Vauva-arkea

Meilläkiiiin nukuttiin 7h!!!!!! 7h!!!!! Tai okei, 6h 45min :D heheh ja sen jälkeen vielä 3h ja sit vielä tunnin :)

Mäkin heräsin ja riittii vaan toinen rinta :) me ollaan melkeen siirrytty täysimetykseen tässä 3kk iässä viimein :D hahha Kait se vaan näinkin voi onnistua vaikka alussa menikin päin honkia kaikki :) poitsukin tykkää niin tissistä :) annan kyllä jotenki tottumuksesta korviketta välillä kun unohdan et voin imettääkin.
Yön mies roudas korvikkeen mutta niin vaan kaikki meni viemäristä alas :)

Vähän off topic, ois voinu imetykseen laittaa mutta tuli nyt tänne.

Nyt jos kaikki lampsitaan aamupalalle :)

Edit: Oli tosiaan myös se ilmankostutin päällä illasta pari tuntia ja 2-5 ja ei ollut yhtään poitsu tukkonen aamuyöllä! :) Ikkunat näytti sisältä siltä et ois satanu kaatamalla ja miehen piti vähän väliä pyyhkeen kaa heilua niitä kuivaamassa, mutta mitä ikkunoista jos poika voi paremmin!! :P
 
Muokattu viimeksi:
Meilläkin meni viime yönä putkeen 7,5h. Mutta sen jälkeen tuntui ottavan pattiin ja piti vähän itkeskellä :/ Nukahti kuitenkin uudestaan ennen kuutta ja nukkuu edelleen.

Kohta on laitettava Dodo-sorsa soimaan, että jäbä herää ja ehditään tanssitunnille!
 
Neuvolassa en ole vielä ehtinyt tuosta kontaktin ottamisesta ja hymyilystä kysyä. Viime viikolla käytiin pikaisella punnituskerralla neuvolassa, mutta siinä ei ehtinyt sen enempiä oikein jutella ja sitä edellisen kerran kun käytiin, poitsu oli vasta 6vko. Parin viikon päästä on kuitenkin seuraava neuvolakäynti, niin kyselen kyllä siellä asiasta.

Iskä saa aika samanlaista kohtelua meillä eli ei ole sen kiinnostavampi kuin minäkään. Pitäisi varmaan maalata naamansa keltamustaraidalliseksi, niin pystyisi klpailemaan hoitopöydän mobilen ampparin kanssa :D En välttämättä saa enempää hymyjä tai kontaktia, jos poika on muiden sylissä meillä kotona, mutta jos ollaan jossain muualla, niin silloin olen saanut kyllä parhaat hymyt ja jutustelut.

Triina, helpottavaa kuulla, että teilläkin on joskus havaittavissa sellaista katsekontaktin "välttelyä", ehkä se ei ole siis oire mistään sen ihmeemmästä. Vertaan vain koko ajan (tiedän, ei pitäisi...) poikaa hänen vuotta vanhempaan serkkuunsa, joka ei muuta tehnytkään kuin tujotteli kaikkia ihmisiä ja valloitti heitä jatkuvasti leveillä hymyillään. Pitäisi muistaa, että vauvat ovat erilaisia, ehkäpä meidän kaveri ei vain ole niin sosiaalinen tapaus. Ihana veijari enivei:Heartred
 
Hissi rikki! Toinen kerta jo rempan jälkeen... että hyvää työtä on näköjään tehty. Viimeksi oli vielä neuvolapäivä, ja jouduin hälyyttää miehen kotiin, et päästään ulos ja itse neuvolaan. Onneksi tänään ei oo mitään menoa, mutta ei kauhean luotettavalta vaikuta tuo vempain - ollaan varmaan jumissa joku päivä. Ois varmaan ihan fiksua hommata kakkosvaunut kellariin - siis sellaiset, jotka vois rauhassa homehtuakin, kuitenkin sellaset millä pääsis liikkumaan.

Halusin kovasti kantaliinailla ja reppuilla, mutta nyt jotenkin jäänyt. Lisäksi kun kaveri vaan kasvaa... liina tuntuu vähän luonnottomalta, ku poitsu vaikuttaa jo taaperolta :D mutta helpottais kovasti tota liikkumista, esim. neuvolaan vois hyvin mennä ihan liinassa. Ollaankohan me jo 8-kiloisia? Ruokamäärät on tasoittunut, mut joka aamu toi poika näyttää vaan isommalta...
 
