Vähän itsestä
- Ketjun aloittaja pirpana5
- Aloituspäivämäärä
Tanku
Vauhtiin päässyt keskustelija
Helou vaan kaikille mäkin liityn nyt teidän seuraan :) sillä tänään tein positiivisen raskaustestin olen 22vuotias kolmen lapsen (tyttö 9/11, tyttö 10/12 & poika 1/14) äiti eli tääläkin muksut lähes vuoden ikäeroila tulleet ihan toivotusti :) naimisiin mentiin mieheni (27v) kanssa 11/12 eli pian olis 2v hääpäivä :) perheestämme löytyy myös 2kk ikäinen kissanpentu nimeltään Iines :) asustellaan isossakyröössä. mutta kämppä olis hakusessa seinäjoelta. kaikki kolme ovat syntyneet käynnistyksellä kahdessa ekassa oli raskausmyrkytys ja kolmannessa oli myös myrkytys mutta ei paha vaan käynnistettiin kun vesienmenon jälkeen ei vaan meinannu itse käynnistyä. mitähön vielä tässä kertois nooh eiöhän tässä ollu suunnilleen kaikki kyllähän tässä tutuiksi tullaan ajan kassa :)
mirtzi06
Oman äänensä löytänyt
Mäkin esittäytyy :) eli kohta 25v mamma saanut ensimmäisen 17v ja bio isän kanssa erottuu 08 alkuvuonna... Nyt 6v aviomiehen kanssa oltu ja -10 mentiin naimisiin kun keskimmäinen 10kk. Tyttö 12 ja nyt tuloillaan 1.5 pikku nelonen toivottavasti kaikki menee hyvin :) sit meidän perheessä olisi synttärikuukausina 2det synttärit :) ja sit toosi iso asia juuri ostettiin talo ja kk lopussa olisi muutto :)
Sent from my C2105 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my C2105 using Vau Foorumi mobile app
leijonatar
Oman äänensä löytänyt
Minä (28) olen kesällä rouvaksi tullut metallialan työläinen, joka on äitipuoli meillä asuvalle pikkukeskosena syntyneelle tytölle (1 v 11 kk, korjatusti 1 v 8 kk). Mies (34) on koti-isä. Tämmöinen vähän modernimpi perhe on siis kyseessä. Asuu meillä kyllä myös kaksi kultaista noutajaa (6 ja 7, minun matkassani tulleet). :)
Ei erityisemmin yritetty lasta, mutta jätettiin ehkäisy pois. Ei kyllä arvattu, että pamahtaisin heti paksuksi. :D
Ei erityisemmin yritetty lasta, mutta jätettiin ehkäisy pois. Ei kyllä arvattu, että pamahtaisin heti paksuksi. :D
KettuKarkki
Jostain jotain jo tietävä
Täällä kirjoittelee 34-vuotias ensimmäistä odottava nainen, mies on suunnilleen samanikäinen. Raskautta on yritetty ja toivottu 4 vuotta, ja viimein se sai alkunsa IVF-hoidolla. Hirviästi on vielä pelkoja raskauden jatkuvuudesta, taustalla on keskenmeno sekä kohdunulkoinen raskaus. Mutta yllättävän hyvällä fiiliksellä mennään tällä kertaa, ehkä nyt viimein tärppäsi oikeasti :)
kuukiurustakesään
Piirimestaruustason postaaja
KettuKarkki, pidetään peukkuja että kaikki menee hyvin! Niinkun tietty kaikille muillekin. :)
Tsemppiä kaikille odotukseen!
Täällä kirjoittelee yksi 26-vuotias mamma kera samanikäisen pappan ja 6-vuotiaan miehenalun. Kokkolassa asustellaan omassa paritalon puoliskassa. Minä toimin osastolla sairaanhoitajana ja mieheni on sitten tämmöinen bisnesmies. Vauva ollut toiveissa ja viiden kuukauden yrittämisen jälkeen meidät palkittiin plussalla. Toki jännitystä vielä ilmassa, että onko masussa kaikki hyvin ja kuinka tämä tässä etenee.
Täällä kirjoittelee yksi 26-vuotias mamma kera samanikäisen pappan ja 6-vuotiaan miehenalun. Kokkolassa asustellaan omassa paritalon puoliskassa. Minä toimin osastolla sairaanhoitajana ja mieheni on sitten tämmöinen bisnesmies. Vauva ollut toiveissa ja viiden kuukauden yrittämisen jälkeen meidät palkittiin plussalla. Toki jännitystä vielä ilmassa, että onko masussa kaikki hyvin ja kuinka tämä tässä etenee.
Hei vain kaikille, ja onnittelut plussista. :)
Minä olen oululainen, muutaman päivän päästä 29 vuotias Emma-tytön äiti, ja yhden erittäin ihanan miehen vaimo. Tyttäreni täyttää 1 vuoden parin viikon päästä. On hyvin reipas tapaus, kävellyt jo vajaa pari kuukautta.
