Väsyttää, itkettää ja raivoa?! Kertokaas tarinoita =)

Mäkin kyllä itken "salaa", mutta kyllä toi mies sen on kuullut väkisinkin, vaikka on "nukkunut" ja turvonneet silmät huomannut, ja muutenkin, mut ei se oikee osaa reagoida..Onneksi asutaan maalla, niin ei tule metsässä ketään vastaan kun pillittelen menemään :oops:
 
:blob8 Mä olen näköjään ainoa, joka täällä itkee ja raivoaa.. No pakko purkaa: Tänään aamulla räjähti taas ja mies lähti ovet paukkuen töihin :crybaby2 .. huomautti mun suurpiirteisyydestä, (jättää esim suoritusrauta roikkumaan, niin että se johto on ohikulkiessa jaloissa!?) ja siitä mä sitten että on sulla murheet, pitäisit txxx kiinni, jos ei muuta sanottavaa ole.. etc :violent001 ja sitten tuli tulva - tietenkin. Että tämmöinen tapaus tällä kertaa.. menen --> :violent4
 
Auttaiskohan jos sellasena rauhallisena hetkenä ihan kertoisit "faktoja raskaudesta" tyliin, että raskaus aiheuttaa hormonimuutoksia ja se meinaa sitä, että tulee helpommin pienistä asioistakin paha mieli, helposti surullinen olo, helposti raivostuttaa joku asia enemmän kuin tavallisesti.. ja että se on sellaista, ettei pysty ohittamaan niitä tunteita esim olemalla reipas tai järkevä samalla lailla ku tavallisesti tms.. ja että jos silloin kun se huomaa että sulla on surullinen olo se vaikka vaan halais ja koittais ajatella myötätuntoisesti, vaikka ei osais sanoakaan mitään, niin olis vähän helpompi olla. Ja ehkä silloin ne huomauttelutkaan ei tuntuis niin pahalta. Mä kerroin noita miehelle, kun se on kans sellanen, ettei osaa sanoa tai tehä oikein mitään jos on paha mieli..niin monesti oon sanonu ettei tarvi muuta ku vaikka halata ja olla siinä.. kyl seki vähä helpottaa.
 
Muokattu viimeksi:
Mut eiks oo huvittavaa et jos mies huomauttelee ja ite siitä kilahtaa, niin sekin kilahtaa takaisin ja lähtee ovet paukkuen vaikka ei oo edes raskaana.. eli ei oo mitenkään näiden tunteiden yläpuolella. Siinähän ehkä vois olla sellanen yhtymäkohta jonka mieskin tajuaa, että sillekin tuli raivostunut fiilis jostain mitä tai miten sä sanoit ja raskaana ollessa tunteet voimistuu ja se sama fiilis saattaa tulla tavallista helpommin.. Et kannattaa vaan ennakoida ja ajatella et vaikka omasta mielestä joku viaton huomauttelu ei ois niin paha, niin toiselle se voikin olla, joten kannattaa jättää väliin tai ainaki sanoa silleen ettei oo ite ärsyyntyny ja provosoiva. Useinhan sitä oikeesti ei niinkään raivostu siitä itse asiasta vaan toisen tyylistä ja negatiivisista tunteista.
 
.
 
Muokattu viimeksi:
Mä en tiedä, miks tolle ukkelille on niin vaikeaa nimenomaan ihan vaan - jos ei osaa sanoa mitään - niin vaikka halata. Sitten se on vähän sellanen "hienonokkanen" eli suuttuu helposti, JOS sille päälle sattuu, niin kun tänä aamuna mun hiukkasen voimakkaasta reaktiosta. Olen kuitenkin ollut huomaavinani välillä, ettei se oo lähteny mukaan niihin mun kiukutteluihin, vaan varmaan ymmärtää siinä kohtaa "myötäillä". Ollaan kyllä molemmat aika samanlaisia temperamenteiltamme. Neuvolantäti "varoitteli" häntä viimeksi näistä ja pyysi ymmärrystä, mutta tänään ei ollut hyvä aamu. Ei kummallakaan. Ja kyllä, se tyyli, miten asiat ilmaisee, vaikuttaa hirmuisesti. Jo toisen "väärästä" ilmeestä tai olemuksesta voi syntyä kärpäsestä härkänen.
 
