Vauva-arkea

Joo ymmärtäähän sen hössötyksen alkuun muttakun se on jo välissä sitä ettei vauvaa anneta mulle vaikka huutas nälkäänsä. "Pitäs tottua siihen ettei heti saakkaan kaikkea." Pakotetaan nukuttamaan pinnasänkyyn koska niin on heilläkin aina tehty. (Mutta mepä nukutaankin perhepedissä ;)

Sairaalastakin kotiutuessa hyvä että päästiin kotiovesta sisään ku hyökättiin tänne kutsumatta ja siitä melkeen 2vkoa eteenpäin rampattiin joka päivä. Koitappa siinä toipua synnytyksestä ja opetella imetystä rauhassa.. Toivoin että tää ois helpottanut ku tyttö vähän kasvaa mutta ei. Välistä vaan niin ahdistaa :/
 
Edelleen kielimuurin hyviä puolia: toinen ei voi kritisoida eikä neuvoa, kun ei osaa kieltä. :) Minun äitini on monessa asiassa viisas eikä puutu, muuta jos puuttuu liikaa sanon suoraan, että älä sinä mummu söhellä, ja että kiitos, nyt riittää, tämä on minun lapseni, minä päätän - omasi olet jo kasvattanut niin, että osaa kyllä tehdä hyviä päätöksiä. ;) Äitini siihen yleensä toteaa, että oletpas ihan oikeassa enkä epäile sitä yhtään, tämä on vain tällaista mummujen hömpöttelyä. :) Siitä on tullut jo vähän sellainen vitsi jo meille.

Edit: juu, tuo ramppaaminen. Ja kyllä meni hermot siihen. Miehelle valitin selän takana ja hän piti vanhemmistaan huolen. Lähti heidän kanssaan vaunulenkille, että minä sain levätä, ja vertaili kaikkien kolmen vauvakuvia, kun en jaksanut yhtään. Mieheni muutenkin tulkkaa äitinsä puheet niin, etteivät ne loukkaa minua. :) Hän "kääntää" siis minulle, vaikka tiedämme molemmat, että ymmärrän lähes kaiken, ja hän tietää, että minä tiedän, että hän vaihtaa asiasisältöjä. :D
 
Muokattu viimeksi:
JaneDoe kuulostaa niiiiin tutulta toi kylmyydestä hössääminen! Meillä sitä tekee anoppi.. Ja äiti paasaa korvikkeen kauheuksista eikä siksi suostu ottamaan Eetä yökylään kun ei halua antaa sille korviketta...
 
Meilläkin miehen äiti ja hänen mummonsa.. Huokaus sentään. Kaikki pitää olla heidän päätösten mukaan. Ihania ihmisiä ne on, mutta yrittää liikaa vaikuttaa kaikkeen. Ja isomummo aina selittää miten kun hän oli hoitaja sairaalassa perhepedissä nukkuvia tukehtuneita vauvoja tuotiin sinne ja miten tämäkin litistyy ja koirat puree jos jättää yksin jne. Omalle äidille kuten Libra sano, saan myös sanottua suoraan. Mutta hänen suunnaltaa ainoa buuaus tulee juurikin korvikkeesta ja miten en yritä tarpeeksi imettää ja laps tulee kipeeks korvikkeilla.. Blaa blaa. Asuu onneksi kauakana. Miehen vanhemmat naapurissa :/

Mieskin koko ajan sanoo vaan että voiku kaikki ois hyvissä väleissä. Ja }^${!\!$$ sanon minä jos joku alkaa pomottaa liikaa.