Olenkin aikaisemmin kirjoitellut "laskettuaika syyskuussa 2013"-ryhmässä. Kuvassani olen ehkä viikolla 36 tms. :D
Tämä oli ensimmäinen oikea yritys sitten ehkäisyn poisjäännin jälkeen, ja tärppäsi heti. Emmaa yritettiin muutamia kuukausia, joten en ollut aivan näin nopeaan toimintaan varautunut. Erittäin, erittäin positiivinen yllätys! :)
Syksy on ollut muutoksien aikaa, sillä palasin työhöni liikuntakeskukseen, ja nyt lopetankin jo parin kuukauden työssäolon jälkeen ja siirryn yrittäjäksi. Hullua, mutta välillä pitää uskaltaa hypätä.
Nautin äitiydestä älyttömästi, tämä on vaan parasta maailmassa. En silti ole koti-äidiksi syntynyt, vaan haluan myös toteuttaa omaa ammatillista minääni äitiyden ohessa, ja uskon sen olevan täysin mahdollista.
Tällä hetkellä on melko olot. Jatkuva krapula, eikä mitään tee mieli syödä. Mutta - mitäs läksin.
Toivotaan, että kaikkien asukit pysyy matkassa loppuun saakka!
EDIT:
Emma tosiaan oli 4240g/52cm syntyessään, meni 5 päivää yli. Synnytys itsessään oli hyvä kokemus, mutta kun se kesti ja kesti ja kesti, ja lopulta väärän tarjonnan vuoksi tyttö piti ottaa kovalla imukupilla epparin kera ulos. Sen jälkeen kaikki ei olekaan omalta osaltani mennyt aivan ok, eikä paikat ole parantuneet niin kuin toivoisi. Tästä syystä jäi pieni synnytyspelko, ja nyt kamppailen sen kanssa, että pyydänkö sektiota vai aikaistettua käynnistystä, jottei tämä seuraava pääsisi noin isoksi. Minä ja mieheni molemmat olemme olleet reilusti yli 4kg, eli kokorasite on olemassa..
Minä olen oululainen, muutaman päivän päästä 29 vuotias Emma-tytön äiti, ja yhden erittäin ihanan miehen vaimo. Tyttäreni täyttää 1 vuoden parin viikon päästä. On hyvin reipas tapaus, kävellyt jo vajaa pari kuukautta.
Olenkin aikaisemmin kirjoitellut "laskettuaika syyskuussa 2013"-ryhmässä. Kuvassani olen ehkä viikolla 36 tms. :DTämä oli ensimmäinen oikea yritys sitten ehkäisyn poisjäännin jälkeen, ja tärppäsi heti. Emmaa yritettiin muutamia kuukausia, joten en ollut aivan näin nopeaan toimintaan varautunut. Erittäin, erittäin positiivinen yllätys! :)
Syksy on ollut muutoksien aikaa, sillä palasin työhöni liikuntakeskukseen, ja nyt lopetankin jo parin kuukauden työssäolon jälkeen ja siirryn yrittäjäksi. Hullua, mutta välillä pitää uskaltaa hypätä.
Nautin äitiydestä älyttömästi, tämä on vaan parasta maailmassa. En silti ole koti-äidiksi syntynyt, vaan haluan myös toteuttaa omaa ammatillista minääni äitiyden ohessa, ja uskon sen olevan täysin mahdollista.
Tällä hetkellä on melko olot. Jatkuva krapula, eikä mitään tee mieli syödä. Mutta - mitäs läksin.
Toivotaan, että kaikkien asukit pysyy matkassa loppuun saakka!
EDIT:
Emma tosiaan oli 4240g/52cm syntyessään, meni 5 päivää yli. Synnytys itsessään oli hyvä kokemus, mutta kun se kesti ja kesti ja kesti, ja lopulta väärän tarjonnan vuoksi tyttö piti ottaa kovalla imukupilla epparin kera ulos. Sen jälkeen kaikki ei olekaan omalta osaltani mennyt aivan ok, eikä paikat ole parantuneet niin kuin toivoisi. Tästä syystä jäi pieni synnytyspelko, ja nyt kamppailen sen kanssa, että pyydänkö sektiota vai aikaistettua käynnistystä, jottei tämä seuraava pääsisi noin isoksi. Minä ja mieheni molemmat olemme olleet reilusti yli 4kg, eli kokorasite on olemassa..
