Se, etta itse olen nukuttanut lapseni pinnasankyyn ihan vauvasta asti, on myos saanut kauhisteluja. Sitakin on kauhisteltu, etta emme nuku perhepedissa. :) Etta teki niin tai nain, aina jollakulla on herne nenassa. Tarkeinta on, etta tekee niin kuin itselle ja omalle perheelle sopii eika sita tarvitse kenellekaan perustella. Jokainen vanhempi, lapsi ja perhe on erilainen. Se, etta meidan perheelle pinnasanky on toiminut hyvin, kun kapaloimme vauvan ja lammitimme sangyn, ei tarkoita etta se kaikille toimii. Tiedan vauvoja, jotka haluavat olla iholla kokoajan, siis aivan kokoajan - ja jos perhe mielii nukkua yhtaan, on iholla nukkuminen ainoa vaihtoehto. :)
Se taytyy vain sanoa, etta tassakin on mielenkiintoisia mielipide-eroja: suomalaiset ja hollantilaiset tuttuni tukevat pinnasangyssa nukuttamista, mutta italialaiset sukulaiset ja osa amerikkalaisista tutuista kauhistelevat. Moni italialainen sukulainen on nukuttanut lapsensa perhepedissa kaksivuotiaaksi asti, kun taas hollantilaiset on rutiinisti siirretty omaan huoneeseensa kolmikuisina. Ja ihan ihmisia niista kaikista lapsista on tullut (mita nyt jotkut italialaiset ovat vahan mammanpoikia, mutta se lienee enemman myohemmin opittua kaytosta kuin nukkumisjarjestelyista johtuvaa...

).
Ei minusta viela kuukaudenikaisen vauvan tarvitse osata nukahtaa itsekseen. Meilla siihen vain totutellaan sen takia, etta se on luonnollisesti lahtenyt niin menemaan. En olisi vakipakolla sita aloittanut ja jos vauvani huutaisi sangyssa ihokontaktia, asia olisi toisin. Mutta lapseni on aitiinsa tullut ja nukkuu kuin tukki missa vain. :) Ainoastaan siina tapauksessa, etta lapsen nukkuminen/nukuttaminen haittaa aidin unta, aloittaisin unikoulun. Ehka ajattelen itsekkaasti, mutta aitina minun jaksamiseni on avainasemassa, koska jos mina vasahdan, kaikilla menee huonosti - ja siksi varjelen omaa lepaamistani. Vaikka olenkin vasynyt, on tarkeaa, ettei vasya kerry liikaa ja sen univajeen kanssa parjaa.