Vauva-arkea

ccix, osta (tai pistä mies ostamaan) itsellesi kaikkia helppoja nopeita välipaloja/ruokia kaapit täyteen, ihan mitä sun vaan vois vähänkin tehdä mieli. Esim. myslipatukoita, jogurtteja, hedelmiä, säilykkeitä, valmisruokia, mehukeittoja jne. Se ainakin helpottaa, jos on valikoimaa eikä tarvi erityisemmin alkaa valmistaa mitään. Jos muistaminen on ongelma, niin kännykkään vaan muistutuksia muutaman tunnin välein. Ei varmasti lyhytaikainen paastoaminen vielä aiheuta ongelmia, mutta tokihan se pidemmän päälle alkaa kroppaa rasittamaan ja maidontuotanto voi kärsiä, jos ei oikeasti saa riittävästi ravintoa. Kyllä se normaali olotila varmasti alkaa hiljalleen palautu kuitenkin. :)

Libra, tiedän useampia, ketkä ovat suht pienen vauvan kanssa matkustaneet (3-6kk) ulkomaille, toki kohteet olleet "siistejä ja helppoja", siis tyyliin Kanarian saaria ja Eurooppaa. Rintaruokinnalla oleva vauva on siitä helppo, että vauvan ruoka kulkee helposti mukana ja on sitä ihan samaa kuin kotonakin. Varsinkin jos menette sukuloimaan, niin en pitäisi sitä itse ongelmallisena (mielipiteitä silti löytyy varmaan laidasta laitaan...). Tokihan se paljon riippuu myös siitä, kuinka rennosti itse lähtee matkustamaan, minkälainen vauva on luonteeltaan, ja minkälaiseen kohteeseen on lähdössä.
 
Ccix: mulla kans on ruokahalu kadonnut, ollu sektiosta lähtien.. tuntuu että pärjäisi ilman ruokaa mutta on pakko syödä. Oon "kärsinyt" viikonpäivät huimauksesta, luultavasti just huonon syömisen takia :/ neuvolatädille sanoin tästä kotikäynnillä niin käski vain syödä pakolla. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Jospa tää olotila tästä normalisoituisi pian! :)
 
Ccix onko sulla suoli lähtenyt toimimaan hyvin, ummetushan voi varmasti vaikuttaa ruokahaluunkin.
 
Mites muuten teillä, joilla oli jo ennestään lapsi/lapsia, miten ovat ottaneet vastaan uuden pikkusisaruksen? :) Varsinkin ne lapsukaiset, joilla ei ennestään ollu sisaruksia? :)
 
Omena: juu, oon yrittänyt just jotain tosi simppeliä ja nopeeta saada syötyä, ja mies parka niska limassa kantaa kaupasta kaikkea mahdollista - ja tuollahan nuo kaapissa (: tänään jotenkin jo vähän paremmin saanut ruokailtua, lähinnä hedelmiä ja yogurttia, mut pääasia et jotain sain alas, ilman kakoamista :P

...niin ja S1N1, suoli toimii, liiankin hyvin, kiitos kysymästä :D sairaalassa en uskaltanut käydä kakkosella, pelotti niin et paikat repeis lisää. Pelkäsin kyllä, että saisin näiden repeämien lisäksi vielä ummetuksen ja sitä kautta peräpukamat, mut nyt näyttää aika valoisalta tän asian suhteen.

Täällä taidetaan herätä, ja ei epäilystäkään, etteikö hälle ruoka maistuis :)
 
Voi kökkö, minnuu meinaa vähän ummettaa eikä ruoka maistu.... Levolac kehiin siis!

Mä just meinaan pakata poikasen autoon ja lähtee kauppareissulle! Poistun ekaa kertaa viikkoon tästä talosta muualle kuin sairaalaan. Jännittäääääää :D
 
Voihan peräpukamat! Ne on vaivanneet jo pitkään. Kaveri varoitteli, että tulee herkästi synnytyksen jälkeen ja pyysinkin jo heti synnärillä ummetuslääkettä (ihan jo senkin takua, että uskaltaisi käydä vessassa...). Luulin jo päässeeni pälkähästä mutta n. viikko synnytyksen jälkeen ne sitten iskivät!

Kuituinen ruokavalio, riittävä neste, ummetuslääke ja peräpukamavoide. Niitä on käytetty mutta sitkeitä on pirulaiset.

Onko muilla ollut samaa ongelmaa? Tai onko hyviä vinkkejä niiden hoitoon?
 
Taallakin on vahan ummetuksen poikasta, mutta runsas veden juonti, kavelyt, luumut ja Activia-jogurtti ovat auttaneet minua. Perapukamia oli heti synnytyksen jalkeen, mutta onneksi ne laskivat nopeasti - otin pahimpina paivina kipulaaketta, se auttoi niin tikkeihin kuin aristaviin rintoihinkin.

