Uudet toukokuiset

[Neilikka92]

Heippa! Täällä 29 v tuleva äiti, joka odottaa ensimmäistään. Aviomiehen kanssa oltu 8 vuotta yhdessä.


Tulin raskaaksi heti ekasta kierrosta sen jälkeen kun aloitettiin yrittäminen. Tämä tuntuu siunaukselta, sillä olin varautunut pitempään yrittämiseen. Tein ennen ensimmäistä haalea haamuviivaani n. 5 kpl negatiivisia testejä aivan liian aikaisin (malttamaton) ja kun kahden epäselvän "haamuviivan" jälkeen kolmantena päivänä digitaaliseen testiin tuli plussa, tajusin olevani oikeasti raskaana. Tosin, oireet olivat olleet jo 5 päivää ennen plussaa niin voimakkaat, että vaisto kertoi heti että nyt muuten tärppäsi. Olin ollut viikon kevyessä kuumeessä ja nenä tukossa (harvoin sairastan) + rinnat super arat. Vatsa kupli oudosti, eri tavalla kuin ennen menkkoja.

Alkuraskaus on ollut melko hankala ja olen kärsinyt tosi kovasta pahoinvoinnista, kovasta alavatsan ja alaselän särystä, voimakkaasta päänsärystä, unettomuudesta ja pahin vaiva ollut ultimaattinen väsymys.

Ensi viikon keskiviikkona on varhaisultra. Varasin sen, koska tuntuu että olen vähän hukassa ja minun on jotenkin vaikea luottaa, että siellä on elävä alkio oikealla paikallaan. En ole käynyt vielä ensimmäisessä äitiysneuvolassakaan ja olenkin nyt pari viikkoa vain ollut vau.fi ja kirjaston kirjojen armoilla, siksi tuntuu että minun pitää saada oikea ihminen toteamaan että kyllä, olet raskaana ja kaikki tässä vaiheessa ok, sillä nyt olo on ollut ensimmäiset pari viikkoa tosi hämmentynyt asian kanssa, vaikka mies tietysti on tukena. Toivotaan että tuleva pieni olisi oikealla paikallaan keskiviikkona ja kuulisimme hänen sykkeen.

 

[Tooto]

Hei!
Varovasti ilmoittaudun mukaan toukokuisiin odottajiin...
2 lasta löytyy ennestään, tämä kolmonen on lievästi sanottuna yllätys, positiivinen sellainen toki.
LA laskureiden mukaan 20.5.

Moi! Olisin voinut kirjoittaa saman kuin Niia. Mutta La 22.5. Huh.

 

[Asiris]

Hei, mie liityn nyt sit kanssa tänne. Mulla oli puhelimessa sovellus, johon oon merkkailu kiertoa ylös ja tän sovelluksen mukaan mun kiertoni onki 23pv, jolloin tekemäni testitkin käy järkeen. Ajattelin vaan ettei se voi olla niin lyhyt. Mulla on ollu aina enne ollu sen n. 28 päivää ja nytkin ajattelin et normaalisoituisi ku kierukka otettiin pois elokuun lopussa, mut se menikii samalla kaavalla sitte. Arvoitus ratkesi ja musta tuliki nyt sitten toukokuinen

 

[Eleonoora]

Miä nyt kirjottelen vielä vähän varovaisin mielin olen 27 ja mies muutaman vuoden vanhempi. Meillä yritystä takana reilusti yli kaksi vuotta ja viime joulukuussa päästiin lapsettomuuspolin ensikäynnille. Sieltä saatiin kierron tueksi pregnyl + terolut ja raskauduin siitä kierrosta, mutta se meni kesken 7+2.
Sen jälkeen ollaan oltu muutamassa ovulaation induktio -kierrossa ja nyt neljäs kierros sitten ilmeisesti tuotti tulosta kun raskaustestit näyttää plussaa kovasti jännittää ja menenkin keskiviikkona verikokeeseen, että nähdään hcg:n määrä. Jos arvo näyttää hyvältä niin suunnitellaan varhaisultra, hoitaja polilta soittaa tuloksen sitten. Eli jännityksellä ja kädet ristissä sinne saakka :) laskettu aika olisi parin laskurin mukaan 30.5.
Ihanaa olisi jos kaikki vihdoin menisi hyvin ja saataisiin piiiitkän toivomisen ja yrittämisen jälkeen pieni syliin

 

[cherryblossom]

