MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Pipanat nyt kun kuvailet tota olotilaa niin muistan sen hyvin elävästi :)
Valitusketju
- Ketjun aloittaja miuk
- Aloituspäivämäärä
Joo komppaan Iceä. Toisaalta multa löytyy myös ymmärrystä miehille jotka ei koe tätä hormonimylläystä mitä me naiset, ja joillain tapana valmistautua tulevaan on just se että ryypätään, rellestetään ja mennään vähä niinku varastoon. Mikä on tietysti mahdotonta, mutta niinhän me äiditkin loppuvaiheessa yritetään levätä varastoon että jaksaa vauvan kans valvoo, vaikkei tollasta varastoa oo ihmisellä olemassakaan.
Onneks oma mies ei tee mitään varastoon, siks onkin ehkä helppo muodostaa edellämainittu mielipide. Varmaan sitä olios vähän eri mieltä jos se oliskin oma ukkeli joka huinais ennen vauvan tuloa. Mun mies sano päivätyönsä pomolle kuukausi sitten että lähen ny himaan ja tuun aikasintaan helmikuussa takas. ♡ (Joo tiedän ettei kaikilla oo tollasta mahdollisuutta, mutta tiedän myös että kaikki ei tekis noin vaikka oliskin mahkut.) Mun mies juoksee asioitaan pitkin maakuntaa sillä aikataululla että mun vointi menee kaiken edelle ja koittaa olla joka ilta kotona laittamassa tyttöä nukkuun koska ymmärtää (ja on oivaltanu tän ite!) että kaks vuotiaan on totuttava siihen jo nyt ettei äiti välttämättä oo illalla vapaa jos vauva roikkuu tississä pari tuntia.
Nii ja tärkeysjärjestyksestä. Muuten kelpo veikko on yks toveri mutta jotenkin mun arvostus tähän ihmiseen meni kun kuulin että tää eräs ihminen oli joskus emännälleen tehnyt selväks mikä on tärkeintä laittamalla listan jääkaapin oveen. (Tämä tarina on tosi, ja lista ei ollu vitsi, eikä suutuspäissään lauottu loukkaus!) Siinä muija ja tytär sai pronssia kun voiton vei treenaaminen ja se että ystäville ollaan lojaaleja. Voin kertoo että ite en kattois päivääkään miestä jonka arvomaailma on noin nurinkurinen omaani nähden...
Onneks oma mies ei tee mitään varastoon, siks onkin ehkä helppo muodostaa edellämainittu mielipide. Varmaan sitä olios vähän eri mieltä jos se oliskin oma ukkeli joka huinais ennen vauvan tuloa. Mun mies sano päivätyönsä pomolle kuukausi sitten että lähen ny himaan ja tuun aikasintaan helmikuussa takas. ♡ (Joo tiedän ettei kaikilla oo tollasta mahdollisuutta, mutta tiedän myös että kaikki ei tekis noin vaikka oliskin mahkut.) Mun mies juoksee asioitaan pitkin maakuntaa sillä aikataululla että mun vointi menee kaiken edelle ja koittaa olla joka ilta kotona laittamassa tyttöä nukkuun koska ymmärtää (ja on oivaltanu tän ite!) että kaks vuotiaan on totuttava siihen jo nyt ettei äiti välttämättä oo illalla vapaa jos vauva roikkuu tississä pari tuntia.
Nii ja tärkeysjärjestyksestä. Muuten kelpo veikko on yks toveri mutta jotenkin mun arvostus tähän ihmiseen meni kun kuulin että tää eräs ihminen oli joskus emännälleen tehnyt selväks mikä on tärkeintä laittamalla listan jääkaapin oveen. (Tämä tarina on tosi, ja lista ei ollu vitsi, eikä suutuspäissään lauottu loukkaus!) Siinä muija ja tytär sai pronssia kun voiton vei treenaaminen ja se että ystäville ollaan lojaaleja. Voin kertoo että ite en kattois päivääkään miestä jonka arvomaailma on noin nurinkurinen omaani nähden...