Muokattu viimeksi:
26.v (vuoden lopussa tulee 27 täyteen) täällä ensikertalaisena. Mies 28v. Vuosi sitten lokakuussa jätin hormonaalisen ehkäisyn ja vuoden loppuun käytettiin kumia mut sit jätettiin sekin pois eli koko tämä vuosi yritetty. Menkat tullu joka kuussa mutta vähän vaihtelevalla kierrolla, aluksi kp25-30, sit alkokin kerran jo kp22 mut sen jälkeen taas 31-33. Viimeisimmät alkoi kp 29 ja nyt mennään jokp42 ja yksi positiivinen raskaustesti tehty...meillä oli häät tuossa 9.9. ja juhlittiin 13.9. Hääpäivänä oli kp33 ja jännitin koko ajan että menkat pääsee yllättämään :D ajattelin myös että nytkö eka kertaa stressi viivyttää niitä mutta olihan testi pakko tehdä vaikka muita oireita ei pahemmin ole :) edellisten kuukautisten alusta laskettuna 5+6 menossa ja ihan hitokseen jännittää onko siellä oikeesti kyytiläinen
Hei! 28v ensiodottaja Pohjois-Pohjanmaalta, mies vuotta vanhempi ja yli 10v ollaan jo yhdessä oltu. vuoden alusta ollaan yritetty, kierto ollut koko ajan tasainen niin uskalsi tehdä testin heti kun menkat jäi pois. Nyt sitten odotellaan että kaikki sujuu hyvin :)
Täällä kirjoittelee pian 24 vuotias yhden ihanan tyttösen (09/13) äiti Espoosta.
Yhtäkkiä huomasin olevani uudelleen raskaana, juuri kun olin töihinpaluut ja päivähoidot järjestellyt :)
Parempi kuitenkin näin, ehdottomasti ihanaa olla vielä tytön kanssa kotona ja tietysti sitten vauvankin.
Miehen (28v) kanssa yhteiseloa nelisen vuotta josta yksi naimisissa. Mentiin ennen tytön syntymää maistraatissa ja tarkoitus oli pitää varsinaiset juhlat syksyllä -15, mutta nehän nyt varmasti sitten siirtyy hieman.
Saatiin juuri uusi isompi asunto remontoitua, niin mahtuu uusin tulokaskin sopivasti tänne Meillä asustaa myös kaksi ihastuttavaa ja kilttiä kääpiömäyräkoiraa.
Synnytyksestä minulle jäi hyvä mieli, paitsi istukan käsinirroitus ei ollut mikään huippukokemus. Lähinnä verenmenetys jonka vuotava istukka aiheutti, teki voimattoman olon joksikin aikaa. Kuulinpa vielä että on hyvin todennäköistä sen käyvän uudelleen, joten osaisin tällä kertaa varmasti varautua henkisesti paremmin. Emme tienneet kumpi meille on tulossa ja en voi sanoin kuvailla sitä hetkeä, kun ponnistusvaihe oli ohi ja sain itse katsoa sukupuolen! Ihan huippua :)
En ollut kovin aktiivinen kirjoittelija ensimmäisen kanssa, mutta nyt tuntuu että olisi paljon kivempi jakaa asioita ja ajatuksia täälläkin :)
Yhtäkkiä huomasin olevani uudelleen raskaana, juuri kun olin töihinpaluut ja päivähoidot järjestellyt :)
Parempi kuitenkin näin, ehdottomasti ihanaa olla vielä tytön kanssa kotona ja tietysti sitten vauvankin.
Miehen (28v) kanssa yhteiseloa nelisen vuotta josta yksi naimisissa. Mentiin ennen tytön syntymää maistraatissa ja tarkoitus oli pitää varsinaiset juhlat syksyllä -15, mutta nehän nyt varmasti sitten siirtyy hieman.
Saatiin juuri uusi isompi asunto remontoitua, niin mahtuu uusin tulokaskin sopivasti tänne
Meillä asustaa myös kaksi ihastuttavaa ja kilttiä kääpiömäyräkoiraa.Synnytyksestä minulle jäi hyvä mieli, paitsi istukan käsinirroitus ei ollut mikään huippukokemus. Lähinnä verenmenetys jonka vuotava istukka aiheutti, teki voimattoman olon joksikin aikaa. Kuulinpa vielä että on hyvin todennäköistä sen käyvän uudelleen, joten osaisin tällä kertaa varmasti varautua henkisesti paremmin. Emme tienneet kumpi meille on tulossa ja en voi sanoin kuvailla sitä hetkeä, kun ponnistusvaihe oli ohi ja sain itse katsoa sukupuolen! Ihan huippua :)
En ollut kovin aktiivinen kirjoittelija ensimmäisen kanssa, mutta nyt tuntuu että olisi paljon kivempi jakaa asioita ja ajatuksia täälläkin :)
Muokattu viimeksi:
Täällä 32 v yhden pojan (s. 04/13) äiti Vantaalta. Naimisissa ollaan oltu miehen kanssa pari vuotta, yhteiseloa takana jo 12 vuotta. Vähän oon vielä shokissa tästä uudesta raskaudesta, kun tärppäsi aika äkkiä ja yllättäen, niin kuin kyllä edellinenkin. Toisaalta oon kyllä tosi iloinen, että sisaruksille tulee suht pieni ikäero, jos kaikki menee hyvin. En vielä uskalla laittaa laskettua aikaa tuonne listoille, kun voi hyvinkin vielä muuttua matkan varrella epäsäännöllisten kuukautisten vuoksi. Mutta näillä näkymin ois 17.5.2015.
