Äippä ihan turhaan häpeilet, ihan ymmärrettävää että sulla tommoset fiilikset. :) Voin kyllä osittain samaistua, mulla oli ajoittain ongelmia kiintyä odotusaikana tähän toukokuiseen... Mä kans häpesin noita tuntemuksia tosi paljon ja oli vaikea myöntää sitä itelle. Ihan erilainen fiilis oli kuin esikoista odottaessa, johon rakastuin ihan täysillä samantien kun plussasin.
Olin niin kiintyny esikoiseen, että välillä mietin tuunko rakastamaan tätä lasta yhtä paljon kuin esikoista jne. Se, ettei esikoinen ollu enää mun ainoa, oli jotenkin tosi ahistavaa välillä. Mutta joka ultrakäynnillä mun sydän pakahtu onnesta kun näin pienen toukokuisen näytöllä. Vielä loppuraskaudessa mulla tuli epäileviä fiiliksiä ajoittain, mut sitten kun laskettu aika tuli ja meni niin huomasin kaipaavani vauvaa ihan älyttömästi syliin. Ja sitten synnytyssalissa kun vihdoin ja viimein sai vauvan rinnalle, niin se äidinrakkaus puhkes samantien ja kaikki epävarmat fiilikset ja epäröinnit katos. <3