No huhhuh! Ihan oikeasti laittoi listan jääkaapin oveen? Onkohan kaverin lapsuuden kotiolot olleet jotenkin surkeat, kun kaverit (ja treenaaminen!) menee perheen edelle?
Jotenkin ymmärtäisin että jos kilpaurheilutasolla ollaan, niin voidaan sopia yhdessä perheen kanssa, että tietty aika mennään sen urheilun ehdoilla. Mutta sitten täytyy kyllä olla niin, että se urheilu myös tuo leivän pöytään, eikä ole vaan kiva harrastus jossa voi päteä.
Monesti turhaudun jos tiedän että itse en katsoisi jotain toimintaa päivääkään mutta ystävä/tuttava uskoo miehen parantavan tapansa, ja kaikesta näkee ettei niin tapahdu. Ulkopuolisena joskus näkee selvemmin, vaikka sitten on näitä harvoja jotka pystyvät ryhdistäytymään. Hurraan aina mielessäni, kun joku on päässyt eroon huonosta ihmissuhteesta ja esim. puolen vuoden päästä ihmeissään toteaa, miten paljon helpompaa elämä on nyt. Ei siksi, että iloitsisin parisuhteen kaatumisesta, vaan siitä että ihminen ottaa ohjat käteensä ja kieltäytyy olemasta uhri, ja se on kannattanut.
Yksi ystäväni sai elämänsä takaisin tultuaan raskaaksi. Hän jätti miehensä, joka oli vuosia manipuloinut häntä, tuhonnut itsetunnon, perhesuhteet ja ystävyyssuhteet, pahoinpidellyt sekä henkisesti että fyysisesti. Tietyn rajan jälkeen irrottautuminen on valtava prosessi. Ystäväni teki sen saadakseen lapselleen hyvän elämän. Voin vain nostaa hattua.
Mulla on niin ihana mies, että hämmästyn aina yhtä paljon, kun se vaan yllättää. Toki siinä on ärsyttäviä piirteitä, lähinnä kun se on huonolla tuulella. Inhoan ihmisiä, jotka on huonolla tuulella. Tänään sitten olin itse ärsyyntynyt kun tehtiin lounasta, ja sekös vasta ärsyttävää olikin! Tuplaärsytys.
Jotenkin ymmärtäisin että jos kilpaurheilutasolla ollaan, niin voidaan sopia yhdessä perheen kanssa, että tietty aika mennään sen urheilun ehdoilla. Mutta sitten täytyy kyllä olla niin, että se urheilu myös tuo leivän pöytään, eikä ole vaan kiva harrastus jossa voi päteä.
Monesti turhaudun jos tiedän että itse en katsoisi jotain toimintaa päivääkään mutta ystävä/tuttava uskoo miehen parantavan tapansa, ja kaikesta näkee ettei niin tapahdu. Ulkopuolisena joskus näkee selvemmin, vaikka sitten on näitä harvoja jotka pystyvät ryhdistäytymään. Hurraan aina mielessäni, kun joku on päässyt eroon huonosta ihmissuhteesta ja esim. puolen vuoden päästä ihmeissään toteaa, miten paljon helpompaa elämä on nyt. Ei siksi, että iloitsisin parisuhteen kaatumisesta, vaan siitä että ihminen ottaa ohjat käteensä ja kieltäytyy olemasta uhri, ja se on kannattanut.
Yksi ystäväni sai elämänsä takaisin tultuaan raskaaksi. Hän jätti miehensä, joka oli vuosia manipuloinut häntä, tuhonnut itsetunnon, perhesuhteet ja ystävyyssuhteet, pahoinpidellyt sekä henkisesti että fyysisesti. Tietyn rajan jälkeen irrottautuminen on valtava prosessi. Ystäväni teki sen saadakseen lapselleen hyvän elämän. Voin vain nostaa hattua.
Mulla on niin ihana mies, että hämmästyn aina yhtä paljon, kun se vaan yllättää. Toki siinä on ärsyttäviä piirteitä, lähinnä kun se on huonolla tuulella. Inhoan ihmisiä, jotka on huonolla tuulella. Tänään sitten olin itse ärsyyntynyt kun tehtiin lounasta, ja sekös vasta ärsyttävää olikin! Tuplaärsytys.