Onpa hauska lukea kaikkien taustoista! :) Tämmönen perus kyylä kun olen... Ite täytän muutaman viikon päästä 27, ja mieheni on 30. Yhdessä olemme olleet kolmisen vuotta ja menimme nyt elokuussa naimisiin. Olinkin sitten raskaana alttarilla sitä tietämättäni! Jos olisin tiennyt olisin ehkä jättänyt väliin unilääkecocktailin häitä edeltävänä yönä ja kylvettänyt maksaani vähemmän samppanjassa ja punkussa. Eipä silti kuollut se soluklimppi, onnesansa 
Jätimme ehkäisyn viime huhtikuussa, mutta emme vielä tärppäilleet. Tärppi tuli kuitenkin heti, kun yritettiin, mutta se meni nopeasti kesken. Sain oikein lääkärin luvalla hukuttaa murheeni viinilasiin juhannuksena. Elokuussa tärppäiltiin uudestaan, ja heti kävi flaksi taas! En vain uskonut, että mitään olisi tapahtunut, koska ei tuntunut siltä yhtään. Häiden jälkeen ihmettelin, että olenko oikeasti näin väsynyt hääjärjestelyistä vai mikä tätä uupumusta voisi selittää. Ja koska esikoista odotan, niin en tosiaan osannu yhdistää väsymystä raskauteen.
Mieheni on kokki ja tekee kaikki ihanat ruoat meillä kotona (tosin mun osakseni lankeaa turhan usein se tiskaus erinäisten ruokakokeilujen jälkeen). Minä taas opiskelen Jyväskylän yliopistolla ja väsään gradua. Tein siis klassiset raskaus+gradu-temput. Kaikki edenny vaan tooooooooooodella hitaasti huonon olon ja uupumuksen vuoksi. Graduani piperrän muuten monikielisyydestä, ja jos joku miettii lasten kasvatusta kaksikieliseksi yms., niin voin vinkata hyville lähteille. Tarkoitus olisi myös pian muuttaa Tampereelle, jotta olisimme lähellä perhettä ja ystäviä.
Jännittää olla raskaana ja saada lapsia, koska olen omasta ystäväpiiristäni eka tässä asiassa. Tällaista tää on vähän näissä yliopistopiireissä, mikä on mielestäni tosi surku. Ite oon hinkunu lapsia jo iät ja ajat, mutta ei o oikein natsannut.
Toivottavasti vielä moni muukin haluaisi kertoa taustojansa, koska niitä on niin mukava lukea!
Ite täytän muutaman viikon päästä 27, ja mieheni on 30. Yhdessä olemme olleet kolmisen vuotta ja menimme nyt elokuussa naimisiin. Olinkin sitten raskaana alttarilla sitä tietämättäni! Jos olisin tiennyt olisin ehkä jättänyt väliin unilääkecocktailin häitä edeltävänä yönä ja kylvettänyt maksaani vähemmän samppanjassa ja punkussa. Eipä silti kuollut se soluklimppi, onnesansa Jätimme ehkäisyn viime huhtikuussa, mutta emme vielä tärppäilleet. Tärppi tuli kuitenkin heti, kun yritettiin, mutta se meni nopeasti kesken. Sain oikein lääkärin luvalla hukuttaa murheeni viinilasiin juhannuksena. Elokuussa tärppäiltiin uudestaan, ja heti kävi flaksi taas! En vain uskonut, että mitään olisi tapahtunut, koska ei tuntunut siltä yhtään. Häiden jälkeen ihmettelin, että olenko oikeasti näin väsynyt hääjärjestelyistä vai mikä tätä uupumusta voisi selittää. Ja koska esikoista odotan, niin en tosiaan osannu yhdistää väsymystä raskauteen.
Mieheni on kokki ja tekee kaikki ihanat ruoat meillä kotona (tosin mun osakseni lankeaa turhan usein se tiskaus erinäisten ruokakokeilujen jälkeen). Minä taas opiskelen Jyväskylän yliopistolla ja väsään gradua. Tein siis klassiset raskaus+gradu-temput. Kaikki edenny vaan tooooooooooodella hitaasti huonon olon ja uupumuksen vuoksi. Graduani piperrän muuten monikielisyydestä, ja jos joku miettii lasten kasvatusta kaksikieliseksi yms., niin voin vinkata hyville lähteille. Tarkoitus olisi myös pian muuttaa Tampereelle, jotta olisimme lähellä perhettä ja ystäviä.
Jännittää olla raskaana ja saada lapsia, koska olen omasta ystäväpiiristäni eka tässä asiassa. Tällaista tää on vähän näissä yliopistopiireissä, mikä on mielestäni tosi surku. Ite oon hinkunu lapsia jo iät ja ajat, mutta ei o oikein natsannut.