Ilmoittaudun mukaan. Hiljan plussasin, eli viikkoa 5 vasta mennään. Tämä on toinen raskaus. Ensimmäisestä olin vielä tässä vaiheessa kovin epäuskoinen, ehkä vähän kieltämässäkin koko touhun ja kauhuissani, ja uskalsin kovin myöhään missään, edes anonyymillä foorumilla liputtaa raskauttani. Mutta näin toisella kierroksella on jotenkin paremmin rauhassa asian kanssa. Että jo ennen testiä huomasin tunnustella alavatsan sellaista pinkeyttä. Jotain sinne on kaivautunut lisää, vaikka ihan pienen murusen kokoinen vielä. Ja toisaalta, jos tämä menisi kesken, osaisin varmasti senkin ottaa nyt paremmin vastaan, käsitellä sen niiden kanssa, jotka tietävät, enkä pelätä sitä, että kääntäisin asian joksiksikin omaksi, valtavaksi epäonnistumiseksi.

Kuitenkin, mieheni kanssa ollaan 34-vuotiaita. Esikoistyttö on puolitoistavuotias. Tämän toisen lapsen laskettuaika asettunee sinne toukokuun lopulle ensi vuonna. Kaksi lasta on ollut meidän molempien selkeä toive. Lisäksi mulla on ollut ajatus, että haluaisin pari lasta ennen kuin täytän 35 vuotta. Siksi siis, kun tuo 35 on sellainen yleisessä keskustelussa väläytelty maaginen raja, että sen jälkeen hedelmällisyys radikaalisti laskee. Tämä toukokuinen täyttäisi tuon päähänpinttymän muutamalla kuukaudella. Ja sitten jos haaveita lapsiluvun kasvattamisesta vielä myöhemminkin on, kun ehkä on, niin se on sitten vain plussaa, jos tarttuu vielä matkaan.

Foorumilla olen pyörinyt jo siis pari vuotta, nimenomaan tuon maaliskuisen 2020 johdosta.

 

[Mariam91]

Heippa! Täällä kohta 29 v, itsensä kilpaurheilulle omistanut tuleva äiti, joka odottaa ensimmäistään. Miehen kanssa ollaan tosi urakeskeisiä yrittäjiä oltu aina, sekä annettu paljon elämästämme (kaikki) kilpaurheilulle. Aina ollut tiedossa, että lapsia halutaan, mutta koskaan ei ole tuntunut "sopivalta hetkeltä" kun elämässä on ollut paljon kaikkea muuta ihanaa, josta on ajatellut joutuvansa luopumaan, sitten kun tulee perheenlisäystä.

Kesällä mies kuitenkin eräs sunnuntai tokaisi tultuaan kävelylenkiltä, että ehkä olisi meidänkin viimein aika. Minä olen ollut innokas lapsen yrittämiseen jo pitempään, eli lopullinen päätös raskautumisen yrittämisestä on ollut miehellä.

Tulin raskaaksi heti seuraavasta kierrosta. Päätös raskautumisen yrittämisestä tehtiin n. 7 pv ennen menkkoja, raskaduin heti seuravasta kierrosta, mikä tuntuu siunaukselta, sillä olin varautunut pitempään yrittämiseen. Tein ennen ensimmäistä haalea haamuviivaani n. 5 kpl negatiivisia testejä aivan liian aikaisin (malttamaton) ja kun kahden epäselvän "haamuviivan" jälkeen kolmantena päivänä digitaaliseen testiin tuli plussa, tajusin olevani oikeasti raskaana. Tosin, oireet olivat olleet jo 5 päivää ennen plussaa niin voimakkaat, että vaisto kertoi heti että nyt muuten tärppäsi. Olin ollut viikon kevyessä kuumeessä ja nenä tukossa (harvoin sairastan) + rinnat super arat. Vatsa kupli oudosti, eri tavalla kuin ennen menkkoja.

Alkuraskaus on ollut melko hankala ja olen kärsinyt tosi kovasta pahoinvoinnista, kovasta alavatsan ja alaselän särystä, voimakkaasta päänsärystä, unettomuudesta ja pahin vaiva ollut ultimaattinen väsymys. Tämä tietysti liikunta- ja kuntoutusalan yrittäjänä on vaikeata, kun en halua raskaudesta vielä julkisesti kertoa maailmalle ja asiakkaille, mutta asiakastyö kärsii väistämättä ja olen vähän pulassa sen suhteen että miten jatkan seuravat viikot töissä kun olo on tällainen. Mies kannustaa lepäämään ja näin olen parhaani mukaan tehnyt.

