Vauva-arjen kuulumiset ja pohdinnat, ilonhetkien jakaminen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Etsijä
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Suvituksen poika on osittain kissa kun osaa pudotessa kääntyä.:grin

Meillä vasta ryömitään. Istumaan ei tunnu olevan mikään kiire ja konttausasennossa vain heijastaa paikallaan. Ylös päin olisi mieluisin suunta ja kerran jo nousi polviseisontaan. Laskeutuminen ei sitten onnistunut (eikä äiti ehtinyt hätiin), joten luopui vielä hetkeksi sen harjoittelusta. Onneksi. Ihan tarpeeksi on vahtimista näinkin.:confused:
 
Meillä myös ryömitään ja pyöritään. Konttausasennossa heilutaan ja välillä rupeaa harmittamaan, kun ei pääse eteenpäin. Istuminen tuetta onnistuu jo melko hyvin, mut istumaan ei itse pyritä. Tällä hetkellä tehtaillaan ensimmäisiä alahampaita, jotka on yhtäaikaa tulossa. Ei kai sitä montaa asiaa kerrallaan voi tehdä ;)

Lempileluina on tällä hetkellä erilaiset soittimet, joita joulupukki toi. Yhden miehen bändi ois kasassa :D Ja hauskinta on mennä äitiä piiloon. Aina pitää olla nurkan takana ja tutkailla paikkoja. Koiraa on myös kiva jahdata pulkan kyydissä :rolleyes:
 
Kummallinen herkkyysaika on taas pojalla päällä, säikkyy siskon kiljahteluita ja itku meinaa tulla myös kun jostain kielletään. Imurin perässä kulki aiemmin innoissaan, nyt imuri on kauhean pelottava kapistus. Lähti taas minulta siivoamisesta ilo. :( Toivottavasti tämä on vain joku tilapäinen juttu ja menee pian ohi!
 
Salme, meillä joku samanlainen kausi... Meidän tyttö rupes just tänään itkemään, kun mä kielsin sitä syömästä mun likaista ulkokenkää. Ja sitä ennen se rupesi kauhuissaan itkemään, kun meidän vaipparoskiksen musta sisä-ämpäri kaatui, kun me oltiin molemmat vessassa. Mä seisoin vielä ihan vieressä. Se ei uskaltanut mennä enää vessaan jatkamaan sitä kivaa hommaa, mikä sillä oli meneillään meidän pyykinpesukoneen kanssa (mikä homma se nyt sitten olikaan :D). Imuria meillä on kyllä pelätty jo pitkään. Sauvasekoitin aiheuttaa kauhuelokuvan tyyppistä huutoa. Se on tytön mielestä kaikista kauhein.
 
Meillä ei vielä olla sauvasekoittimelle huudettu, mutta vielä kerkee.. Imurin perässä poika ryömi vielä toissa viikolla ihan innoissaan, mutta viime viikolla alkoi hirmu parku. Tyttökin pelkäsi pienempänä imuria aika pitkään, nykyään ei onneksi enää.
 
Meillä on sauvasekoitin ollut kauan huutoitkua aiheuttava kapistus, jännä kyllä että vieläkin kovempaa ääntä pitävä blenderi ei aiheuta minkään näköistä reaktiota. :o Täällä opittiin lauantaina ööh.. ryömimiskonttaamaan? :D Meno on meinaa molempien sekoitusta. Ja viime viikolla tehtiin neljä hammasta ylös kahden alahampaan kavereiksi. :) Huomenna 8kk ja lääkärineuvola edessä, kiva nähdä mittoja kun kuitenkin viime neuvolasta 2kk aikaa!
 
Oho, tuota ilmiötä en muistanutkaan ellette olisi maininneet! Se kai kuuluu kehitykseen. Itse en ole vielä huomannut meillä ääniherkkyyttä. Kunhan vain äiti on lähellä niin ei pelota. :)

Samaan syssyyn sanon, että Emmalle tuli vihdoin kahdeksas hammas! Nyt on nätit neljä hammasta ylhäällä ja alhaalla. Kuolaaminen onkin ollut jo viikon sellaista, että huh...
 
Meillä välillä tyttöä ärsyttää sellanen kova rapina, esimerkiksi jos jotain pakkausta aukaisee ja muovia rapisuttelee niin silloin menee naama mutrulle, vaan annappa jos ite saa hypistellä :wink
Kerooinki tuolla toisaalla, että valkoista pilkottaa, siksi siis oli yksi kuume hetki meillä ilmeisesti.
 
