Vauva-arkea osa 2

Heippa taas pitkästä aikaa!
Tuossa lueskelin monta sivuu viestejä ja koitan muistella mistä kaikesta olitte kirjotelleet.. :D

Meijän poika täyttää lauantaina 5kk. Muutamia kertoja kääntynyt vatsalta selälleen mutta selältä vatsalleen ei kyllä oo vielä elettäkään! :o
Varpaat löytyy nyt molemmista jaloista, enempi oikean jalan varpaista pitää kiinni. Vaipanvaihto alkaa oleen juu haasteellista täälläkin, jotain viihdykettä pitää antaa käsiin jottei pyörisihyörisi niin kovin. Vaatteet välillä vaihdan ihan soffalla taikka sängyn päällä jo, on tukevampaa.

Poika laittaa esineitä suuhunsa mitä saa käsissään pidettyä.

Meilläkin pitää kohta jättää vaunuosa pois kun koppa alkaa oleen ahdas. Toivoisin että mahtuis sinne vielä nää "kurjimmat" kelit niin kivempi ulkoilla sitten aurinkoisemmissa keleissä tolla ratasosiolla. :)

Itse täytän just koht 32 ja oon sitä mieltä että elämä on juu tottakai erilaista yli kuin alle 3kymppisenä (johtuu omalla kohdalla tietty siittä että lapsi tuli nyt yli 3kymppisenä). Ehdein pahimmat bilehimot riekkumaan pois ja nyt on vakkarityö, hyvä mies ja oma koti. :)
Mut niinhän se on, ikä on vaa numerona paperissa. :D

Pitäis kanssa omaan ruokavalioon enempi kiinnittää huomioo. Jumpassa käyn kerran viikossa että ees hiukan jottai vaunuttelun lisäksi. :)
Pojan kaa käydään kerran viikossa värikylvyssä, siellä ikäraja 4-11kk. Meijän poika porukan kuopus. :D

Päikkärit meillä yleensä tuossa Sydämen Asialla -ohjelman aikoihin ja sitten iltapäivällä toiset. Nukkuu yleensä toista tuntii.

ja lopuksi tähän:

AIVAN SUPERMIELETTÖMÄN SUUREN KIITOKSET TEILLE KAIKILLE JOTKA ÄÄNESTITTE MEIJÄN POIKAA siinä Porilaine Päivänsäde 2015 -kilpailussa!!! <3 :) :)
 
Jaa-a. Lyhyestä virsi kaunis: mä olen raskaana. Ehkäisystä huolimatta. Juuri tulin varhaisultrasta. 6+1 ja sydän sykki. La 26.10.

Hieman on ollut sopeutumisvaikeuksia. Ei varmaan tarvitse selittää miksi.

Nyt olo on ihan rauhallisen onnellinen, mutta fyysisesti etoo niin älyttömästi.

Kylläpä tästäkin lienee selviää ihminen. Lokakuussa voi olla kaksi vauvaa täällä. Jos kaikki menee hyvin.
 
Triina- en edes tiedä mitä noista symboleista painaa. Haluan onnitella lämpimästi ja samalla osoittaa myötätuntoa, sillä rohkeutta ja sitkeyttä tullaan taatusti tarvitsemaan. Tielläkään ei ollut helppo tapaus tuo vauveli ja vaikka toivon mukaan seuraava on helpompi, ei kokonaisuus varmaan ole helppo. Mutta luulenpa, että palkkio seuraa sitten kahden toisilleen läheisen sisaruksen muodossa :) ja vuoden ikäero on tietty siitä hyvä, että isomman sisaruksen vaatteet sopivat kivasti seuraavalla etenkin jos ovat samaa sukupuolta. Olet urha nainen kyllä, minusta ei olisi rauhallisuuteen sinun tilanteessasi, mutta eipä noita sisaruksia onneksi tule pelkästään samassa sängyssä nukkumalla, mikä on aina mihin täällä riittää puhti.
 
Triina, onnea! Ihan varmasti tulee olemaan vilskettä ja vipinää, jos ja kun vaan kaikki menee hyvin.

