenkin varmaan tykkää kun hänellä on tuollainen sisko..:)
 
Mä olen vielä hukassa kahden lapsen kanssa eli sitä rutiinia etsimässä. Yhden kanssa oli jotenkin niin helppoa, kun kaiken huomion sai antaa hänelle, mutta nyt kahden kanssa tuntuu, että kädet ei aina riitä.

Vauvakaan ei ole vielä oikein omaa rytmiään löytänyt. Toisina öinä antaa äidin nukkua jopa 4 tuntia putkeen syömisten välillä ja toisina öinä sitten herää tunnin välein - kuten viime yönä. Esikoinen on osoittanut mustasukkaisuutta ja pistänyt kaikki rajat uuteen testiin. Huokaus. Vaikka kuinka vietän aikaa hänen kanssaan ja leikitään, niin se ei tunnu hänelle riittävän. Toisaalta sitten hän huolehtii kovasti, jos vauva itkee ja antaa pusuja vauvan otsalle.[:)] Eli oma vaiheensa tämä lienee...

Eli rutiininmetsästyksessä täällä...
 
 
Tää nyt ei vauva-arkeen liity millään tavalla, mut tuli vaan mieleen kun sanotaan et oliko se imettäessä vai ihan synnytyksen jälkeen hiukset voi mennä huonoon kuntoon..? tai et niitä voi lähteä tavallista enemmän tjn.? Ootteko jo synnyttäneet huomannu tällästä? Raskauden aikaan omat karvat on ainakin olleet tosi hyvässä kunnossa ja jotenkii runsaamman tuntuset..nyt siis vähän jännittää millaseks nää sit muuttuu kun ei muutenkaa ole kauheen paksut huikset.
 
Eipä sitten ulkonanukuttaminen onnistunutkaan, kun hiton patterit oli lopussa itkuhälyttimestä, vaikka ne oli jo kertaalleen ladattu[>:]. Eikä tää mamma uskaltanu sitten jättää poitsua vartioimatta tuonne pihalle. Nyt on sitten taas syöty parikertaa peräkkäin pidemmissä jaksoissa. Toivottavasti ei toistu tuo eilinen himosyöminen[:D] kun poika siis söis varmaan 5 kertaa peräkkäin. Taidan antaa taas suosiolla lisäksi tuttipullosta illlalla niin nukkuu sit hyvin yön.

Lumia minä en ainakaan oo huomannut vielä hiuksissa mitään muutoksia, toivottavasti ei tuliskaan.
Tuo Embu on kyllä melko tomera ja reipas kun kolmen kanssa siellä päivät touhuilee[:)]. Yksinhuoltajille nostan kans hattua...olis se melkosta suoriutumista jos ei olis välillä apuvoimia.
 
Täälläkin ollaan kotiuduttu vauvan kanssa ja hienosti sujuu. ? Eilen päästiin kotiin ja eka yö on siis takanapäin. Tulipas muuten kauhea tunnemyllerrys, kun naistenklinikalta lähdettiin. Alko vaan itkettää, kun vauva itki ja ää!

Yöllä nukuttiin vähän niin ja näin.. Mies nukkui kyllä ihan hirveästi ja tänään päivälläkin. :D Itse valvoin vauvan kanssa... Mut ihanaa kuitenkin, että ollaan omassa kodissa eikä sairaalassa. ?

Vähän on pikkusella rytmi vielä huono, kun yöllä nukutaan niin vähän ja päivällä kyllä sitten uni maittaa. Tänäänkin nukkui n. klo 10-16.00. Huh! Sit pitikin jo pikkumiestä herätellä syömään.

Korviketta annetaan täällä lisämaitona myös. Vauvan paino sairaalassa kun laski sen 10%. Päästiin kuitenkin kotiin, kun muuten vauva oli tosi hyväkuntoinen. Nyt siis aina imetyksen jälkeen annetaan lisämaitoa! Paitsi nyt tossa tunti sitten kyllä nukahti tissille, niin ei silloin tietenkään anneta mitään lisämaitoja. On syönyt imetyksen jälkeen vielä max. 40ml. Mut pääasia, että pikkunen kasvaa. ?

**

Sairaalassahan vauva oli vierihoidossa. :) Nukuttiin samassa sängyssä ja oli ihan mukavaa. Olin neljän hengen huoneessa, kahtena ekana yönä siellä oli yksi nainen minun lisäkseni ja viimeisenä meitä oli 3 yhteensä. En heidän kanssaan juuri jutellut, toisen heidän vauvakin huusi vähän väliä niin nukkumisesta nyt ei niin hirveästi tullut. :X Ekana yönä minäkin annoin vauvani kansliaan, että saisin itse nukutuksi! Pari päivää nimittäin oli mennyt valvoessa.

Isi vietti meidän kanssa aikaa sairaalassa. ?

