Minäkin sain noita viestejä englanniksi, mutta lopetin ne, kun tuli niin lannistavia tai naurettavia tekstejä. Yksikin sanoi, että nyt vauvasi kääntyy jo sujuvasti kyljeltä toiselle tai että nyt vauvasi harjoittelee sitä ja tätä, kun tyttö ei todellakaan niin tehnyt, ja sitten olen vain stressata, että missä on vika. Onneksi äitini oli järjen ääni ja totesi, että kyllä hän sitten ajallaan oppii. Ja sitten oli niitäkin viestejä, että juuri nyt vauvasi rakastaa leikkiä sitä ja tätä ja nauraa hersyvästi leikille, kun tyttö sitten pärähti itkemään leikin lomassa. Tai että juuri nyt näitä ja näitä juttuja pitää tehdä, ostaa kukkia, jotta vauva voi niitä haistella ja kehittää aivoja ja aisteja jne. ja minä suorittaja kun olen tietenkin aloin stressaamaan, että taas olen huono äiti, kun en tätäkään nyt saanut aikaiseksi tehdä ja meidän vauvasta tulee nyt taatusti sitten estynyt oppimaan mitään koskaan, kun en niitä kukkia saanut ostettua. Että eivät kyllä minua ainakaan auttaneet. Näin jälkikäteen oikein naurattaa tuo oma panikointi. :)
Joo, raskausajasta ei kyllä jäänyt ikävää noihin hormonihuuruihin! :) Juurikin tuo ruumiistairtautuminen, kun vierestä seuraa omaa raivoamistaan tai muuta tunnekuohua kykenemättä sitä mitenkään estämään. :) En ole sen jälkeen avaamattomille maitopurkeille kauheasti itkeskellyt. :D Myöskään liitoskipuja ei ole yhtään ikävä. Mutta olisi ihana tuntea taas niitä potkuja ja ultraamisia ja elää uudelleen se hetki, kun pikkutiitiäisen saa syliinsä...
Joo, raskausajasta ei kyllä jäänyt ikävää noihin hormonihuuruihin! :) Juurikin tuo ruumiistairtautuminen, kun vierestä seuraa omaa raivoamistaan tai muuta tunnekuohua kykenemättä sitä mitenkään estämään. :) En ole sen jälkeen avaamattomille maitopurkeille kauheasti itkeskellyt. :D Myöskään liitoskipuja ei ole yhtään ikävä. Mutta olisi ihana tuntea taas niitä potkuja ja ultraamisia ja elää uudelleen se hetki, kun pikkutiitiäisen saa syliinsä...