Vauva-arkea

Kiitos vastauksista, taidan lähteä tuttikaupoille. Poitsulla on melkoinen imemisen tarve ja meikäläinen tuntuu olevan ihan kävelevä tutti!
 
Vastavirrassa ja Libra: täällä myös melko sama meininki. Päivällä aletaan viihtyä enemmän hereillä. Olen yrittänyt alusta asti noudattaa noita Libran vinkkejä eli päiväsaikaan normaalit kodin äänet ja valot, illalla hämärämpää ja hiljaisempaa, yöllä kaikki äänet ja valot minimiin.

Aamulla heräillään vähän sen mukaan, miten yöllä on saanut nukuttua. Meillä petraamista vaatii nyt nuo rutiinit. Vaunulenkki saattaa olla nyt vähän miten sattuu ja menoja muutenkin päivästä riippuen. Uskon, että helpottaa myöhemmin jos nyt alusta asti saisi jonkun päivärytmin päälle.
 
Onko muuten vinkkejä, miten pienen saisi nukahtamaan omaan pinnasänkyyn yöllä? Nyt nukahdetaan pääasiallisesti tissille tai syliin, josta siirretään omaan sänkyyn. Vai onko näin 1kk iässä vielä tarpeen opettaa omaan sänkyyn itsenäistä nukahtamista...?
 
Kuinka pitkään teidän vauvat syövät yhdellä syöttökerralla? Tuntuu et tää meidän poitsu söisi ihan vaikka kuinka ja kauan.

Käytiin äsken koko perhe tuttikaupoilla. Poikanen on ollut aika itkuisa nyt pari päivää ja kaveri pelotteli jo koliikilla. Tutti auttoi äsken hetken aikaa rauhoittumisessa, mutta tissille oli päästävä sitten.

Kokeilen auttaisiko tutti yöllä omaan sänkyyn rauhoittumisessa syömisen jälkeen. Nyt pariin yöhön en ole saanut siirrettyä omaan sänkyyn, joko olen nukahtanut itsekin imettäessä tai poika herää heti oltuaan about 10 min omassa sängyssä.

Täällä ollaan vasta viikon vanhoja, joten aika opettelua ja hakemista vielä....
 
Triina: kyllä meilläkin viikon iässä syötiin pitkään mutta toisaalta sitten välissä nukuttiin sekä pitkiä että lyhkäisempiä unia. Ekat 3kk on aikaa, jolloin selkeää rytmiä ei välttämättä ole, eikä rytmiin pysty ihan mahdottomia vaikuttamaan. Aina tietty voi yrittää :)
 
Täällä totuttelua uuteen erilaiseen arkeen kahden vaippa ikäisen kanssa.. Voin kertoa että melkosta hulinaa ollut tämä kotiin paluu lauantain jälkeen kun kotiuduttiin kirpun kanssa sairaalasta,esikoinen ollut melko ihmeissään uudesta tulokkaasta ja mustasukkaisuutta selvästi ilmassa vaikka alle vuoden ikäinen tuo vanhin onkin niin näyttää silti ymmärtävän joten kuten tilanteen.
 
Täällä tosiaan korostetaan säännöllisiä rutiineja ja että ne auttavat vauvaa tuntemaan turvallisuuden tunnetta. Eli yritan noudattaa samaa aikataulua paivittain ja ehka siita on hyotya - ainakin on itselleni, koska voi vahan suunnitella paivaa aamulla. :)

Meilla typy nukahtaa pinnasankyyn yolla yksikseen. Pidan hanta sylissani niin kauan, etta han on aivan nukahtamaisillaan ja sitten laitan sankyyn ja menen itsekin nukkumaan, ja tytto nukahtaa sankyyn itsekseen. En kuitenkaan oisin anna nukahtaa syliini tai rinnalleni. Joskus joudun muutamaan kertaan nousemaan ja laittamaan tuttia tai ottamaan takaisin syliin hetkeksi, jos han itkee. Rajoitan seurustelua, pyrin vain imettamaan ja laittamaan vauvan takaisin nukkumaan.