Mullakin on päässä kuva teistä kaikista :D ja oli kiva päästä vertaa todellisuutta kun yhden kaa täältä lokakuisista tavattiinkin. Yhtä mukava oli kun olin kuvitellutkin :) tuntuu että tää meidän lokakuu odottajat on paras noista kaikista. Te ootte jotenki, niinku moni myöhemmin liittyny sanokin, tervejärkisiä :D ja on tosi mukava jakaa kokemuksia ja huolia <3 muissa fiilis ei ainakaan vaikuta yhtä "kotoselta" :) hyvä me! :)
 
Tänne on nyt viime päivinä uskaltautuneet kirjoittaa monet taustalla seurailijat, joten ajattelin että miksenpä minäkin. Tosiaan plussauksesta asti seurannut ja myötäelänyt, syystä tai toisesta en missään vaiheessa heittäytynyt juttuihin mukaan vaikka se monesti mielessä on käynyt ja ehkä tarpeellistakin olisi ollut. Minulla oli laskettu aika 19.10, synnytys lopulta käynnistettiin ja poika syntyi 41+6 1.11. Synnytys oli minulle traumaattinen, ponnistin lähes 2h ja lopulta pääsimme pälkähästä imukupin avulla. En tiedä johtuiko synnytyksestä vai mistä, mutta koin ensimmäiset viikot todella hirveinä vauvan kanssa. Olin itkuinen ja toimintakyvytön. En tuntenut yhteyttä vauvaan, vaan ahdistuin hänen avuttomuudestaan. Neuvolassa meinattiin että klassinen babyblues-tapaus. Pikkuhiljaa hormoonit tasaantuivat ja olo helpottui muutenkin. Imetys ei onnistunut missään vaiheessa, vauva ei rauhoittunut rinnalle ja voimavarojen ollessa vähinä, jätin imetyksen jo kuukauden jälkeen (pumppasin kk korvikkeen sekaan). Missään vaiheessa vauva ei ollut täysimetyksellä, vaan korviketta annettiin laitokselta lähtien. Imetyksen epäonnistumista olen alkanut suremaan nyt viime aikoina, kun tuntuu että olen taas oma itseni ja jaksaisin panostaa vauvaan. Mutta en voi jäädä sitä murehtimaan. Yritän nyt keskittyä omaan hyvinvointiin ja sitä myötä antaa vauvalle kaiken mitä annettavissani on.

Alun vaikeudesta huolimatta, asiat on nyt todella hyvin. Vauva on ihana, iloinen poika joka jokeltelee ja hymyilee taukoamatta :). Äitikin on suht "järjissään" :wink.

On ollut mahtavaa seurata teidän matkaa ja olen saanut paljon vinkkiä, tietoa ja apua oman matkan varrella.
 
Tervetuloa kaikille uusille! Ja tänne vain ne muutkin rohkeasti kirjoittelemaan, jos vain vähänkään siltä tuntuu. Mukaan mahtuu kyllä! :)

Lylli, Upeaa, että olet vaikeista kokemuksistasi huolimatta kääntänyt uuden lehden. :) Minusta on äärimmäisen tärkeää pitää itsestäänkin huolta, silloin vauvakin voi paremmin. Siitä on hyvä jatkaa. :)
 
Huh, ku luin joitain noita anoppien puuttumisia yms teidän jutuissa. OTAN OSAA! Ei herranjumala oon niin herkkä muutenkin millekkään kommenteille sieltäpäin et huhuh, olis kyllä välit poikki varmaan nopeasti jos rupeis tunkemaan neuvojansa liikaa. Siis ihania ihmisiä on, mut en mä keneltäkään tyrkkyneuvoja kuuntelis et mikä on kenenkin mielestä oikein ja mikä väärin ja miks mä olen huono jos teen vauvani kanssa just jollain toisella tavalla asioita.

Onneks ei oo tyrkytelty omia neuvoja. Ehkä ne ei edes uskalla, ku ehkä on huomattu et oon vähän räiskyvä ja sanon kyllä jos mua ärsyttää jokin asia. Ihan sama oli nyt kyse anopista tai kenestä vaan mummelista tai ukkelista.
 