Toivottavasti vielä moni muukin haluaisi kertoa taustojansa, koska niitä on niin mukava lukea!
Moi kaikki, ma olen 32 v. ja asun Englannissa nigerialaisen mieheni kanssa, menimme naimisiin 12/12 ja nyt odotamme esikoistamme. Joten Mangusti kaikki vinkit kaksi (tai kolmi)kielisyyden suhteen otetaan ilolla vastaan. :)
Mää oon Suomen Turuust, pian 27- vuotias ensiodottaja. Miehen kanssa oltu vähän reilu kolme vuotta yhdessä, ja tää on meille molemmille ensimmäinen. Jätin pillerit pois elokuun lopulla ja ajattelin positiivisesti että jos parin kierron jälkeen tärppäisi...noh niitä ekojakaan menkkoja ei koskaan tullut. Hirveä pelko keskenmenosta (en tiedä mistä tä kumpuaa) vaikka käytiin ar:ssä ja syke näkyi. Perus stressaaja siis :)
Meillä myös yksi karvainen lapsi, ihana puolitoista vuotias koira joka ei selkeästi tiedä itse olevansa sellainen
Meillä myös yksi karvainen lapsi, ihana puolitoista vuotias koira joka ei selkeästi tiedä itse olevansa sellainen
Hei, Katapultti82! Teillähän on monikielistä ja -kulttuurista meininkiä (ihan viherryn kateudesta) :) Kirjoitan tähän pientä tiivistelmää monikielisyydestä ja nykytiedosta, ja toivottavasti pääset sillä alkuun. En tiedä, kuinka tuttua asiatiedon haku sulle on, mutta harvempi kuitenkaan lingvisti on ja tietää kaikki tämän alan nippelitermit, joilla tietoa löytyy. Kansainvälinen tiedekeskustelu aiheesta on aika lailla englanninkielistä, joten pistän pari termiä sulkuihin englanniksi, jotta voit etsiä niillä lisää tietoa.
Varsinkin läntisessä maailmassa yksikielisyys nähdään normina ja monikielisyys on poikkeavaa. Silti isossa osassa maailmaa monikielisyys on normi ja päivittäiseen elämään tarvitaan kahta-kolmea kieltä, jotta kaikki sujuisi eikä se ole kenenkää mielestä kummallista. Maailmassa, jossa yksikielisyyttä on pidetty normina, monikielisyys on usein liitetty sellaisiin negatiivisiin asioihin kuin puolikielisyys (semilingualism), kielellinen hämmennys ja kielien sekoittuminen, identiteettiongelmat, kognitiivinen ylikuormitus, matala sosioekonominen status yms. Näille väitteille ei ole juuri laisinkaan moderniin empiirisiin tutkimustuloksiin perustuvaa tukea. Kansankielellä sanottuna nämä uskomukset ovat lähinnä huuhaata. Etuja monikielisyydestä sen sijaan on aika paljon. Kyky kommunikoida erikielisten sukulaisten ja eri yhteisön jäsenten kanssa, mahdollisuus puhua vanhemman kanssa tämän äidinkielellä, mikä mahdollistaa vanhemmalle laajemman tavan puhua lapselle, pääsy eri kulttuuriperimiin, metakielellisen tietoisuuden ja tiedon parempi kehitys (metalinguistic awareness/knowledge), mikä siis viittaa kykyyn tiedostaa kielen rakentumista ja hyödyntää sitä, ja paremmat mahdollisuudet kansainvälisessä maailmassa.
