oli muutaman päivän pienempi ja la hyppäs huhtikuun puolelle, 3.4. Oli niin ihanaa nähdä että kaikki on hyvin :)
Peruin sen koska en ois selviytyny eilisestä jos ois enää yhtää enempää ollu juoksemista. Koira piti käyttää ell:llä ja sinnekin meni 130 että ihan rahasyistäkin jätin väliin. Ja menin kuitenki vielä iltavuoroon. No varasin ens tiistaiksi ajan ja sinne kyllä meen vaikka mikä ois. Et varmistuu et kaikki hyvin ja pääsee vihdoinkin tästä salailun piinasta
olo on onneksi ollut tosi huonovointinen niin se vähän rohkaissut mut nyt sain kyllä kaikkien ihanista kirjoituksista rohkaisua josko itsekin menisi vielä toiste ennen 
Mistä päättelit kaiken olevan ohi?Tänään kävin mielenrauhaultrassa kun olin niin varma että kaikki on jo mennyttä, vaikka hyvin on sujunutkin. Pieni oli kasvanu jo hirveästi ja sydän sytkytti. Nukkui, mutta kiukustui ultraamisesta niin jalat vispasi ja käsi meni korvan taakse. En kestä, nyt on luottavaisempi olo taas ennen nt ultraa.
Ihan vaan pessimistisyyttäni, varsinkin kun edelliset raskaudet on sujuneet niin hyvin, ja saaneet alkunsa nopeasti, niin olen saanut päähäni, että kyllä se jossakin vaiheessa käy köpelösti. Lisäksi nyt oli tosi omituisia tuntemuksia alavatsalla pitkän aikaa, joita en muistanut tunteneeni aiemmissa raskauksissa, kipuja. Kaipa ne oli vaan kohdun kasvamista. Vaan nyt tämän ultran jälkeen rauhoitun, koska kysyin näyttääkö lapseni kohtalaisen elinvoimaiselta, niin terkkarini sanoi että näyttää hyvin elinvoimaiselta. Ihan surkeaa että näissä parissa viimeisimmässä raskaudessa en ole voinut olla rauhallisin mielin, vaan pelkään pahinta koko ajan...
loppuu kokonaan vasta kun tunnen liikkeet, sitten alan vuorostaan pelkäämään sitä että millon synnytys alkaa ja syntyykö lapsi matkalle 