Onko kukaan matkustanut vaunujen kanssa junalla? Kokemuksia? Niiin sekavaa tekstiä löytyy netin syövereistä..tai siis: "on tila vaunuille, mutta siihen ei koskaan pääse.." tai "ei välttämättä mahdu ovista.." tai "ota paikka perhehytistä, vaunut mahtuu sinne, hyttiin on ovelta muutama PORRAS.." Jotenkaan ei kuulosta yhtään siltä, että olisin huomenna lähdössä.. ;)
 
En ole varmaan itseäni ja vauvaa esitellytkään.. kunhan taustalta pomppasin mukaan kun oli pakko päästä purkamaan tunteita johonkin :)

Eli siis meidän esikoisneiti syntyi 13.10 (RV 41+0). Synnytys oli minulle pitkä kokemus.. Yöllä lähdettiin sairaalaan kun tuntui etten enää kestänyt olla kotona supistusten kanssa ja siellä sain särkylääkettä, jonka turvin pystyin nukkumaan osastolla yön yli. (Olen kiitollinen ihanasta miehestäni, joka oli mukana koko ajan ja kärvisteli vierastuolilla koko yön kun ei malttanut jättää minua yksin :) ) Särkylääkkeet kuitenkin auttoivat niinkin hyvin, että minut lähetettiin seuraavana päivänä kotiin odottelemaan jatkoa. Seuraavana yönä lähdettiin taas takaisin ja kotiinlähtemisestä olin auennut vain pari milliä! Onneksi sillä kertaa päästiin kuitenkin synnytysosastolle ja neidin tuloa alettiin käynnistelemään.

Minulla oli kivunlievittäjinä ilokaasu ja epiduraali (jonka teho loppui sopivati ponnistusvaiheessa...) Piinallisen päivän jälkeen tyttäremme syntyi klo 21:57 (kerkesi vielä miehen veikkaamalle päivälle, mistä mies on ollut innoissaan kun arvasi oikein). Syntyessään tytöllä oli napanuora tiukasti kiertynyt kaulan ympäri ja hänet vietiin heti virvoitteluhuoneeseen. Huone oli ihan meidän huoneen vieressä ja kuulin vauvani ensi parkaisun oven läpi ja silloin pääsi ensimmäiset onnen kyyneleet kun kuuli, että happi kulkee :)

Synntys oli vauvalle stressaava ja oli niellyt lapsivettä, mistä sai streptocokkibakteerin (vaikka itselläni ei sitä todettu) ja joutui heti syntymän jälkeisenä päivänä keskolaan tarkkailuun.. Vauvaa odoteltiin vierelle kolme päivää ja tuona aikana imetyksen onnistuminen lähti alamäkeen.. Viikon sairaalassa oleskelun jälkeen pääsimme vihdoin kotiin.

Kotona kerkesimme olla noin yksi ja puoli viikkoa kun tyttö alkoi oirelemaan.. ihmettelimme mikä on kun ei ruoka maistu ja haluaa nukkua koko ajan.. Mittasimme kuumeen ja mittari näytti 39,7 :o Paniikissa takasin sairaalaan lastenosastolle ja tällä kertaa vauva sai antibioottia 10 päivää..

Minulle nämä sairaalareissut ja vauvan terveydestä huolehtiminen oli niin stressaavaa, että imetys ei ottanut sujuakseen ollenkaan. Ja osastoilla tyttö tottui pulloruokintaan niin, että lopulta pumppasin maitoa niin kauan kuin sitä riitti (noin 1,5kk), jotta vauva saisi edes vähän rintamaitoa.. Nykyään mennään kuitenkin ihan korvikkeilla.