Moni ajattelee kaksi- tai monikielisyyttä tavalla, jota kutsutaan tasapainoiseksi kaksikielisyydeksi (balanced bilingualism). Silloin siis kaikki kielet ja niiden osaaminen ovat samantasoisia. Se ei ole aina mahdollista, enkä itse näe siinä juuri pointtia, että vain "täydellinen" monikielisyys lasketaan monikielisyydeksi. Kaikki kielellinen osaaminen on kotiin päin! Monet saattavat olla esimerkiksi passiivisesti monikielisiä (passive multilingualism/plurilingualism/bilingualism), jolloin he ymmärtävät jotakin kieltä, mutta eivät pysty tuottamaan sitä itse. Kielet kehittyvät, kun niitä käytetään eri tilanteissa. Monesti monikieliset tykkäävät puhua jostakin asiasta jollakin kielellä ja toisesta asiasta toisella kielellä. Esimerkiksi itse olen opiskellut kielitiedettä noin 90-prosenttisesti englanniksi ja tykkään puhua siitä mieluiten englanniksi, koska en tiedä aina termejä suomeksi ja pääni käy helposti englanniksi, kun ajattelen aihetta. Keskustelukieli kehittyy melko nopeasti, mutta yleisesti ottaen esimerkiksi koulunkäyntiin vaadittava kielitaito voi viedä kauemmin. On tärkeää, että monikielinen lapsi pääsee käyttämään kieliänsä monella tavalla, jotta yksi tai toinen kieli ei kuihtuisi pelkäksi keskustelukieleksi, jolla on esimerkiksi vaikea kirjoittaa. Kirjoittamisesta ja lukemisesta muuten sen verran, että siihen, kuinka nopeasti lapsi oppii lukemaan milläkin kielellä, vaikuttaa vahvasti esimerkiksi kielen ortografinen syvyys (orthographic depth, an orthographically shallow/deep language), mikä tarkoittaa kirjoitusasun äänne-kirjain-vastaavuutta. Esimerkiksi suomen kieli on ns. pinnallinen kieli, jolloin kirjoitusasu on helppo päätellä, kun kuulee sanan lausuttuna. Sitä vastoin esimerkiksi englanti tai ranska ovat ns. syviä kieliä, ja sanan tarkkaa kirjoitusasua on vaikea päätellä pelkästään kuulemalla sanan. Luku- ja kirjoitustaito voivat monikielisellä lapsella siis kehittyä eri kielissä eri aikaan ilman, että mitään on vialla. Monikieliset lapset ovat tosin etulyöntiasemassa luku-ja kirjoitustaidollisissa asioissa, koska heillä on monesti enemmän metakielellistä tietoisuutta eli kokemusta eri kielten erilaisista tavoista rakentua.
Monikieliset ihmiset harrastavat usein myös koodinvaihtoa (code-switching), mikä tarkoittaa kielestä toiseen pomppimista. Sen katsotaan olevan normaali ilmiö, eikä se yleensä kieli ongelmista erottaa eri kielet toisistaan, mihin ymmärrykseen yhä törmää monessa kontekstissa. Kannattanee myös huomata, että "siirtolaiskielet" alkavat helposti elää omaa elämäänsä ja muokkautuvat usein erilaisiksi kuin kotimaassa. Varmaan olet ehkä huomannut, kuinka kotimaan jutut menevät välillä ohi, kun asuu ulkomailla. Ihmisillä on uusia sanontoja, sanoja ja hokemia, joista ulkomailla elävä on ihan pihalla. Ja vastavuoroisesti itse saa vaikutteita ympäröivistä kulttuureista. Amerikansuomessahan puhutaan esimerkiksi äpylipuusta. Kaikki se on täysin normaalia, ja kielet kehittyvät eri suuntiin.
Monikielisten perheiden vitsaus on usein ulkoa tulevat paineet käyttää jotakin kieltä. Se ei ehkä ole suoraa, mutta esimerkiksi lapset haluavat kuulua joukkoon ja kieltäytyvät käyttämästä muuta kuin valtakieltä. Hakusanalla kieliasenteet (language attitudes) voi aiheesta saada lisätietoa, tosin se on aika laaja hakusana.
Sellainen kiva juttu, että sikiöiden on osoitettu alkavan oppia kieliä jo kohdussa! Mahalle voi siis puhua, jolloin sikiö alkaa oppia kieleen kuuluvia foneemeja, eli kielelle tyypillisiä äänteitä. En tiedä, kuuleeko sikiö muiden kuin äidin ääntä kuinka hyvin, mutta luulisi sitä, että vatsanpeitteiden läpikin jotain kuuluu.
Colin Baker, joka on tutkinut monikielisyyttä iät ja ajat ja on myös monikielisen perheen isä, on kirjoittanut kansantajuisen opaskirjan, jonka voisin kuvitella löytyvän sikäläisistä kirjastoista. A Parents' and Teachers' Guide to Bilingualism on opuksen nimi. Kustantamo nimeltään Multilingual Matters myös julkaisee monikielisyyteen liittyvää kirjallisuutta. Avoimista tiedelehdistä esimerkiksi Canadian Journal of Applied Linguistics julkaisee monikielisyyteen liittyviä artikkeleita, tosin osa jutuista voi mennä vähän hoosee tavaraksi http://journals.hil.unb.ca/index.php/CJAL/issue/archive. Ite oon tykännyt tästä blogista, jonka kirjoittaja on tutkija ja myös vanhempi, http://monikielisyysmietteet.wordpress.com/
Oho, just huomasin, että monet näistäkin asioista tulivat jo sanotuiksi Hannele Dufvan ja Sari Pietikäisen artikkelissa http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j...dpitTxE-yhbrTQck0cp4Wwg&bvm=bv.76802529,d.bGQ Noo kertaus ei o pahitteeks! :) Toivottavasti tuli ees jotain uutta asiaa, joka jelppas jollain tavalla. Onnea odotukseen!
