Vauva-arkea osa 2

Mä luin "vauva tulossa" ja olin jo et woot, onneksi olkoon :D noh mut mä oisin ihan valmis uuteen raskauteen, mut järki pistää hanttiin, eli ei siis yritystäkään, vielä :) pahinta täs se, että mies ois kans ihan valmis uuteen 9 kk periodiin hullun vaimon kans :D
 
Niin ja mä harvoin mietin ikääni, ku tuntuu usein, et oon jämähtänyt 23:een, sit välillä havahdun siihen, et hetkinen.... oisin varmaan ollut niin onnellinen jos oisin syntynyt karkausvuonna, tai ku ennen karkauspäivä oli siis 24. Sithän täs ei ois mitään hätää :D
 
Just oon talla viikolla ajatellut kun serkku on ihanalla lomareissulla ja itsella taas ikamittari heilahtaa etta olen niin onnellinen etta tuli tama lapsi hankittua vasta nain myohaan. Jos en olisi kaikkia kotkotuksiani ja reissuja tehnyt niin haikailisin kylla lapsettomaan ja niin helppoon entiseen elamaan. Kyllahan sita reissuja tullaan tekemaan tulevaisuudessakin mutta ne on mietittava niin lapsen tahtisesti Ja tiettyja kotirutiineja mukaillen. Eilen tuli pojan passi ja tanaan kevyet matkarattaat jotka ostin kaytettyna eli nyt ollaan valmiita ekalle Suomen reissulle.
 
Luin kans pariin otteeseen "vauva tulossa" ja mietin et what mille sit oot kateellinen hah ja mietin että kertopas vaivihkaa sivulausees.pitäsköhä käyä nukkumaan :D päivä hurahtanu ylinopeeta ohi. Niin ja mukava kuulla et muillekkin on iltahuutoja alkanu tulee,meillä taas eilen yks ja nyt päikkäreiltä heräs itkun kanssa kans. Käy muuten heti syötyään lussuttamaan kättä mutta sit ei kelpaa uudestaakaan syödä??
 
Te kaikki, joilla on ikäkriisi, voin sanoa jo parin vuoden kokemuksella, että there is life after 30. ;) Oma elämäni on monella tapaa onnellisempaa nyt kuin parikymppisenä. Sitä on itselleen armollisempi, jotenkin tuntee itsensä syvemmin ja ottaa siten rennommin.
 
Meijänkin poju alkaa heti syönnin jälkeen jyrsimään kättään vaikkei nälkä jäisikään. Ai täällä on jo vauvakuumetta :D voi kauhistus, en voisi kuvitella edes uutta raskautta tai saatika sitte uudelleen ensi viikkojen / kuukausien läpikäymistä :D raskausajassa nyt ei ollut mitään vikaa mutta silti. Eipä sitä tiedä miten se mieli muuttuu vuosien aikana, sanoin aina etten yli 25 vuotiaana tee enää lapsia mut se nyt voi olla mahdottomuus koska kesällä täytän 24 ja en ajatellut ihan vuoden päästä olla raskaana uudestaan :D
 
Joo, muistan, miten joskus esiteininä ajattelin, että 19-v. naimisiin, lapsia 21-v. nyt ihan viimeistään, kun muuten on niin vanha. :) Todellisuudessa tein molemmat tasan vuosikymmentä myöhemmin kuin "suunnittelin" eikä olo ole yhtään vanha. ;)
 
On kyllä kaikkien aikojen nuha tämä! Ei pelkästään nenänpielet auki vaan koko nenän ja suun välinen alue on ihan punainen. Vähän ku lapsilla pakkassäällä. Sikäli(kin) olisi kiva päästä imetyksestä pian eroon, että saisi tankata juuri niitä lääkkeitä kuin itsestä tuntuu ja niin paljon kuin pakkauksen ohjeet antaa myöten.
 
Joo mäkin lapsena/nuorena ajattelin, että heti 20v jälkeen pitäis päästä naimisiin ja saada lapsia. Ehkä ihan hyvä, että elämä toi elämäni miehen kuvioihin vasta vuosia myöhemmin... :D Jossain vaiheessa vähän ahdisti, kun 30v ehti pyörähtää mittariin raskauden aikana, mutta kaikkiaan oon tyytyväinen, että sain lapseni juuri tässä iässä. On saanut mennä ja matkustaa, elää ihan itseään varten, opiskella ja saada työelämäkin pyörimään. Oon varma, että jos oikea mies (tai edes sinne päin tuntuva) olis ollut kuvioissa, niin olisin mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia jo nuorempana. Näin on hyvä. :)
 
Vaikka pitkä yritysaika tuntui lohduttomalta, nyt tuntuu siltä, että näin tämän pitikin mennä. On hyvä näin, ehkä olimme valmiita vasta nyt. <3

Oon myös aina sanonut, että haluan lapset alle kolmekymppisenä, mutta taidampa "joutua" siitä tinkimään. Kolmeenkymppiin on matkaa reilu pari vuotta, kun toinen ja ehkä kolmaskin vielä haaveissa.. :)
 
Mulla meni päinvastoin, aina ajattelin tehdä lapsia joskus 34v suunnilleen (ei sen tarkempia suunnitelmia). Nyt on sitten vähän edellä tämä tilanne kun tänä vuonna juhlitaan niitä kolmekymppisiä. Sitä alkoi ymmärtää ettei ne lapset ole mikään itsestäänselvyys ja kun mies on joitain vuosia vanhempi niin piti hänetkin huomioida kun se ei halunnut olla kovin vanha isä.