**

Nyt vaavi tuolla taas nukkuu. =) Saa nähdä millainen yö tämä seuraava on, että nukkuisko yhtään enempää kuin viime yönä. Itse kun en jotenkin vain osaa nukkua päivisin, välillä olen saattanut jotain torkahtaa, muttei mitään pidempiä unia.

Huomenna tekevät neuvolasta kotikäynninkin, mitä odotan sinällään, koska imetyksestä haluan jutskailla. :) Vauva kyllä imee ja ulkoisesti ainakin ote on kunnossa, mutta minuun sattuu, joten jotain vikaa siinä on. Muitakin asioita on mistä haluan keskustella, niin pitänee varmaan kirjoittaa ylös ne. ^^

Onkos täällä muuten muita joilla tehty episiotomia? Onko haava vielä kuinka kipeä? Itsellä ainakin on hirveän kipeä ajoittain ja särkylääkkeitä kyllä menee. :/

Vauva huutelee, hänen luokseen nyt siis. ?
 
Oi Embu, oot sä kyllä melkonen superäiti![:)]

Täällä on nyt kolme viikkoa oltu kotona ja totuteltu yhteiseloon. Kaikki on alkanu sujuun ihan älyttömän hyvin. Meidän prinsessa on niin kiltti ja nukkuu ja syö hyvin. Muutama yö takaperin oli ihan selvä kasvupyrähdys jonka takia sit söi muutaman yön ja päivän tiheemmin ja vähän itkeskeli jatkuvaa nälkää ja ilmeisesti siitä johtuvaa väsymystä. Nyt ollaan takas omassa rytmissä. Aamulla herätään 10 aikaan, aamutoimet ja syönti, valvoo hetken ja n.klo 12 nukahtaa pitkille unille -> 18 saakka, syö kyl kerran välissä. Illat on sit enemmän tankkausta ja virkeempi johonki klo 21 saakka, sit alkaa nukahteleen ja yöunille n.klo23 ja herää syömään klo 01, 04 ja 08. Eli aika helpolla täällä päästy...

Ainoa mikä ei toimi on imetys, mulla maito ehty lähes kokonaan ku vauva oli keskolassa ja ei se ikinä lähteny sit käyntiin vaik kaks lääkekuuriiki siihen söin, eli pulloruokinnalla täällä ollaan. Pidän kyl tissilläki välil et saa ees ne muutamat millit ja jotain vasta-aineita niitten mukana. Mut mun tytär on aivan uskomaton ja voisin tuijottaa häntä koko ajan <3
 
Hei thänks noista kehuista, mutta itte en ajattele noin..:D se on vaan kasvanut minuun noiden lapsien myötä..niikun teillekin tulee käymään..:) Välillä on huonoja päiviä mut suurimmaksi osaksi päivät on ihania lasten kanssa.
 
 
Pienenä vinkkinä sanon et varsinkin nyt kun tulee kesä niin ulkona kantsii viettää aikaa mahd. paljon niin lapsetkin on tyytyväisempiä, myös vauvat. Kakkonen kun oli kesävauva niin oli tosi helppo toteuttaa tota ulkona olemista..mä tyyliin asuin ulkona. Sielä jos vauvalle tuli nälkä ni istuin vaikka nurtsille jonku puun alle ja aloin vaihtaa vaippaa ja imettää...ja vauva oli aina tooosi tyytyväinen. Eriasia on sit tietty jos vauvalle tulee koliikki tai jtn..sit on hetken vähä hankalampaa.
 
Me saatiin Kättärillä perhehuone ja oli kyllä ihan luksusta. Mies hoiti kaikki vaipottamiset ja pesut ja mä ruokinnan. Huoneessa oli kaikki tarvittava ja vaippoja, vaatteita yms sai hakea lisää. Huonetta ei siivottu (olisi pyynnöstä) ja lakanat piti vaihtaa itse. Mies kuskasi pääasiassa ruuat omaan huoneeseen ja söinkin välillä tissi pienen suussa. Vauvalle oli muovinen sairaalasänky/kaukalo, mutta otin hänet viekkuun nukkumaan. Nukkui siis pääosin meidän välissä tai nostin sairaalasängyn kaiteen ylös ja tein pesän viereeni. Mulla on sama kuin Nyytillä, että kaipaan jollain tavalla sairaala-aikaa. Se oli jotenkin niin ainutlaatuista ja ihanaa. Ja tunteet oli niin pinnassa. Plussaa oli, ettei meidän huoneessa ollut tuota telkkaria vaan kaikki keskittyi vauvan ympärille. Ukko on niin riippuvainen telkkarista, muttei lähtenyt edes uutisia katsomaan [:D]. Pikku hiljaa kätilöiden käynnit vähenivät ja kävivät vaan sanomassa, että soittakaa kelloa/tulkaa käymään jos on tarvetta.