Varsinkin läntisessä maailmassa yksikielisyys nähdään normina ja monikielisyys on poikkeavaa. Silti isossa osassa maailmaa monikielisyys on normi ja päivittäiseen elämään tarvitaan kahta-kolmea kieltä, jotta kaikki sujuisi eikä se ole kenenkää mielestä kummallista. Maailmassa, jossa yksikielisyyttä on pidetty normina, monikielisyys on usein liitetty sellaisiin negatiivisiin asioihin kuin puolikielisyys (semilingualism), kielellinen hämmennys ja kielien sekoittuminen, identiteettiongelmat, kognitiivinen ylikuormitus, matala sosioekonominen status yms. Näille väitteille ei ole juuri laisinkaan moderniin empiirisiin tutkimustuloksiin perustuvaa tukea. Kansankielellä sanottuna nämä uskomukset ovat lähinnä huuhaata. Etuja monikielisyydestä sen sijaan on aika paljon. Kyky kommunikoida erikielisten sukulaisten ja eri yhteisön jäsenten kanssa, mahdollisuus puhua vanhemman kanssa tämän äidinkielellä, mikä mahdollistaa vanhemmalle laajemman tavan puhua lapselle, pääsy eri kulttuuriperimiin, metakielellisen tietoisuuden ja tiedon parempi kehitys (metalinguistic awareness/knowledge), mikä siis viittaa kykyyn tiedostaa kielen rakentumista ja hyödyntää sitä, ja paremmat mahdollisuudet kansainvälisessä maailmassa.
Moni ajattelee kaksi- tai monikielisyyttä tavalla, jota kutsutaan tasapainoiseksi kaksikielisyydeksi (balanced bilingualism). Silloin siis kaikki kielet ja niiden osaaminen ovat samantasoisia. Se ei ole aina mahdollista, enkä itse näe siinä juuri pointtia, että vain "täydellinen" monikielisyys lasketaan monikielisyydeksi. Kaikki kielellinen osaaminen on kotiin päin! Monet saattavat olla esimerkiksi passiivisesti monikielisiä (passive multilingualism/plurilingualism/bilingualism), jolloin he ymmärtävät jotakin kieltä, mutta eivät pysty tuottamaan sitä itse. Kielet kehittyvät, kun niitä käytetään eri tilanteissa. Monesti monikieliset tykkäävät puhua jostakin asiasta jollakin kielellä ja toisesta asiasta toisella kielellä. Esimerkiksi itse olen opiskellut kielitiedettä noin 90-prosenttisesti englanniksi ja tykkään puhua siitä mieluiten englanniksi, koska en tiedä aina termejä suomeksi ja pääni käy helposti englanniksi, kun ajattelen aihetta. Keskustelukieli kehittyy melko nopeasti, mutta yleisesti ottaen esimerkiksi koulunkäyntiin vaadittava kielitaito voi viedä kauemmin. On tärkeää, että monikielinen lapsi pääsee käyttämään kieliänsä monella tavalla, jotta yksi tai toinen kieli ei kuihtuisi pelkäksi keskustelukieleksi, jolla on esimerkiksi vaikea kirjoittaa. Kirjoittamisesta ja lukemisesta muuten sen verran, että siihen, kuinka nopeasti lapsi oppii lukemaan milläkin kielellä, vaikuttaa vahvasti esimerkiksi kielen ortografinen syvyys (orthographic depth, an orthographically shallow/deep language), mikä tarkoittaa kirjoitusasun äänne-kirjain-vastaavuutta. Esimerkiksi suomen kieli on ns. pinnallinen kieli, jolloin kirjoitusasu on helppo päätellä, kun kuulee sanan lausuttuna. Sitä vastoin esimerkiksi englanti tai ranska ovat ns. syviä kieliä, ja sanan tarkkaa kirjoitusasua on vaikea päätellä pelkästään kuulemalla sanan. Luku- ja kirjoitustaito voivat monikielisellä lapsella siis kehittyä eri kielissä eri aikaan ilman, että mitään on vialla. Monikieliset lapset ovat tosin etulyöntiasemassa luku-ja kirjoitustaidollisissa asioissa, koska heillä on monesti enemmän metakielellistä tietoisuutta eli kokemusta eri kielten erilaisista tavoista rakentua.
Monikieliset ihmiset harrastavat usein myös koodinvaihtoa (code-switching), mikä tarkoittaa kielestä toiseen pomppimista. Sen katsotaan olevan normaali ilmiö, eikä se yleensä kieli ongelmista erottaa eri kielet toisistaan, mihin ymmärrykseen yhä törmää monessa kontekstissa. Kannattanee myös huomata, että "siirtolaiskielet" alkavat helposti elää omaa elämäänsä ja muokkautuvat usein erilaisiksi kuin kotimaassa. Varmaan olet ehkä huomannut, kuinka kotimaan jutut menevät välillä ohi, kun asuu ulkomailla. Ihmisillä on uusia sanontoja, sanoja ja hokemia, joista ulkomailla elävä on ihan pihalla. Ja vastavuoroisesti itse saa vaikutteita ympäröivistä kulttuureista. Amerikansuomessahan puhutaan esimerkiksi äpylipuusta. Kaikki se on täysin normaalia, ja kielet kehittyvät eri suuntiin.
