Uusien toivojat ja odottajat <3
- Ketjun aloittaja saini
- Aloituspäivämäärä
Synnytyspelkoisille ja kaikille muillekin suosittelen äitiysjoogaa ja (luonnonmukaisen synnytyksen) synnytysvalmennusta. Oppii tuntemaan oman kehonsa ja miten se synnytyksessä toimii parhaiten. (Lääkkeitä ja lääketiedettä kyllä saa sitten sairaalasta niin paljon kuin vaan haluaa) Nimim. Synnytys oli kyllä paras kokemus koko tässä lapsihommassa :)
Äityli x 4
Kommentoinnin ninja
Saini minustakin plussa on :)
Saini komppaan muita, kyllä se munkin silmiin plussalta näyttää, onnea! :)
Saini, onnea! :)
Synnytyspelkoa vissiin polillakin käsitellään siten, että annetaan mahdollisimman paljon realistista tietoa ja se rauhoittaa odottajaa. Samaa meinasin kirjoittaa kuin Tytsy, että kannattaa huolellisesti tutustua synnytyksen luonnolliseen etenemiseen, kivunlievityksiin ja ongelmiin, sitä teen nytkin vaikka jo neljäs tulossa! Äitiysjoogaa voi harrastaa ihan kotonakin, kirjastosta löytyy kirjoja ja dvd:itä, sekä netistä videoita. Itse oon enemmän punttityyppi, mut kyllä ne joogan hengitysharjoitukset ja rauhoittuminen tekee ihan hyvää :)
Synnytyspelkoa vissiin polillakin käsitellään siten, että annetaan mahdollisimman paljon realistista tietoa ja se rauhoittaa odottajaa. Samaa meinasin kirjoittaa kuin Tytsy, että kannattaa huolellisesti tutustua synnytyksen luonnolliseen etenemiseen, kivunlievityksiin ja ongelmiin, sitä teen nytkin vaikka jo neljäs tulossa! Äitiysjoogaa voi harrastaa ihan kotonakin, kirjastosta löytyy kirjoja ja dvd:itä, sekä netistä videoita. Itse oon enemmän punttityyppi, mut kyllä ne joogan hengitysharjoitukset ja rauhoittuminen tekee ihan hyvää :)
Äityli x 4
Kommentoinnin ninja
Ja tietysti Onnea Saini :)
JouluNyytti94
Jostain jotain jo tietävä
Kiitos kaikille tsempeistä:) kyllä tää tästä kun vaan saa hiukan sulateltua asiaa.. Kyllä tuo synnytysasia saa jo nyt vietyä yöunet, ekalla kerralla oli myös pelkoa mutta kukaan ei neuvolassa tai muualla suostunut kuuntelemaan. Nyt sitten kun tietää mitä se on niin pelottaa vaan ennemmän.. Kaikista parhaiten muistaa viimesynnytyksestä sen, että mietin vaan mielessäni jos tästä selviin vauvan kanssa niin tähän laitokseen en enää tule!! Huihui.. Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa, täytyy alkuun mennä päivä kerrallaan.
Onnea Saini, selvä plussa minunkin silmään:)
Onnea Saini, selvä plussa minunkin silmään:)
JouluNyytti94
Jostain jotain jo tietävä
Nii ja lisään vielä sen tohon ku warheart kysyi tosta miun edellisestä synnytyksestä, niin ei ollu mitään komplikaatioita tms mutta jotenki se tilanne ja eivaan ollu mikään positiivinen kokemus, ja muutenkin itsellä tosi matala kipukynnys.. Sitten muistaa kun kätilöt välillä vaan häipy johonki ja niitä sai soittaa paikalle, ponnistusvaiheessa joku tuli ovelle huutamaan että joko on valmista, tyyliin täällä ois seuraava tulossa.. Ponnistusvaihe oli pitkä, yli tunnin ja tuntu ettei se vaan tuu pihalle. Tottakai kaikki kivut ja muut jäi taka-alalle kun sai pikkumiehen syliin, mutta nyt ne kyllä taas kummittelee..