Ja jos yhtään lohduttaa, mäkin oottelen täällä menkkoja. Ihme olo ja ehkäisyn pitäis olla kunnossa, mut nää mun päänsäryt yms niin heti oon taas pissa sukassa, et ei kai vaa :D

Onnea vielä kerran!!!
 
Triina, onnea! Ihan varmasti tulee olemaan vilskettä ja vipinää, jos ja kun vaan kaikki menee hyvin.

Ja jos yhtään lohduttaa, mäkin oottelen täällä menkkoja. Ihme olo ja ehkäisyn pitäis olla kunnossa, mut nää mun päänsäryt yms niin heti oon taas pissa sukassa, et ei kai vaa :D

Onnea vielä kerran!!!
 
Huh, Triina! Onnea ja voimia :)

Kuulostaapa kamalalta tuo tuhkarokkoepidemia, ja vielä tuolliasessa sivistyneessä länsimaassa kuin Saksa :wideyed: Toivotaan, ettei leviäisi laajemmalle! Mä en myöskään ymmärrä että jätetään rokottamatta tuollaisia tappavia, helposti tarttuvia sairauksia vastaan, joihin on tehokkaat ja suht turvalliset rokotteet ollet olemassa jo pitkään. Joidenkin influenssarokotteiden tai muiden uudempien ja vähemmän tutkittujen rokotteiden kohdalla sen ottamatta jättämisen nyt vielä ymmärtää.

Me oltiin neidin kanssa ensimmäisellä pidemmällä reissulla, 3 päivää mun lapsuudenkotona. Noin 3 h ajomatka meni tosi hyvin! Menomatkalla nukkui 2 h, sitten alkoi vähän kitistä, ja pidettiin pikainen tauko. Loppumatkan istuin hänen kanssaan takapenkillä, näytin hänelle kuvakirjaa ja nostelin välillä tuttia suuhun, ja hyvin viihtyi. Kotimatkalla nukkui koko matkan alusta loppuun! Neiti on viime aikoina vierastanut jonkun verran, mut nyt ei sitäkään pahemmin ollut, ihmetteli vain vieraampia naamoja silmät pyöreänä. Hän nukkui myös reissussa varmaan parhaat yöunet ikinä! Päiväunia ei sitten taas meinannut malttaa nukkua ollenkaan, ja illalla oli sitten ihan mahdottomat väsykiukkuraivarit... mutta tosiaan se huutaminen taisi sitten väsyttää sen verran tehokkaasti, että sen jälkeen nukuttiin 10 h yöunet niin, että jouduin vaan kerran nostamaan tutin suuhun :wideyed: Uskalletaan siis ehkä reissata toistekin :)

Meillä myös viime viikolla opittiin kääntymään selältä vatsalleen, ja nyt kääntyilee jo aika usein. Mahalta selälleen alkoi kääntyä jo joskus 3-kuisena. Ryömimään yrittää myös lähteä, ja välillä jo onnistuukin. Tyyli on vaan aika hupaisa, pylly pystyssä, jalat koukussa ja naama laahaa maata :grin Ja hirveästi naurattaa, kun pääsee eteenpäin!
 
Ihan mielettomasti onnea Triina! Mina jo mietinkin etta kuka mahtaa olla ensimmainen. Sinulla oli kova tulikaste vanhemmuuteen ja toisen palleron kanssa olet jo vanha tekija. Ihanaa vilsketta tulee teilla olemaan ja niin kuin ylla jo sanottiin etta laheiset valit pienokaisten valilla.

Mina olen paattanyt etta haluan toisen lapsen mutta poika on sen verran vaativa edelleen etta pitaa huolen ettei aitia tarvitse jakaa ainakaan ihan vahaan aikaan. :)
 
Muokattu viimeksi:
Kiitokset onnitteluista. Täytyy myöntää että kolmisen viikkoa sitten testin tehtyäni, ei rauhallisuudesta ollut tietoakaan. Itkin ja valvoin lähes syömättä kolme vuorokautta. Olin aivan todella järkyttynyt ja shokissa. Kävin jopa psyk. sh:lla juttelemassa. Pelkäsin todella väsyväni pahasti.