Ensi viikon keskiviikkona on varhaisultra. Varasin sen, koska tuntuu että olen vähän hukassa ja minun on jotenkin vaikea luottaa, että siellä on elävä alkio oikealla paikallaan. En ole käynyt vielä ensimmäisessä äitiysneuvolassakaan ja olenkin nyt pari viikkoa vain ollut vau.fi ja kirjaston kirjojen armoilla, siksi tuntuu että minun pitää saada oikea ihminen toteamaan että kyllä, olet raskaana ja kaikki tässä vaiheessa ok, sillä nyt olo on ollut ensimmäiset pari viikkoa tosi yksinäinen ja hämmentynyt asian kanssa, vaikka mies tietysti on tukena. Toivotaan että tuleva pieni olisi oikealla paikallaan keskiviikkona ja kuulisimme hänen sykkeen.

Täällä melko samanlainen tarina :) olen itse 30 v ja odotan nyt ensimmäistä lasta. Olen myös keskittynyt aiemmin paljon uraan ja harrastuksiin, vaikka periaatteessa elämäntilanne on ollut jo jonkun aikaa sellainen, että lapsia olisi voinut hankkia. On ollut tosi samanlaisia ajatuksia siitä, että haluaa vielä tehdä kaikkea ja ei ole vielä ihan oikea hetki, jotta olisi valmis "luopumaan" vapaudesta ja rennosta elämästä. Viime kesänä kuitenkin päätettiin, että nyt voisi olla oikea hetki alkaa yrittämään kun tiedossa on kuitenkin se, että riskit kasvavat mitä pidemmälle yrittämistä lykkää, eikä meillä ollut mitään oikeita syitä lykätä asiaa pidemmälle. Pohdittiin myös, että yrittämisessä voi helposti mennä puoli vuotta tai vuosi, koska oltiin kuultu monilta tutuilta että se ei käy niin helposti.

Yllätys oli kuitenkin suuri, että tulin heti ensimmäisestä kierrosta raskaaksi pillereiden lopettamisen jälkeen.. En ollut meinannut uskoa asiaa todeksi ja kyllä asia on vaatinut sopeutumista kun se tapahtui niin äkkiä, vaikka raskaus toivottu olikin! Ja minulla meni tuokin itseasiassa ihan samalla tavalla, että tein ensin pari negatiivista testiä (oli vaikea ajoittaa testailua oikeaan aikaan, kun en edes tiennyt minkä pituinen kiertoni on tai koska menkkojen pitäisi alkaa, kun vasta olin lopettanut pillerit). Kunnes sitten tein varmuuden vuoksi vielä yhden, koska oudot oireet jatkuivat ja positiivinenhan se oli!

Nyt olen ehtinyt jo sopeutumaan ajatukseen ja raskauden aiheuttama alkushokki on muuttunut iloksi ja samalla myös peloksi keskenmenosta.. Viikkoja on nyt tasan 6+0 ja kovasti odottelen varhaisultraa.. Itselläni on ollut välillä myös melko hukassa oleva olo koska lapsi on tosiaan ensimmäinen ja lähipiirissä kellään ei ole lapsia, joten kaikki on niin uutta!

 

[Yuuko]

Moikka kaikille!

Meillä yritystä takana reilu vuosi ja nyt ensimmäinen kierto lapsettomuuspolilla yhdistelmällä letrozol + pregnyl tuotti tulosta. Tänään 5+5 eli tosi alussa vielä ja itsellä hankaluuksia ihan uskoa edes koko raskautta. Varmaan kun ei ollut itsestäänselvä asia alkujaankaan. Keskenmeno ja kohdun ulkopuolinen raskaus jännittää ja pelottaa vaikka mitään viitteitä näihin ei tällä hetkellä ole. Houkuttelisi mennä tuonne perhe-arteen varhaisultraan ehkä joskus kolmen viikon päästä, mutta en ole saanut aikaa varattua vaikka olen kaksi kertaa jo yrittänyt kun pelottaa että alan jännittämään sitä ja siellä mahdollisesti kuuleviani huonoja uutisia liikaa.

ja vähän samanlainen tilanne kuin Mariam91, että lähimmillä ystävillä ei vielä oikein ole lapsia vaikka olen jo 29.

