Uusi raskaus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sandy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sandy, täytyy munkin myöntää, että kun tää keskustelu nousi taas etusivulle, niin ajattelin, että höh, joko joku ehti. Toisaalta tällä hetkellä kauhistelen täällä, josko MINÄ olenkin se ensimmäinen joka raskautuu uudestaan? Minä, joka en puolitoista vuotta sitten ollut varma, tuleeko elämääni koskaan kuulumaan omia lapsia.... Niin ne vaan tilanteet muuttuu, ja koen olevani tosi "kotonani" tässä äidin roolissa, ja tosiaan omassa mielessäni Eino tai Aino on ihan tervetullut, vaikka samoin tein!
ps. menkat ei ole vieläkään alkaneet...
 
En malttanut sitten huomiseen odottaa kuitenkaan. Testi negatiivinen tänään aamusta. Varsinaisesti ei oo menkat vielä(kään) alkanut, mutta muutama tippa kuitenkin tullut. Eli ei tässä nyt varmaan ole EinoAinoa tuloillaan... Tietty jos ei vuoto ala parissa päivässä kunnolla niin tarvii varmaan testata uudestaan.
 
Vitsit mä olen puapru jännittäny täällä sun puolesta. Nyt katoinki et joko saa tulla onnittelemaan kun olit kirjoittanut :-)
 
Kyllä se nyt näyttää siltä, että hutiajatuksia nuo oli. En oikein tiedä onko se hyvä vai huono juttu..? Siis toisaalta olin mielessäni niin varma, että olen raskaana, ja sitten toisaalta tiedän että on tosi epätodennäköistä.
Niin, mutta kyllä mä aamuyöstä vielä plussan tein, unessa siis. =DD
 
Höh, jännähän se ois ollut päästä jälleen fiilistelemään niitä raskausjuttuja :)

Saas nähdä minkälainen kokemus se seuraava raskaus tulee kellekin olemaan. Toisilla meistä tietysti kolmas, neljäs, mones lie :grin Mä ainakin yritän nyt kovasti saada tuota kuntoa nostettua (salitreeni). Keskivartalon lihakset niin surkeet, että todennäköisesti se raskaus olisi siinä mielessä rankempi, etenkin kun tuota tyttöä samalla kantelee ja nostelee. Ja nyt kun saisi salitreenin kunnolla pyörimään, niin sitä voisi huoletta jatkaa raskaana ollessakin. Eilen just latasin salikortin 1/2 vuodeksi :)

Se on muuten jännä kun mä en itse ole ennen ollut mikään vauvakuumeilija, eikä mua ole vauvat/lapset kiinnostanut. Kuitenkin nyt tämän esikoisen myötä olen äimistynyt miten kokonaisvaltaisen hienoa ja jotenkin ainutlaatuista tämä äitiys on :) Mua ällöttää kliseet "En tiennyt mitä rakkaus oli ennen kuin sain lapsen" ja muut äitiyttä korostavat ajatukset. Mutta nyt on myönnettävä että löydän itsenikin näistä ajatuksista... Ikinä en tuolla kylillä ääneen alkaisi huuteleen ettei "nainen oo nainen jos ei ole kokenut äitiyttä" jne. Ei lapset ole mikään elämän mittari. En koe että kukaan välttämättä menettää mitään jos on lapseton (omasta halusta tai pakosta), mutta on tämä kuitenkin niin mahtava juttu, että soisin sen kaikille halukkaille! Siskoni on jo kauan aikaa sitten ilmaissut halunsa saada lapsia joku pvä. En malta odottaa hänen puolestaan että se päivä koittaisi :) Kovasti olen yrittänyt puhua ettei kauhean kauaa kannattaisi odottaa. Hänellekin kun tulee jo 30v mittariin tänä vuonna. Tuntuu omituiselta toivoa toiselle lapsia :confused: Ajattelen asian kuitenkin niin, että miten mahtavalta niistä ihmisistä äitiys varmasti tuntuu, jotka ovat sitä aina toivoneet!! Kun kerta minäkin (joka olin ihan valmis elämään elämänsä ilman lapsia) olen näin äimistynyt näistä ennenkokemattomista tunteista mitä tuo pieni ihminen on elämääni tuonut! :love017
 
Tein tänään raskaustestin.. Se oli negatiivinen.
Aamuisin ja iltaisin on samanlaisia paha-olo aaltoja kun olin raskaana. Olin ihan varma että se olisi positiivinen. Mutta oli kyllä helpotus että olikin negatiivinen, mieheni ei halua enempää lapsia. Ja kesällä on häätkin. SILTI olo on ihan kumma, samanlainen kun raskaana ollessa. Ehkä pitää tehdä testi uudestaan myöhemmin.
 