Ponnistusasentoa Illil kyseli joskus; laittoivat ponnistamaan kylkiasennossa. En ollut synnytyssuunnitelmaan laittanut mitään toivetta asennosta, kun eipä niistä ole kokemusta. Musta tuo toimi hyvin, kun ukko oli koko ajan mun kasvojen edessä tsemppaamassa ja pyyhki märällä pyyhkeellä otsaa. Hänen silmiinsä tuijottelin koko ajan ja kättä puristin. Jossain vaiheessa tuntui, etten jaksa pitää jalkaa ylhäällä. Kolmas kätilö tuli sitten pitelemään mun jalkaa. Ja kaikki 3 kätilöä (joista 1 opiskelija) ja mies kannustivat kuorossa "työnnä, työnnä, työnnä".

Meillä pikku herra on vaunuilun jälkeen jäänyt ulos (lasitetulle terassille) nukkumaan. Nukkuu ulkona hyvin. Mä sisällä hyppään terassin ovelle kurkkimaan. Enköhän mä pikku hiljaa ala itkuhälyyttimeenkin luottamaan. ;)

Vasen rinta on mulla ikävästi kipeytynyt. Oli jo lauantaina kosketusarka. Haudoin kaalin lehdellä, pumppasin ja annoin vauvan imeä kivusta huolimatta ja suihkuttelin kuumalla vedellä. Sunnuntaina illalla nousi kuume 38 asteeseen. Maanantaina oli ihan normaali olo. Nyt on taas vasen rinta toooosi kipeä.

Hiuksissa en ole huomannut eroa.

Rutiinista ei ole tietoa. Usein syödään... Ja äippä nukkuu liian vähän...

Masukivuista kärsitään kovasti ja cuplatonia kokeillaan, jos auttaisi. Eilen rahoittui kylvyssä, mutta vain kylvyn ajaksi [:(]
 
Terveisiä neljän viikon neuvolasta![:)]
Poika oli kasvanu ihan mahottomasti! Vaaka näytti 3465g ja pituutta 49.5cm. Noa pissas puunnituspöydälle ihan megapissat, lens seinille ja suihkus paineella mun kötee kun sen eteen sain, koko selkä oli pojalla ihan märkä[:D] Eli todellinen paino saatto olla sit vähän alhasempi mut ei tuota uudelleen punnittu enää heh. Paljon oli paino noussu joka tapauksessa kun kotiutuspaino oli 2560g.
Tissillä kököttää paraikaa ja tosi ahkerasti kyllä tankkaa, sit nukkuu pari kertaa vuorokaudes pidemmät(max.4h) unet ja muuten sit lyhyemmis pätkis ja välissä seurustelee :)
Ilma täälläkin meinaa kiertää ja cuplatonia syötän. Aamuöisin herää tuhertamaan ja 4-6 aikaan ja sit valvotaan horrokses muutama tunti, meinaa välil olla vähän väsy mut kyllä tää tästä :)
Nyt takas pakkailemaan!
 
Ajattelinpa tässä tulla pikaisesti jotain kirjottamaan. =)

Täällä menee kaikki hyvin! Tänään kävi neuvolatäti kotikäynnillä. Kaikki pikkuisella hyvin. ? Ainoa vaan paino ei ollut noussut tarpeeksi eli ei vielä päästä vaunuilemaan. :/ Pikkanen painoi nyt 3150g, kun syntymäpaino oli 3420g ja kotiutuspaino 3055g. Päästään ekan kerran sitten ens viikon perjantaina kun kävellään neuvolaan! Noh, täytyy vaan malttaa oottaa sinne asti. Tuun vaan hulluks täällä neljän seinän sisällä, mutta jospa sitä huomenna vaikka kävelisi apteekkiin, kun täytyy käydä ostamassa Ceridalia sun muuta. [:)] Voi isi sit sen hetken olla vaavin kanssa kaksin. ?

Pienellä lähti yön aikana napatynkäkin. =)

Hih, tajusinpa juuri, että vaikka ollaan kotosalla oltu pari päivää, niin telkkari on edelleen vaan kiinni. :D Mutta hyvä kai, ettei tuu sitä turhaan tuijoteltua!

Maha vaan kutistuu ja kutistuu.. Kotiutuessamme punnitsin itseni ja sairaalaan oli jäänyt joku 8kg. =) Lähtöpainoon olisi vielä 5kg matkaa! Saa nähdä kuinka nopeasti sinne päästään. ;> Nyt maha on ihan hassu, kun se on tommonen tyhjä. Mut mies ainakin tykkää, kun oon "niin laiha" nyt. :D Kivampi kuulemma halata ja sillain, kun ei oo sitä palloa tossa.

Pikkanen on kyllä valloittanut meidät ihan täysin. ?
 
Takaisin
Top