Ensi viikollapas onkin loppukontrolli! Jee!! Liikunnan aloittaminen haamottaa. :) Latasin tanaan kannyyn ruokapaivakirja/harjoittelu-sovelluksen, etta voin jo paasta uuden elaman makuun. On tullutkin naina kuutena viikkona syotya ihan mita sattuu, mutten uskaltautunut viela ottamaan before-kuvaa... Joka tapauksessa, tasta se lahtee - pikkuhiljaa. :)

Omena, ei tosiaan olla viela hirveasti liikuttu vauvan kanssa, joten lennolle lahteminen jannittaa. :) Se on kuitenkin kokonaan eri luokan matkustustyyli kuin lahineuvolaan meneminen. Eilenkin melkein myohastyimme asuntonaytolta, vaikka yritimme lahtea tunnin etuajassa, koska viime hetkella tietenkin piti vaihtaa kaikki vaatteet vauvalle ja itselle... Soijaa pukkasi jo omassa eteisessa! :D
 
:/ mulla on ollut oikeasti lapsesta asti yksi pieni peräpukama ja olen vähän pelännyt raskauden aikana, että niitä tulisi lisää ja näinhän on käynyt sitten viime aikoina, olen käsin tunnustellen ja sitten peilistä katsonut, että joo-o, kauhealta näyttää tuolla jo nyt, enkä ole vielä edes synnyttänyt. Ei mulla ole ollut ummetustakaan kuin muutaman kerran.
Taitanut kaikki laskimoiden painuminen vatsan painosta aiheuttaa noi lisäpukamat tuonne.
Olen vaan työnnellyt takaisin suoleen aina vessassa käydessä :(
Mulle iso esteettinen haitta ja jos ne tuonne jää hoitokonsteista välittämättä, niin mä kyllä ehdottomasti haluan jotain hirttoa niille tms. Varmaan hirveämmän näköiseksi tulee vielä synnyttämisestä, en uskalla kuvitellakaan..
 
Maiden, mulla esikoisen raskausaikana tuli pukamia, tosi kipeetkin oli, mut jossain vaiheessa synnytyksen jälkeen hävisivät. Nyt taas on tullut, ei kipeitä onneks kuitenkaan. Mut toiveita herättelen et katoisivat taas joskus synnytyksen jälkeen..
 
Käytiin tänään kaupassa (: käveltiin/ulkoiltiin siis edestakaisin, eli yhteensä reilu puolituntia ulkoilmaa. Teki hyvää, ja poitsu nukkui koko matkan. Huomasi kyllä, että reipas kävely otti kunnon päälle, mut eiköhän tässä pikku hiljaa ala palautumaan. Ruoka on maistunut jo paremmin, vaik vielä kranttuilen.

Yöt alkanut vaikeutumaan - täällä ollaan aktiivisia öisin. Mietin, et miten saisin näin pientä muuttamaan vuorokausirytmiään? Päivät siis nukkuu lähes tauotta ja illalla (alkaen ysin ruokailusta) ollaan niin jumppatuulella ja heilutaan ja tuhistaan... vasta puolen yön jälkeen alkaa taas väsymys painaa. Toisaalta helpompaa ehkä, että mä vaihdan rytmiä (olematonta selllaista, mitä nukkumiseen tulee) ja hissukseen katellaa miten asiat setviintyy..
 
VilliVadelma, latasin ilmaisen TwoGrandin, koska siinä päiväkirjaa pidetään valokuvilla eikä lasketa kaloreita. Minulla kalorien laskemiseen ei ole tarvetta, näen kuvista syönkö oikein. Tykkään koska päivitys on nopeaa, inhosin ruokapäiväkirjan pitämistä niin että kaikki pitää kirjoittaa, nyt ei olisi aikaakaan. Myös vedenjuonnin, harjoittelut ja edistymisen painon kanssa voi kirjata jos haluaa.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä ollaan päiväsaikaan jo aika pitkään hereillä. Alkuviikosta poitsu oli hereillä aamupäivästä kolme tuntia yhteenmenoon. Eilen kuuden tunnin aikana nukkui parit aivan pienet unet ja loppujen lopuksi seurasi kunnon itkukonsertti, ennen kuin rauhoittui ja nukahti viiden jälkeen.
 
Vastavirrassa, täällä on sama juttu! Typy haluaa seurustella tai pitää itse itseään hereillä ja sitten karjuu väsymystä.

Alkavatko päivärutiinit löytyä? Meillä on niin laiska aikataulu, että vähän hirvittää jo nyt se aika, pitää mennä töihin, vaikka siihen pn vielä muutama kuukausi. Eli nyt nukkumaan mennään kymmenen aikoihin, yösyötöt tarvittaessa, heräillään aamuun siinä kymmenen aikoihin, syödään ja nukutaan aamupäiväpäikkärit. Sit lounas, seurustelua ja kahden aikaan ulos tunnin lenkille ja iltapäiväpäikkäreille. Ilta valvotaan ja huudetaan, paitsi minun sylissäni ja jumppapallolla pompotellessa.:) Kylpy sitten juuri ennen iltasyöttöä, kun tarvii.

Ajattelen kauhulla sitä, kun pitää olla jo kasiksi töissä ja vauva hoidossa... OMG!
 
Muokattu viimeksi:
Onko teillä tutti käytössä? Missä vaiheessa sen olette ottaneet käyttöön?
 
