Huhhuh on tää välillä niiiin voimia vievää...
Eilen jouduimme lähtemään pikaisesti tarkistukseen, koska tuli esille mahdollinen lapsiveden vuoto.. Mutta siellä sydänääniä kuunnellessa ja Lekuria odotellessa, saimme kohdata ihanan ja rakastettavan vauvamme niin läheltä
siellä olikin sitten aikaa pikkuisen myös puhua mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä elämässä ja mihin meidän on hyvä keskittyä. Nyt pitänee vaan muistaa se, että ei aina kaiva niitä ns. Vikoja toisesta ja syyttele niillä sitten .. Kun tulee kiristävä fiilis.
Kerroin kuinka vaikea oikeasti niitä hetkellisiä hormoonipurkauksia on hallita ja mieheni tuntui sen oikeasti ymmärtävän, koska enhän niitä oikeasti halua.
On tämä vaan niin kummallista, sitä luulee tuntevansa itsensä, mutta sitten kun hormooni jyllää, niin ei edes tajua mitä suustaan suoltaa.. Ja täälläkin jo eilen naurettiin sille, että kummalla niitä "hormooneja" on enemmän kun välillä tuntuu, että mies on ihan yhtälailla tuohtuneena ja sekaisin :D nähtävästi sekin vaan kuuluu asiaa. Miehet ne käsittelee asioita välillä niin erilailla. Minä kanssa kerroin tuossa miehelleni, että ethän ole edes kiinnostunut raskaudesta ja vauvasta tällähetkellä. Koska en jotenkin koe hänen huomiotaan aiheeseen, mutta hän kyllä kovasti on sitä mieltä, että silittelee mahaa ja kuuntelee ja kyselee oloani.. Voipi olla että en vaan oikeasti huomaa sitä, jos vaikka teen jotain ns. Tärkeämpää ( ajattelen vauvan huoneen sisustusta) no mutta pointtini varmaankin se, että selkeästikin kaikesta tästä raskausajan erilaisuudesta vielä selviää ja ihana kuulla että Eevi kertoikin jo tuolla samasta aiheesta :) kiitos
Niin ja meidän vauvalla masussa kaikki mainiosti, ei ollut lapsivettä. Siellä samalla kuultiin myös hänen hikka, on tämä vaan niin maailman parasta :) esikoistamme odotetaan RV 27+0