Miisa78; et ole ainoa...
Täällä on kanssa ollut sellaista myrskyä, että oksat pois...
Hyvin paljon samaa tyyliä löytyy tämän miehestä.. Ei pysty antaan sen hetken hormoonikiukkuryppään vaan tulla ja saman tien pyyhkiä pois ja avata uutta lehteä.. Varmasti se on juurikin tempperamenttisillä ihmisillä vaikeaa, ja varmasti sitä on joskus myös yrittänyt.
Sitten koen jotenkin tosi kovasti, että hän ei tue/lohduta mua lainkaan vaan on tärkeämpää aina tuoda oma mielipide kuuluviin. Juurikin se pelkkä halaus varmasti auttaisi pääsemään sen pahimman yli ja sitten kaikki olisi nopeammin ok.
Kyyneleitä on tullut tänään vuodatettua taas enemmän kuin koskaan..ja nyt naama näyttää siltä, että ompa kiva katsoa
peiliin, EI TODELLAKAAN!
Oon myös yrittänyt kertoa sellaisena rauhallisena hetkenä niitä raskauden aikaisia juttuja ym. Mutta ei niitä tunnu olevankaan tiedossa.. Nyt olisi tosi hyvä sellainen palsta jossa miehet voisivat kertoa/hakea ns. Vertaistukea aiheeseen..
Minua auttaa aina jun luen täältä samankaltaisi kokemuksia, silloin ainakin tiedostaa ettei ole yksin näiden asioiden kanssa.
Nyt vaan taas on katsottava eteenpäin ja yritettävä unohtaa noi tämän päiväiset haukut ja solvaukset mitä kumpikin on päästellyt suustaan..luottaa tulevaan...hipheii :D
Tsemppiä kaikille syksyiseen viikkoon !
 
Meillä kotona isäntä ymmärtää mun hormonikiukkupurkkaukset... Siis olen muutenkin todella temperamenttinen ihminen ja raskaus on tilanne vaan pahentanut.

Mut todella ärsyttävää on se et isäntä luulee kaiken olevan hormonien hyrräystä eikä tajua et sen käytöksessä on ongelmia. Esim tilanne: ollaan sovittu meno mut isännällä ei ole kiire vaikka 15min sitten piti lähteä jo liikkeelle. Se et suutun tuollaisesta johtuu siitä et inhoan myöhästymisiä todella paljon. Mut kuulemma ne on vaan hormonit jotka kiukuttelee...
 
Mirkkuli: Hmm.. apua onko meillä sama mies?! :laughing002 ..siis mitä tulee myös tuen puutteeseen ja oman mielipiteen tuominen esiin. Monesti olen miettinyt, kuinka paljon helpompaa olisi, jos toinen olisi rauhallisempi temperamentiltaan - mutta ei. Veikkaan, että tämä yhteinen piirre on pitänyt myös meitä yhdessä, mutta joka samalla repii riitatyyppisissä tilanteissa vereslihalle. Tulta ja tappuraa..Mä olen kyllä itkenyt joka päivä tässä viikon sisään. Ehkä tänää on parempi päivä :) On ollut myös aika poikkeuksellisen myrskyisää. Suunta on pakko olla nyt ylös :smiley-bounce012 Tsemppiä ! Koitetaan keskittyä tekemään kaikkea sellaista, mikä tuottaa hyvää mieltä - itselle (ja samalla vaaville) :flower

nuorimamma: No toi on kans ärsyttävän helppoa; nyt voi syyttää kaikesta niitä hormoneja, eikä ole oikeasti mitään ongelmaa styles/default/xenforo/hmh.gif
 
Tempperamentikkaat miehet taitaa olla ihan oma lukunsa! Jaksamista teille tähän raskaus + pippurinen mies yhdistelmään! Toivottavasti miehet vähitellen edes pikkusen oppis lohduttamisen taitoa..
 