Syksyinen; arvaappa kuka toinen vertailee.. Varsinkin, kum vertailupohjaa löytyy aika läheltä ;)

A on alkanut vasta viime viikkoina ottaa kontaktia ja hymyillä ja nauraa. Tähän asti kattolamppu ja ilmanvaihtokanava on olleet ne parhaat ystävät joilla on ne parhaat jutut!
B kun on naureskellut ja flirttaillut ainakin kuukauden jo, on tullut huomattua, että niin ne vaan on vauvatkin persoonia!
B on alkanut myös vierastaa ja säikkyä! A:lla ei nämä asiat vaivaa!

Tässä tuplien vanhemmuudessa on tässäkin asiassa puolensa ja puolensa. Joissain tilanteissa vertailupohjasta on ollut apuakin! Joissain siitä on taas haittaa! Mm. yritän oppia pikkuhiljaa, että jos toinen tarkenee nakuna pitkänkin ajan, toisella voi olla jo vilu. Toisen masu kestää muutokset paremmin kuin toisen. Toinen tarvii enemmän evästä kuin toinen...
 
Oon itsekin nukuttanut yli -10 pakkasasteessa mutta viimeksi kun oli kovemmassa pakkasessa niin oli tosi punaset posket ja nenä, muuten ihan valkonen ja tosi kylmät kasvot niin säikähdin että olikohan vähän liian kylmä. Muuten kyllä taretaan ku pistetään tarpeeksi vaatteita mutta entä nuo pikku posket :/
 
Voi tätä rään määrää! Kunpa ei tyttöön tarttuisi tämä flunssa. :(

Eilen tyttö nauroi ääneen ekaa kertaa kunnolla. Siis ihan kikatti nenä rutussa. :D Voi suloisuus! On se ihanaa olla alasti. :)

Ai niin, niistä vauvakirjoista. Meillä on niitä kaksi, Muumi ja Vauvan oma kirja (WSOY). Vauvan oma kirja on kiva, koska siihen saa paljon kuvia ja omaa tekstiä. Halusimme, että esim. myös mieheni voi kirjoittaa italiaksi muistojaan. :) Muumi-kirjassa taas on kivasti kehitysaskelista. Täyttelen molempia. :)
 
Voih miten toivon, että meillä nukutaan joskus sellaisia yöunia kuin teillä monilla! Mulle neljä h putkeen on sellaista luksusta, joka on osunut kohdalle alle viisi kertaa. Surullisinta on se, että yösyötöt menevät hyvin ja niitä on vain kaksi, mutta ilmavaivat itkettävät poikaa lukuisia kertoja yössä. Pieni mies yrittää sinnikkäästi painaa silmiä kiinni joka välissä, mutta välillä joutuu puolikin tuntia itkemään ennen kuin helpottaa. Viime yönä kiljui täysillä kolme varttia ja selvästi kuuli kun ilma pyörii mahassa, asentojen vaihto tai jalkojen pumppailu tms ei auttanu. Pitää taas jättää korvikkeet pois varmaan kun niistä yölliset huudot tuntuu pahenevan.

Tilasin juuri uuden woombienkin kun ilman kapaloa ei nuku sitä vähääkään. kun vatsanväänteitä tulee niin aletaan repiä hiuksia ja kasvoja ja huitoa. Aika kalliita nuo kapaloa täällä Suomessa kyllä on! Vaan niinpä on kaikki muukin.

Kiitos kaikille vauvakirjavinkeistä! Jossain vaiheessa sen hommaan kun on vähän positiivisempi mieli tästä touhusta. Sitten voikin ystäville lähetetyistä whatsup viesteistä tarkistella,kaiken kiroilun välistä, milloin poitsu on mitäkin oppinut:)
 
Mä yritin viime aamuyön syötön jälkeen nukuttaa ilman kapaloa... Ei tullut niin yhtikäs mitään.

Ja minä vertaan kans koko ajan muihin vauvoihin meidän jäbää. Äsken vauvatanssissa poika huusi kuin syötävä kantoliinassa tai manducassa (kokeilin molempia). Kaikkien muiden vauvat hytkyivät onnellisina mukana. Pilatesliikkeistä poika tykkäsi kun sai köllötellä ja katsella äipän touhuja.
 
Pakko oli tulla kirjoittamaan..
Olen vaan niin onnellinen, että ei mitään tolkkua!
Miehellä on tänään vapaapäivä. Hän kävi aamusella kaupassa, sitten lähdettiin porukalla lenkille. Katseltiin, kun helikopteri raivaa sähkölinjoja vapaaks, nautittiin meidän kauniista maisemista ja raikkaasta ilmasta.
Koirat sai vielä rallata pitkin pihamaata, kun jäätiin tekemään lumityöt.
Pätkät nukkuu yhä, otin sisälle jatkamaan unia ettei tule vilu.