Hiljalleen aloin kuitenkin sopeutumaan ajatukseen ja tilanteeseen. Eivätkä kaikki vauvat ole samanlaisia. Täytyy vain uskoa ja toivoa, että tämä pienokainen ei huuda 24/7 ensimmäisiä kuukausia. Koska mitä tapahtuu sitten tälle meidän vanhemmalle lapselle? Kuka häntä hoitaa jos mä olen kiinni vastasyntyneessä?

Mun mies on ollut tästä koko asiasta todella innoissaan. Me tosiaan asumme vähän korvessa, joten pieni ikäero helpottaa toki siihen, että leikkikaveri löytyy läheltä.
 
Oi Triina, onnea! Ymmärrän hyvin, et oot huolissas ja hermostunut mut koita olla stressaamatta liikaa, jos vaan pystyt millään <3 Sieltä voi tulla ihan erilainen vauva :) Niin meilleki tuli koliikkivauvan jälkeen tosi tyyni ja rauhallinen vauva. Ja sä oot nyt oikee ekspertti refluksivauvan kans ni olisit varmast varmempi jos tulis jotain. Ja on kyl ihan huippu ikäero vaik esim. kolmen vuoden päästä! :)
 
Tervehdys piiiiitkästä aikaa. :) En ole pariin viikkoon ehtinyt kuin vähän vilkaista foorumia ja viestejä on tullut niin, etten nytkään ehdi niitä kaikkia lukea. :)

Heti ensimmäisenä: Triina, mikä uutinen! Tuli ihan tippa linssiin! Siinä taisi olla sekoitus empatiaa, väsymystä, mutta ennenkaikkea onnea! :) Jos kaikki menee hyvin, olette satavarmasti ja hetkeäkään epäilemättä valmiita, kun aika koittaa. Lämpimät onnittelut. :)

mmmustikka, olisin minäkin lähtenyt epidemiaa pakoon. Ja kuten etanainen taisikin jo sanoa, minustakin on käsittämätöntä, että jotkut eivät ymmärrä, että rokotteet toimivat vain, jos kaikki rokotetaan. Ja onhan perusrokotteiden käytöstä tehty jo pitkäaikaisia tutkimuksiakin, joten itse en kyllä epäillyt hetkeäkään niiden ottamista.

Omasta vauva-arjesta sitten. Olen vanhentunut varmaan viisi vuotta tämän kuun aikana. Oli pakkaamista, siivoamista, valvottuja öitä, isovanhempia pari settiä, maalien valintaa, laattojen metsästystä, kaiken maailman nippelien metsästystä, muuttolaatikoiden kantamista ja purkua, vessarempasta puhumattakaan. Ja siihen vielä tämän pikkusankarittaren tiheän imunkausi. MUTTA nyt ollaan jo voiton puolella ja uusi koti on I-HA-NA (kunhan ensin saadaan nuo loput muuttolaatikot purettua). Erityisesti iloitsen vuosien harkinnan jälkeen ostamani design-lampusta - olen niin materialisti, että joka kerran, kun katson sitä, tulen hyvälle tuulelle. :)

Tässä uudessa talossa on niiiin monta hyvää puolta. Vauvan saa nyt takapihalle nukkumaan ja sen seurauksena unirytmi on muuttunut niin, että aamupäivisin tyttö nukkuu 2-2,5 tuntia ulkona ja 1,5 tuntia iltapäivisin. Paitsi jos menen kävelylle, silloin hän nukkuu koko ajan. Lisäksi tästä talosta pääsee ulos ihan vain rullaamalla etuovesta! Ei enää rattaiden raahaamista toiseen kerrokseen. Voin rehellisesti sanoa, että sitä ei tule ikävä! Tänäänkin oli kaunis päivä, joten vaunuttelin 2,5 tuntia pitkin ikivanhoja mukulakivikatuja, ihailin kanaaleja jotka hollantilaiset taidemaalarimestarit ovat jo kuvanneet, maanantaiaamun pysähtynyttä tunnelmaa ja tein ikkunaostoksia.