Meilla vauveli syo yleensa 20 - 30 min reilun kuukaudenikaisena. Viikon iassa soi 10-15 minuuttia. Ja maitoa tosiaan tulee joskus aivan suihkuna. :)
 
Ensimmäiset kolme viikkoa meillä nukuttiin tosiaan äp:n laatikkoon pedatussa pikkupesässä. Pinnasänky oli liian suuri, eikä uni siellä maistunut. Kolmen viikon jälkeen on nukuttu pinnasängyssä.

Jos vaippaa tarvitsee vaihtaa yöllä, niin pyrin tekemään senkin aivan vähällä valaistuksella, enkä kanna pientä vessaan loisteputken alle.

Öisin muutenkin imetän ja nostan hänet takaisin sänkyyn. Peittelen ja toivotan kauniita unia. Joskus pitää antaa tutti, jotta on helpompi rauhoittua, mutta yksin jää joka kerta sinne unta hakemaan. Alusta asti on tehty näin ja ihan hyvin on mielestäni toiminut.
 
Juu äitiyspakkauksen laatikossa meilläkin nukutaan. Itse asiassa nukuttiin äsken melkein kolme tuntia kumpikin, poju boxissaan ja minä sohvalla. Tuttikin maistui ennen unia, auttoi selvästi rauhoittumaan!

Olin todella väsynyt koska poikanen nukkui koko viime yön vieressä. En osaa silloin nukkua kovin hyvin itse. Nyt pienokainen syö ja sitten hyvää yötä. Täälläkään ei öisin seurustella ollenkaan...
 
Saan varmaan kauheat haukut.. mut meillä on perhepeti meininki, eli poika nukkuu mun vieressä - tai meidän välissä, mut isä saa pysyä kauempana, ettei vaan vahingossa jotain kättä laita päälle. Jo synnärillä toi nyytti ei suostunu nukkumaan kärryssä, vaan nukuttiin vierekkäin ja sama nyt jatkunut kotona. Täytyy hiljalleen siirtyä eka boksiin ja vasta myöhemmin pinnasänkyyn (varmaan mulle vaikeampaa ku vauvalle).

Ollaan saatu jo kauhisteluja siitä, että entä jos vahingossa tukehdutat lapsen tms. mut ainakin mun vaistot on kyllä skarpit. Toki täytyy myöntää, et kyllähän nuo pelottelut puree... jos nyt vielä hetki perhepeteillään.
 
Mun on pakko sanoa tähän, että ihan oikeasti, kaikille toimii eri asiat erilailla. Ja kyllä se vauva tottuu vielä yksinkin nukkumaan. Mun mielestä ihan saa ite päättää mikä toimii omalle kohdalle ja vauvalle! Tarvii kuunnella muiden kauhisteluita :-o Aika hyvin ne vaistot kyllä herättää. Ite oon niin pyörivä hyrrä, että tuskin otan öiks viereen. Oma äiti piti kaikkia neljää lastansa perhepedissä, pinnasänky oli rekvisiittaa ;) Anteeks avautuminen, ärsyttäny vaan viimepäivinä ylipäänsä nää asiat :D uskon vaan et kaikki yleensä tietää mikä toimii omalla vauvalla, mikä ei. Eriasia jos kysyy neuvoja tms, mut ei toisten tapoja saa tuomita ja tuputtaa omia. Meni vähän pitkäksi tää :D
 
Joo siis mä en oo ainakaan tuomitse perhepetiä. Mä vaan ite nukun niin huonosti jos poika vieressä. Mutta mun neuvolan terkka ainaki sano että äidit ei kierähdä vauvojensa päälle jos eivät ole humalassa tms.

Olen itse nukkunut vanhempieni välissä varmaan ekaluokkalaiseksi :)

Ja viime yönä mun vaavi nukkui puolet yöstä omasta boksissa ja puolet mutsin kainalossa ja vielä pari tuntia päälle isin kainalossa. Kaikille jotakin!
 