Muokattu viimeksi:
En tiedä (tai en ainakaan huomannut) että onko teille tulossa esikoinen vai onko aikaisempia lapsia. MUTTA
Mä voin ainakin lohduttaa, että ei ole enään montaa viikkoa jäljellä! Jeee!! :) Myös noi raskausajan riidat ja itkut unohtaa suht nopeasti :)
Itselläni edellinen raskaus oli tunteiden vuoristorataa. En varmaan ikinä ole itkeny miehen takia niiiin paljon. Riitaa synty pienistä asioista kun kaks vahvaluonteista otti yhteen..
Tässä raskaudessa ei ole ollu juuri mitään :) Toki jos on ollut vilinää ja vilskettä niin väsy on joskus purkautunut itkuna ja välillä tulee alakuloinen mieli jostain pienestä asiasta.
Joten älkää antako kaiken hormoonimyrskyn jäädä pelottamaan mieltänne tulevissa raskauksissa. Jokainen raskaus on erilainen, sen olen ainakin itse oppinut tätä kolmatta odottaessa :) (vaikka samaa sukupuolta on lupailtukin kuin edellis kerralla.)
Tsemppiä viimeisiin reiluun 10 viikkoon! Itse olen tykänny tehdä tunnin lenkkejä ihanassa syysilmassa, mieli on aivan eri kuin lähtiessä ja vauvakin tykkää :wink (tai ainakin äitin takapuoli.)
 
Mua kans väsyttää ihan hirveesti ihan sama mitä teen... Ja sit tietty tulee pienimmästäkin asiasta raivottua :S Kerranki meinasin mennä yhelle miehelle raivoomaan ku tavarat tuli myöhässä (piti oottaa ku ne oli maitotaloustuotteita) ja meillä oli tarkotus mennä mökille. Sain kuitenkin hillittyä ihteni ja puolisoni vaan nauro ku mulla oli nii kova uho päällä :)

Välillä tuntuu, et puoliso ei oikein ymmärrä sitä, että en jaksa enää ihan kaikkea tehä mitä oon normaalisti jaksanu ja siitä se sitten ottaa hieman nokkiinsa ja pitää mykkäkoulua parisen päivää.. Joskus tulee mietittyä, et kumpikohan meistä on raskaana ku molemmat möksähtelee helposti :D

Sit tuntuu välillä sille, et sitä ei oikein kiinnosta tää vauva. Kerranki sanoin et tuu kokeilee vauvan liikkeita, nii se vaa myhähti ja jatko puhelimen rämppäystä. :sad001 eikä sitä oikein kiinnosta mitkään vauvan tarvikehankinta jutut ja sen huomaa, ku koittaa kysyä sen mielipiettä nii ei tuu juuta eikä jaata.

Mitä mun pitäis siis tehä, et sais vähä puolison mielenkiintoa nousemaan asian suhteen?? Tämäkin asia meinaa itketyttää aina iltaisin, ku rupeaa nukkumaan :sad001
 
Aeria: Mä niiiin toivoisin, että olis tasaisen harmaata. Mieli lepää jo pelkästä ajatuksesta. Asioilla on tosiaan puolensa :confused013

- Eevi -: Kiitos rohkaisevista sanoista. Sähän olet jo vanha konkari :) Kun taas minä, esikoista odotan. Mä en oo kans miehen takia itkeny näin paljon koskaan, että mukava kuulla, jos jossain kohtaa tämä vaihe on vain muisto, jos sitäkään enää muistaa :biggrin. Mä kans oon tehnyt tunnin sauvakävelylenkkejä, nyt kun ei oo enää voinu juosta. Lenkin jälkeen mieli on aina valoisampi.

Emäntä: Mun mies myös vaan hymähtelee, joten tiedän tunteen. Ne kiinnostuu varmaan sitten, kun lapsi on ulkona. Näin olen joissain tapauksissa kuullut.

