Hellis
Piirimestaruustason postaaja
iltatähti2015, meilläkin istutaan kärrissä ja voi että kun on kivaa 
Just eilen käytiin koko perheen voimin kaupassa ja isimies vei kärryjä silleen väärinpäin, että poitsu eteni naama edellä ja koko kauppareissun hihku huuli pyöreenä, kun oli niin jännää 
Meillä oli muuten eilen sellainen täydellinen päivä, semmoinen kuin elokuvissa tai satukirjoissa :) Aamu toki alkoi sillä, että poitsu herätti mut puraisemalla mua tissistä, mutta kyllä täydelliseen yks pikku vika mahtuu
Kohta sen jälkeen tuli kuitenkin poski poskea vasten ja sanoi "äi-tiiiiii" ja kohta antoi sellaisen vauvapusunkin siinä, eli suu ammollaan nojas mun poskeen! Siinä sitten heräiltiin rauhassa ja vaihdettiin ilman mitään sähläilyjä vaatteet. Minä sain tehdä rauhassa aamupalaa ja syödäkin sen, kun poitsu leikki lattialla omiaan ja välillä kurkkasi mua hymyillen. Päiväunille mentiin ilman vastusteluja ja herättyäänkin vain hymyili korvasta korvaan (yleensä unien päälle pitää "vähän" protestoida...) ja hihkui iloisena, kun otettiin ulkovaatteita pois. Unien jälkeen viihtyi kauan kainalossa ja luettiin siinä pari satua ihan rauhassa ja äiti sai nuuskitella omaa pientä vauvaansa 
Isimies kun tuli töistä (niinjuu, meidän arkihan on muuttunut muutenkin, kun mies meni viime viikolla töihin!), niin naureskeli, että jos ei tietäis, että oikeasti harvemmin valehtelen, niin melkein voisi sanoa, että ei usko ilman todisteita
Just eilen käytiin koko perheen voimin kaupassa ja isimies vei kärryjä silleen väärinpäin, että poitsu eteni naama edellä ja koko kauppareissun hihku huuli pyöreenä, kun oli niin jännää Meillä oli muuten eilen sellainen täydellinen päivä, semmoinen kuin elokuvissa tai satukirjoissa :) Aamu toki alkoi sillä, että poitsu herätti mut puraisemalla mua tissistä, mutta kyllä täydelliseen yks pikku vika mahtuu
Kohta sen jälkeen tuli kuitenkin poski poskea vasten ja sanoi "äi-tiiiiii" ja kohta antoi sellaisen vauvapusunkin siinä, eli suu ammollaan nojas mun poskeen! Siinä sitten heräiltiin rauhassa ja vaihdettiin ilman mitään sähläilyjä vaatteet. Minä sain tehdä rauhassa aamupalaa ja syödäkin sen, kun poitsu leikki lattialla omiaan ja välillä kurkkasi mua hymyillen. Päiväunille mentiin ilman vastusteluja ja herättyäänkin vain hymyili korvasta korvaan (yleensä unien päälle pitää "vähän" protestoida...) ja hihkui iloisena, kun otettiin ulkovaatteita pois. Unien jälkeen viihtyi kauan kainalossa ja luettiin siinä pari satua ihan rauhassa ja äiti sai nuuskitella omaa pientä vauvaansa Isimies kun tuli töistä (niinjuu, meidän arkihan on muuttunut muutenkin, kun mies meni viime viikolla töihin!), niin naureskeli, että jos ei tietäis, että oikeasti harvemmin valehtelen, niin melkein voisi sanoa, että ei usko ilman todisteita
Mutta hei, mullekin tuollainen lapsi joka malttaa satuja kuunnella! Meillä vaan kiskotaan kirjaa pois äidin kädestä ja kohti suuta 
Ehkä sitten joskus joku prinsessa satu 
Toivon mukaan vielä 20 vuoden päästä oltais näiden kanssa poski poskea vasten 
Syliin rauhoittumiset ja sadun kuuntelemiset on siis erittäin harvinaista herkkua :) Eiköhän ne kuitenkin jossain vaiheessa lisäänny, kun alkaa ne sadut enemmän kiinnostamaan. Ja olisi kyllä ihanaa, että vuosien, vuosien päästäkin toinen tulisi poski poskea vasten 
yksi ja sama pistorasia, missä on puhelinpistoke (ja siitä lähtee johto seinään) kiinnostaa. Yrittää johdosta repiä pistoketta irti (hankala selittää millainen pistoke se on). Sitä ei pysty mitenkään peittelemään ym. niin sehän on hirveän kiinnostava. Vähintään kerran päivässä sitä pitää koittaa ja katsoa kieltääkö äiti. Ainahan se kieltää, tylsimys. 