Se, etta itse olen nukuttanut lapseni pinnasankyyn ihan vauvasta asti, on myos saanut kauhisteluja. Sitakin on kauhisteltu, etta emme nuku perhepedissa. :) Etta teki niin tai nain, aina jollakulla on herne nenassa. Tarkeinta on, etta tekee niin kuin itselle ja omalle perheelle sopii eika sita tarvitse kenellekaan perustella. Jokainen vanhempi, lapsi ja perhe on erilainen. Se, etta meidan perheelle pinnasanky on toiminut hyvin, kun kapaloimme vauvan ja lammitimme sangyn, ei tarkoita etta se kaikille toimii. Tiedan vauvoja, jotka haluavat olla iholla kokoajan, siis aivan kokoajan - ja jos perhe mielii nukkua yhtaan, on iholla nukkuminen ainoa vaihtoehto. :)

Se taytyy vain sanoa, etta tassakin on mielenkiintoisia mielipide-eroja: suomalaiset ja hollantilaiset tuttuni tukevat pinnasangyssa nukuttamista, mutta italialaiset sukulaiset ja osa amerikkalaisista tutuista kauhistelevat. Moni italialainen sukulainen on nukuttanut lapsensa perhepedissa kaksivuotiaaksi asti, kun taas hollantilaiset on rutiinisti siirretty omaan huoneeseensa kolmikuisina. Ja ihan ihmisia niista kaikista lapsista on tullut (mita nyt jotkut italialaiset ovat vahan mammanpoikia, mutta se lienee enemman myohemmin opittua kaytosta kuin nukkumisjarjestelyista johtuvaa...;)).

Ei minusta viela kuukaudenikaisen vauvan tarvitse osata nukahtaa itsekseen. Meilla siihen vain totutellaan sen takia, etta se on luonnollisesti lahtenyt niin menemaan. En olisi vakipakolla sita aloittanut ja jos vauvani huutaisi sangyssa ihokontaktia, asia olisi toisin. Mutta lapseni on aitiinsa tullut ja nukkuu kuin tukki missa vain. :) Ainoastaan siina tapauksessa, etta lapsen nukkuminen/nukuttaminen haittaa aidin unta, aloittaisin unikoulun. Ehka ajattelen itsekkaasti, mutta aitina minun jaksamiseni on avainasemassa, koska jos mina vasahdan, kaikilla menee huonosti - ja siksi varjelen omaa lepaamistani. Vaikka olenkin vasynyt, on tarkeaa, ettei vasya kerry liikaa ja sen univajeen kanssa parjaa.
 
Libra, olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi tuosta äidin levon varjelemisesta (muutoinkin kyllä koko tekstistäsi). Jos minä en nuku lainkaan, menee tässä huushollissa kaikilla huonosti! Varsinkin pienokaisellani. Viime yönä nukuin itse huonosti, koska siirsin pojan omaan sänkyyn syötettyäni hänet ja sinne rauhoittuminen olikin usean venkslauksen takana. Oli myös hassua, että aamulla pojan ääntelyihin herätessäni, heräsin unesta, jossa imetin häntä :D

On ollut todella hassua huomata, että vaikka työssäni ohjaan nuoria äitejä, en yllättäen itse äitinä nyt olekaan varma mistään. Työssänikin ohjaan äitejä tutustumaan vauvoihin ja valitsen äitien kanssa yksilölliset toimiviksi todetut toimintatavat. Nyt itse äitinä haenkin paljon hyväksyntää ja ymmärrystä ympäriltä. Olen viikon aikana käynyt läpi kaikki tunnetilat onnesta epätoivoon ja epävarmuuteen. Pääasiassa onneksi olen kuitenkin äärettömän onnellinen pikkuisestani. En osannut nauttia raskausajasta, mutta tämä vauva-aika tuntuu hyvältä.

Nyt pikkuiseni nukkuu sitterissä, piti lähteä vaunuilemaan mutta ulkona on varsinainen syysmyräkkä.
 
Kyllä meilläkin silloin tällöin nukutaan tunti tai kaksi mun kainalossa. En tarkoittanut, että pinnasänky on mitenkään ehdoton. En usko, että meilläkään jätettäisiin pientä pinnasänkyyn itse hakemaan unta, jos ei olisi onnistunut alusta asti. Tottakai otan hänet syliin ja lohdutan, jos tulee itku ja kiukku.

Itse olen myös saanut aika tiukkaa palautetta ulkopuolisilta siitä, että pieni on nukkunut meidän sängyssämme. Mielestäni jokainen tekee niinkuin itse tuntee hyväksi ja muiden on turha vedellä palkokasveja nenuun sellaisista asioista, jotka eivät heille kuulu.
 