Kaksi peräkkäistä kirjoitusta... Mutta kun...
Olen siis valvonut yöt. Vaikka valvoisin päivänkin, en silti ole saanut yöllä kuin parin tunnin unet. Päivällä voin nukkua tuntikaupalla.
Appivanhemmat olivat kylässä jouluna, kaksi yötä. Nukuin ehkä 2 tuntia yössä ja 2 tuntia päivällä. Stressaantunut ja univajeessa. Kun he lähtivät, nukuin käytännössä koko seuraavan päivän puolestapäivästä iltayhdeksään, ja sitä seuraavana päivänä jostain klo 6-7 lähtien klo 15 asti.
Samana yönä sain kuitenkin nukuttua monella heräämisellä klo 2-7. Viisi tuntia, yöllä! Mutta. Aamupäivällä väsähdin taas. Menin nukkumaan 2 tunniksi, mutta vaikka olin väsynyt ja makaaminen silmät kiinni oli ihanaa, en nukahtanut. Hämmentävää. Yleensä nukahdan edes vähän.
Nousin ylös, tehtiin lounasta ja olin kuin perseeseen ammuttu karhu.
Illalla en meinannut millään pysyä hereillä ja klo 20 taas nukkumaan. Heräsin klo 23, nukuin siis 3 tuntia. Nyt klo on 1.50, ja lievä väsymys taas.
En tajua?!? Miten voin olla näin väsynyt? En silti aina saa unta, mutta väsyttäääää. En jaksa ryhtyä mihinkään, en haluaisi mennä ulos, en siivota, en mitään. Mietin jo olisinko masentunut, mutta tätä muutaman päivän ärsytystä lukuun ottamatta olen ollut ihan hyvällä tuulella, tänäänkin naurettu miehen kanssa katketaksemme nyt illalla jne.
Olen siis valvonut yöt. Vaikka valvoisin päivänkin, en silti ole saanut yöllä kuin parin tunnin unet. Päivällä voin nukkua tuntikaupalla.
Appivanhemmat olivat kylässä jouluna, kaksi yötä. Nukuin ehkä 2 tuntia yössä ja 2 tuntia päivällä. Stressaantunut ja univajeessa. Kun he lähtivät, nukuin käytännössä koko seuraavan päivän puolestapäivästä iltayhdeksään, ja sitä seuraavana päivänä jostain klo 6-7 lähtien klo 15 asti.
Samana yönä sain kuitenkin nukuttua monella heräämisellä klo 2-7. Viisi tuntia, yöllä! Mutta. Aamupäivällä väsähdin taas. Menin nukkumaan 2 tunniksi, mutta vaikka olin väsynyt ja makaaminen silmät kiinni oli ihanaa, en nukahtanut. Hämmentävää. Yleensä nukahdan edes vähän.
Nousin ylös, tehtiin lounasta ja olin kuin perseeseen ammuttu karhu.
Illalla en meinannut millään pysyä hereillä ja klo 20 taas nukkumaan. Heräsin klo 23, nukuin siis 3 tuntia. Nyt klo on 1.50, ja lievä väsymys taas.
En tajua?!? Miten voin olla näin väsynyt? En silti aina saa unta, mutta väsyttäääää. En jaksa ryhtyä mihinkään, en haluaisi mennä ulos, en siivota, en mitään. Mietin jo olisinko masentunut, mutta tätä muutaman päivän ärsytystä lukuun ottamatta olen ollut ihan hyvällä tuulella, tänäänkin naurettu miehen kanssa katketaksemme nyt illalla jne.
Valvominen on ärsyttävää, ja se että on väsynyt. Ja kuinka turhauttavaa siitä tekeekään se fakta, että oikeestaan sille ei tässä tilanteessa oo muuta syytä kun että kroppa/ luonto valmistelee meitä tulevia äitejä pienen vauvan tuloon ja siihen että sen kanssa valvotaan ja ollaan väsyneitä...