Oikein hyvää ja iloista ystävänpäivää muuten kaikille! Vaikka sen sisältö onkin Suomessa vielä aika vakiintumaton, niin iloitkaamme läheisistä ihmisistämme, joita rakastamme romanttisesti tai muuten
 
Hyvää ystävänpäivää täältäkin <3

Mä taas olin jo niin valmis perheenlisäykseen ku saatiin esikoinen ku olin 22v ja päivääkään en oo katunu! Enkä haikaillu mihinkää omiin menoihin. Ollaa mietitty et reissataa sit viiskymppisinä ku lapset on lähteny kotoo ja rahaaki on enemmä ku nyt. Oon opiskelija ni en kuitenkaa olis nyt mitää matkustellu vaikkei mul lapsii oliskaa. Tänä vuonna täytän 25v ja nyt voin ehkä jo sanoa et vaik yks laps viel tulis ni taitaa onnistua se tavote, et 30 mennes lapset on tehtynä :D

Niin ne vaan on ihmiset erilaisia ja erilaiset elämät kaikilla, ja hyvä niin :)
 
Hyvaa ystavanpaivaa! Vietettiin Valentine's Dayta miehen ja pojan kanssa kaymalla japanilaisessa ravintolassa. Mies oli ostanut pienen lahjan ja kortinkin. Taalla se siis on enemman romanttinen paiva. Reissu meni pojan kanssa kivasti, vaikka matkoineen junalla ja loppumatka kavellen, kulkemiseen meni suuntaansa noin puoltoista tuntia. Oli kiva olla taas paiva turistina Lontoossa kun mina keskustassa enaa harvoin kayn. Poika nukkui siirtyma-ajat rattaissa ja sitten oli virkeana ravintolassa. Hieman hankalaa vaipan vaihto oli vessan ponton paalla mutta siitakin selvittiin ja onneks ei ollut niita niskakakkoja. Poislahtiessa poika taas nukahti ja sitten kaytiin viela japanilaisessa herkkukaupassa. Koko reissu paastiin itkuitta. :) Viikko on ollut mulle taas melko raskas mutta pieni reissu aina piristaa ja varsinkin kun sai viettaa aikaa miehen ja pojan kanssa.
 
Voi että kun koirat on aina ollu lähellä sydäntä, mutta nyt kyllä ottaa päähän naapurin hauvat, jotka haukkuu lähes taukoamatta pihassaan. Koko ajan saa olla hyssyttämässä lasta pihalla kun se herää niiden haukkumiseen. Toiselle puolelle taloa siirsin sen jo mutta sinnekin ääni kuuluu kun mistään pikkukoirista ei ole kyse. Sinänsä toki koirillakin on oikeus ulkoilla, mutta voisikohan ne opettaa olemaan hiljaa pihalla, edes pääosin? Haluaisin, että vauva saisi nukkua kun se nyt kuitenkin taisi saada multa taudin. Tai siitä kun käytiin serkkuja tapaamassa. Joka tapauksessa kuumeessa on raukka pieni.
 
Mies sitte tartutti mullekin flunssan. Karsea olo. Toivottavasti pikkunen nyt selviää ilman. Ärsyttää nyt tän väsyn keskellä anoppi ja appiukko kun koko ajan aikovat rampata täällä (nimenomaan aikovat vaan, eivät ees kysy multa voiko tulla) vaikka sanoin, etten nyt oikein jaksais. Haluais vaan levätä ne pienet hetket jotka saa.

Tosiaan sitä kääntymistä yritettään vieläkin, mutta ei oo hoksannu miten se onnistuis. :) Ja semmonen vaihe on nyt, että ei jaksa yksin olla yhtään, huutelee koko ajan perään. :D
 
Hatunnosto vain kaikille niille, jotka vauva-arjen ohessa esim. rakentavat tai remontoivat taloa. Meillä on tässä siis pienimuotoinen remontti päällä, maalaamista ja lattianvaihtoa, ja voi huh huh! Siis olen takan ehtinyt maalata ja ohjeistaa muita, mutta siinäpä se sitten onkin mennyt tämä aika. Ihanaa, kun saa laittaa omaa kotia, mutta niitä pikkunippeleitä ja -nappeleita riittää. Ja päätöksiä, kokoajan päätöksiä. Univelan takia en ole ihan varma, mitä olen kenellekin sanonut, enkä muista, mitä mieltä mistäkin olin. :D En tännekään ehdi tulla enää läheskään yhtä usein. Kaikki meilit ovat lukematta ja skypekin on täynnä viestejä. No, onneksi tällä remontilla jo loppu häämöttää! Vielä kaksi viikkoa ja sitten voi "levätä" vauvan kanssa kotona muuttolaatikoita purkaen... ;) #tosirentouttavakuukausitulossa

Vauva on ja voi hyvin, iloinen, ihana tyttö! Joskus tulee sellainen tunne, että haluaisin hänet jotenkin vielä ihoni alle, että halisin ja suukottaisin loputtomiin. :) Imettäessäni tyttö silmät puoliummessa kurkottaa käsillään sormestani kiinni tai halaa rintaani - se on jotenkin maailman söpöin ele. On se niin liikkis tuo maailman rakkain ja ihanin tyttö. :)
 
Muokattu viimeksi:
Meillä poika eilen vahingossa pääsi semmoseen jooga-asentoon :D eli jalat suorina, peppu pystyssä. Tais mennä itekin hämilleen moisesta, mut vahingosta oli kyse, kun eipä sit uudestaan yrittänyt. Voimaa jantterilla on kyllä jaloissa, aika usein sylissä ponnaa seisomaan... johonkin on Karpolla nyt kiire.

Mites muilla? Joko täällä on lokakuisia, jotka pönkeevät eteenpäin tms? Meillä liikutaan jo akselin ympäri (?) tai siis menosuunta saadaan vaihdettua, mut eteenpäin päästään max sen 10 cm ja sit menee hermo.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top