On se hienoa katsoa kuinka vauva oppii uutta ja kehittyy :D Meillä on uusin juttu kiljuminen :D Ja höpöttelee tiikerilelulle lattialla leikkiessä :)
 
Hienoa että kaikki on mennyt nyt hyvin! :)
Meilläkään ei imetys oikeen sujunut, korvikkeilla menty ja nyt aletaan perunaakin huomenna. :D
 
Huomenta vaan..täällä on herätty vaan klo 00 ja 04 tänä yönä ja vieläkin tuhistaan pinniksessä. :) Mamma on kuitenkin nukkunut vaan 02-04.. -,- hieno päivä edessä! :D
 
Heh, meillä oli se unipäivä tossa alkuviikosta varmaan joku kunnon kehitysspurttipäivä, koska nyt toi sitterissä istuminen on kyllä yksi haaste. Ei pysy siis millään, turvavyöt pitää olla :D ja eilen sit tahallista naurua, hekohekoheko ja hirvee kiljuminen väliin ja taas hekohekoheko... ja siis meillähän on tosi vähän itketty, eli ei oo ollut pahemmin masuvaivaa tai muutakaan, mutta nyt sitten mölyäminen ja kiljuminen on tosi kovaänistä :D että tämmönen kolmenkuukauden rajapyykki meillä.
 
Meillä on pojat tehneet jo nyt jonkun liittouman mua vastaan.. Eli viime yö meni kuopuksella kitistessä, ähistessä ja välillä jopa itkiessä :( Veikkaisin rotan aiheuttamia vatsavaivoja..ainakin maha kurisi siihen malliin. Enkä edes viime yöksi antanut panadolia kun ei ollut enää lämpöinen..

Noh, näitä päivä kun esikoinenkin on kotona niin eikös hän herää sitten jo 5:30!! Yritin takaisin sänkyynsä, puolisen tuntia huuteli sieltä, ettei väsyytää.. Mies oli vielä aamulla kotona mutta 6:30 lähti hänkin töihin ja mamma ylös. Vuoden äitinä laitoin esikoiselle lastenohjelmaa ja painelin kahvinkeittoon..
 
Meillä vähän kumma aamu... Yleensä poitsu syö ja syökin hyvällä ruokahalulla, nyt aamulla ei vaan ruoka maistu. Noh, kokeillaan myöhemmin uudelleen.
 
Huuuh täälläkin huono yö takana!Illalla Poitsu ei millään nukahtanut kehtoonsa joten otin hänet viereeni johon simahti samantien ja ajattelin että nostan hänet siitä sitten sänkyynsä kun on hieman sikeämmässä unessa.VIRHE!! Jätkähän heräs siihen ja sen jälkeen heräiltiinkin tunnin-kahen pätkissä vaikka oli vellit syöty. Nooooh ehkä ens yö sitte paremmin.
 
Ihanan vilkasta keskustelua! Kaikille uusille tervetuloa mukaan :) luen ajatuksella kirjoituksia myöhemmin.

Meillä rotarokote selkeästi tekee masuvaivaa. Jäbä on kuin rautakanki välillä ja ikäänkuin kouristaa ja vinkuu :( yö meni onneksi hyvin vaikka nukahtaminen oli vaikeaa. Nyt poika nukahti vielä hetkeksi ja kohta meille tuleekin vieraita.

Hassua miten pojalle on tullut vakio heräämisaika 7:40. Nyt viikon ollut täsmälleen tuo. Tänään katsoin kelloa 7:38 ja poika tuhisi ihan rauhallisesti. Pistin pään tyynyyn ja SIMSALAPIM, poika hereillä! Yhtä täsmällinen kuin isänsä :D
 
Täälläkin nukuttu niiiiin huonosti!!! Blaaah.. 2h sain yhteensä unta.. Näillä mennään :D kuudelta herättiin ja päikkärit ei tunnu maistuvan ainakaan vielä... Väsytttääöö!!! Auuuuuuu auuuuu :P alkaa tulla sivuoireita mulla tästä valvomisesta :D hahahha


P.s se siitä tervejärkisyydestä :P
 
Onk teijän vauveleille tullu oireita vast siit rota-tehosteesta vai? Yyh... Sitä ja muit piikkei odotelles :/ Siit ekast ei meil tullu mitää..
 
Meillä ei tullut ekasta kuin väsyä ja lihassärkyä, mikä hoitui vain sylissä pitämällä koko päivän. Äidin syli on kuin kipulääke. :) Vahvistusrokotteista tuli väsyä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top