Alkaa olla taas aika kärttynen äiti aamuisin tässä talossa. Viime viikot on menny nukkumisen kannalta ihan katkonaiseksi ja sit kun täytyy vaan jaksaa tätä arkea kaikesta huolimatta. Omaa aikaa ei ole ja en muista edes milloin olisin tehnyt jotain mitä haluaisin tehdä. Olen täysin lapsen ja kodin armoilla. Ei vaan jotenkin ole aikaa edes harrastaa mitään saatika sitten että olisi rahaa. Huokaus...
Senkin ajan mitä isä yleensä on lapsen kanssa niin hän laittaa tytön lattialle tai sitteriin ja alkaa näprätä puhelinta tai tablettia. Ja olen asiasta sanonut monta kertaa ja ymmärrän että kun hän tulee töistä niin haluaa tehdä jotain muutakin. Mutta kun en minäkään sitä puhelinta tai konetta näprää kun olen tytön kanssa!! Nytkin tyttö nukkuu ehkä taas 20min ja sit alkaa taas syöttöhommat ja ehkä päästään uloskin kohta...
Puoli päivää menee siihen että päästään edes ulos! Onneksi tulee kesä ja voi mennä aamusta omalle pihalle edes hetkeksi aina syöttöjen ja unien välissä. Alkaa seinät kaatua päälle taas kerran.
Ja vauvauinti on rokottanut viimiset 7vk sitä lauantai aamuakin niin että joutuu heräämään puoli 7 aikaan joka lauantai. Ja sitten sunnuntaina "taistellaan" siitä kumpi saa nukkua pidempään. Musta tuntuu että mulla on arkea 6 päivää viikkossa. Varmana töissä olevalla isällä on helpompaa kun olla tässä kotona lapsen kanssa. Marimarimarinaa!!!
Sitten kun yöt on katkonaisia niin ei vaan jaksa aamusta aina sitä samaa rumbaa kovinkaan kiukkuamatta. Vaihda vaippa, anna maito, vaihda vaippa, tee puuro, syötä puuro, syö itse aamupala, leiki tytön kanssa, laita nukkumaan, vaihda vaippa, anna ruoka, leiki, vaihda vaippa, mene vaunulenkille, tulet kotiin ja tyttö herää jo ennen kun ollaan kotona ja taas alkaa syöttö, vaipanvaihto jne.... Mä oon vaan niin kyllästynyt tähän.