Eksyin jossain palstalla todella rohkaisevaan tekstiin. Oli pariskunta, jossa mies ei osannut olla mukana raskaudessa. Tuli jokin kriisi. Nainen oli epätoivoinen, yritti kaikkensa, uhkailusta raivoamiseen jne. Vaan kun vavva syntyi, mies muuttui ja parisuhde parani. Sittemmin miehestä tuli kuin tulikin hyvä isä ja puoliso. Toivoa siis on :)

Loppusuoralla tosiaan mennään, joten koitetaan kestää:gen014
 
Miisa78: Toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta :)

Liekkö sit sillä nii paljo stressiä töitten takia, nii se ei välttämättä jaksa näitä mun vauva höpötyksiä. Tiiä tuota, mut ei ois enää jouluun pitkästi, nii vois parantua asiat niiku sä Miisa78 sanoi :)
 
Emäntä: Mä joskus ihmettelin omasta miehestä samaa, että ei ole niinkään kiinnostunut vauvasta. Tulin siihen tulokseen, että kaikki miehet ei vain ole mahan silittäjiä ja tarvikkeista hössöttäjiä :D Ihan ihmisen luonteesta kiinni :) Samoja ajatuksia pyöri päässä kuin sinulla..
Hyvin tuo on onneksi lapsiaan rakastanutkin, vaikkei raskausaikana siltä tuntunut :) +Itse olen ainakin saanut päättää kaikki vaatteet ja tarvikkeet mitkä on mieleiseni, olen sitten vain esitellyt hankintoja :wink
Itse joskus pyysin kokeilemaan vatsaa, mutta hän sitten totesi "kyllä mä sitä kerkeen silitellä loputtomiin kun se syntyy." Kertoi samalla ettei hän osaa hössöttää mahoista, vaikka siitä kovasti innoissaan onkin :) Itse ainakin sain paremman mielen noinkin pienellä keskustelulla :) Kantsii rohkeesti kysyä ja kertoa tunteistaan :wink
Olen varma että miehesi on kiinnostunut vauvasta, mutta on vain samanlainen miehen jäärä kuin tämä minun miekkonen =)
 
Huhhuh on tää välillä niiiin voimia vievää...
Eilen jouduimme lähtemään pikaisesti tarkistukseen, koska tuli esille mahdollinen lapsiveden vuoto.. Mutta siellä sydänääniä kuunnellessa ja Lekuria odotellessa, saimme kohdata ihanan ja rakastettavan vauvamme niin läheltä :Heartred siellä olikin sitten aikaa pikkuisen myös puhua mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä elämässä ja mihin meidän on hyvä keskittyä. Nyt pitänee vaan muistaa se, että ei aina kaiva niitä ns. Vikoja toisesta ja syyttele niillä sitten .. Kun tulee kiristävä fiilis.
Kerroin kuinka vaikea oikeasti niitä hetkellisiä hormoonipurkauksia on hallita ja mieheni tuntui sen oikeasti ymmärtävän, koska enhän niitä oikeasti halua.
On tämä vaan niin kummallista, sitä luulee tuntevansa itsensä, mutta sitten kun hormooni jyllää, niin ei edes tajua mitä suustaan suoltaa.. Ja täälläkin jo eilen naurettiin sille, että kummalla niitä "hormooneja" on enemmän kun välillä tuntuu, että mies on ihan yhtälailla tuohtuneena ja sekaisin :D nähtävästi sekin vaan kuuluu asiaa. Miehet ne käsittelee asioita välillä niin erilailla. Minä kanssa kerroin tuossa miehelleni, että ethän ole edes kiinnostunut raskaudesta ja vauvasta tällähetkellä. Koska en jotenkin koe hänen huomiotaan aiheeseen, mutta hän kyllä kovasti on sitä mieltä, että silittelee mahaa ja kuuntelee ja kyselee oloani.. Voipi olla että en vaan oikeasti huomaa sitä, jos vaikka teen jotain ns. Tärkeämpää ( ajattelen vauvan huoneen sisustusta) no mutta pointtini varmaankin se, että selkeästikin kaikesta tästä raskausajan erilaisuudesta vielä selviää ja ihana kuulla että Eevi kertoikin jo tuolla samasta aiheesta :) kiitos
Niin ja meidän vauvalla masussa kaikki mainiosti, ei ollut lapsivettä. Siellä samalla kuultiin myös hänen hikka, on tämä vaan niin maailman parasta :) esikoistamme odotetaan RV 27+0
 