Itsehän olin aivan innoissani kun minulla olisi tällä viikolla täällä seuraa ja vauvalla vauva seuraa.... niinpäniin.
Mun vauva pelkää sitä toista :nailbiting:
 
Meillä oli joku kehitys-spurtti viime viikolla. Ensin alettiin konttaamaan, sitten noustiin polviseisontaan tukea vasten ja lopuksi vielä kömmittiin pari rappusta ylöspäin sekä pukattiin yks hammas lisää. Kun kaikki nämä on nyt keksitty palasi "puhekin" pojulle takaisin. Taantui hieman öö-öö tasolle, mutta kun liike löytyi niin nyt luetaan iltasatua kilpaa ääneen
Niistä rappusista... Ensin hilas itsensä mahalleen poikittain ekalle askelmalle, siitä käsillä nosti itsensä toiselle ja ryömimällä loppuun asti ja koirien perään. Reppanat ei pääse enää toista karkuun.
 
Oho Tiukuliisa! Aika spurtti!
Meilläkin oli pienispurtti ja noustaan itse jos jostain saadaan kiinni, eli nyt täytyy alkaa lipastoja kiinnittämään seiniin.
 
Tiukuliisa, todella spurtti näköjään! Meidänkin piti asentaa portti portaiden alapäähän, ettei kiipeilisi portaita ylös. Aina nousi seuraavalle portaalle ensin polvilleen ja siitä nousi seisomaan, ja taas polvet seuraavalle portaalle... :D

Nyt kun typy on pidempään osannut ryömiä ja nousta seisomaan, niin vaipan vaihdot ja pukemiset on kummasti rauhoittuneet. Koko tyttö tuntuu olevan tyytyväisempi! Harmittaahan se, jos haluaisi tehdä vaikka mitä, eikä osaa...
 
Mä oon yrittänyt opettaa että aina kun on valmis syötyään niin taputtaisi, mutta ei irtoo :grin
 
Etsijä, minäkin oon yrittäny opettaa, mutta pah :joyful:

Tiukiliisa, mahtava spurtti kyllä! On rauhassa kypsytellyt ja suunnitellut ja nyt sujuu kaikki kuin vettä vain :)

Meridiaani, ihana mielikuva tuli aamuisesta taputuskonsertista :)
 
Mulla on dilemma... Saatiin yöimetys loppumaan. Tällä viikolla pojalle on puhjennut ylähampaita ja pureminen on ollut sitä luokkaa että morjensta vaan, tämän seurauksena olen antanut muutamana päivänä pullosta korviketta ja ah kuinka helppoa, nopeaa ja kivutonta se on ollut. Eli mulla rupesi imettäminen tökkimään kuin seinään siinä kohtaa kun yöimetys loppui ja pureminen alkoi... Onko muilla ollut samanlaisia fiiliksiä? Kauhean ristiriitainen olo kun nyt tekisi mieli vähentää niin että loppuisi itsestään tuolla 9kk hujakoilla mutta toisaalta poden paska mutsi syndroomaa koska maitoa tulisi ja hyvin voisin imettää vuoden ikään asti... Mitä tehdä, ollakko vaiko eikö olla?
 
Tirlitan, mulla on tullut vähän samoja fiiliksiä. Itseasiassa aiemmin jo.. Tyttö oli 4,5kk kun ekat hampaat tuli. Silloin puri koko ajan ja vaan itkin ja imetin. Nyt välillä vahingossa? puree, hampaita on jo 6 niin kyllä se vähän tuntuu. Yöt roikkuu tississä kiinni, sehän siinä surettaisikin että vien toiselta niin tärkeän jutun. Eikä tuo kyllä luultavasti pullosta tai nokkiksestakaan joisi.. Mutta toivotaan että yöimetykset loppuisi sen unikoulun myötä täälläkin. :)
 
Eiköhän imetyksen kestossa tule ottaa huomioon myös äidin hyvinvointi. Läheisyys on suuri osa imetystä, ja siinä mennään aikalailla peppu edellä puuhun, jos siitä tulee äidille vastenmielinen asia :/ Harmi kyllä tuollaiset puremiset! Mutta ei sitä äitiyttä imetyksessä mitata, teette niin kuin molempien kannalta parhaalta tuntuu! Tietty kannattaa vähän aikaa sinnitellä, mutta jos ongelma on pitkäaikainen niin kyllä sen on pakko olla ihan "hyväksyttävä" (siis itselle, muillehan se ei kuulu) syy lopettaakin. Minä olen niin onnekas, kun kaverilla on vasta yksi alahammas, että puremisista ei ole ainakaan vielä mitään ongelmaa :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top