Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
) ja nautin raskaudesta ja elämästä. Ja ihan hyvin meni taas puoli päivää kunnes tuli litsari täysillä päin näköä. Maanantaina juhlin, että vihdoin on vikat verikokeet ni ei tarvi niissä enää rampata. No eiköhän ne soittanut sieltä labrasta tänään että yksi putkista oli HYYTYNYT ni mun pitää mennä huomenna antaa uusi näyte. En oo koskaan kuullutkaan vastaavasta ja oon silti ollut sairaalassa töissä monta vuotta. Ihan käsittämätöntä...

Tänään sama linja jatkunut, hetken tein pihahommia, mut se alkoi ottaan selkään ja sen jälkeen oon vetelehtinyt ja valittanut. Mikään asento ei oo hyvä, närästää vähintäänkin. Mies ois hellyydenkipeellä tuulella ja mä vaan kivahdan, että "häivy" ja sit tulee huono omatunto ja alan tirauttaan kyyneliä. Vielä sekin, että sain unta yöllä 3 aikaan ja mies heräs 7 aamulla ihan ylipirteänä ja ehdotti, että noustais. Häh!!! Oli näin |--| lähellä, ettei se saanu mustaa silmää. Luin jostain, että moni näistä oireista on ollu joillain synnytyksen alkua ilmaisevia. Jeij, mä niin voisin ens yönä käydä pyöräyttään ryhmään ekan tytön.. Sit se kumminkin on poika, eikä me ees keksitä pojalle nimee!!! :'( F***!!!!!!!!! Ok, helpotti. Tänks.

taas.
Eivätkä he todellakaan ymmärrä, että me ei haluta tietää vauvan sukupuolta etukäteen, ja vielä vähemmän sitä että me pidetään nimivaihtoehdot salassa kunnes vauva on syntynyt. Saas nähdä miten paljon me ehditään vielä järkyttää läheisiämme täällä
Ainakin päätös ettei lapselle tule vanhempiensa etunimeä ja ettei lasta kasteta voi olla tiukka paikka eräille mieheni perheenjäsenille :)