Meillä poikanen nukahti eilen pinnasänkyyn itse ja vielä ilman tuttia. Yöllä syöttöjen jälkeen osittain tutin avulla. Äiti taisi olla täällä se, joka alkujaan sitä ihokontaktia kaipasi ja nukkui lapsi vieressään :D

Mutta kyllä nukuin itse paremmin kun ei tarvinnut sitä herkintä koiranunta nukkua.
 
Triina: Mulle sanottiin neuvolassa, että kaksi viikkoiselle saa alkaa antaman tuttia. :D (naurattaa itseänikin, kun kaikille tuntuu olevan eri ohjeet näihin, no: minä nyt sitten keskiviikkona kaksi viikkoiselle sitä tuttia alan tarjoamaan.. ;) )

ccix: Perhepedissä nukutaan täälläkin. Tai no: Minä nukun kuopuksen kanssa sängyssä ja mieheni esikoisen kanssa sohvalla. :D Monella on mielipiteensä perhepedistä. Olen jättänyt negatiiviset mielipiteet omaan arvoonsa. Tämä tyyli sopii meille ja sillä sipuli. ;)

Nämä edellä mainitut on nyt juuri niitä juttuja mitä teille aiemmin kurjoittelinkin, että:
"Kannattaa tehdä niin kuin itselle parhaalta tuntuu".
 
Täytyy vielä lisätä, että osa kauhisteluista perhepetiä kohtaan on tullut lapsettomilta ihmisiltä, joten ehkä mun pitäis vaan olla kuuntelematta liiaksi muiden mielipiteitä. Itse en tosiaan pyöri, nukun koko yön samassa asennossa (jäänyt päälle loppuraskaudesta :) ) ja meillä nyt on tämä järjestely toiminut. Poikanen jo synnärillä ilmoitti, ettei halua nukkua yksin... tai siis ehkä vajaan tunnin nukkui ja heräsi tajuten, ettei äiti ookaan vieressä.
Lisäksi vauvan tuhina ja ääntely rauhoittaa myös mua ja nukun paljon levollisemmin, vaikkakin muutaman tunnin pätkiä.

Jotenkin mulla on vaan itsevarmuus aika nollassa, ensimmäinen lapsi ja aina ollut enemmän sillä kannalla, ettei lapsia. Kaikkien ulkopuolisten mielipiteet tuntuu kauhean jyrkiltä ja syö entisestään omaa luottamusta äitinä olemiseen. Kaikki meillä on mennyt hyvin, mutta joku pieni ääni aina kyseenalaistaa omaa kyvykkyyttä. Noooh, mut luotan kuitenkin mun luontaiseen kykyyn muuttua äidiksi, päivä kerrallaan. Taidot kehittyy ja kai se itsevarmuuskin tässä pikkuhiljaa.

Tuli tuossa neuvolassa pyörähdettyä ja varsin mukavaa saada positiivista palautetta. Meillä on todella mukava neuvolatäti, siitä saa olla kiitollinen. Niin ja paino nousee, nyt sitten öö... 11 päiväsenä ollaan neljän kilon kastissa ja pituuttakin tullut 1,5 cm :)
 
Ja joillekin taas sopii se, että vauva nukkuu omassa huoneessaan. Kukin tekee kuten parhaaksi näkee.:)

Itseasiassa joku kyseli neuvoja siihen, miten saada lapsi nukahtamaan omaan sänkyyn. Hollantilaisten neuvo on laittaa lapsi sänkyyn uniaikaa silloin, kun hän on hereillä, sanoa hyvät yöt, laulaa unilaulu, mitä nyt haluaa ja sitten poistua huoneesta. Vauva todennäköisesti itkee, mutta häntä ei nosteta enää pois sängystä, vaan lohdutetaan sängyssä esim viiden minuutin välein. Lopulta vauva oppii nukahtamaan itsekseen esim vatsanväänteistä huolimatta. Mukavaahan tämä koulutus ei ole, mutta välttämätöntä, jos mielii töihin parin kuukauden äippäloman jälkeen muuna kuin zombieta. Tämä on yksi tapa.
 
Libra: Suomessakin tällaista kuvailemaasi Unikoulua harjoitetaan. Tosin muistaakseni suositellaan vasta alkaen 6kk ikäisille vauvoille. Meillä esikoiselle käytettiin tassuttelu-unikoulua (ohjeet löytyy Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta.)
 
Takaisin
Top