Monikielisten perheiden vitsaus on usein ulkoa tulevat paineet käyttää jotakin kieltä. Se ei ehkä ole suoraa, mutta esimerkiksi lapset haluavat kuulua joukkoon ja kieltäytyvät käyttämästä muuta kuin valtakieltä. Hakusanalla kieliasenteet (language attitudes) voi aiheesta saada lisätietoa, tosin se on aika laaja hakusana.
Sellainen kiva juttu, että sikiöiden on osoitettu alkavan oppia kieliä jo kohdussa! Mahalle voi siis puhua, jolloin sikiö alkaa oppia kieleen kuuluvia foneemeja, eli kielelle tyypillisiä äänteitä. En tiedä, kuuleeko sikiö muiden kuin äidin ääntä kuinka hyvin, mutta luulisi sitä, että vatsanpeitteiden läpikin jotain kuuluu.
Colin Baker, joka on tutkinut monikielisyyttä iät ja ajat ja on myös monikielisen perheen isä, on kirjoittanut kansantajuisen opaskirjan, jonka voisin kuvitella löytyvän sikäläisistä kirjastoista. A Parents' and Teachers' Guide to Bilingualism on opuksen nimi. Kustantamo nimeltään Multilingual Matters myös julkaisee monikielisyyteen liittyvää kirjallisuutta. Avoimista tiedelehdistä esimerkiksi Canadian Journal of Applied Linguistics julkaisee monikielisyyteen liittyviä artikkeleita, tosin osa jutuista voi mennä vähän hoosee tavaraksi http://journals.hil.unb.ca/index.php/CJAL/issue/archive. Ite oon tykännyt tästä blogista, jonka kirjoittaja on tutkija ja myös vanhempi, http://monikielisyysmietteet.wordpress.com/
Oho, just huomasin, että monet näistäkin asioista tulivat jo sanotuiksi Hannele Dufvan ja Sari Pietikäisen artikkelissa http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j...dpitTxE-yhbrTQck0cp4Wwg&bvm=bv.76802529,d.bGQ Noo kertaus ei o pahitteeks! :) Toivottavasti tuli ees jotain uutta asiaa, joka jelppas jollain tavalla. Onnea odotukseen!
Mangusti, mulla on kanssa projektit gradu ja vauva yhtäaikaa päällä, eeei hyvä! Olen 27-vuotias ja odottelen ensimmäistä lasta (viikot 6+6). Yhteiseloa miehen kanssa 9 vuotta, joista kaksi viimeistä naimisissa. Gradun piti valmistua jo viime lukuvuoden aikana, mutta tulin joulun alla raskaaksi ja raju pahoinvointi veti sohvan pohjalle viikoiksi. Ja sitten sohvan pohjalle pakottikin raju keskenmeno. Keskeytynyt keskenmeno huomattiin np-ultrassa (juuri kun olin ehtinyt huokaista vaaranviikkojen olevan ohi), kaksi lääkkeellisrä tyhjennystä epäonnistui, toinen tyhjensi tosin minut verestä. Hyvin huonossa kunnossa ambulanssilla sairaalaan, verensiirtoon, kaavintaan. Seuraavalla viikolla raju kohtutulehdus. Kuukautta myöhemmin uudestaan kaavintaan, kun kohtu ei edelleenkään ollut tyhjä. Henkinen kunto tämän jälkeen, no voitte varmaan kuvitella.
Ja tässä sitä nyt taas ollaan, neljännestä yrityskierrosta tärppäsi, ja gradu on käytännössä samassa vaiheessa kuin viimeksi :D ja ajattelin, et "kyllä sitten kirjoitan ahkerasti, kun olen raskaana ja mieli on taas hyvä", joopajoo, miten saatoin unohtaa tämän pahoinvoinnin?! Monena päivänä en ole pystynyt istumaan ollenkaan, eipä oikein onnistu opiskelu :D ja huoli raskauden jatkumisesta on suuri, vaikka varhaisultrassa kaikki olikin hyvin. No, kevääseen on aikaa, deadline sekä muksulle että gradulle on vasta 27.5!
Ja tässä sitä nyt taas ollaan, neljännestä yrityskierrosta tärppäsi, ja gradu on käytännössä samassa vaiheessa kuin viimeksi :D ja ajattelin, et "kyllä sitten kirjoitan ahkerasti, kun olen raskaana ja mieli on taas hyvä", joopajoo, miten saatoin unohtaa tämän pahoinvoinnin?! Monena päivänä en ole pystynyt istumaan ollenkaan, eipä oikein onnistu opiskelu :D ja huoli raskauden jatkumisesta on suuri, vaikka varhaisultrassa kaikki olikin hyvin. No, kevääseen on aikaa, deadline sekä muksulle että gradulle on vasta 27.5!