Joo, tää vaan kalvaa mielialaa. Eikä ne enää neuvolassa tässä vaiheessa tarkista hemoglobiiniakaan kun se aiemmin on ollut hyvä, kahdesti tarkistettu. Ja toisaalta uskon että jos menen pelaamaan sulkapalloa, pystyn sen tekemään. Tää on jotain muuta.
En tiedä, montako kertaa oon toistanut miehelle jo, että onneksi ei ole vanhempia lapsia kotona. Millä mä niitä hoitaisin kun nukahtelen?
Aikakin matelee, kun ei jaksa missään ulkona käydä. Tai no, meneehän tää tässä. Luen muiden tekstejä täällä ja odotan, että tulee aamu ja pääsen nukkumaan... Säälittää mies, joka on levoton kun ei pääse purkamaan energiaa (haluaisi että tehdään jotain yhdessä, mutta en jaksa).
Aamulla sentään tein kunnon aamupalan lättyineen ja laitoin tarjolle tomaatit ja kurkut ym. Miehen kommentti oli, että eikö mua pitänyt kohdella kuin prinsessaa, eikä sitä. Se olikin päivän saavutus.
En tiedä, montako kertaa oon toistanut miehelle jo, että onneksi ei ole vanhempia lapsia kotona. Millä mä niitä hoitaisin kun nukahtelen?
Aikakin matelee, kun ei jaksa missään ulkona käydä. Tai no, meneehän tää tässä. Luen muiden tekstejä täällä ja odotan, että tulee aamu ja pääsen nukkumaan... Säälittää mies, joka on levoton kun ei pääse purkamaan energiaa (haluaisi että tehdään jotain yhdessä, mutta en jaksa).
Aamulla sentään tein kunnon aamupalan lättyineen ja laitoin tarjolle tomaatit ja kurkut ym. Miehen kommentti oli, että eikö mua pitänyt kohdella kuin prinsessaa, eikä sitä. Se olikin päivän saavutus.
Joo tällaista tää valvominen on. Viime raskaudessa heti ko olin synnyttäny niin olisin pystyny taas öisin nukkumaan.. Vauva vaan ei ollu samaa mieltä. Ärsyttää että haluttais nyt levätä kunnolla kun kohta joutuu kumminki vauvan kanssa valvomaan. Supistellukki on koko illan ja vasta torkahdin puoli tuntia ja heräsin taas supisteluun. Ei mitään hirveän kipeitä mutta herättää kumminki. Kyllä on niin turhautunu olo että!
Onko kellään muulla nivelet tosi kipeet? Taas jäi mehut ja maidot juomatta kun unohdin pyytää miestä avaamaan purkit ennen töihin menoa. Sorminivelet on niin arat etten saa noita korkkeja auki. Tukisukkiakaan en pysty kiskomaan jalkaan kun vaativat sen verran puristusta. Myöhemmin päivällä onneks aina helpottaa vähän, mutta nää aamut on hankalia. Toivottavasti loppuu kun vauva tulee ulos. Muuten voi hoitaminen olla haastavaa
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Mulla oli esikolta tosi kipeet ja jäykät nivelet, oli niin täynnä nestettä. Tällä kertaa ei oo ollu kun hetken tossa rv 32 tienoilla...
Oon kyllä myös tosi turvoksissa joka puolelta. Sormus ei pääse lähellekään niveltä saati sen yli. Onkohan näihin nivelkipuihin apua mistään? Popsin greippiä ja ananasta nesteen poistumisen toivossa mutta taitaa olla yhtä tyhjän kanssa. Hieroja oli sitä mieltä että osteopaatti vois osata auttaa (?)