Ei olla vielä kerrottu kenellekään kun en halua, että läheisten tarvitsee surra mahdollista keskenmenoa. Vanhemmille olisi toki ihanaa kertoa, mutta yritän malttaa sinne viikolle 12. Oletteko te muut uskaltautuneet jo kertomaan läheisillenne? :)

 

[mymlan]

Moikka kaikille!

Meillä yritystä takana reilu vuosi ja nyt ensimmäinen kierto lapsettomuuspolilla yhdistelmällä letrozol + pregnyl tuotti tulosta. Tänään 5+5 eli tosi alussa vielä ja itsellä hankaluuksia ihan uskoa edes koko raskautta. Varmaan kun ei ollut itsestäänselvä asia alkujaankaan. Keskenmeno ja kohdun ulkopuolinen raskaus jännittää ja pelottaa vaikka mitään viitteitä näihin ei tällä hetkellä ole. Houkuttelisi mennä tuonne perhe-arteen varhaisultraan ehkä joskus kolmen viikon päästä, mutta en ole saanut aikaa varattua vaikka olen kaksi kertaa jo yrittänyt kun pelottaa että alan jännittämään sitä ja siellä mahdollisesti kuuleviani huonoja uutisia liikaa.

ja vähän samanlainen tilanne kuin Mariam91, että lähimmillä ystävillä ei vielä oikein ole lapsia vaikka olen jo 29.

Ei olla vielä kerrottu kenellekään kun en halua, että läheisten tarvitsee surra mahdollista keskenmenoa. Vanhemmille olisi toki ihanaa kertoa, mutta yritän malttaa sinne viikolle 12. Oletteko te muut uskaltautuneet jo kertomaan läheisillenne? :)

Itse olen kertonut heti plussasta omille siskoilleni ja parhaalle ystävälle. Heille tohdin kertoa, koska tiedän heidän olevan tukena jos jotain ikävää kävisi :)

 

[KatMa]

Moikka kaikille!

Meillä yritystä takana reilu vuosi ja nyt ensimmäinen kierto lapsettomuuspolilla yhdistelmällä letrozol + pregnyl tuotti tulosta. Tänään 5+5 eli tosi alussa vielä ja itsellä hankaluuksia ihan uskoa edes koko raskautta. Varmaan kun ei ollut itsestäänselvä asia alkujaankaan. Keskenmeno ja kohdun ulkopuolinen raskaus jännittää ja pelottaa vaikka mitään viitteitä näihin ei tällä hetkellä ole. Houkuttelisi mennä tuonne perhe-arteen varhaisultraan ehkä joskus kolmen viikon päästä, mutta en ole saanut aikaa varattua vaikka olen kaksi kertaa jo yrittänyt kun pelottaa että alan jännittämään sitä ja siellä mahdollisesti kuuleviani huonoja uutisia liikaa.

ja vähän samanlainen tilanne kuin Mariam91, että lähimmillä ystävillä ei vielä oikein ole lapsia vaikka olen jo 29.

Ei olla vielä kerrottu kenellekään kun en halua, että läheisten tarvitsee surra mahdollista keskenmenoa. Vanhemmille olisi toki ihanaa kertoa, mutta yritän malttaa sinne viikolle 12. Oletteko te muut uskaltautuneet jo kertomaan läheisillenne? :)

Meillä on keskenmenoja taustalla, niin kerroin heti äidille, siskolle ja siskon tytölle. Omille teineille kerrottiin varhaisultran jälkeen.

 

[Neilikka92]

Täällä melko samanlainen tarina :) olen itse 30 v ja odotan nyt ensimmäistä lasta. Olen myös keskittynyt aiemmin paljon uraan ja harrastuksiin, vaikka periaatteessa elämäntilanne on ollut jo jonkun aikaa sellainen, että lapsia olisi voinut hankkia. On ollut tosi samanlaisia ajatuksia siitä, että haluaa vielä tehdä kaikkea ja ei ole vielä ihan oikea hetki, jotta olisi valmis "luopumaan" vapaudesta ja rennosta elämästä. Viime kesänä kuitenkin päätettiin, että nyt voisi olla oikea hetki alkaa yrittämään kun tiedossa on kuitenkin se, että riskit kasvavat mitä pidemmälle yrittämistä lykkää, eikä meillä ollut mitään oikeita syitä lykätä asiaa pidemmälle. Pohdittiin myös, että yrittämisessä voi helposti mennä puoli vuotta tai vuosi, koska oltiin kuultu monilta tutuilta että se ei käy niin helposti.