Mulla on myös tullut jo viikko pahoinvointiaaltoja ja menkatkin on myöhässä mutta me ollaan käytetty kondomia joka kerta joten ei pitäis olla mahdollista että olisin raskaana.. Ja toivottavasti en ole koska olisi tarkoitus hankkia toinen lapsi vasta parin vuoden päästä. Odotan nyt vielä viikko ja sitten teen raskaustestin jos menkat ei tule. Mutta eihän sen pitäis olla mahdollista että tulisi raskaaksi jos käyttää kondomia!? (Tai pakkauksessa lukee 98% joten 2% voi tulla raskaaksi vaikka käyttää kondomia)
 
Täällä mentiin keskeytetyllä ja sattu pieni vahinko ja nyt todellakin TOIVON että ens kuussa alkaa menkat.. Ihmettelen kyllä suuresti jos jotain tapahtuisi, kun tääkin likka laitettu lääkkeillä alulle.
 
Me mennään keskeytetyllä myös mutta tosiaan periaatteessa AinoEino on tervetullut miten on tullakseen. Kysyin tuossa isännältä että kun nyt en ole raskaana niin koskas sitten koitettais? Vastaus oli että silleen ettei elokuussa olis kamalan iso maha!! Minä siihen sitten, että voihan tää maha olla iso vaikken raskaana oiskaan, jos vaan en onnistu laihtumaan. =D
Mulla kun ei ole kokemusta "vauvan tekemisestä" niin ihan kutkuttava ajatus sekin että päätetään että nyt saa tulla ja koitetaan tulla raskaaksi. Elli on siis onnellinen yllätys ilman yritystä!
 
Mie kyllä niiin romahtaisin jos olisin raskaana. En osaa sanoa mitä tekisin jos olisin, onnesta en kuitenkaan hyppisi. Olen kyllä ihan megaonnelinen kaikkien muiden raskauksista ja olisi tosiaan kiva lueskella raskausuutisista ja kuulumisista. Omalle kohalle se olisi ihan kaamee paikka.
Kerran on olllu täälläki ennen menkkoja sellanen olo pikkuisen, mut onneks ne menkat sitten alkoi. Nipa oli todellinen vahinko, söin pillereitä kun hän sai alkunsa. On maailman ihanin tyyppi ja olen valtavan onnellinen hänestä, mutta ei pikkusisaruksia meille. Ainakaan moneen vuoteen. Haluaisin sen maatilani ja suunnitelmissa on kaikenmaailman seikkailut ja matkustelut Nipan kanssa, suunnitelmat menis aika lailla uusiks jos nyt olisin raskaana. Ja jos raskaus olisi yhtä järkky kuin edellinen niin siinä kärsisi koko porukka, eniten pikkunipa jonka äiti olisi lähes toimintakyvytön 9kk. Se on pitkä aika pikkunaperolle.
Enkä oikeestaan ees halua lisää lapsia. Saaks nainen sanoa niin? Tuleeko joku nyt haukkumaan minut taas ja käskee pitää mielipiteet ominani? Loukkaako se että minä en halua enää lapsia, jotain lapsia haluavaa?
 
Kyllä minusta sinää Terhi saat olla avoimesti sitä mieltä ettet halua (enempää) lapsia.Yhtälailla kun minä saan toivoa niitä lisää. Kunhan vaan kumpikaan emme lähde toisiamme asiasta mollaamaan tai syyttämään, että pitäisi sitä tai tätä.
 
Itselläkin on hieman ristiriitaiset tunteet pikku Kakkosesta.. Haluaisin että lapsellani olisi sisarus aivan kuten itselläkin on ja mieluummin vaikka useampikin kuten olisin itselläni toivonut olevan. Mutta kun en jaksaisi niitä lapsia kantaa ja kasvattaa :D toisaalta taas haluaisin tytön olevan ainokainen jotta voisin antaa hänelle 100% kaikkeni. Minusta on ollut mukava mietiskellä mitä kaikkea tekisimme muutaman vuoden päästä kun neiti on jo isompi mut ei ne suunnitelmat toteudu jos tässä vielä toinenkin muksu pyörisi.. Mut jos (kun) teemme toisen lapsen niin max. kolmen vuoden erolla, jotta heistä kuitenkin suht läheisiä tulisi. Miehen vuoksi toivon poikaa, itseni ja neidin puolesta tyttöä. Minusta on ainakin ihana kun on sisko ja olemme vain parin vuoden ikäerolla syntyneitä.
 