Kahvi tuoksuu nenään, katselen ikkunasta, kun rakkaani vielä viimeistelee lumitöitä. Vaunuista kuuluu tyytyväinen tuhina. Esikoinen kotiutuu kohta koulusta!

Olen niin onnekas. Olen saanut elämältä niin paljon, että välillä ihan pelottaa. Saako tirauttaa pari onnenkyyneltä?

(Pistetään hormonien piikkiin, jooko..)
 
Ihana kuulla mymme, et siellä pyyhkii hyvin. :) Kyllä sitä välillä vaan havahtuu et miten onkaan onnekas et on saanut elämäänsä näin ihanat ihmiset, lapset ja miehen.
Mä just tirautin muutaman liikutuksen kyyneleen kun mun pikkunen nukahti dodo sorsaan. (kiitos vaan Triina! :))
Ensin ihan jäätävä huuto, laitoin biisin soimaan ja heti rauhottui. Oli jo melkein unessa mut heti kun laulu loppui alkoi taas itku, nukahti sit kun laitoin dodon uudestaan. Voi että miten suloista!:)

Triina, ehkäpä teidänkin poitsu ens kerralla tykkäis enemmän? Kiva et lopussa kuitenkin nautti ja kökkötteli tyytyväisenä.. :)
 
Dodo-sorsa on paras! Meillä toimii ehdottomasti tuttia paremmin :) Ihanaa että siitä on ollut iloa muillekin!

Enkä aio luovuttaa sen tanssin suhteen. Ensi maanantaina uusiksi! Ja ehkä täytyy treenailla liinan kanssa täällä kotosalla :)
 
Mymme, kuuloostaa tutulta (ja ihan normaalilta, eiks je) tuollaiset onnenpuuskat. Hyvä näin. :happy:

Mun piti taas miljoonasta asiasta jotain kirjoittaa, kun luin monen päivän kirjoittelut, mutta nyt ne on kaikki pois mielestä... Mutta ainakin piti hehkuttaa, kun meillä oli viime yönä ihkaensimmäinen kokonainen yö ilman yhtään syöttöä, tyttö nukkui reippaat 9 tuntia ja minäkin sain 8h unet! Ja vielä sen päätteeksi neiti nukkui yhteensä 5h päikkärit, kun ensin turvakaukalossa seilasi mukana mun asioilla, sitten jäi kaukalossa verannalle nukkumaan ja lopulta vielä jatkoi unia sohvalla puoliksi ulkovaatteissa, kun siirsin sen kaukalosta siihen (menin erehtymään, että nyt se varmasti jo herää, kun pari kertaa äännähti). Että tällaista meillä tänään. Eilen ei taas sitten tyyppi nukkunut yhtään yli tunnin pätkää...
 
Ja Mymmen päivä ja olo huokuu hyvää mieltä tänne saakka!

Itse olen ollut tänään vähän allapäin. Ehkä jotenkin siellä tanssitunnilla korostui se millaista taistelua meillä tää arki on ollut. Nyt on asiat paremmin, mutta en ehkä ole itse päässyt tähän hyvään flow'hun mukaan.

Harmittaa myös kun jo jotenkin vakiintuneet rytmit tuntuvat menneen ihan päin prinkkalaa. Aamupäivällä en saa poikaa nukkumaan kuin autoon tai n. 10 minuutiksi sisälle. Luulin jo, että onnistuin sisäpäikkäreissä kun poika pitkään katseli pinniksessään mobilea ja haukotteli. Vaihdoin lakanat ja touhuilin kotiaskareita, mutta lopulta poika kiihdytteli itsensä hirmu itkuun ja raivoon. Yritin käydä tuttia laittamassa, mutta lopulta luovutin ja pakkasin tyypin vaunuihin ja ulos. Ja tämä oli ihan äsken, nyt nukkunut ulkona 10 minuuttia. Ja tajusin että pakkastahan on -12 astetta. Nooh, kyllä se on nukkunut -17 asteessakin. Ja on monta kerrosta nuttua niskassa.

Nyt sitten olisi tehokasta omaa aikaa: siivousta. Sekin ottaa päähän.