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Mulla ei ainakaan helpottanut muu kun synnytys
eikä kyllä heti sekään kun turposin vielä enemmän. Sitten pissin viikon kun hevonen ja painoin saman verran kun odottamaan alkaessa 
eikä kyllä heti sekään kun turposin vielä enemmän. Sitten pissin viikon kun hevonen ja painoin saman verran kun odottamaan alkaessa 
Honkarii
Jostain jotain jo tietävä
Raivostuttavaa on todellakin tuo yövalvominen. Viime yönä katsoin kelloa vielä kolmen aikaan, enkä ollut nukkunut. No sitten nukahdin puoli seitsemään asti, jippii! Päiväunia voisi sitten ottaa useammatkin, mutta ei oikein sekään auta asiaa. Ja sen olen huomannut, että yöuni häiriintyy todella pienestäkin äänestä. Kai sitä jotenkin herkistyy nukkumaan kevyesti.. Mutta onko pakko jo nyt alkaa valvoa ??!!
Meitsi meni nukkumaan klo 21 eilen, heräsin kun meidän tv ystävällisesti käynnisti itsensä 22.15. Valvoin sitten siitä hyvästä 01.30 asti. Sitten heräsin kolmelta ja taas tunti hereillä ja sitten viideltä ja puoli tuntia valveilla. Jipii.
yöllä vedin omenaa ku tökkimälläkään en saanut vauvaa liikkeelle mahassa. Meni yli tunti että sain liikkeet tuntumaan.
yöllä vedin omenaa ku tökkimälläkään en saanut vauvaa liikkeelle mahassa. Meni yli tunti että sain liikkeet tuntumaan.
onko muilla sellaista että aamulla herätessä koko keskikroppa tuntuu ihan oudolta ja maha on kuin neliö? Kai siis supistus menossa kun pötsi kovana. Tätä ollut nyt jo muutamia aamuja. Muutenkin tuntuu että mikään nukkumisasento ei oikein tunnu hyvältä, iltaisin ei saa unta ja aamuyöstä herää nälkään eikä uni enää tule. Lisäksi alaselkä ollut nyt pari päivää tosi kipeänä, jomottelee oikein kunnolla 
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Mulla aina aamusin tuntuu maha omituiselta ennenkun pikkunen ährää itsensä ns. päiväasentoon. Koko maha on ihan kumman, kireän ja painavan tuntuinen :/
Pakkanen! 
Sukkahousut!
Ei o mun juttu, että farkkujen alle pitää tunkee jotan ylimäärästä! Vois tulla jo kevät!
Ainoat lämpimät talvikengätkin on nauhalliset, niiden solmiminen on aika haastavaa. No, pitää kai pysyä vaan sisällä.
Täällä yövaivoina on puutuvat kädet ja kipeet lonkat.
Kyljeltä toiselle, hetki selällään ja sit taas uudestaan. Sit pitää varoo ettei nukahda naamatusten kissan kanssa, se aivastelee välillä tosi antaumuksella.
Ei o mun juttu, että farkkujen alle pitää tunkee jotan ylimäärästä! Vois tulla jo kevät!
Ainoat lämpimät talvikengätkin on nauhalliset, niiden solmiminen on aika haastavaa. No, pitää kai pysyä vaan sisällä.
Täällä yövaivoina on puutuvat kädet ja kipeet lonkat.
Kyljeltä toiselle, hetki selällään ja sit taas uudestaan. Sit pitää varoo ettei nukahda naamatusten kissan kanssa, se aivastelee välillä tosi antaumuksella.
Kissa aivastelee päin naamaa? Mulla koirat aivastelee lähinnä silloin, kun turhautuvat jostain.
Laitoin saunan puoli tuntia sitten päälle, mutta miestä ei ole näkynyt kotiin. Kai se puoli seitsemään mennessä tulee? Meni vähän normaalia myöhemmin töihin ja saattaa olla kaupassa.
Ja mä kun kampesin itseni ylös sängystä mun pitkiltä päiväunilta miehen vuoksi. Taidan jatkaa uniani.
Laitoin saunan puoli tuntia sitten päälle, mutta miestä ei ole näkynyt kotiin. Kai se puoli seitsemään mennessä tulee? Meni vähän normaalia myöhemmin töihin ja saattaa olla kaupassa.
Ja mä kun kampesin itseni ylös sängystä mun pitkiltä päiväunilta miehen vuoksi. Taidan jatkaa uniani.