Mä ajattelen täsmälleen samoin kuin syysmami. Haluan tehdä tämän lapseni kanssa kaikkea maan ja taivaan väliltä ja minusta tuntuisi että toinen lapsi rajoittaa taaperon kanssa touhuamista aika paljon.

Itselläni on kaksi pikkuveljeä, joista on ollut iloa ja myöskin surua. Olen kai hiukan traumatisoitunut kun ajattelen että kaikki mitä he ovat saaneet, on ollut itseltäni pois. Emme ole tehneet mitään isojen juttuja kun pienet on aina ollut siinä. Ja onhan se rahakin iso juttu. Kun lapsia on monta niin esim matkustelu on hankalaa, ellei mahdotonta. Ja aina pitäisi miettiä miltä kenestäkin tuntuu ja ottaa kauheen monta ihmistä huomioon suunnitelmiä tehdessä.. Enkä usko että omat hermoni kestäisi montaa kiukuttelevaa ja sairastelevaa lasta. Mutta tosiaan ovat vain omia tuntemuksiani ja monilla nämä edellä mainitsemat asiat onnistuvat hyvin.

Odotan hirveesti vauvoja lähipiiriin, että pääsen hypistelemään ja paapoilemaan niitä. On ne vaaan niiin ihania <3
 
Jännittävää lukea teidän tuntemuksista! Ehkä kohta joku jo ilmoittelee uutisia!

Täälläkin on lapsiluku täynnä ja kauhistuksella ajattelen jos "vahinko" sattuisi... Edellinen raskaus 2 vuotiaan kanssa ei ollut mitään herkkua ja tuon melkein 5 kiloisen jötkäleen ulos ponnistaminen jäi jotenkin elävästi mieleen ;) ei houkuttele ei..
Eli huomaan laittavani innoissaan pieneksi jääneitä vaatteita pois ja saan tällä kertaa viedä ne kämpästä pihalle enkä sulloa johonkin kaappiin "ehkä joskus" periaatteella :) terapeuttista kun pääsee tavaroista eroon ja saan ajatella mitä kaikkea kivaa tehdään lasten kanssa kun kasvavat vähän enemmän omatoimisiksi. Isosisko osaa jo pukea itse ja ilman vaippaa päivisin! Mitä arjen luksusta! :)
 
No mä vertaan tilannetta ihan sujuvasti jälleen koiriin. Mulla on ollu parhaimmillan/pahimmillaan 4koiraa, kaksi saksanpaimenkoiraa joilla kisasin palveluskoiralajeissa ja 2 metsästysterrieriä joilla metsästettiin. Elämä ei ollut helppoa tuon katraan kanssa mutta hienosti selvittiin ja kaikki sai rodunomaista touhua.. Mutta nyt kun talossa on enää 1vanha koira.. voi vitsit elämä on helppoa! Tämän yhden kanssa voi lähteä mihin vain, hän on tottunut hotelleihin ja tykkää matkustaa autossa pitkiäkin matkoja. Kaikki on niin yksinkertaista.
Kerrotaas taas tarinaa lähipiiristä.. On kaksi vilkasta poikaa 2 ja 6 vuotiaat. Lähes kaikki tekeminen tapahtuu erikseen. Uimahallissa isompaa kiinnostaa eri jutut kuin pienempää, sama leikkipuistossa, retkillä.. you name it. Molemmat vanhemmat pitää olla paikalla ellei alue jossa lapset päästetään irti ole aidattu. Molemmille kehitellään kauheesti tekemistä tietty, mut perheenä ei voida tehdä paljoakaan, niinku yhdessä. Kyllä heilläkin arki klaaraa ja varmasti on ihan ihanaa, pakkohan sen on olla. Jotenkaan en vaan näe itseäni moisessa. Toinen esimerkki. Miehen tytöt on 6 ja 9. He viihtyvät loistavasti yhdessä, leikkivät paljon kimpassa ulkona ja samoin sisällä. He ovat kuin paita ja peppu. Kaikkeen voidaan osallistua koko poppoo. Vanhempien elämä on kohtuu helppoa kun ei tartte viihdyttää/keksiä tekemistä koko ajan.
 