Yllätys oli kuitenkin suuri, että tulin heti ensimmäisestä kierrosta raskaaksi pillereiden lopettamisen jälkeen.. En ollut meinannut uskoa asiaa todeksi ja kyllä asia on vaatinut sopeutumista kun se tapahtui niin äkkiä, vaikka raskaus toivottu olikin! Ja minulla meni tuokin itseasiassa ihan samalla tavalla, että tein ensin pari negatiivista testiä (oli vaikea ajoittaa testailua oikeaan aikaan, kun en edes tiennyt minkä pituinen kiertoni on tai koska menkkojen pitäisi alkaa, kun vasta olin lopettanut pillerit). Kunnes sitten tein varmuuden vuoksi vielä yhden, koska oudot oireet jatkuivat ja positiivinenhan se oli!

Nyt olen ehtinyt jo sopeutumaan ajatukseen ja raskauden aiheuttama alkushokki on muuttunut iloksi ja samalla myös peloksi keskenmenosta.. Viikkoja on nyt tasan 6+0 ja kovasti odottelen varhaisultraa.. Itselläni on ollut välillä myös melko hukassa oleva olo koska lapsi on tosiaan ensimmäinen ja lähipiirissä kellään ei ole lapsia, joten kaikki on niin uutta!

Onpas kiva kuulla ja saada vertaistukea ensikertalaisilta, joilla asioiden etenemisen nopeus on semi shokki, enkä ole ainoa joka on välillä vähän "yksin". Viime viikon varhaisultran jälkeen kerrottiin miehen vanhemmille ja omille vanhemmilleni, niin huomasin heti, että paino sydämellä keveni. Oli tosi tärkeetä että sai miehen lisäksi edes jonkun siihen lisäksi, joka tietää mitä käyn läpi ja joka on tukena kaikissa tilanteissa, myös silloin jos kävisi hyvin alkaneen raskauden kanssq lopulta kuitenkin huonosti.

Toivottavasti siellä varhaisultrassa kaikki ok! Itselläni tuo varhaisultra oli tosi, TOSI merkittävä tekijä tämän olon kanssa. Tuli heti varmempi ja luottavaisempi olo ja epävarmuuden tunne väheni heti puolella.

 

[Mathilda]

Ilmoittaudunpa minäkin tänne. Viime viikolla tein positiivisen testin ja oletin, että kesäkuinen tulossa. Tänään soitin neuvolaan aikaa ja sieltä sanottiinkin, että la olisi 31.5. No, mennään sillä sitten.

Toista lasta odotan. Esikoispoika on syntynyt 7/2020. Itsellä ikää jo 39 vuotta ja mies on pari vuotta nuorempi.

Koitan lueskella, että mitä kaikkea tänne ootte jo ehtineet kirjoitella. Aika paljon näyttää viestejä olevan. :)

 

[Ulpu]

Tulen tänne varovaisesti mukaan, olen tässä hetken käynyt kurkkimassa teidän juttuja. Täällä näyttääkin olevan tuttuja niin syyskuisten ryhmästä kuin hoitoalkuisistakin. Valtavasti onnea kaikille, toivotaan nyt että saadaan pienokainen syliin!

Meillä lapsettomuuden taival on ollut pitkä ja kivinen. En uskalla iloita raskaudesta lainkaan, kun pelkään sen kuitenkin menevän kesken. Ajattelin, että jos varhaisultrassa löytyy syke ja alkio oikealla paikalla, niin ehkä uskallan hiukan hengähtää. Tiedän varsin ja valitettavan hyvin, että mitään ei voi tehdä keskenmenon ehkäisemiseksi, mutta pettymykset ja itkut ovat varmaan kovettaneet siihen, että suojelee itseään niiltä ja suhtautuu varsin neutraalisti raskauteen alkuvaiheessa. Jos raskaus tällä kertaa jatkuisi, olisin varmaan niitä äitejä, jotka ovat joka viikko ultrassa varmistamassa, että onhan se vielä hengissä.

Vuosia on sen verran kertynyt, että tavallaan on tunne, että yhtään kuukautta ei ole varaa heittää enää pois ja "turhaan" kkm tai tuulimunan mukana kantaminen vie vain aikaa seuraavalta mahdollisuudelta.