Meillä on Aventin ja ollut käytössä päivästä 3.:)

Täällä sanotaan, että vuorokausirytmi pitää opettaa ja lasta pitää aktivoida päivällä. Eli suomeksi valvottaa pidempiä aikoja päivisin, pitää meteliä ja puuhailla kaikkea, kun taas yöt pitää hyvin rauhallisina, hiljaisina, pimeinä ja rajoittaa seurustelu minimiin. Täällä myös lapsi jo hyvin varhaisessa vaiheessa opetetaan nukahtamaan itse omaan sänkyynsä opettelemalla iltarutiini. Ehkä siitä olisi apua teillekin pitkällä tähtäimellä vaikkei se välttämättä ensi yöksi autakaan?
 
Muokattu viimeksi:
Libra meidän päivä kuulostaa hyvin samanlaiselta! Iltakiukkuja ei onneksi ole joka ilta ja ulkona saatetaan käydä vasta illallakin. Joinain päivinä nukutaan tosiaan enemmän ja joinain vähemmän.

Viikolla tein reissun kaupungille, ensin myöhästyttiin bussista, kun vielä opetellaan tätä aikataulujen kanssa elämistä. :D Matkoineen reissulla oltiin nelisen tuntia ja pikkuinen oli hereillä vain sen hetken kun syötin ja vaihdoin vaipan.

Tutti on nyt siis meilläkin käytössä, käytetään lähinnä rauhoitteluun, jos on tarve. Eikä pikkukaveri sitä aina suostu ottamaankaan. Reilu kolmeviikkoisena otettiin tutti käyttöön.
 
Meillä tutti oli annettu eka kertaa jo laitoksella.Vauva vietiin vauvalaan pariksi tunniksi että saisin itse nukkua niin palasi sieltä tutin kans.Siitä lähtien olen sitä itsekin antanut imemisen tarpeeseen ja nykyään myös rauhoittumiseen.Usein nukahtaa melkein samantien kun saa tutin suuhun.Pyrin käyttämään sitä kuitenkin mahdollisimman vähän.

Meillä saatetaan valvoa päivällä useampi tunti putkeen.Välillä saatetaan ottaa puolen tunnin päikyt.Huomaan että pientä väsyttää mutta tuntuu että hän väkisin pitää itseään hereillä.Vihdoin kun sitten nukahtaa niin unet voi venyä aika pitkiksi.Vatsavaivat pitää myös välillä hereillä.Onko muilla ilmennyt ilmavaivoja/muita masu ongelmia?
Meillä ne alkoi noin kolmen viikon ikäisenä.Ei onneksi oo pahoja mutta sen verran kuitenkin että välillä ähkii ja puhkii kasvot ihan punaisena kun ilma kiertää pienessä masussa.Käy ihan sääliksi.Mahallaan olo auttaa sekä pysty asento sylissä.Se valvottaa myös äitiä öisin kun herään siihen kätinään.Meillä ei siis itketä vaan kätistään joten ei hirveän paha tilanne ole :)
 
Papuliina meillä alkoi nuo vatsavaivat jo laitoksella toisena päivänä. Niin säälittää kun toinen haluis niin nukkua mut vatsaa kipristää niin että itku tulee, loppujenlopuksi sit nukahdetaan syliin ku siinä helpompi olla ja ilma pääsee ulos jommasta kummasta suunnasta. Välillä jos näyttää ettei se syli ja pystyssä oleminen auta, niin olen pyrkinyt jumppaamaan jalkoja vatsaan ja pois vatsalta, niin sekin ollut meillä yksi keino helpottaa pikkasen oloa.

Meijän poitsu on vähän yli viikon vanha ja itse olen tuttia sille antanut jo 4pv ikäisenä. Useimmiten sillon tutti suussa kun on semmosta pientä kitinää ja rauhoittumiseen yleensä tuttia tarjoan.

Vauva-arki meillä on hyvin lähtenyt käyntiin. Tälleen ensisynnyttäjänä ja ns ensikertalaisena muutama juttu on vielä hakusessa, mutta kaikki aikanaan sitä opitaan. Vaipanvaihto menee luonnostaan ja muutenkin kantaminen ja pitäminen onnistuu, mutta sit ku alkaa pieni kitinä ni en itse välttämättä heti tajua mitä poika tahtoo.
Mutta niinhän se on, kukaan ei ole seppä syntyessään :) Onneksi ei tarvitse yksin huolehtia vauvelista vaan on tuo mies tuossa vierellä ja innoissaan aina auttamassa jos näkee että itse olen väsynyt ja haluaisin hetken rentoutua.
Oma nukkuminen sijoittuu suurimmaksi osaksi yöhön sille välille ku pikkukaveri itsekkin nukkuu ja välillä jos tosiaankin päivällä väsyttää niin päikkäreitä sen mukaan mitä poitsu itse nukkuu.

Mutta kaikille ystävilleni ja tukiverkostolle sanonutkin että kaikki lähtee vielä hyvin tullaamaan, siinä menee vain hetki oppia mitä poika haluaa ja mikä on itselle hyväksi. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top