Arrrg, valitus vitutus oksennus..
Eli meillä on lapsilla vaan yksi paikka missä ne voi olla yökylässä, minun vanhemmat. Ei ton miehenkä vanhemmissa mitää vikaa ole, mut eipä ole koskaa apua tarjonnutkaan.
Meijän piti lähtä viettää omaa aikaa nyt mun synttäri vkloppuna (vähä niinku viimein ravintola-ilta ennen synnytystä.)
No eipä tarvi lähteä kun mun veljen lapset on menossa sinne koko vklopuksi kun ne lähtee johku kylpylään kun niiden lahjakortti menee vanhaksi.. ok, tottakai meijän äiti sano et voi hyvin kattoa 4 lasta, mutta juu EI! Kaksi 2v, 4v, 6v.
Meijän äiti on kyl tosi reilu yms, mut ite en haluu sitä rasittaa. + se tekee 10h työpäivää joten annan sen kyllä huilia seuraavat pari vkloppua ennen kun edes ehdotan näitä yökylää.
Eli tää piltti varmaan kerkee syntyy ennen sitä..
Kiva vaan kun ollaan puhuttu viimeset 4kk että lähtään sit viettää kahen keskeist aikaa ennen vauva-arkea. Eikä tosissaan olla oltu kahestaan missään kesäkuun jälkeen >:|
Kiitti ja anteeks.
 
Muo taas ärsyttää niinkin yksinkertainen asia kun meidän koirat...ne on aamuisin ihan takiaisia ja otankin ne sänkyyn nukkumaan hetkeksi kun mies lähtee töihin. No toinen ehtii toden näköisesti kusasta johonkin matolle ennen kun ehdin ulos niiden kanssa. Ja mulla menee aikaa pukemiseen yms. aamuisin ihan kiitettävästi, kun olen tällanen kankee (jostain kummn syystä). Sitten ne kärkkyy koko ajan joko mun seuraa tai tappelee (leikillään) keskenään pitäen kamalaa meteliä. Olen koittanut tehdä aamu ja päivälenkin niiden kanssa, mut iltalenkki on isännän heiniä, kun olen yleesä tässä vaiheessa päivää jo aika väsynyt fyysisesti. No, mies meni seiskaksi salille ja sanoi lenkittävänsä koirat sen jälkeen...viimeiset puoli tuntia on koirat roikkuneet veressä ja vitisseet ulos pääsyä.:BangHead Ja koko ajan saa olla vahtimassa tota pienempää, ettei se mee pissalle johonkin. Omat on koirani, mutta perhana, että ottaa päähän tässä vaiheessa, kun ei todellakaan jaksaisi pukea ulkovaatteita päälle, saatikka sitten kumarrella turhia noiden koirien hihnojen laitossa ja poisotossa & tassujen kuivaamisessa. Sit kun vähän yritän lepuuttaa itteäni sohvalla, ne änkee ihan kiinni ja vitisee...älkää nyt vaan sanoko, että se meinaa et synnytän kohta... :angryfire Kylläpä on pienet murheet saaneet suuret mittakaavat!!!
 
:D raskaus tekee kärpäsistä härkäsiä!! Taitaa olla normaalia :wink Mulla taas palaa pinna kissaan, kun normaalia pienempi kissa vois syödä koko 2kg kuivamuonasäkin kerralla.. :D Vaikka 30min sitte olis saanu märkäruuan, niin johan se pyörii samantien jaloissa kinuamassa lisää. (Ja tottakai mä kompastun siihen joka ikinen kerta ja monta kertaa päivässä!) sitte kun se ahmii liikaa, niin se oksentaa ja tietenkin matolle eikä laminaatille o_O joten en voi pitää sillä kokoaikaa kupissa ruokaa..
Ihanan ärsyttäviä otuksia =D
..mä otin aikoinaan kissoja pitämään hiiret loitolla. Toinen oliki kova saalistamaan ja piti räkätit poissa mansikoilta, mutta sekin meni katoamaan reilu 2kk sitte >:| Nyt meillä on tää yks pallero jälellä, jonka suurin saalis on ollut viimeaikoina kärpänen :D
 
Takaisin
Top