 

[Dumbo]

Tulen tänne varovaisesti mukaan, olen tässä hetken käynyt kurkkimassa teidän juttuja. Täällä näyttääkin olevan tuttuja niin syyskuisten ryhmästä kuin hoitoalkuisistakin. Valtavasti onnea kaikille, toivotaan nyt että saadaan pienokainen syliin!

Meillä lapsettomuuden taival on ollut pitkä ja kivinen. En uskalla iloita raskaudesta lainkaan, kun pelkään sen kuitenkin menevän kesken. Ajattelin, että jos varhaisultrassa löytyy syke ja alkio oikealla paikalla, niin ehkä uskallan hiukan hengähtää. Tiedän varsin ja valitettavan hyvin, että mitään ei voi tehdä keskenmenon ehkäisemiseksi, mutta pettymykset ja itkut ovat varmaan kovettaneet siihen, että suojelee itseään niiltä ja suhtautuu varsin neutraalisti raskauteen alkuvaiheessa. Jos raskaus tällä kertaa jatkuisi, olisin varmaan niitä äitejä, jotka ovat joka viikko ultrassa varmistamassa, että onhan se vielä hengissä.

Vuosia on sen verran kertynyt, että tavallaan on tunne, että yhtään kuukautta ei ole varaa heittää enää pois ja "turhaan" kkm tai tuulimunan mukana kantaminen vie vain aikaa seuraavalta mahdollisuudelta.

Moi Ulpu!
Muistan sinut syyskuisista! Itsellä se syyskuisen odotus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon 7-viikolla. Toivotaan molemmille tällä kertaa parempaa lopputulosta! Beating Heart

 

[Kauramaito]

Jotenkin mua pelottaa kirjottaa tänne mutta teen sen nyt kuitenkin.

täällä siis yksi 35-vuotias esikoistaan odottava kirjoittelee. Takana on 8 vuotta yritystä joista reilut kaksi lapsettomuushoidoissa.
Tein muutama viikko sitten positiivisen testin toisen IVF/icsi hoidon passista.

aiempi plussa oli kemiallinen ja nyt on todella vaikea uskoa todeksi että olen raskaana.
Varhaisultraan pääsen hoitojen vuoksi lapsettomuuspolille ja siihen on vielä viikko aikaa.
Nyt meneillään siis 6+1 omien laskujen mukaan.

 

[Viuhtiliini]

Heippa vaan kaikille!

Täällä kirjoittelee Viuhtiliini, jonka toisen lapsen laskettu aika on 29.5. Esikoinen syntyi 7/2020. Olen vitkutellut tänne liittymisen kanssa, kun en ole ollut varma muuttuuko laskettu aika ja sujuuko kaikki hyvin. Nyt kuitenkin ultra on takana, laskettu aika pysyi ennallaan ja masukin alkaa näkyä, joten liityn joukkoonne. Beaming Face With Smiling Eyes

 

[Arkku]

Hei kaikille!

Täälä raapustelee 29 vuotias kahden lapsen äiti ( esikoinen 10/2012 ja kuopus 12/2016). Täälä tuli ylläriplussa 19.9 ja alavatsa kipujen sekä adenomyoosin takia pääsin varhaisultraan aika piakkoin ja siellä näkyi jotain epämääräistä vasemmassa munanjohtimessa ja epäiltiin kohdunulkoista, mutta tänään toisessa ultrassa oli kaikki normaalisti ja pieni sydän sykki vimmatusti. Lasketuksi ajaksi saatiin 30.5 :)

 

[Tooto]

Hei kaikille!

Täälä raapustelee 29 vuotias kahden lapsen äiti ( esikoinen 10/2012 ja kuopus 12/2016). Täälä tuli ylläriplussa 19.9 ja alavatsa kipujen sekä adenomyoosin takia pääsin varhaisultraan aika piakkoin ja siellä näkyi jotain epämääräistä vasemmassa munanjohtimessa ja epäiltiin kohdunulkoista, mutta tänään toisessa ultrassa oli kaikki normaalisti ja pieni sydän sykki vimmatusti. Lasketuksi ajaksi saatiin 30.5 :)

Moikka, onnea plussasta! Kirjoittelit 2022 toukokuisiin, jotka ovat jo syntyneet. Odottelet varmaankin toukokuista 2023 ja oikea ryhmä löytyy 2023 vuoden alta. Onnea odotukseen!