Yosa, teeppäs ihmeessä testi uudelleen parin pvän päästä. Kyllähän sieltä sitten pitäisi kuukautiset tulla jos ei raskaana ole.... tietysti eri tilanne jos kuukautiset ei imetyksen johdosta ole vielä alkaneet.

Tää lapsiluku on taas niiiiiin mielipiteitä jakava asia :grin Lapsimäärää kauhistellaan suuntaan jos toiseen.

Mä en ennen tätä esikoista tiennyt haluanko lapsia. Meillä tää menikin niin että sanoin miehelle jo muutama vuosi sitten, että kun hän niitä lapsia haluaa, niin kertoo sitten mullekin. Että jos me ootellaan sitä päivää kun mun suusta kuullaan sanat "haluan vauvan", niin sitä päivää ei välttämättä koskaan tule.

Sen olen kyllä aina tiennyt etten halua vain yhtä lasta. Mulle on ollut päivän selvää että jos siihen lapsihommaan ryhdyn, niin sitten niitä haluan useamman. Ihan vaan lastensa itsensä takia. Musta sisarukset on rikkaus :) Kyllähän muakin pienenä ärsytti kun ei yksinhuoltajaperheessä ikinä mitään saanut kun aina vastauksena oli "jos ostan sulle, niin sitten pitää ostaa siskollesikin". Tuo on kuitenkin pientä sen rinnalla mitä siskoni muuten on tuonut elämääni. Pieninä oltiin toistemme parhaita ystäviä (vaikka tapeltiin tosi usein), murrosiässä oli vähän omat jutut, mutta nyt taas vietämme paljon aikaa yhdessä :)

Seuraava voi olla aika provosoivaa ja varmasti on niitä ihmisisä, jotka kokevat asiat toisella tapaa. Kuitenkin on todettava että kaikki ne kaverit jotka ovat ainoita lapsia, joiden kanssa minä olen puhunut, niin ovat sanoneet että kyllä he olisivat sisaruksia halunneet. Osa vasta siinä vaiheessa kun ovat saaneet oman lapsen ja tajunneet ettei hänellä ole esim yhtään serkkua/tätiä/enoa jne.

Ja se tähän on sanottava vielä että musta on TOSI tärkeää kun niitä lapsia tulee, olkoot yksi, kaksi tai tusina, että ne on ne omat vanhemmat jotka lapsista huolehtii ja elättää! Toimeen pitää tulla omilla varoilla. Mikään ei ärsytäkkään mua yhtä paljon kuin se että lapsia tehdään lisää, vaikka edellisistäkään ei riitä rahkeet huolehtimaan!
 
Joo, se on totta että monet "tekevät" lapsia lisää vaikka perusasiat on retuperällä. Kirotaan kun mies käy vieraissa, rahat ei riitä, on masennusta, työttömyyttä ja vaikka ja mitä ja sitten silti saadaan lisää vauvoja sellaiseen elämäntilanteeseen. Huom, en tuomitse, ihmettelen vaan syvästi. Itsestäni ei sellaiseen olisi.
Sisarukset ovat rikkaus kyllä, heistä saattaa olla seuraa toisilleen, he saattavat tukea toisiaan ja olla aina läheisiä. Tai sitten ei.
Mun ystävät jotka ovat ainoita lapsia, eivät ole asiasta kyllä olleet pahoillaan. Kai se on asia myös mihin totutaan eikä asian surkuttelu tuo sitä sisarusta. Mä olin pienenä kade kaikille ainokaisille, jotka saivat itse kaiken eikä tarvinnut kaikkea jakaa :)

Mulla on kaksi veljeä ja vaikka he rakkaita ja kohtalaisen läheisiä ovatkin niin emme ole silti niin läheisiä että saisimme toisistamme mitään turvaa tms. Eivätkä he ole ainakaan tässä vaiheessa ole olleet mitenkään erityisen kiinnostuneita siskontytöstään, vaikkakin uhoovat opettavansa sitten kaikki "pahat" tavat ja kolttoset likalle.

Enkä voi sanoa tietenkään ei koskaan. Eihän sitä ikinä tiedä :-) Mutta nyt tulevaisuuden haaveeni seikkailuista pienen pirpanani kanssa on sellaiset joihin ei pikkusisarusta kuulu. Ja onhan hänelle isosiskoja kaksin kappalein.
 