Pääsin kampaajalle puolen vuoden tauon jälkeen. Mitä arjen luksusta! Siis puolitoista tuntia omaa aikaa ja kaksi kupillista teetä, jotka sain juoda rauhassa loppuun. Ensimmäisen kupin hörppäsin tottumuksesta kauhealla kiireellä, mutta toisen hitaasti nautiskelin. Lisäksi mieheni järjesti meille deitin flammkuchen-ravintolaan! Voi sitä onnea! Mutta kotiin palatessa oli jo kauhea ikävä vauvaa. :)

Tyttö on 5 kk ja kääntyilee halutessaan sujuvasti sekä harjoittelee istumista. Kovasti myös punnaa itseään seisomaan sylissä. Ihanaa, kun lapsen nauru, kiljahtelu ja huhuilu täyttävät talon. :)
 
Triina ihanaa!!Hirmuisesti onnea!Ihan sydän meinas pakahtua ku luin uutisen :) itsellä vauvakuume painaa edelleen päälle joten vaikka ymmärrän että rankkaahan se tulee olemaan niin en näe asiassa muuta kuin positiivisia puolia :)
 
Onnea Triina! <3 Varmasti on ollut järkytyskin, mutta sä olet tosiaan kyllä niin superäiti jo, että sä selviät kyllä! :) Eikös teillä ensimmäistä yritetty pidemmän kaavan mukaan?

Me ei olla oltu kovin tarkkoja ehkäisystä juuri sen takia, että esikoista yritettiin niin pitkään. Ja sitten oonkin miettinyt, että käykö jollain ihmeen kaupalla juuri niin, että tulisinkin raskaaksi pian. Olisin varmasti alkuun myös hieman järkyttynyt, mutta varmasti myös onnellinen uudesta pikkuisesta. :)
 
Juu Vastavirrassa. Useampi vuosi yritystä ja mulle on tehty laparoskopiat jne. Ihmeellinen on elämä.

Muutoin olisinkin ollut heti paikalla onnellinen, mutta tämä meidän pikkumies ei edelleenkään ole mitenkään helppo tapaus. Eikä pysty edelleenkään syömään sakeuttamatonta ruokaa. Mulla on traumat imetyksestä ja vauvan ekoista kuukausista. Tavallaan hyvä, että traumoihin tulee heti shokkihoitoa. Niiiiiin kovin toivon asioiden järjestyvän eri tavalla. Imetyksestä puhuin jo äitiyspolin lääkärin kanssa ja hän sanoi, että kannattanee lopettaa heti jos tulee oireilua ettei suolisto pääse tulehtumaan niin pahoin. Mutta tietenkin toivon että asiat sujuvat.

Ja ääääh tätä 12 viikon koetusta! Niin pitkä aika vielä siihen, että voisi edes vähän huokaista.... Onneksi en ihan niin paljon pelkää kuin ekassa raskaudessa.
 
Onnea Triina! :Heartred

Mä en meinannyt millään tulla raskaaksi ja mietin kans että kuinkahan nyt käy tän meiän huisin hyvän "ehkäsyn" kanssa, oonkohan paksuna ennen ku kierukka laitetaan. Mun tilanne vaan on tän äitiyden kanssa ollu vähän semmonen että toinen lapsi ei olis kovinkaan toivottu... mies kyllä varmaan haluis, mä en niinkään. :sad001
 
Triina tuo on kyllä totta, että on hyvä saada noin pian toinen ja toivottavasti myös aivan toisenlainen kokemus asiasta! Luonnon tapa auttaa kultaamaan muistot esikoisen ensimmäisistä kuukausista. :)

Hyvä, ettei pelot ole niin suuria, kuin viimeksi. Mutta varmasti silti jännittää, onko kaikki hyvin..tsemppiä odotteluun! <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top