JouluNyytti toivottavasti tällä kertaa sut otettaisiin neuvolassa tosissaan ja sun pelkoja/huolia kuunneltaisiin ja saisit keskusteluapua! Mä odotan synnytystä innoissani mutta samalla peloissani, esikoisen synnytys jätti vähän traumoja ja veikkaan, että synnytyksen lähestyessä pelot taas laukeaa. Mutta onneksi neuvolatäti on ottanut hienosti mun pelot huomioon ja sanoi heti ensimmäisellä neuvolakäynnillä, että pitää rohkeasti puhua jos käy ahdistamaan/pelottamaan ja laitetaan lähete pelkopolille. Mulla myös ponnistusvaihe kesti yli tunnin ja koko synnytys melko kamala, joten kyllä se takaraivossa kummittelee. Mutta positiivisin mielin, jospa tämä synnytyskokemus olisi aivan päinvastainen kuin esikoisesta. :)
Mulle synnytys ollu aina voimaannuttava kokemus! Mulla ollu mahtavat kätilöt jotka on mua kuunnellut, ohjeistanut ja ollut läsnä:) sama neuvolassa, mulla ollut aina turvallinen olo että mua kuullaan ja että meistä huolehditaan!
Tätä synnytystä odotan innoissani, en vaan malta odottaa toukokuuta!!!! Olispa se jo täällä:)
Tätä synnytystä odotan innoissani, en vaan malta odottaa toukokuuta!!!! Olispa se jo täällä:)
Joulunyytti, mä vahvasti uskoisin, että sulle kyllä olisi suuri hyöty imeä ihan kaikki mahdollinen tieto synnytyksestä! Käyt läpi sitä, että kyllä se saatana sattuu, mutta siitä myös selviää, oothan sä siitä selvinnyt jo kerran. Kirjastossa on tosiaan paljon luonnollisesta synnytyksestä(mikä ei siis tarkoita ilman lääkkeitä synnyttäimistä!) ja ihan synnytyspelkoa käsitteleviä kirjoja. Sulla on hyvin aikaa valmistautua koitokseen ja opetella rauhoittumaan paniikin hetkellä. Toivottavasti sut nyt otettaisiin tosissaan neuvolassa ja saisit apua pelkoihin.
Mulla synnytykset menneet vaihtelevasti, eka raskaus oli ainut jossa ei pelottanut synnytys ollenkaan. Eka synnytys oli kyllä jotain aivan kamalaa! Tolkuton kipu, kusipäinen kätilö, siinäpä ne tärkeimmät. Seuraava raskaus meni sitten sitä kipua pelätessä ja itkin sitä kuin haluan vaan äkkiä pois sairaalasta! Sinnillä tuli vedettyä kotona tosi pitkään, siivoilin, pesin ja imuroin auton ja yritin pysyä liikkeessä. Olo kun oli jo liian tuskainen niin esikoinen hoitoon ja sairaalaan. Ylläriksi olin jo 5cm auki, spinaalin sain melkein heti ja synnytys eteni nopeasti. Parin tunnin päästä oli muksu sylissä ja oli ihana henkilökunta! Mun annettiin olla rauhassa ja pääsin seuraavana päivänä kotiin. Kai se tahtotila sit vaikutti niin paljon, että synnytys onnistui paremmin ja olinhan varautunut pahempaan :) Kolmas synnytys meni ihan ok, mut veikkaan avautumisvaiheessa tyypin olleen avotarjonnassa kun usean tunnin supistelujen jälkeen oli kivut sitä luokkaa ettei enää kestänyt, mut olin vain 2cm auki... Sain onneksi kipupiikkiä ja sit epiduraalin, joka tällä kertaa onnistui. Ponnistusvaiheessa tuli lopussa joku ihme kipu ku huusin vaan, mut äkkiä se sit unohtui. Summana siis, että luen lisää, valmistaudun paremmin ja yritän selvitä vielä nopeammin kotiin :D
Mulla synnytykset menneet vaihtelevasti, eka raskaus oli ainut jossa ei pelottanut synnytys ollenkaan. Eka synnytys oli kyllä jotain aivan kamalaa! Tolkuton kipu, kusipäinen kätilö, siinäpä ne tärkeimmät. Seuraava raskaus meni sitten sitä kipua pelätessä ja itkin sitä kuin haluan vaan äkkiä pois sairaalasta! Sinnillä tuli vedettyä kotona tosi pitkään, siivoilin, pesin ja imuroin auton ja yritin pysyä liikkeessä. Olo kun oli jo liian tuskainen niin esikoinen hoitoon ja sairaalaan. Ylläriksi olin jo 5cm auki, spinaalin sain melkein heti ja synnytys eteni