Mulla on kaksi siskoa joista kumpaakaan en vaihtaisi pois (ikäero vanhimpaan siskoon 1,5 vuotta ja nuorimpaan 4 vuotta). Olemme vanhemman siskon kanssa kuin paita ja peppu, toistemme parhaat kaverit oltu aina. Pienenä sisko hoiti koulukiusaajat pois mun elämästä ja leikittiinkin aina vaan kolmistaan kun ei suostuttu tutustumaan maalta muuttaessa kaupunkiin uusiin naapurin lapsiin (ne oli meidän mielestä tyhmiä :D).

Muistan joskus kun oltiin riehumassa kesällä kotona ja ovikello soi, mentiin isosiskon kanssa avaamaan ovi ja siellä oli naapurin kaksi lasta pyytämässä meitä ulos leikkimään. Katsottiin toisiamme vähän aikaa, laitettiin ovea kiinni, supistiin hetki ja sanottiin että "ei me nyt keretä tulemaan". :D Äiti tämän kuultuaan potki meidät pihalle pyytämään muita leikkimään meidän kanssa.

Teini-iässä kaverit ollut aina yhteisiä, hengattiin aina isossa porukassa. Jos toinen veti liian kovat humalat niin toinen vastasi toisen puhelimeen aina ja esitti että "kaikki hyvin tässä katsotaan leffaa just, joo mennään aikasin nukkumaan". Kaikki typerät kokeilutkin tehtiin yhdessä, tupakanpoltto ja ensimmäiset humalat. (fiksua joo)
Jälkeenpäin mietittynä siskoni on ollut kallioni elämäni jokaisessa tilanteessa. Asuttiin yhdessä myös opiskelija-asunnossa kotonta pois muutettaessa. Muistan kun siskoni muutti toiselle paikkakunnalle kun itkettiin juna-asemalla ja halattiin toisiamme kauan.

Mutta nyt siihen aiheeseen :D Eksyin muistelemaan vanhoja.. Ollaan kokoajan miehen kanssa juteltu että kaksi tehdään, tuntuu kuin se toinen lapsi olisi tavallaan jo läsnä tässä meidän elämässä. Aina kun suunnittelemme jotain puhumme lapsista, monikossa. Vaikka nyt sanoinkin että toivon että ne menkat ensi kuussa alkaa niin ei se maailmaa kaada vaikka ne eivät alkaisikaan. Olisin tässä välissä kyllä voinut yhden kesän olla ilman vauvaa mahassa. (ugh ne kamalat helteet raskausaikana!) En usko että lapsuus olisi ollut yhtä hauska ja tapahtumarikas ilman siskojani, haluan että meidän pieni tyttäremme saa kokea sen saman mitä itse olen sisaruksiltani saanut. <3

No nytpä tuo likka päätti herätä, kerkesihän se 20 minuuttia nukkumaan..
 
Mcgonnor. Kuullostaa ihanalta sisarussuhteelta. Ihan superia. Noinhan se tosiaan parhaimmillaan on. Ja ilman muuta täytyy olla niitäkin ihmisiä jotka tekevät useampia lapsia!
"Kuulkaapas, kun ei tämä yhteiskunta sillälailla toimi että kaikki tekisi vain sen yhden lapsen. Loppuisi ihmiset maailmasta!"
 
Mulla on maailman paras velipoika. Meillä on kaks ja puol vuotta ikäeroo ja ollaan tosi läheisiä nyt aikuisiälläkin. Lapsena leikittiin paljon yhdessä ja tietty riideltiinkin! Muistan kyllä pienenä kovasti toivoneeni että olisin saanu pikkusiskonki. Velipoika joutu nimittäin aika paljon leikkimään "tyttöjen leikkejä" pienenä. Miehellä on kaks sisarusta pikkuveli ja pikkusisko. He ei oo niin läheisiä kuin mä veljeni kanssa, mutta pitävät kuitenkin yhteyttä. Miehen veljellä on jo kolme lasta, joten on sitte serkkuja meidän pojulla. :) Onneksi ollaan miehen kanssa samaa mieltä lapsiluvusta. Kurjaa heillä, joilla tässä asiassa on erimielisyyksiä. Eli halutaan ainakin yksi sisarus pojulle, mutta ei ihan vielä. Haluan NUKKUA ennen pikkukakkosta! :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top