Lueskelin muuten tätä omaa kirjoitustani ja aikamoinen valitusvirsi. Sitten tajusin, että kiukuttelin miehelle eilisen päivän ja jo toissapäivänä (anteeksi ruma sana) vitutti ihan kaikki. Tulin lopputulokseen, että menkathan ne on alkamassa! Alavireisyys ja hermojen kiristely ovat yleensä varmoja merkkejä täällä. Eli sitä kuuluisaa tätiä odotellessa sitten.

Vitsit, meidän on ilmeisesti muuten luovuttava meidän kissasta :( Mutta en tajua mihin sen annan. Kissa on peruja mun entisestä parisuhteesta ja muutti meille vuosi sitten. Nyt miehelle kuitenkin meinaa tulla allergiaoireita jatkuvasti...
 
Oli pakko kuunnella toi dodo :D ja niin, Karpohan se alkoi laulaa mukana (tai siis yritti sillei vauvojen tavalla). Myös jos mä laulan, niin Karpo yhtyy mukaan, mun mielestä tosi hauska piirre. Mut Triinalle kiitokset biisistä, täälläkin tykätään.

Meillä nyt hitti on r-äänne, semmonen kurkku ärrä, jonka Karpokin on oppinut. Kurnutellaan sitten yhdessä, varsinkin kun ollaan vaipan vaihdossa. E- tuntuu olevan inhokki, hermostuu kun ei osaa matkia :D
 
Triina, olen samassa tilanteessa kissani kanssa. Kissani on ollut minulla vuosikausia ja vanhahan se on, vähintään 14-v. mutta todennäköisesti 16. Viime kesästä lähtien on ollut jos jonkinmoista remppaa ja olemme about kerran kuussa eläinlääkärissä. Sitten tyttö syntyi ja hetki meni hyvin. Ehdin jo riemuita, että kyllä se vielä tokenee ja vauvaankin tottuu. Mutta ei. Kissa asuu siis sohvan alla 24/7 ja pissailee ja kakkaa joka puolelle. Iltaisin näen vilaukselta, kun se menee syömään, ja yöt se mouruaa. Mieheni mitta täyttyi, kun kissa pissasi sohvalle ja vauvan kantokoppaan, elu uuteen kotiin kissaa ei enää viedä. Sydämeni murtuu, mutta kaikki on kokeiltu. :( Kunpa joku adoptoisi vielä kissavanhuksen.

Nyt päikkäreille. Jos vaikka saisi unta. :)
 
Meillä on tosi seurallinen neiti, juttelee koko ajan! Hee, höö, guu ja hau on suosituimmat tavut. Puolivuotiaan serkkunsa kanssa tyttö jutteli jo kovasti, kun laitettiin vastakkain. Mutta kauheasti ei meillä tyyppi vielä yritä kääntyä tai muuten liikkua, lähinnä vaipanvaihtopöydällä jalat menee kuin helikopterin propelli ja kääntyy kyljelleen. Mietin jo, että pidänkö tyttöä liian vähän lattialla, mutta kai se on vauvan tahtiin mentävä, ja hän se kyllä tykkää enimmäkseen olla sylissä tai selälläänkin siten, että joku seurustelee hänen kanssaan.

Edit. Jäi näkemättä toi Triinan kissa-osuus ja Libran kommentti... :sad001 Tosi kurja juttu. Tietenkin terveys täytyy laittaa etusijalle, mutta ei se silti helpota. Varsinkin kun toinen on jo niin hyvässä iässä. Meillä on kolme koiraa, ja olisi kyllä kauheeta, jos joutuisi niistä jostain syystä luopumaan. Mä en pystyisi varmaan elämään enää ilman koiria, vaikka sainkin ekan oman koiran vasta omilleni muutettua. Aihetta on joutunut ajattelemaan kyllä siitä syystä, että yksi koirista ei ole ihan lapsivarma tyyppi, vaikka suvun lasten kanssa meneekin ihan ok. Ja tilannetta ei sinänsä helpota se, että mies toivoisi, että koiraluku olisi pienempi tai ehkä ei ollenkaan koiria joskus, vaikka siis on itsekin ihan koiraihminen ja yksi meidän koirista on hänen ennestäänkin. (Meillä siis karvainen uusioperhe.)
 
Muokattu viimeksi:
Libra, meilläkin kissa oksentelee joka paikkaan ja pissaa mielenosoituksellisesti hiekkalaatikon ohi. Kissa ei ole ikinä tykännyt lapsista ja nykyään oikein tuntuu vihaavan lapsia. Vauvaa kissa ei ole juurikaan huomioinut, mutta vähänkin vanhemmille lapsille murisee...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top