nopeasti. Parin tunnin päästä oli muksu sylissä ja oli ihana henkilökunta! Mun annettiin olla rauhassa ja pääsin seuraavana päivänä kotiin. Kai se tahtotila sit vaikutti niin paljon, että synnytys onnistui paremmin ja olinhan varautunut pahempaan :) Kolmas synnytys meni ihan ok, mut veikkaan avautumisvaiheessa tyypin olleen avotarjonnassa kun usean tunnin supistelujen jälkeen oli kivut sitä luokkaa ettei enää kestänyt, mut olin vain 2cm auki... Sain onneksi kipupiikkiä ja sit epiduraalin, joka tällä kertaa onnistui. Ponnistusvaiheessa tuli lopussa joku ihme kipu ku huusin vaan, mut äkkiä se sit unohtui. Summana siis, että luen lisää, valmistaudun paremmin ja yritän selvitä vielä nopeammin kotiin :D
ccix
Piirimestaruustason postaaja
Onnea plussanneille <3
Pakko joulunyytille kertoa, et mulla eka synnytys oli aivan jäätävä kokemus. Vaikka kovasti olin valmistautunut, lukenut tietoa, kyselly eri tahoilta jne niin kyllä vaan meni homma reisille. Varmaan jo yksi syy huonoon kokemukseen kätilön lisäksi oli pitkä latenssivaihe, jona en juurikaan nukkunut (about 2 päivää). En kyllä muista yksityiskohtia juuri enää, aika kultaa muistot :D mut kokemus jäi negatiiviseksi ja olin varma, ettei ikinä enää. Repesin pahasti, eppari leikattiin ja vauvalla oli hätä, mut mä pungersin ulos. Muistan vaan sen paniikin salissa ja paikalla ollut lääkärikin (salis oli joku tusina ihmisiä, mm opiskelijoita) tuntui karjuvan, että sun on pakko saada lapsi ulos...
Mut tää kakkonen...soitellen sotaan. En vaan jaksanut ykkösen jälkeen murehtia. Ei voi mennä huonommin :D ja olin puinut kyllä synnytyst neuvolapsykologin kans ja työstänyt ylipäänsä ajatuksia. Ajattelin silloin 17.11. mennä synnärille käymään. Tutkimus. Kätilö sanoi, et käy syömäs tai jtn et kanttiini on vielä auki. Vedin kahvin naamaan. Menin portait ylös ja sit alkoi. Saliin ja panadol, suihkuun. 5 cm auki. Supistuksissa ei ollu taukoa. Epiduraali. Se kun hiipu kalvot puhkaistiin ja 4kiloinen tyttö tuli ulos. Kesto, 3 tuntia, ponnistus 7 min. Olin synnärillä yht. n 18h. Eli aivan loistava synnytys!!
Pakko joulunyytille kertoa, et mulla eka synnytys oli aivan jäätävä kokemus. Vaikka kovasti olin valmistautunut, lukenut tietoa, kyselly eri tahoilta jne niin kyllä vaan meni homma reisille. Varmaan jo yksi syy huonoon kokemukseen kätilön lisäksi oli pitkä latenssivaihe, jona en juurikaan nukkunut (about 2 päivää). En kyllä muista yksityiskohtia juuri enää, aika kultaa muistot :D mut kokemus jäi negatiiviseksi ja olin varma, ettei ikinä enää. Repesin pahasti, eppari leikattiin ja vauvalla oli hätä, mut mä pungersin ulos. Muistan vaan sen paniikin salissa ja paikalla ollut lääkärikin (salis oli joku tusina ihmisiä, mm opiskelijoita) tuntui karjuvan, että sun on pakko saada lapsi ulos...
Mut tää kakkonen...soitellen sotaan. En vaan jaksanut ykkösen jälkeen murehtia. Ei voi mennä huonommin :D ja olin puinut kyllä synnytyst neuvolapsykologin kans ja työstänyt ylipäänsä ajatuksia. Ajattelin silloin 17.11. mennä synnärille käymään. Tutkimus. Kätilö sanoi, et käy syömäs tai jtn et kanttiini on vielä auki. Vedin kahvin naamaan. Menin portait ylös ja sit alkoi. Saliin ja panadol, suihkuun. 5 cm auki. Supistuksissa ei ollu taukoa. Epiduraali. Se kun hiipu kalvot puhkaistiin ja 4kiloinen tyttö tuli ulos. Kesto, 3 tuntia, ponnistus 7 min. Olin synnärillä yht. n 18h. Eli aivan loistava synnytys!!
Äityli x 4
Kommentoinnin ninja
JouluNyytti toivottavasti suo nyt kuunneltais paremmin ja pääsisit kunnolla juttelemaan pelosta jos haluat :)